HELVETTIÄ EI OLE! JESS!!

SitäSeminäkinPelkäsin..:D kirjoitti:

OPPI SIELUN KUOLEMATTOMUUDESTA

(Ote Marko Lindin kirjasta: VAHVISTA VELJIÄSI)

Heti aluksi haluan sanoa, että minäkin olen uskonut sielun kuolemattomuuteen ja lähinnä siihen, että sielu on kuolematon myöskin erillään Kristuksesta. Olen entinen helluntailainen ja niin kuin kaikki tiedämme, mm. helluntailaiset opettavat, että sielu ei koskaan kuole. Ei vaikka olisi erillään Kristuksestakin. Päinvastoin, se jatkaisi olemassaoloaan helvetin tulessa iankaikkisesti kärsien loppumatonta kidutusta...

Muistan aikoinani kun mietin näitä asioita Raamatun valossa ja mitä enemmän tutkin asioita Katolisen kirkon eli mm, helluntaiopetuksen mukaan, ( joka huom. on sitten siirtynyt luterilaisen kirkon kautta myöskin muihin herätysliikkeisiin, kuten helluntailaisiin ), niin huomasin sen epäloogisuuden. En koskaan ymmärtänyt, vaikka luin paljon eri teoksia, että mikä ero on esim. hengellä ja sielulla. Tiedätkö sinä?

Oppiin sielun kuolemattomuudesta kuuluu nimenomaan se, että erotellaan ihmisestä kolme kokonaisuutta. Väitetään, että ihmisellä on ruumis, sielu ja henki. Ja, että ruumis vain kuolee, sielun taas eläessä ikuisesti. Välillä taas kuulee opetusta, että henki on se joka perii iankaikkisuuden. Näin on sotkettu niin sielu kuin henki toisiinsa eikä niistä monikaan helluntailainen tai luterilainen osaa sanoa eroa. Joskus sielu perii siis iankaikkisuuden ja joskus henki. Esitettäessä kysymyksen "kumpi perii iankaikkisuuden", vastaukset ovat erilaisia. Mitään yhtenäistä oppia siis tästä asiasta ei ole.

On huomattava, että suurin syyllinen erheellisiin käsityksiin sielun kuolemattomuudesta ja helvetin ikuisesta piinasta on eittämättä Raamatun käännökset toisille kielille. Kun Raamattua on käännetty, on usein jouduttu tilanteisiin, joissa on pitänyt hakea tietyille sanoille suomenkielinen vastine. Tämä on aiheuttanut vaikeutta Raamatuntulkinnassa. Otetaanpa muutama esimerkki. Ajattelepa ihmistä, joka kääntää Raamattua esim. jonkin sellaisen alkuasukasheimon kielelle, joka ei ole koskaan nähty lunta,Dan.7:9"...Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa". Kuinka vaikeaa onkaan kääntäjän löytää synonyymi eli samaa tarkoittava sana sanalle lumi. Tällaisissa tapauksissa on mahdollista, että jakeen merkitys pahimmassa tapauksessa voi muuttua.

Kerrotaan, että kun Mikael Agricola käänsi Raamattua Suomen kielelle ja tuli vastaan sana leijona, niin hän joutui sen kääntämään "jalopeuraksi", koska siihen aikaan monikaan suomalainen ei tiennyt leijonasta mitään. Tänä päivänä taas tiedetään leijonasta, mutta jalopeura on tuntemattomampi....Tällaisia tilanteita tulee kääntäjille vastaan tuon tuostakin. Mainittakoon myös tässä yhteydessä, että esim. islamin usko ei menneinä vuosina antanut kääntää Koraania millekään kielelle, juuri sen tähden, että he pelkäsivät, että Koraanin alkuperäinen opetus ja oppi muuttuisi sitä kääntäessä muille kielille. Nykyisin toki käännöksiä tuostakin kirjasta jo löytyy. Mutta kaikesta tästä huolimatta on meidän suomalaisten Raamatusta löydettävissä selvä totuus, eli harhaan emme voi mennä tälläkään perusteella.

Onko sielu kuolematon? Antaa Raamatun itse vastata,Hes.18:4"Katso, kaikki sielut ovat minun: niin kuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". Niin kuin huomaamme, vastaus on selvä. Jos sielu tekee syntiä, se kuolee. Lakkaa siis olemasta. Mutta ennen kuin voimme saada tähän vastauksen, joka rakas lukijani sinuakin tyydyttää, on meidän käsiteltävä hieman käsitteitä; henki, sielu ja ruumis. Ja ennen kaikkea sitä, että mitä Raamattu näistä asioista opettaa.

Aloittakaamme hengestä,1 Moos.2:7"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu". (huom. ei ihmiseen, vaan ihmisestä!) Jumala siis luodessaan ihmisen puhalsi häneen ELÄMÄN HENGEN, Job.33:4" Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut". Näin ihmisestä tuli elävä sielu eli elävä persoona.

Henki on jokaisessa elävässä ihmisessä juuri se Jumalan antama voima, joka vaikuttaa sen, että ihminen yksinkertaisesti elää. Sanotaanhan, että kun joku kuolee, niin hänestä lähtee henki. Ja tämä onkin ihan Raamatullista, Saarn.12:7"Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin". Niin kuin huomaamme, ihmisen kuollessa hänen Jumalan antama elämää ylläpitävä henki palaa Hänen luoksensa.

Onko henki vain ihmisillä? Ei tietenkään, vaan kaikella elollisella, Saarn.3:19"Sillä ihmislasten käy niin kuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niin kuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla".

"Tätä asiaa voidaan havainnollistaa sähkölampulla. Tavallinen sähkölamppu käsittää ilmattoman lasipallon, jonka sisällä on ohuita sähköä johtavia metallilankoja. Sen kyky antaa valoa riippuu yhteydestä sähkövirtaan. Kun sähkövirta yhdistetään lampun sisällä oleviin lankoihin, syntyy sekä valoa, että lämpöä. Voimme nyt verrata valmista mutta valotonta lamppua siihen ensimmäiseen ihmiseen, jonka Jumala loi. Niin kuin sähkölampun jokainen yksityiskohta on tehty valmiiksi virran johdattamiseksi lankoihin, niin myös Adam oli Jumalan täydellinen luomus. Mutta hänessä ei ollut elämää, niin kuin ei lampussakaan ilman virtaa ole valoa. Valo syntyy vasta silloin kun lamppu yhdistetään sähkövirtaan. Aivan samoin elävä ihmissielu (ihminen) syntyi vasta sinä hetkenä, jolloin Jumala antoi Aadamin oman henkäyksensä. Vasta silloin syntyi elävä sielu(ihminen), joka kykeni puhumaan, ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan. Kuolemassa taas tapahtuu päinvastoin, kuten lamppua sammuttaessa. Niin kuin valo ja lämpö häviävät kun sähkövirta lampusta katkaistaan, niin myös tietoinen ja tunteva, toimiva, ajatteleva ja puhuva persoonallinen, sielu (ihminen), lakkaa olemasta. On vain maasta tullut ruumis, jonka osana on sinne myös palata. (Tavoitteena kuolemattomuus, Wiljam Aittala).

Jos henki on se osa ihmisestä, joka perii iankaikkisuuden, niin silloinhan kaikki ihmiset perisivät iankaikkisuuden, riippumatta siitä, olivatko he jumalattomia tai uudestisyntyneitä Jeesuksessa Kristuksessa ( Saarn. 12:7). Raamattu opettaa kuitenkin, että vain uudestisyntyneet Jeesuksessa Kristuksessa perivät iankaikkisuuden ( Room.6:23), joten voimme ymmärtää, että henki ei ole suinkaan mikään erillinen osa ihmisestä, joka perisi iankaikkisuuden. Jos se olisi erillinen osa ihmisessä, niin silloin kaikki, niin eläimet kuin ihmiset, niin uskovaiset kuin jumalattomatkin perisivät iankaikkisuuden. Sillä palaahan henki aina Jumalan luokse. Joten ymmärrämme, että henki EI OLE MIKÄÄN ERILLINEN OSA IHMISESSÄ.

Vanhassa testamentissa sana ruah esiintyy 377 kertaa. Perusmerkityksessään se tarkoittaa ilman liikettä, tuulta tai hengitystä, henkeä. Uudessa testamentissa Heprean ruah-sanan vastineena käytetään Kreikan sanaa pneuma. Näiden sanojen perusmerkitys on aivan sama. Ei vanhassa enempää kuin uudessakaan testamentissa ihmisen henki (ruah tai pneuma) esiinny ruumiista erossa olevana itsenäisenä olentona. Erikseen on Jumalan Henki (1 Kor.2:11, 14;Ef.4:30;1 Piet.1:12; 2 Piet.1:21), jolla tarkoitetaan jumaluuden kolmatta persoonaa, Pyhää Henkeä. Hänet mainitaan uudessa testamentissa noin 90 kertaa. Kun puhutaan ihmisistä, merkitsee pneuma:

1. Ihmistä itseään silloin kun osa edustaa kokonaisuutta, kuten Luuk.1:47, missä Maria sanoo: "Minun henkeni (pneuma) riemuitsee Jumalasta". Maria tarkoitti tietysti sitä, että hän itse, koko ihmisenä, riemuitsi.

2. Elämää, elämän periaatetta, elämää ylläpitävää voimaa. Jairuksen tyttärestä sanotaan, että "hänen henkensä (pneuma) palasi, ja hän nousi heti ylös"(Luuk.8:55). Ja kun Jeesus ristillä huudahti: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni (pneuma), on selvää, että Hän tarkoitti koko elämäänsä (Luuk.23:46).

3. Ihmisen luonnetta tai hänen sisäisen voimansa laatua ja ominaisuutta. Jeesus sanoi nukkuville opetuslapsilleen: "Henki (pneuma) tosin on altis, mutta liha on heikko"(Matt.26:41). Stefanuksen vastustajat eivät kyenneet pitämään puoliaan "sitä viisautta ja henkeä(pneuma) vastaan, jolla hän puhui" (Apt.6:10). Paavali puhuukin pelkuruuden, voiman, rakkauden ja raittiuden hengestä (pneuma)) (2 Tim.1:7). (Raamatun sanoma:huhtikuu-kesäkuu 1999, s.27)

Jos henki on erillinen osa ihmisessä, se osa joka perii iankaikkisuuden, niin miten on selitettävissä mm. seuraava Raamatun paikka, Luuk23:46"Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni." Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä". Jos kerta Jeesuksen henki meni paratiisiin, niinkuin jotkut virheellisesti opettavat, NIIN EIKÖ JEESUS MENNYTKÄÄN! Tämän virheellisen opin kannattajat menevät jo pelkästään tämän Raamatun kohdan kanssa sekaisin. He kun opettavat, että Jeesus olisi kuollessaan heti mennyt paratiisiin (käsittelemme tätä myöhemmin).

Mikä on sitten sielu? Mennäänpä taas Raamatun alkulehdille luomistapahtumaan, 1 Moos.2:7"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu". Niin kuin huomaamme, ihmiseen ei tullut elävä sielu, VAAN IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU. YKSINKERTAINEN YHTÄLÖ, EIKÖ VAIN.

Ruumis (maan tomua; maan alkuainetta) > Elämän henkäys (Jumalalta tuleva elämän "henki") > ELÄVÄ OLENTO (SIELU ELI IHMINEN). Sielu on siis ELÄVÄ IHMINEN, ruumiin ja hengen kokonaisuus.

Ajatellaanpa, että sinulla on nauloja ja lautoja. Sinä rakennat niistä laatikon. Kun vedät naulat irti laudoista, sinulla on vain nauloja ja lautoja. MISSÄ ON LAATIKKO? Samalla tavalla käy, kun Jumalan antama elämän henki lähtee ihmisestä. Jäljelle ei jää enää käsitettä ihminen, niin kuin ei laatikko esimerkissäkään jäänyt enää jäljelle käsitettä laatikko. Luomistyössä oli siis ruumis (maan tomu) ja Jumalan antama henki ja näistä muodostui sitten ihminen (sielu). Samalla tavalla kuin on naulat ja laudat ja näistä muodostuu laatikko. Eikö olekin yksinkertaista!

Vanhassa testamentissa käytetty Hebrean sana nefes on käännetty usein Suomeksi sanalla sielu. Sillä on monia muitakin käännösvastineita. Tavallisimpia ovat henki","elämä","mieli","halu","itse".---Ehkä tunnetuin kohta, jossa nefes-sanaa käytetään, on 1 Moos.2:7 "Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento". Niin kuin huomaamme, niin uusi, vuoden 92 käännös suomentaa tämän oikein. Tästä käy hyvin selville sielun merkitys, joka tarkoittaa elävää olentoa

"Perinteiseksi sieluksi käännetty hebrean sana nefes ei edellä mainitussa esimerkissä merkitse mitään sellaista, mikä ihmisellä olisi, mutta eläimiltä puuttuisi. Tavallisimmin nefes merkitsee elävää ja toimivaa olentoa, joko yksilöä tai yhteisöä. Sanaa nefes käytetään usein myös tunteiden ja emootioiden tyyssijana. "Sieluni iloitsee" on meikäläisittäin sanoen-MINÄ ILOITSEN. Uudessa testamentissa vastaava Kreikan sana on psykhee, jolla Raamatussa useimmiten on sama perusmerkitys kuin hebrean nefes-sanalla. Se ei siis tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua, psyykeä, sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä, jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista. "Kuolemattoman sielun" käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin". (Heikki Palva, Raamatun tietosanasto, Wsoy,1995. s.940-942).

>>Psykheen merkitys Uuden testamentin kielenkäytössä sisältyy johonkin seuraavista ryhmistä:

1. Psykhee tarkoittaa elävää olentoa, elävää yksilöä. Paavali kirjoittaa: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento"(psykhee, 1 Kor.15:45). Ilmestyskirjassa sanotaan: "kaikki meressä elävä (psykhee) kuoli" (ilm.16:3).

2. Psykhee tarkoittaa ihmistä persoonana. "Pelko levisi ihmisten (psykhee) keskuuteen"(Apt.t.2:43).

3.Psykhee tarkoittaa ihmisen fyysistä elämää, ihmistä kokonaisuutena. "Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne (psykhee), siitä mitä söisitte--. Onhan henki (psykhee) enemmän kuin ruoka" (Luuk.12:22-23).

4.Psykhee merkitsee myös sisäistä elämää. "Puhdistakaa sielunne (psykhee) totuuden kuuliaisuudessa"(1 Piet.1:22).>> (Aittala: Tavoitteena kuolemattomuus)

Monet väittävät, että vain ihmisellä on sielu. Näin Raamattu ei kuitenkaan opeta, 3 Moos.17:13-14"saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sen tähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön".

Jumala sääti kansalleen Israelille, että nämä eivät saisi syödä verta. Erään tulkinnan mukaan syynä saattoi olla se, että siihen aikaan pakanakansat joivat eläimen verta saadakseen syötävänä olevan eläimen voimat veren kautta itselleen. Tämä oli selvää taikauskoa, pakanuutta, ja ehkä Jumala tämän tähden sääsikin, että kukaan ei saisi syödä verta. Veri elämän vertauskuvana tarkoitti, että vain Jumala voi antaa ja ottaa elämän. Siksi verta ei tullut juoda eikä syödä.

Sana sielu voidaan suomentaa myöskin yksinkertaisesti monissa kohdin sanalla ELÄMÄ. Myöskin seuraava Raamatun paikka kertoo jotakin siitä, miten Raamatun kääntäjät ovat virheellisesti kääntäneet esim. seuraavat jakeet Luuk.12:19-20"ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut"? Oikein käännettynä sama kuuluu seuraavasti: Luuk.12:19-20" ja sanon itselleni (psykhee), ihminen (psykhee), sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse." Mutta Jumala sanoi hänelle :Sinä mieletön, tänä yönä sinun täytyy antaa elämäsi (psykhee). Niin kuin huomaamme, sana psykhee tulisi suomentaa eri yhteyksissä eri tavalla. Raamattu kansalle 99 painos suomentaakin tämän kohdan oikein, Luuk.12.19"Sitten sanon ITSELLENI.....

Joos.11:11" Ja he löivät kaikki ne sielut, jotka siellä olivat, miekan terällä, ja tappoivat, niin ettei yhtäkään jäänyt".(Biblia). Niin kuin huomaamme, tässä sielu on jotakin sellaista, mitä voidaan koskettaa miekalla. Tämä kohta voitaisiinkin suomentaa, että he löivät kaikki ne ihmiset, jotka siellä olivat, miekan terällä jne. Ja uusi kirkkoraamattu, vuoden 92 käännös onkin sen oikeaoppisesti tehnyt: "Israelilaiset surmasivat Hasorissa joka ainoan elävän olennon".

Apt.2:41"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Niin kuin tästäkin Raamatun kohdasta huomaamme, niin tietysti tässä tarkoitetaan , että kolmetuhatta IHMISTÄ meni tässä kasteelle. Uusi kirkkoraamattumme onkin sen suomentanut paljon paremmin, 92 käännös:"Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä".

Ps.74:19" Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää. Tämäkin Raamatun kohta tulee suomentaa seuraavasti, niinkuin vuoden 92 - käännös on sen oikeaoppisesti tehnytkin:"Älä jätä petojen armoille niitä, jotka sinua ylistävät, säästä köyhien palvelijoittesi henki".

1 Piet.3:20" jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Vuoden 92- käännös suomentaa sen oikeaoppisesti seuraavalla tavalla:" jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana".

5 Moos.12:23"Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa. Vuoden 92- käännös suomentaa tämänkin kohdan OIKEAOPPISESTI: Mutta teidän tulee tarkoin pitää huoli siitä, ettette nauti verta, sillä veressä on elämänvoima, jota ei saa syödä lihan mukana". Eikö nämä muutamat Raamatun paikat jo riitä osoittamaan, että ihmisessä ei ole erikseen mitään sielua, vaan että IHMINEN ON SIELU!!

Niin kuin olemme huomanneet, sielu ei ole, niin kuin jotkut harhaopettajat niin väittävät, jokin erillinen osa ihmisessä. VAAN SIELU ON SAMA KUIN IHMINEN. Se voidaan myöskin suomentaa, riippuen asiayhteydestä mm. sanoilla, "ELÄMÄN VOIMA" tai " ELÄMÄ".

"Nykyajan teologisessa antropologiassa esitetään enää harvemmin erillistä oppia sielusta. Ihminen ymmärretään Jumalan luomaksi, ainutkertaiseksi kokonaispersoonaksi. Kuolema merkitsee ihmisen henkisten ja fyysisten elintoimintojen totaalista päätöstä ja ruumiin ylösnousemus ihmisen kokonaispersoonan astumista tuomiolle. "(Otavan suuri ensyklopedia (Keuruu 1980) 8 osa, s.6199).

Katsokaamme vielä kolmatta kokonaisuutta eli ruumista. Mikä sitten on ruumis? "Liha (hebr.basar) tarkoittaa Vanhassa testamentissa tavallisesti sekä ihmisen, että eläimen kuolevaista ruumista. Koska ihminen "lihallisena" olentona on heikko ja katoava, "liha"-sanan käyttöön liittyy usein kielteinen arvovaraus, 2 Aikak.32:8("lihan käsivarsi" tarkoittaa "vain ihmisvoimaa"), Jes.40:6-8 ("kaikki liha on kuin ruoho" tarkoittaa, että ihmiset ovat vain ruohoa)."Uudessa testamentissa käytetään Kreikan sanaa sark vastaamaan Vanhan testamentin basar-käsitettä. Kun Paavali sanoo, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa, 1 Kor.15:50, hän tarkoittaa, ettei ajallinen ja katoava ihminen sellaisenaan, muuttumatta, siitty uuteen elämään, niin kuin fariseukset väittävät. Ikuisen elämän toivo ei silti perustu ajatukseen sielun kuolemattomuudesta.

"Ajallinen ruumis" on hengellisen ruumiin (1 Kor. 15:44) siemen: se katoaa, se haudataan, mutta Jumalan herättäessä sen se Kristuksen ylösnousemusruumiin tavoin kirkastuu uudeksi taivaalliseksi "hengelliseksi ruumiiksi", 1 Kor.15:35-49. "Liha on Hengen vastakohta, sen kilpailija, jopa turmiovalta, joka ikään kuin ulkopuolelta pyrkii orjuuttamaan ihmisen, Gal .4:29;5:17 s., 6:8--"Liha" on synnin valtapiiri ihmisessä. "Ruumis" on laajempi käsite kuin "liha";kamppailu Jumalan Hengen ja synnin välillä käydään "ruumiissa", ei "lihassa", Room.6:12. "Raamatun ihmiskäsitys on kokonaisvaltainen: ruumista ja sielua, ihmisen ulkonaista olemusta ja hänen persoonaansa "minäänsä" ei voi erottaa toisistaan. Kun Paavali puhuu hengestä, sielusta ja ruumiista, hän ei tarkoita näillä ihmisen eri osia, vaan korostaa puhuvansa koko ihmisestä. 1 Tess.5:23".(Raamatun sanoma: huhtikuu-kesäkuu 1999)

Sitten pääsemmekin itse asiaan-eli onko sielu (ihminen) kuolematon? Luterilainen kirkko, helluntaiseurakunta, vapaaseurakunta ja monet muut opettavat, että sielu ei kuole koskaan. Niilo Yli-Vainio opetti myöskin, että sielu on kuolematon. Onko se? Mitä Raamattu asiaan sanoo?

Jumala kielsi Aadamia ja Eevaa syömästä hyvän ja pahantiedon puusta,1 Moos.2:17"mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (Huom. Raamatussa puhutaan kahdesta kuolemasta; sisäinen ihminen ruumis)

1 Moos.3:4"Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole". Väite, jonka mukaan ihminen on kuolematon, on saatanan valhe, jonka se jo esitti paratiisissa Eevalle. No, kuinka kävi Eevan langettua syömään hyvän ja pahantiedon puusta, 1 Moos.3:19"Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". Näin, toisin kuin luullaan, kuolema tuli ihmisen osaksi.

Seuraavaksi muutamia Raamatunpaikkoja, jotka osoittavat selvästi, että sielu ei ole kuolematon: Apt.3:23"Ja pitää tapahtuman, että jokainen sielu, joka ei tätä Prophetaa kuule, pitää hävitettämän pois kansasta". (Biblia). Niin kuin tästäkin kohtaa huomaamme, sielu voidaan hävittää.

Hess.13:19"Ja te häpäisette minut kansani edessä muutamista ohrakourallisista ja leipäpalasista, kun kuoletatte sieluja, joiden ei olisi kuoltava, ja annatte elää sielujen, jotka eivät saisi elää". Tästäkin kohdasta huomaamme, että sielu voi kuolla.

Hess.22:25" . he syövät sieluja". Jos sielu on kuolematon, niin kuinka sitten voidaan sieluja syödä?

Hess.22:27"....hukuttavat sieluja". Jos sielu on kuolematon, niin kuinka sielu voidaan hukuttaa?

Jaak.5:20"niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta". Niin kuin huomaamme, Raamattu kertoo jatkuvasti, että sielu voi kuolla!! Sielu ei ole siis kuolematon. Profeetan ennustaessa Jeesuksesta, hän sanoo, Jes.53:12"sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan". Kuinka kukaan voi jo pelkästään näiden esimerkkien jälkeen sanoa, että sielu on kuolematon? SIELU EI OLE KUOLEMATON, MUUTOIN KUIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA!

Hess.18:4"Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava".

Jeesus kuitenkin Golgatalla voitti kuoleman vallan! 2 Tim.1:10"Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman". VAIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA SIELU ( IHMINEN) ON KUOLEMATON. Joh.11:26" Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole". Sielu siis "itseisarvona" ei ole kuolematon. Vain Jeesuksessa Kristuksessa meillä on iankaikkinen elämä.

Vain Jumalalla Jeesuksessa Kristuksessa yksin on kuolemattomuus,1 Tim.6:15-16 "kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus". Ja vain Hän voi sen meille ihmisille antaa, Room.6:23 "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme".

Ihmiset, jotka väittävät, että sielu (ihminen) on katoamaton, kuolematon, ovat unohtaneet seuraavan Raamatunkohdan,1 Kor.15:54" Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen". JOS KUOLEMATTOMUUS ON AUTOMAATTISESTI KAIKILLA IHMISILLÄ, EIHÄN SIIHEN TARVITSE ENÄÄ "PUKEUTUA"!!

"On myöskin huomattava se tosiseikka, että Raamatussa esiintyy yli 1600 kertaa termejä, jotka yleensä käännetään sanoilla "sielu" tai "henki", mutta KERTAAKAAN EI NÄIDEN SANOJEN YHTEYDESSÄ ESIINNY KÄSITE "KUOLEMATON" TAI "KUOLEMATTOMUUS". ( Tunnustuskirjana Pyhä Raamattu. s.384).

Niin kuin olemme huomanneet, sielu ei ole kuolematon muutoin kuin Jeesuksessa Kristuksessa. Kuitenkin miljoonat ja taas miljoonat uskovat, että kun ihminen kuolee, niin sielu ( jokin osa ihmisestä) jatkaa olemassaoloaan joko paratiisissa (Jeesuksen luona) tai tuonelan esikartanoissa. Olemme tähän mennessä tutkineet, että sielu ei ole "jokin osa ihmisessä", vaan sielu on IHMINEN. Mitä tapahtuu sitten ihmiselle kuolemassa...

MITÄ KUOLEMASSA TAPAHTUU?

Kun ihminen kuolee, niin Jumalan eläväksi tekevä henki poistuu ihmisestä ( Saarn.12:7). Ihminen nukkuu kuolonunta. Hän ei siis tiedä maailmanmenosta mitään, Saarn.9:5"Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään". / Saarn.9:10"Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä". / Ps.146:4"Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin".

Ihminen siis yksinkertaisesti nukkuu, ei tiedä tämän maailman menosta mitään, 1 Tess.4:13 "Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole".

Jeesus, Herramme ja Vapahtajamme kertoi sen ajan ihmisille ERITTÄIN SELVÄSTI MITÄ KUOLEMASSA TAPAHTUU, Joh.11:11-14"Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta." Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi." Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut". Miten yksinkertaisen selkeätä. Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että Lasarus nukkuu. Hän tarkoitti tällä, että kuolema on vain unta, josta Hän oli menossa Lasaruksen herättämään...

Jeesukseen uskovat Hänen aikanansa olivat hyvin perillä siitä, milloin maan tomussa nukkuva ihminen nousee ylös. Lasaruksen äiti ei luullut, että Lasarus jo olisi Aabrahamin helmassa tai missään muussakaan autuaaksi tekevässä paikassa. Hän tiesi, että vasta viimeisenä päivänä Lasarus nousisi ylös, Joh.11:21-24"Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös." Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä" .

Katso tarkasti seuraavia Raamatun paikkoja ja tulet vakuuttuneeksi, että ihminen kuolemassa VAIN NUKKUU, Matt.9:24"Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu." Niin he nauroivat häntä". / Matt.27:52" ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös". Stefanuksen marttyyrikuolemaa kuvataan Raamatussa seuraavalla tavalla, Apt.7:60"Ja sen sanottuaan hän nukkui pois". Ihminen kuollessaan siis vaipuu tiedottomaan uneen.

1 Tess.4:14 "Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan". / 1 Kor.15:15-16"ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty". Edellinen Raamatun paikka on siitä mielenkiintoinen, että siitä käy ilmi myöskin se, että JEESUSKIN KUOLI, NUKKUI POIS, ja sitten Hänet herätettiin. Tämä Raamatun kohta kertoo itse asiassa siitä, mitä tapahtui Jeesuksen kuollessa. Jeesus ei siis mennyt heti paratiisiin, niinkuin jotkut virheellisesti opettavat, vaan Hän yksinkertaisesti "nukkui kuolonunta".

Uskova ihminen herätetään vasta sitten, kun Jeesus saapuu maan päälle noutamaan OMIAAN. Jumalattomia ihmisiä ei silloin vielä kuitenkaan herätetä. Joten, jos sinä rakas lukijani, et ole laittanut asioitasi Jumalan kanssa kuntoon, niin teethän sen viipymättä, Joh.6:39"Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä". / Joh.6:54"Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä". Eikö ole erittäin selkeätä Raamatun opetusta.

Ihmiset siis, niin uskovaiset kuin jumalattomatkin, kuollessaan nukkuvat tiedotonta untaan. Kun Jeesus tulee, niin hän herättää omansa Häntä vastaan. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus, Ilm.20:4-5"...he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus".

Jumalattomat, siis ne jotka ovat pilkkana pitäneet Jeesuksen Kristuksen sovitustyön, herätetään vasta viimeiselle tuomiolle, toisessa ylösnousemuksessa, Ilm.20:13"Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin". / Joh.5:28" Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen". Niin kuin huomaamme, sielut (ihmiset) kuoleman jälkeen nukkuvat tiedottomassa tilassa odottaen ylösnousemusta.

Kaikki ihmiset kyllä kerran herätetään, mutta jotkut tulevat toivomaan, että heitä ei olisi koskaan herätettykään, Dan.13:2 "Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen". Jumala kuitenkin tahtoisi, että kaikki heräisivät elämän ylösnousemukseen. Hän ei kuitenkaan voi pakottaa ihmistä kääntymään puoleensa, Hes.18:32"Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää".

1 Kor.15:29-30" Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan? Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan"? Niin kuin huomaamme, Paavali tietää, että kuolleet nukkuvat, SILLÄ VAIN NUKKUVA VOI HERÄTÄ! Myöskin hän ymmärsi, että jos ei kuolleitten ylösnousemusta ole, on usko Jeesukseen Kristukseen turhaa.

1 Tess.4:15-17" Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa". Jos uskova ihminen, uskova sielu, menisi heti kuoleman jälkeen paratiisiin, niin silloinhan HE OLISIVAT EHTINEET ENNEN MEITÄ. Näin ei kuitenkaan Paavalin mielestä selvästikään ole. Uskokaamme mieluummin Paavalia, kuin jo edesmennyttä Niilo Yli-Vainiota tai ketään muuta harhaopettajaa, jotka opettavat, että ihminen kuolemassa heti menee joko tuonelan esikartanoihin tai paratiisiin...

Pietari helluntaisaarnassaan puhui Daavidista, Apt.2:29 "Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä". Pietari tuo erittäin selvästi esille sen, että DAAVIDKAAN EI OLE VIELÄ NOUSSUT YLÖS JUMALAN LUOKSE, VAAN HÄNKIN VAIN NUKKUU, Apt.2:34"Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin". Miten selvää opetusta. Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies, ja jos kuka, niin hän olisi jo taivaassa, jos sinne heti kuoleman jälkeen hyvät pääsisivät. Mutta niinkuin huomasimme, ei edes hän ole vielä siellä, 1 Kun.2:10"Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin".

Kuolonunta nukkuvat myös muut Israelin kuninkaat, 1 Kun.11:43"Sitten Salomo meni lepoon isiensä tykö ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin". / 1 Kun.14:31"Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin". / 1 Kun.15:8"Ja Abiam meni lepoon isiensä tykö". / Job.14:12" niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennen kuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa". Niin kuin huomaamme, Raamattu käyttää toistamiseen sanaa "lepo", silloin kun ihminen kuolee. Lepo on siis unta. Kun ihminen kuolee, hän yksinkertaisesti nukkuu kuolonunta.

Harhaopettajat väittävät kuitenkin, että sielu (osa ihmisestä) HETI kuolemanjälkeen joko nousee "henkiruumiina" ylös paratiisiin tai vaipuu alas tuonelaan. Nämä tällaiset ns. opettajat, sen sijaan, että tutkisivat Raamattua, elävät pimeydessä ja tuohon samaan pimeyteen he haluavat viedä muutkin. Nämä tällaiset ovat vain sokeita sokeain taluttajia (Matt.15:14). Heitä kuunteleville kuuluukin seuraava Raamatun Sana, 2 Tim.2:16-18"Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon".

Niilo Yli-Vainio kirjassaan "Järkyttävä maailma" sivulla 13 kirjoittaa mm. seuraavaa: "Ylienkelin ääni alkaa kuulua läpi taivasten, koko enkelimaailma havahdutetaan VASTAANOTTAMAAN Jumalan Pojan morsiusseurakunta kotiin." "Jumalan Poika on lähtenyt NOUTAMAAN kotiin sitä seurakuntaa, jonka puolesta Hän kerran kuoli ristillä verisen ristin kuoleman, seurakuntaa, jonka puolesta Hän on lähes 2.000 vuotta rukoillut ja jota Hän on sydämen ikävällä odottanut kotiin. " Tietämättään on Niilo tässä kohden kirjoittanut totuuden. Asia on juuri niinkuin hän tässä on kirjoittanut. Valitettavasti vain hänen muu opetuksensa MENEEKIN RISTIIN TÄMÄN KÄSITYKSEN KANSSA.

Mistä sielun kuolemattomuus-oppi on oikein peräisin? Niilo Yli-Vainion keksintö se ei suinkaan ole, ei vaikka häntä viisaana onkin pidettävä...

Filon ja Josefus olivat myötävaikuttamassa tämän opin siirtymisestä juutalaisuuteen. "Kreikkalaisen filosofin Platonin vaikutuksesta oppi sielun luontaisesta kuolemattomuudesta pääsi tunkeutumaan juutalaisuuteen erityisesti Aleksandriasta käsin. Niinpä se tavataan juutalais-hellenistisellä filosofilla Filonilla (20 eKr.-47 jKr.) samoin kuin myös juutalaisella historioitsijalla Josefuksella. Kahden juutalaisen koulukunnan kehittyminen alkoi noin v.200 paikkeilla eKr. Niinpä jo makkabealaiset (v.166 eKr.alkaen) edustivat käsitystä, jonka mukaan kuolleitten puolesta voitiin rukoilla ja että ihminen omaa luontaisen kuolemattomuuden. Filonin mukaan ns. järjelliset sielut odottivat tilaisuutta ruumiillistua ihmisessä. Kuoleman tapahtuessa ruumis hajoaa, kun taas aineeton sielu palaa ikuisuuteen. Filon hylkäsi myös opin ruumiin ylösnousemuksesta ja uskoi pahojen iankaikkiseen rangaistukseen. Hän yhdisti platonismin ja juutalaisuuden taitavaksi järjestelmäksi väittäen löytävänsä Vanhaa testamenttia kuvaannollisesti tulkitsemalla kreikkalaisen filosofin pääpiirteet. Toinen juutalaisuuden haara pitäytyi kuitenkin Vanhan testamentin kirjaimelliseen tulkintaan puoltaen käsitystä jumalattomien hävittämisestä ja ihmisen kuolevaisesta olemuksesta. Tätä linjaa edustavat myös Kuolleen meren kirjalöydöt. Ne osoittavat essealaisten veljeskunnan pitäytyneen käsitykseen, jonka mukaan vain vanhurskaat perivät iankaikkisen elämän, kun taas jumalattomat hävitetään, niin, että he lakkaavat kokonaan olemasta. (Esim. Johannes kastaja kuului tähän ryhmään, oma lisäys). .....Näyttää kuitenkin siltä, että Jeesuksen aikaan mennessä kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta käsitys ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta oli jo löytänyt vankan sijan juutalaisuudessa.

"MUUTAMAT" KIRKKOISÄT OLIVAT KUITENKIN OIKEALLA ( Raamatullisella) ASIALLA. Klemens Roomalainen piti kuolemattomuutta Jumalan lahjana, joka annetaan vain vanhurskaille, kun taas lopullinen jumalattomien kuolema merkitsee olemassaolon päättymistä. Barnabas puhui ikuisesta kuolemasta ikuisen elämän vastakohtana. Saatana, synnintekijät ja paha hävitetään. Antiokian Ignatioksen mukaan ylösnousemus on ainoa portti kuolemattomuuteen. Siksi se on ratkaiseva asia. ( Oikeaa Raamatullista näkemystä edustivat monet, monet muutkin kirkkoisät, oma lisäys). Gnostilais-manikealainen harhaoppi ja sen tunkeutuminen kristilliseen seurakuntaan näihin aikoihin herätti erityisesti Gallian piispan Irenaeuksen (n.130-202 jKr.) puolustamaan oikeauskoista oppia luonnosta ja kohtalosta....Hän korosti, että ihminen voi saada kuolemattomuuden lahjan vain Jumalan armosta ja voimasta.

ATHENAGORAS AVAA PORTIT HARHAOPILLE: Ensimmäinen, joka julisti sielun luontaista kuolemattomuutta kristillisenä oppina, lienee ateenalainen Athenagoras (v.127-190 jKr.), joka oikeastaan oli filosofi ja joka kristinuskon vastaanotettuaankin säilytti platonilaisen perusnäkemyksen siitäkin huolimatta, että hän näin tehdessään joutui jyrkkään ristiriitaan vallitsevan kristillisen opetuksen kanssa". (Tätä samaa epäraamatullista ajattelutapaa ovat sitten muut samanlaiset "harhaopettajat" opettaneet, oma lisäys) . (Tavoitteena kuolemattomuus, Aittala)

On myöskin syytä mainita esim. Origenes, joka kristinuskoon siirtyessään ei kuitenkaan koskaan luopunut epäraamatullisesta, pakanallisesta sielun kuolemattomuusopistaan. Näiden tällaisten harhaopettajien kautta kristinuskoon levisi harhaanjohtava opetus sielun kuolemattomuudesta erillään Kristuksesta.

Niin kuin huomaamme, niin oppi sielun kuolemattomuudesta erillään Kristuksesta on kummunnut pakanauskonnoista ja kreikkalaisesta filosofiasta. Ei suinkaan Raamatusta, niinkuin monet väittävät. Kristilliseen kirkkoon tämä harhaoppi tuli vasta n. 200- luvulla jKr. jolloin kirkkoisät tekivät siitä kristillisen teologian. Sielun kuolemattomuusoppi, niinkuin olemme huomanneet, ei ole Raamatullinen ja siksi meidän onkin se hyljättävä.

Onko oppi paratiisista ja Tuonelan esikartanoista, niinkuin mm. Ylivainio opetti, Raamatullinen. Niilo Yli-Vainio kirjoittaa kirjassaan "Järkyttävä maailma", sivulla 17-18 seuraavaa: "Tuonela on jumalattomille välitila, jossa he odottavat viimeistä tuomiota....Tuonela ei ole sellainen välitila, jossa ihminen olisi tiedoton, niin kuin jotkut väittävät.....Uskoisin, että kääntymättöminä kuolleet eivät ole ainakaan vielä kahleissa, mutta se on varma, että he ovat tuonelassa samoissa vaivoissa pahojen henkivaltojen kanssa".

Onko asia todellakin näin, niinkuin jo edesmennyt opettaja Niilo -YliVainio opettaa? Jos ei ole, niin eikö hän silloin ollut harhaopettaja, 2 Piet.2:1"Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja".

Tässä vaiheessa on huomattava, kun puhutaan siitä, että onko ketään ihmistä jo taivaassa, että Raamattu kertoo muutamista ihmisistä, jotka ovat kyllä menneet taivaaseen. Kun Jeesus kuoli, niin silloin monia pyhien ruumiita nousi ylös haudoistaan, Matt.27:50-53"Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle". Siksi Raamattu sanookin, Ef.4:8"Sentähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen".

On myöskin sellaisia ihmisiä, kuten Hanok (1 Moos.5:24) ja Elia (2 Kun.2:1) ja tietysti Mooses (5 Moos.34:6), jotka eivät ole kuolleet "normaalilla" tavalla, vaan he ovat jo taivaassa. Hebr.11:5"Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle"./ 2 Kun.2:11"Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen/. / Juud.1:9"Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra"!

Ketään ihmistä ennen Moosesta ei oltu otettu taivaaseen, Mooses oli ensimmäinen, Room.5:14" kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen. Nämä ihmiset ovat jo taivaassa niiden Pyhien kanssa, jotka nousivat haudoistaan Jeesuksen kuollessa.

Mooses ja Elia ilmestyivät Jeesukselle kirkastusvuorella, ikään kuin varmistukseksi siitä, että he ovat jo taivaassa. Eiväthän he muuten olisi voineet Hänelle ilmestyä, Mark.9:4"Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa". Nämä ihmiset ovat jo taivaassa, niinkuin jotkut Raamatun paikat antavatkin ymmärtää. NÄITÄ VASTAAVANLAISIA IHMISIÄ ON TAIVAASSA KAIKENKAIKKIAAN 24 KPL! KYLLÄ, LUIT OIKEIN, NIIN PIENI ON TUO JOUKKO, Ilm.4:4"Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunu".

Se, että muutamat ovat päässeet taivaaseen maistamatta kuolemaa, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki hyvät olisivat jo taivaassa ja kaikki pahat olisivat kärsimässä vaivaa tuonelassa. Raamattu ei tue tällaista näkemystä! Niin kuin olemme toistamiseen huomanneet, ihminen kuolemansa jälkeen nukkuu kuolonunta, kunnes hänet herätetään. Jumalaton herää tuomion ylösnousemukseen ja Jeesuksen lapsi herätetään elämän ylösnousemukseen.

Harhaopettajat, jotka väittävät, että ihminen heti kuolemansa jälkeen menee joko taivaaseen tai tuonelan esikartanoihin, eivät ole käsittäneet oikeuden käynnin periaatteesta mitään. Raamattu opettaa, että kerran me kaikki olemme Kristuksen tuomioistuimen edessä. Siis ihan jokainen, sinä sekä myöskin minä, me kaikki, 2 Kor.5:10"Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa". Vasta tuomioistuimen päätöksen jälkeen, ihminen joko tuomitaan kadotukseen tai iankaikkiseen elämään Jumalan luona, Matt.25:30-46"Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään". ENSIN SIIS JULISTETAAN TUOMIO JA VASTA SITTEN SE LAITETAAN TÄYTÄNTÖÖN!

Näin on taivaallisessa oikeudenkäynnissä niinkuin se on myöskin maallisessa oikeidenkäynnissä. IHMINEN ON AINA SYYTÖN, KUNNES TOISIN TODISTETAAN. Jos taas ihminen heti kuolemansa jälkeen joutuisi joko kärsimään vaivaa tai sitten pääsisi ihanuuteen ennen varsinaista tuomiota, ( joka ei ole vielä tapahtunut), niin sehän tarkoittaisi sitä, että IHMINEN OLTAISIIN TUOMITTU ENNEN OIKEUDENKÄYNNIN JULISTAMAA PÄÄTÖSTÄ. Se taas puolestaan osoittaisi meille, että Jumala ei ole oikeudenmukainen. Juuri oikeudenmukaisuuteen perustuu se periaate, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan...

Jumala on oikeudenmukainen, Ps.119:137"Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat". Eikö oikeudenkäytännön periaate jo riitä osoittamaan, että ihminen heti kuolemansa jälkeen ei joudu kärsimään saatika sitten nauttimaan. Eikö tämä oikeudenkäynnin periaate osoita meille, että ihminen yksinkertaisesti vain nukkuu, eikä tunne mitään, ei hyvää eikä pahaa. Jumala on kaikkia luotujaan kohtaan oikeudenmukainen mutta olisiko se oikeudenmukaisuutta, jos joku tuomittaisiin kärsimään rangaistusta, ennen oikeuden päätöstä...

Monet ihmiset pitävät "nukkumista" vieraana käsitteenä, sillä heitä on jo niin pitkään opetettu väärin. Kun minä vielä kuuluin Helluntaiseurakuntaan, niin pidin "kuolemanuni" käsitettä jotenkin ilkeäntuntuisena. Ajattelin, että jos minä vain haudassa nukun, niin ehkä tunnen kun madot minut syövät ja ehkä tunnen arkussani yksinäisyyden jne. Mutta tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä ihminen ei silloin tiedä mitään. Monet taas ajattelevat, että nukkuminen on "pitkäveteistä" ja näin ollen haluaisivat jo heti päästä Herramme Jeesuksen luokse. Kuolemanuni, vuosituhansiakin kestänyt, on kuitenkin jokaisen ihmisen kohdalla, kuin hyvin nukuttu yö. Kun illalla painaa päänsä tyynyyn ja nukahtaa, niin aamulla herätessään ei tiedosta ajan pituutta muutoin kuin kelloon katsomalla. Kuolemanuni on siis sinällään ihan mieluinen asia, ei mikään epämiellyttävä painajainen...

Jotkut harhaopettajat opettavat, että Jeesuksen vertaus rikkaasta ja köyhästä miehestä olisi osoitus siitä, että on todellakin olemassa jo HETI KUOLEMAN jälkeen joko huono tai hyvä paikka. Tässä vertauksessa Jeesus puhuu "käsitteestä" Aabrahamin helma (Luuk.16:19-31). Tämän vertauksen mukaan tuntuisi siltä, että ihmiset tosiaankin pääsisivät heti kuolemansa jälkeen Aabrahamin helmaan. Ongelmaksi tulevat kuitenkin seuraavat Raamatuntekstit, Hebr.11:8-13"Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sen tähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä". / Hebr.11:39-40" Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen". SIIS...AABRAHAMKAAN EI OLE VIELÄ LUVATTUA SAAVUTTANUT!!!! AABRAHAMKAAN EI OLE VIELÄ PÄÄSSYT TÄYDELLISYYTEEN!! Vaan kaikki jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat kuolleet, nousevat yhdessä Aabrahamin ja muiden kuolleitten pyhien kanssa yhdessä sekä elossa olevien pyhien kanssa Herraa vastaan yläilmoihin, 1 Tess.4:15-17"Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa".

Eikö ole erittäin yksinkertaista Raamatun opetusta. Oikein on Jumala sanonut profeetta Jesajan kautta, Jess.35:8" Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan".

Niin...Jumalan tie on niin suora, että hullutkaan eivät pääse tältä tieltä eksymään. Lailla Apostoli Pietarin, voinemmekin sanoa kaikille harhaopettajille, heidän opettaessaan epäraamatullisia oppejaan seuraavaa, Apt.13:10"Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä"? Niin tiet ovat suorat, ihmiset ne usein vain tekevät niin mutkaisiksi. Opit ovat selkeät, mutta ihmiset ne tekevät niin monimutkaisiksi. ON SE NIIN SÄÄLITTÄVÄÄ!

Niin kuin olemme huomanneet, selkeä Raamatun opetus on, että ihminen kuoleman jälkeen nukkuu "kuolonunta". Hän ei siis tiedä mistään mitään. Kuitenkin tulee päivä, jolloin jokainen ihminen herätetään unestaan. Hyvää tehnyt elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. Jokainen ihminen joutuu Kristuksen tuomioistuimen eteen. Ne jotka ovat Herraa Jeesusta Kristusta, syntiemme sovittajaa seuranneet uskollisesti ja pitäneet Jumalan käskyt ja Hänen todistuksensa pääsevät iankaikkiseen elämään Hänen kanssaan. Toiset, ne jotka ovat pilkkana pitäneet Golgatan työn joutuvat iankaikkiseen eroon Jumalasta. Heidät tuhotaan iankaikkisella tulella, eikä heitä enää sen jälkeen ole. Kukaan ei heitä enää sen jälkeen muista. He ovat kadonneet.

Ennen kuin käymme käsittelemään mitä todella tapahtuu lopullisen tuomion jälkeen, on syytä hieman tarkastella, ikään kuin alustukseksi sanaa KADOTUS. Monissa kohdin, missä Raamatussa käytetään sanaa kadotus, se voitaisiin myöskin suomentaa sanoilla "HÄVITÄ OLEMATTOMIIN". Kun siis ihmistä, joka ei ole uskossa, kohtaa kadotus, niin on selvää, (tämän pitäisi jokaisen sisälukutaitoisen ymmärtää), että silloin ihminen HÄVIÄÄ OLEMATTOMIIN. HÄN SIIS KATOAA. HÄNTÄ EI SIIS YKSINKERTAISESTI ENÄÄ OLE OLEMASSA!!! On syytä muistaa tämä, kun käymme käsittelemään mitä ihmiselle tapahtuu lopullisen (iankaikkisen) tuomion jälkeen.

On myöskin hyvä käsitellä "alustukseksi" myöskin sanaa ELÄMÄ ja KUOLEMA. Jokainen sisälukutaitoinen ymmärtää, että kyseessä on TOISTENSA VASTAKOHDAT. Ymmärrettävyyden vuoksi sanottakoon: ELÄMÄN VASTAKOHTA EI OLE ELÄMÄ, EIKÄ KUOLEMAN VASTAKOHTA OLE KUOLEMA!

Raamatun selkeä ilmoitus on, että VAIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA MEILLÄ ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ. Vain yhteydessä Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa voi ihminen elää. Tai tarkemmin sanottuna, MIKÄÄN EI ELÄ JOS ON HÄNESTÄ ERILLÄÄN,Apt.17:28"sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme". Yksikään olento, yksikään kasvi, eikä ylipäätänsä mikään voi elää erillään Hänestä, joka on Elämä ja Yltäkylläisyys. Sillä Jeesuksessa Kristuksessa kaikki ovat luodut ja ilman Häntä ei ole luotu mitään, Kol.1:16-17"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa".

On siis selvää, että kun nämä "välit" lopullisen tuomion jälkeen LAITETAAN POIKKI, kun kuvaan astuu iankaikkinen kadotus Jumalan kasvoista, niin silloin "putket" elämän antajaan katkaistaan ja elämä yksinkertaisesti lakkaa. Vain Jeesuksessa Kristuksessa meille TARJOTAAN IANKAIKKISTA ELÄMÄÄ, Joh.11:26"Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen"? / 1 Joh.5:13"Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä". Tätä taustaa vasten on täysin ymmärrettävää, että lopullisen tuomion jälkeen, kun jumalaton joutuu erilleen Luojastaan, NIIN HÄN YKSINKERTAISESTI LAKKAA OLEMASTA, 2 Tess.1:9 "Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta". Ne taas jotka ovat uskoneet Jeesuksen lupaukseen, ette ikinä kuole ( voidaan kääntää: eivät tule kuolemaan / King James käännös), saavat kokea kohdallaan, että Hän ei valehdellut. Sillä vain JEESUKSESSA KRISTUKSESSA ON ELÄMÄ.

Mitä tapahtuu sitten lopullisen tuomion jälkeen? Onko sittenkin olemassa ikuinen helvetti, jossa kärsitään rangaistusta ja kidutusta ja tuskaa ja ahdistusta? Tutkikaamme tätäkin asiaa, niinkuin kaikkia muitakin asioita Raamatun valossa! Monet ihmiset kuullessaan tervettä Raamatullista opetusta siitä, mitä viimeisen tuomion jälkeen jumalattomille tapahtuu, suorastaan loukkaantuvat kuullessaan, että helvetti ei olekaan paikka missä ihmisiä kidutetaan loputtomiin. Heidän mielestään koko usko menettää merkityksensä, jollei helvettiä ikuisine kidutuksineen ole olemassa. Näille tällaisille ihmisille on tyypillistä, että he ovat valinneet Jumalanpalveluksen pelkästään pelosta, ei rakkaudesta Häneen, joka kuoli ristillä syntiemme edestä. Näillä tällaisilla ihmisillä on vääränlaiset motiivit ja ne kyllä tulevat paljastumaan viimeisellä tuomiolla, Matt.10:26"Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi". Nämä tällaiset ihmiset eivät ymmärrä anteeksiannosta paljoakaan. Se taas heijastuu heidän vaelluksessansa siten, että he ylhäältä katsovat muiden syntisten vaellusta ja ovat hanakoita heitä arvostelemaan. He ovat fariseuksia, jotka lammasten vaatteisiin pukeutuneina hämmentävät monia vilpittömiä Jeesuksen kalliilla verellä lunastettuja Jumalan pyhiä. Nämä tällaiset ihmiset antavat Jumalasta väärän kuvan ja sitten ihmettelevät, kun ihmisiä ei kiinnosta palvella "Israelin Pyhää". Näin tällaisten ihmisten teot ja käsitykset tulevat päivänvaloon. He kokevat, että jos Jumala ei annakaan kiduttaa jumalattomia helvetissä ikuisesti , niin se olisi heitä kohtaan, jotka "tosisydämellä" ovat Jumalaa palvelleet, väärin. Nämä tällaiset ihmiset eivät tiedä Jumalan rakkaudesta ja olemuksesta paljoakaan, Jess.1:3"Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä".

KENENKÄÄN EI TULE PALVELLA JUMALAA RANGAISTUKSEN PELOSTA VAAN RAKKAUDESTA HÄNEEN, Room.2:4" Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen"? / 2 Kor.5:14-15" Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut".

Monet ihmiset pelosta iankaikkista rangaistusta kohtaan palvelevat näennäisesti Jumalaa. Heidän motiivinaan ei ole siis rakkaus. Heitä pelottaa helvetin ajaton rangaistus ja siksi he ovat valinneet uskovan osan. Jos helvetti ei olisikaan niin paha paikka kuin he luulevat, he heti hylkäisivät Rakkauden Luojan, joka antoi osoituksena rakkaudestaan oman kalliin poikansa, Jeesuksen Kristuksen. Nämä tällaiset ihmiset ovat kuin syvälle vajonneita alkoholisteja tai huumeiden käyttäjiä. Krapulan ja vieroitusoireiden alkaessa he katuvat sitä mitä ovat tehneet ja jos menet heiltä kysymään huumausaineiden käytöstä, niin he auliisti myöntävät tehneensä väärin ja olevansa vähän "tyhmiä". Vedet silmissä he saattavat luvata sinulle ja itselleen, että eivät enää koskaan käytä huumausaineita ja kuitenkin saatat jo seuraavalla viikolla nähdä heidät humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisena. NÄMÄ TÄLLÄISET IHMISET KATUVAT VAIN "NÄENNÄISESTI". HE KATUVAT VAIN RANGAISTUKSEN PELOSTA. Sen tähden he niin helposti lankeavat. Jos heidän elämässään ei toteutuisi syyn ja seurauksen laki, he joisivat ja käyttäisivät huumeita ja alkoholia aina. Ihmiset, jotka palvelevat Jumalaa vain helvetin rangaistuksen pelosta pitävät Jumalaa ilkeämielisenä tyrannina, mutta eivät vain sitä muiden kuullen uskalla myöntää.

Ulospäin, muiden ihmisten aikana he esittävät olevansa pyhiä ja vanhurskaita ja kuitenkin sydämessään tekevät syntiä. He himoitsevat ja tuomiten katsovat muita. Yhteistä näille ihmisille suhteessa alkoholistiin ja huumeiden käyttäjään on se, ETTÄ HE HALUAVAT ELÄÄ HIMOJENSA MUKAAN. Alkoholisti ja huumeidenkäyttäjä on vain vajonnut "vähän syvemmälle". Jos nämä ihmiset, jotka näin uskovat Jumalasta, saisivat tehdä himojensa ja tottumuksiensa mukaan, niin he kyllä auliisti niin tekisivät. Nämä tällaiset ihmiset ovat kuin liikenteessä olevat lakien rikkojat. He eivät ymmärrä, että pelisäännöt ovat yhteisiä etuja varten, itse asiassa heidän parhaakseen, ja siksi, heti kun lain silmä välttää, he polkevat kaasujalkaa minkä ehtivät vähät välittämättä muiden ihmisten turvallisuudesta. Kuitenkin kun he saavat silmiinsä lainvalvojien tarkkailevat katseet, he silloin, rangaistuksen pelosta, ajavat yhteisten sääntöjen mukaisesti.

Samanlaisia ovat ihmiset jotka sanovat olevansa uskovaisia, eivätkä voi ymmärtää, että helvetti ei olekaan ikuisen piinan paikka, vaan lopullinen jumalattomien tuhoaminen. Monille uskoviksi itseään nimittäville totuus siitä, että Jumala yksinkertaisesti tuhoaa jumalattomat voisi vaikuttaa, heidän tähän uskoessaan niin, että he luopuisivat uskostaan. Näin toteutuu se, mitä Jeesus sanoi, "että kaikki tulee julki". Näin yksinkertaisesti siksi, ETTÄ HE PALVELEVAT JUMALAA VÄÄRÄSTÄ MOTIIVISTA. HEIDÄN MOTIIVINAAN EI OLE RAKKAUS JUMALAA KOHTAAN VAAN SAIRAS PELKO.

Kuitenkin Raamattu sanoo, että meidän tulee rakastaa Jumalaa, Matt.22:37-38"Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky". Kuinka kukaan, joka ei ymmärrä Jumalan todellista olemusta, voi häntä rakastaa? Vain sellainen, joka on kokenut Hänen rakkautensa, osaa myöskin rakastaa Häntä, kaiken Luojaa,1 Joh.4:19" Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä".

Jumala on Rakkaus,1 Joh.4:8"sillä Jumala on rakkaus". Kuinka Hän saattaisi ketään kiduttaa, tai käskeä kiduttamaan ikuisesti helvetissä? Kuinka Hän, joka on rakkaus, voisi olla julmempi kuin yksikään ihminen, Hänen luotunsa? Kuka isä tai äiti voisi katsoa kun hänen lastansa kidutetaan iankaikkisesti helvetissä? KUKA ÄITI TAI ISÄ VOISI ITSE KIDUTTAA LASTAAN IKUISESTI, LOPUTTOMASTI? Jos helvetti on paikka, jossa jumalattomia kidutetaan loputtomasti, niin silloin Jumala on julmempi kuin yksikään ihminen. Voitaisiinko Häntä silloin sanoa rakkaudeksi?

Emmekö jo tästä huomaa, että Jumala ei voisi olla sellainen, niinkuin monet harhaopettajat, ymmärtämättömät, antavat ymmärtää. Jumala on rakkaus ja siksi Hän ei ketään kiduta iankaikkisesti eikä myöskään anna kiduttaa iankaikkisesti. Hän yksinkertaisesti tuhoaa jumalattomat iankaikkisella tulella. Sen jälkeen heitä ei yksinkertaisesti enää ole. Synnin muistokin tullaan kerran pyyhkimään pois, eikö siis myöskin kaikki se mikä muistuttaa synnistä. Eivätkö tähän luokkaan kuulu myöskin jumalattomat.

Kun jumalaton ihminen tulee synnintuntoon, niin eikö Jumalan Pyhä Hengen valo silloin osoita hänelle Golgatalla kärsineen Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, ristiinnaulittuna hänen syntiensä tähden. Eikö synnintunnossa oleva ihminen juuri silloin ymmärräkin tuon suuren rakkauden merkityksen, joka on häntä kohdannut, Joh.3:16"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä". Eikö Jumalan rakkaus silloin murra tuon jumalattoman ja näin hän saa kohdata vapautuksen ja anteeksiannon? Eikö Jumalan rakkaus ole väkevä kuin kuolema ( Kork.v.8:6).YKSIKÄÄN IHMINEN EI TULE USKOON PELOSTA VAAN RAKKAUDESTA. YKSIKÄÄN IHMINEN EI PELASTU KATSELEMALLA HELVETIN LIEKKEJÄ VAAN JEESUSTA KRISTUSTA!

Ehkä tuhlaajapojan vertaus kertoo meille jotakin Jumalan luonteesta,Luuk.15:11-24"Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva.' Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.' Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään". JOS POIKA OLISI PITÄNYT ISÄÄNSÄ ILKEÄMIELISENÄ TYRANNINA, NIIN OLISIKO HÄN PALANNUT KOTIINSA? Tuskin...

Ihmiset, jotka palvelevat Jumalaa vain pelosta rangaistusta kohtaan, eivät palvele Jumalaa ollenkaan. Jos Jumala nyt julistaisi, että ketään ei tuomita, että kaikki pelastuvat, niin palvelisitko sinä, rakas lukijani Häntä? Palvelisitko Häntä siitä huolimatta, että mitään kadotustuomioita ei olisikaan, vaan kaikki pelastuisivat? Lähtisitkö sinä, rakas ystäväni maailman teille, jos ihmistä ei rangaistaisikaan mistään? JOS LÄHTISIT, NIIN SILLOIN SINUN KRISTILLISYYTESI EI OLE MINKÄÄN ARVOISTA! JOS ET PALVELE JUMALAA JUMALAN ITSENSÄ TÄHDEN, EI JUMALALLE KELPAA PALVELEMINEN HELVETINKÄÄN TÄHDEN.

Niin, mitä sitt

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä