Kaikki ovat kiinnostuneita sapatista, ainoastaan ylifariseus ei ole osoittanut niin suurta mielenkiintoa asiaa kohtaan, kuin olisi ollut tarpeellista.
Luther piti paavia syyllisenä sapatin muuttamisesta sunnuntaille, mutta syy ei ollut suinkaan yksin paavin, vaan Konstantinuksen joka halusi yhdistää pakanuuden ja kristinuskon keskenään.
Auringon päivä ja auringonpalvonta oli saanut alkunsa pakanuudesta, joka liittyi Egyptiläiseen Amonin auringon jumalan palvontaan.
Iisiksen ja Obeliskien kulttiuskonto levisi Egyptistä Roomaan, Amerikkaan ja kaikkialle maailmaan.
Paavin merkitys näihin pakanallisiin muutoksiin on vain se, että paavi hyväksyi muutoksen, mutta ei muuttanut viikon päiväjärjestystä, vaan edelleenkin Katolinen kirkko pitää sunnuntaita viikon ensimmäisenä päivänä.
Mitä tulee sunnuntain muuttamisesta viikon seitsemänneksi päiväksi siitä tulee syyttää Luterilaista kirkkoa, joka Arkkipiispa John Wikströmin johdolla muutti sunnuntain viikon seitsemänneksi päiväksi v.1973.
Sapatti järjestystä ei ylifariseuskaan voi sulattaa kaikissa muodoissaan.
Adventistit ja Luterilaiset ovat kiinnittäneet huomionsa aurinkoon sapatin pitämisessä, sillä Luterilaiset pitävät sunnuntaita auringonpäivänä, ja virallisesti Adventistit vaativat pyhittämään sapatin auringon laskujen mukaan.
Näin ollen kumpikin ryhmittymä on aurinko keskeinen ja se yhdistää molemmat Iisiksen ja Obeliskien palvontaan määrätyssä muodossaan.
ylifariseus pitää sapatin illasta-iltaan, eikä ota yhteyttä pakanallisiin muoto tapoihin.
Kuulee usein sanottavan Kristus on vanhurskautemme aurinko, mutta mitä tekemistä auringolla on meidän vanhurskautemme kanssa.
Toki voidaan myöntää, että luomisen kolmena ensimmäisenä päivänä ei ollut aurinkoa valaisemassa vaan Kristuksessa oli maailman valkeus, ennenkuin aurinko valaisi maata.
Uudessa maassa palataan alkukohtaan päivistä jolloin aurinko ei paistanut, sillä uudessa maassa ainoastaan Kristus valaisee, eikä aurinkoa ole.
Jos on sama minkä päivän pyhittää, niin ei siihen ainakaan aurinko sovellu uudessa maassa sapatin alkamisen ajankohdaksi.
Vastaamatta jää kysymykseen kuinka luomisen ensimmäisinä kolmena päivänä tuli ehtoo ja tuli aamu kun sitä ei auringolla mitattu.
Luther piti paavia syyllisenä sapatin muuttamisesta sunnuntaille, mutta syy ei ollut suinkaan yksin paavin, vaan Konstantinuksen joka halusi yhdistää pakanuuden ja kristinuskon keskenään.
Auringon päivä ja auringonpalvonta oli saanut alkunsa pakanuudesta, joka liittyi Egyptiläiseen Amonin auringon jumalan palvontaan.
Iisiksen ja Obeliskien kulttiuskonto levisi Egyptistä Roomaan, Amerikkaan ja kaikkialle maailmaan.
Paavin merkitys näihin pakanallisiin muutoksiin on vain se, että paavi hyväksyi muutoksen, mutta ei muuttanut viikon päiväjärjestystä, vaan edelleenkin Katolinen kirkko pitää sunnuntaita viikon ensimmäisenä päivänä.
Mitä tulee sunnuntain muuttamisesta viikon seitsemänneksi päiväksi siitä tulee syyttää Luterilaista kirkkoa, joka Arkkipiispa John Wikströmin johdolla muutti sunnuntain viikon seitsemänneksi päiväksi v.1973.
Sapatti järjestystä ei ylifariseuskaan voi sulattaa kaikissa muodoissaan.
Adventistit ja Luterilaiset ovat kiinnittäneet huomionsa aurinkoon sapatin pitämisessä, sillä Luterilaiset pitävät sunnuntaita auringonpäivänä, ja virallisesti Adventistit vaativat pyhittämään sapatin auringon laskujen mukaan.
Näin ollen kumpikin ryhmittymä on aurinko keskeinen ja se yhdistää molemmat Iisiksen ja Obeliskien palvontaan määrätyssä muodossaan.
ylifariseus pitää sapatin illasta-iltaan, eikä ota yhteyttä pakanallisiin muoto tapoihin.
Kuulee usein sanottavan Kristus on vanhurskautemme aurinko, mutta mitä tekemistä auringolla on meidän vanhurskautemme kanssa.
Toki voidaan myöntää, että luomisen kolmena ensimmäisenä päivänä ei ollut aurinkoa valaisemassa vaan Kristuksessa oli maailman valkeus, ennenkuin aurinko valaisi maata.
Uudessa maassa palataan alkukohtaan päivistä jolloin aurinko ei paistanut, sillä uudessa maassa ainoastaan Kristus valaisee, eikä aurinkoa ole.
Jos on sama minkä päivän pyhittää, niin ei siihen ainakaan aurinko sovellu uudessa maassa sapatin alkamisen ajankohdaksi.
Vastaamatta jää kysymykseen kuinka luomisen ensimmäisinä kolmena päivänä tuli ehtoo ja tuli aamu kun sitä ei auringolla mitattu.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Raamattu puhuu sapatista (lepopäivästä). Sunnuntai on ihan muuta, toiset sanovat sitä vietettävän Jeesuksen ylösnousemisen muistoksi.. ok jos he sitä sitten viettävät - mutta sapatti se ei ole.
Taitaa kuitenkin olla niinkin että sitä usein vietetään sapattinakin pelkästä tietämättömyydestä.. ei kuitenkaan adventismissa.
Ei voi olla elämää ilman sapattia vai voiko?
(Heb. shabbath; Gr. Sabbaton; Lat. Sabbatum; Engl. Sabbath). Ensimmäinen maininta Raamatun teksteissä sapatin pitämisestä esiintyy 2 Moos.16:11-30 kertomuksessa mannan keräämisestä kun israelilaiset olivat matkalla Egyptin orjuudesta Luvattuun Maahan. Tässä yhteydessä sapatin pitäminen esiintyy kertomuksessa olemassaolevana tapana israelilaisten keskuudessa, ja mannan antamisen aikana Herra antoi sapatin pitämisen tavalle lain voiman ja velvoittavuuden Israelin kansalle:
"Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin....Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää" (2 Moos.16:29-30).
Tämän tavan varsinainen historiallinen alkuperä on tutkimuksen valossa vieläkin hämärän peitossa. 2 Moos.16 tekstissä 7-päiväisten ajanjaksojen kierto liittyy mannan antamiseen taivaasta. Mutta 2 Moos.16. kertomus on historiallisen tutkimuksen mukaan myöhemmin syntynyt midras. Sapatin pitämistä israelilaiset eivät omaksuneet egyptiläisiltä, sillä sapatti kuten 7-päiväinen viikko oli tuntematon Egyptissä. Päteviä todisteita ei ole siitäkään, että sapatin vietto olis babylonialaista alkuperää, kuten on monesti esitetty. Babylonialaisten shabattu (tai shapattu) päivät olivat luonteeltaan toisenlaisia kuin heprealaisten sapatti, ja sitä paitsi shabattu-päivät olivat kuun vaiheisiin sidottuja. Israelilaisten sapatti saattoi varhaisessa vaiheessa liittyä täydenkuun päivään, mutta yhteys kuun vaiheisiin jäi sittemmin pois.
Kuitenkin on historialliselta kannalta todennäköistä, että sapatti ei ole kovin vanha instituutio juutalaisuudessa, sillä vaeltelevaa paimentolaiselämää viettävässä yhteisössä olisi ollut mahdotonta noudattaa sapattia, ainakaan lain vaatimalla tiukkuudella. Tätä vahvistaa sekin, että vanhimmissa VT:n historiakirjoissa (Tuomarien ja Samuelin kirjat, Kuningasten kirjat) ei sapatista ole yhtään tai vain joitain harvoja mainintoja (2. Kun. 4:23; 11:5,7,9), mutta nuoremmissa kirjoituksissa ja historiakirjoissa (Aikakirjat, Nehemia) sapatti esiintyy israelilaisten tapana (1. Aik. 9:32, 2 Aik.23:4,8; Neh. 13:19).
Sapatin historiallinen alkuperä palautuu pikemminkin kaupunkiyhteiskuntaan, jonka paikallaan pysyvämpään elämäntapaan sapatti soveltuu paljon paremmin. Sapatista kehittyikin ympärileikkauksen kanssa juutalaisuuden tunnusomaiset piirteet. VT:n sisällä on nähtävissä sapattilainsäädännön tiukentuminen ja sääntöjen tarkentuminen, etenkin pakkosiirtolaisuuden jälkeiseltä ajalta (mm. Nehemian kirja).
Mannan antamista ennen ei sapattikäskystä eikä sapatin viettämisestä esiinny ainoatakaan mainintaa Vanhassa Testamentissa. Raamatun teksteissä ei löydy mitään mainintaa siitä, että Aadam, Aabel, Nooa, tai Aabraham (hänkään ei edes ollut israelilainen, vaan eräs Israelin heimojen kantaisistä) olisivat pitäneet sapattia. Aabrahamin liittoon liittyi merkkinä ympärileikkaus (1 Moos.17:1-14), mutta sekään ei ole enää voimassa uudessa liitossa.
Mooseksen kirjoissa (Pentateukki) ei ole mitään käskyä, jonka mukaan pakanakansojen tulisi noudattaa sapattia, eikä "pakanakansojen" sapatin pitämisestä ole Pentateukissa mitään viitettä.
http://www.argumentti.fi/sapatti_sapatin_vietto/sapatti_adventismi.php?id=39
Raamatusta ei löydy mitään todistetta, että sapatti olisi ollut säädetty lepopäiväksi ennen Egyptistälähtöä. Israel sai käskyn viettää sapattia mannan keruun jälkeen seitsemäntenä päivänä.
Ja edellisenä sapattinahan Israelilaiset olivat vielä saaneet kerätä viiriäisiä, mikäli Raamatun sanaan on luottoa. Kun Jumala sanoi, ettei saa kerätä mannaa, niin tuo kehoitus aloitti sapatinpidon säädöksenä Israelille, mutta ei kenellekään muille kansoille.Eikä Jeesus muuttanut pilkkuakaan Mooseksen kautta säädetystä laista.
Täten sitä lakia ei voi siirtää muille kansakunnille, koska Jeesuskaan ei tehnyt niin.
Jeesushan ei kumonnut sitä, että Jumala oli säätänyt Israelin lain "erotukseksi muista (maallisista) kansoista".
Adventismin usko on täysin eri asiaa kuin kristinusko.
Niistä ei voida puhua edes samana päivänä, vaikka ei olisikaan sapatti!
ei ole tiennyt hölyn pölyä koko sunnuntain vietosta. Kummajainen on tuo Paavalikin ollut, kun ei ole sen vertaa älynnyt, että sunnuntai onkinse oikia kristillinen lepooäivä. Eivät kai oli tienneet mitään Semiraiksesta eikä Tammuksesta. Liianpa myöhään te nyt alatte heitä valistaa. He ovat aikansa eläneet ja poistuneet elämän näyttämöltä.
Eikö tämä Jeesus vielä sanonutkin, ettei lasten leipää sovi antaa Koirille. Joten me pakanat emme kuulu ollenkaan tuohon Juutalasen pyhän-harhaopin alkeiden opetteluun. Onhan meillä vielä jäljellä Isis Semiramis ja Tammus. Joten jätetään me fiksummat Tuo sapatti Jeesus ja Paavali pois meidän palveluksista, ettei tehdä sekoitusta meille sopimattoman sapatin suhteen.
ytimen.
Paavalin opetus antaa ymmärtää, ettei kukaan voi määrätä yhtään mitään, luterilaisen sen paremmin kuin adventtikirkonkaan! Joka määrää, tekee sen turhaan.Adventtikirkolla on omasta lähtökohdastaan kumma tapa olettaa muiden tekemisten olevan merkitykseltään adventtikirkon vastaavia. Mutta näinhän asia kristinuskossa ei ole. Kenelläkään ei lähtökohtaisesti ole mitään vastaavuutta toisten oppienkanssa. Määräykset tehdään vallankäytön varmistamiseksi (adventtikirkko) tai sitten käytännön hyödyksi (luterilainen kirkko).
Luterilaisella kirkolla ei päiväasia ole synti/kuuliaisuuskysymys kuten adventismissa.
Luterilainen päätös on tehty hyödyttämään jokapäiväistä elämää.
On korostettava, ettei meillä ole mitään syytä muuttua adventistien toivvomusten mukaisiksi.
Meille ei ole adventismia olemassakaan.
Adventismi on laillisuuden ulkopuolella, mitä meihin vaikuttamiseen tulee. Me emme ole heille mitään velkaa eikä heillä ole meille mitään tarjottavaa. Miksi tämä on noin vaikeaa adventistin kunnialle myöntää todeksi?
Kol.2:20. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21. "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22. - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23. Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Teillä adventisteilla on aika iso ongelma.
Väitöksenne mukaan kaikki sunnuntaina lepopäivänsä viettävät ovat auringonjumalanpalvojia.
Minulle tuolla aikaisemmin adventtikirkon opettaja Kai_A leimasi avaukseni hömpötykseksi, kun toin esille obeliskista asiatietoa ja kohdistamalla kysymyksen, miksi EGW haudalla on tuollainen obeliski hautakivi.
Eikös se sitten ole täyttä hömpötystä ja kaukaa haettua taholtanne olla osoittamassa kristikansaa auringonjumalanpalvojiksi?
Tosiasiassa tilanne on niin, etten ole yhtään kristittyä nähnyt kumartavan sunnuntaina auringonjumalia. Vaan kristityt ovat viettäneet sunnuntaita alkuseurakunnan alkuajoista lähtien kunnoittaen Jeesuksen ylösnousemuspäivän muistoa ja pitäneet sitä kokoontumispäivänä.
Teidän adventistien oppi on perinjuurin niin mieletöntä, että oikein hirvittää puolestanne Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Tehkää parannus vääryydestänne ja ottakaa Kristus valoksi, EGW profeettanne sijaan.
Korkea-arvoinen kirkonmies kirjoitti taannoin sanomalehdessä seuraavaa.
Vuoden 1973 alusta virallinen maallinen viikkokalenterimme on alkanut maanantaista.
Vielä 1970-luvun alusta viikkomme alkoi sunnuntaista.
Kristityt olivat jo varhain "KEKSINEET TEHDÄ" sapatin jälkeisestä päivästä varsinaisen juhlapäivän, vaikka yleinen lepopäivä siitä tuli vasta 300-luvulla.
(Sunday) auringonpäivä
Adventismin opit perustuvat valheellisiin tulkintoihin, eivätkä he voi perua opetuksiaan tunnustamatta adventtikirkkoa "väärän profeetan seurakunnaksi".
Tämänhän voivat adventistitkin helposti hymyssäsuin myöntää, eikö vain?
se sunnuntai kuuluu ihmiskäskyihin.
Ilemankos se niin immeistä miellyttää!
Kun jotkut pitää sunnuntaita seitsemäntenä päivänä,
jota se onkin, ja jotkut eka päivänä, jota se onkin,
niin se lienee paras päivä lepopäiväksi ja
jumalanpalveluspäiväksi ja HPE-päiväksi.
Ei kovin montaa immeistä tule loukanneeksi,
kun muistaa pyhittää sunnntain lepopäiväksi.
Raamattu vetää puoleensa...
Ap. t. 20:7
Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää,
niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
Pitkäsunnuntain ystävä
vaiheessa sunnuntai alkoi tulla esiin, kun ne pakanaihmiset olivat tottuneet palvomaan aurinkoa.
Niin ensin jumalanpalevuspäiväksi ja siitä pikku hiljaa alkoi syrjäyttää kristillisissä piireissä sapatin. Paavin vaikutuksesta, vuodesta 321, kun se julistettiin (keisari Konstantinuksen toimesta) pyhäpäiväksi ja lepopäiväksi, ”auringon kunnioittamana päivänä”.
2. Tessalonikalaiskirje 2
7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
1. Johanneksen kirje 2
18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika
Koetan lakkaamatta härnätä sunnuntaita vastaan.
Sillä tavalla saan pönkitettyä epävarmaa ja
riittämätöntä oloani.
Teenkö oikein?
Katteeks käyp ... vaikkapa kalkki
Gal. 2:4
Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
Pakanain apostolin mielestä me fariseukset
olemme valheveljiä. No tietysti, sillä lain
orjahan ei ole Jumalan lapsi -- veli tai sisar!!!
Orja ei pysy iäti talossa, sanoo Sana, mutta
lapsi pysyy aina ja perii.
vaan ymmärtämättömyys lukeemaasi Raamatun sanaan.
Sinä et ymmärrä mitä tarkoittaa, kun Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän ihmiselle lepo ja pyhäpäiväksi.
Jeesuskin sanoo: Sapatti on annettu ihmistä varten.
Muita päiviä ei ole siunattu lepopäiväksi.
sinä olet sekoileva ylifariseus_10
ylifariseus_1 ei kumoile Jumalan sanaa, mutta ykkönen onkin aina ykkönen.
Viisaat ovat aina olleet yhtä viisaita.
ETTÄ IHMINEN EI OLE SAPATTIA VARTEN :)
Eipä ole ihminen adventtikirkkoa varten (olette varmaan jo huomannut), vaikka Ellenin mielestä adventtikirkko oli ihmistä varten.
että raamatusta ei löydy muille päiville pyhitystä. Eikä löydy muille päiville omaa Herraa, kun sapatille. Niin miksi?
Herralle pyhitetty sapatti.
Sapatti jolla on oma Herra.
3 Ja Jumala SIUNASI seitsemännen päivän ja PYHITTI sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
7-päiväinen vikkorytmitys perustuu luomiseen.
Luomisessa ei muita päiviä pyhitetty tai siunattu. Eikä jäljetäpäinkään. Eläimet siunattiin…....
Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä ja totesi sen sangen hyväksi.
Raamattu ei korosta muita päiviä.
25:8 Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta.
25:9 Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne.
25:10 Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.
25:11 Riemuvuosi olkoon teille viideskymmenes vuosi; älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko, älkääkä poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut.
25:12 Sillä se on riemuvuosi, SE OLKOON TEILLE PYHÄ; pellolta syökää sen sato.
MITEN MAHDOLLISTA?
seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta.
seitsemästä päivästä ja mikä niistä päivistä oli/on Pyhä.
Löydätkö, ensimmäiselle, tai toiselle, tai kolmannelle, tai neljänelle, tai viidenelle tai kuudennelle päivälle pyhityksen, Jumalan siunauksen tai että Jumala sanoisi, että on sen päivän Herra.
Pyhyyttä löytyy, mutta katsele niitä päiviä.
Nyt ei ollut kyse riemuvuodesta!
Löydätkö?
Remuvuosi olisi ihan mukava vieläkin ja rikkauksien jako/tasaus.
Ylifarisealaisuus vetää puoleensa kuin lumoava
käärme. Ei käärmeenlumooja käärmettä lumoa, vaan
käärme isäntänsä. Päämääränä tietysti meillä
farisealaisilla on käännyttäminen meidän uskoomme.
Matt. 23:15
Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!
Vai mitä? Enkös olekin kahta vertaa pahempi kuin
Ylifariseus_1?
Ylifariseus_10
raamattua! Sinun halusi on käärmeitten puolella.
Suoraan sanottuna tuollaista uskontoa jota edustat, ei olisi tähän maahan tarvinnut tuoda lainkaan. Vahvaa on ollut eksytyksen vaikutus sinuun.
Ylen vahvaa!
Minä en ole sinun kaverisi, etkä sinä ole kenenkään kaveri!