"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensä mukaan ovat kutsutut" (Room. 8:28)
Rakkaus on tärkein kaikista. Jumalan rakkaus yhdistää ihmisiä yli uskonrajojen.
Miksi siis takertua "pikkuseikkoihin", tärkein kaikista on rakkaus.
Rakkaus on tärkein kaikista. Jumalan rakkaus yhdistää ihmisiä yli uskonrajojen.
Miksi siis takertua "pikkuseikkoihin", tärkein kaikista on rakkaus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sanoisi kerrankaan, mistä tämä rakkaus löytyy?
tämä rakkaus löytyy jokaisen ihmisen omasta sydämestä, se pitää vain tajuta ja antaa sille rakkaudelle valta.
rakkaus on vuorovaikutusta.
Jos menet vaikkapa Lapin erämaahan ja huudat siellä niin jokainen puu ja ikihonka vastaa kaiullaan huutoosi.
Jos taas menet Saharan hiekka-aavikolle ja huudat siellä niin mikään tai kukaan ei vastaa ja tuskin kuulet edes omaa ääntäsi.
Nykyinen kotoinen kristillisyys on just tätä hiekka-aavikolla huutamista, joten taidampa tästä lähteä erämaahan huutamaan kuin Johannes Kastaja aikanaan.
Kaikki jumalaan uskovat sairastavat skitsofreniaa. Mielikuvitus on ottanut vallan.
Tästä sairaudesta kuin jumala usko on mahdollista parantua.
Juuri tuota suhtautumista ihmiseen tarkoiten eli hyökkäus parannu skitsofreniasta sillä joka uskoo on mielisairas.
Jos saisimme ihmiset rakastamaan toisiamme eikä aina vain "morkkaamaan", "haukkumaan" ja "mustamaalaamaan" toisiamme, voisimme jonakin päivänä saada ihanan maailman, mutta meitä on moneksi.
Täytyy kaiketi hyväksyä , että teitäkin,jotka että usko ihmiseen ettekä rakkauteen on.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi, sinulla on siihen täysi oikeus, toivon vain, että olet sinut itsesi kanssa.....
Itse en ollut sinut itseni kanssa niin kauan kun kuljin "vihan" ja "katkeruuden"laput silmilläni.
Ja se mistä sen huomasi oli juuri tuo asia, että oli pakko saada toiset tajuamaan kuinka "tyhmiä" he ovat.
Enää ei ole edes ikäviä eikä tyhmiä ihmisiä.
Ja se jos mikä on hieno ja vapauttava tunne.
onnea sinullekin...
Vuosia sitten sain aivoverenvuodon ja halvaannuin aluksi osittain. Mietin, onko tulevaisuuteni pirstaleena tämän jälkeen. Silloin koin Jumalan lähes yliluonnollisen läsnäolon ja ko raamattujae (Room.8:28) hälvensi kaiken murehtimisen. Koko tapahtumasarja koitui valtavaksi siunaukseksi.
Lue lisää tästä :
http://www.nic.fi/~jlindell/omakokemus.htm