Jotenkin on helpompi ymmärtää kiihkokristittyjä kuin niitä ns. maltillisia kristittyjä.
Kiihkokristitty lähtee siitä, että Jeesus todella nousi kuolleista, että Jumala oikeasti ohjailee meidän kohtaloitamme, että pakanat menevät helvettiin. Ok. Asia ymmärretty.
Mutta mitä ihmettä nuo ns. maltilliset kristityt ajattelevat? Että Jeesus tavallaan ikään kuin nousi kuolleista, mutta ei ihan kuitenkaan silleen oikeasti? Että Jumala on joo tuolla jossain ja on kaikkivaltias ynnä kaikkea muuta tosi hienoo, mutta ei sitten kuitenkaan ihan niinku vaikuta aina kuitenkaan asioihin vaikka Hänen pitäisi? Että ei-kristityt silleen niinku pelastuvat kaikki, vaikka Jeesus ei siis niin tarkoittanutkaan, mutta toisaalta saattoihan hän niin tarkoittaakin tai sitten ei?
Kuka hemmetin pelle uskoo Jumalaan 65-prosenttisesti, Jeesukseen 45-prosenttisesti ja Pyhään Henkeen 20-prosenttisesti?
Ihme vempuloita. Eivät ole kunnolla kristittyjä eivätkä kunnolla ateisteja, vaan jotain outoja välimuotoja, joilla ei ole selvää näkemystä mistään asiasta.
Kiihkokristitty lähtee siitä, että Jeesus todella nousi kuolleista, että Jumala oikeasti ohjailee meidän kohtaloitamme, että pakanat menevät helvettiin. Ok. Asia ymmärretty.
Mutta mitä ihmettä nuo ns. maltilliset kristityt ajattelevat? Että Jeesus tavallaan ikään kuin nousi kuolleista, mutta ei ihan kuitenkaan silleen oikeasti? Että Jumala on joo tuolla jossain ja on kaikkivaltias ynnä kaikkea muuta tosi hienoo, mutta ei sitten kuitenkaan ihan niinku vaikuta aina kuitenkaan asioihin vaikka Hänen pitäisi? Että ei-kristityt silleen niinku pelastuvat kaikki, vaikka Jeesus ei siis niin tarkoittanutkaan, mutta toisaalta saattoihan hän niin tarkoittaakin tai sitten ei?
Kuka hemmetin pelle uskoo Jumalaan 65-prosenttisesti, Jeesukseen 45-prosenttisesti ja Pyhään Henkeen 20-prosenttisesti?
Ihme vempuloita. Eivät ole kunnolla kristittyjä eivätkä kunnolla ateisteja, vaan jotain outoja välimuotoja, joilla ei ole selvää näkemystä mistään asiasta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
... olen ajatellut usein. Minulle sattui käsiin paikallisen seurakunnan lehti muutamia vuosia sitten pääsiäisen aikaan. Siinä oli etusivulla sellainen kaunis, pajunkissoin kuvitettu runomainen sommitelma, jonka otsikko oli (kiemuraisin kirjaimin): Ehkä.
Teksti meni jotenkin näin (en tietenkään muista sanatarkasti):
"On olemassa Pelastus. Ehkä.
Taivaassa on Joku, joka välittää. Ehkä.
Sinulla on Koti, jota kohti kuljet ja jonne lopulta pääset turvaan. Ehkä.
Sinut on Vapahdettu. Ehkä."
Siinä varmaankin yritettiin pehmentää kristinuskon sanomaa niin, että epävarmakin uskova ja epäilijä saisi tuntea olevansa taivaallisen arviointilautakunnan edessä ihan ok. Ja varsinkin, ettei hän vain eroaisi kirkosta: pysyisi jäsenenä ja maksaisi veronsa, jotta papeilla juoksisi palkka.
Nykyään seurakunnat markkinoivat usein jonkinlaista "yhteisöllisyyttä", "pohdintaa", "välittämistä", "hengellisiä arvoja" tai jopa ihan vain kivoja harrastuspiirejä: niihin kun osallistut, olet oikealla tiellä, ja siihen noloon helvetti-juttuun ei tarvitse sitten mitään kantaa ottaakaan.
Voin ihan kuvitella, kun joku ympäripyöreä pappi marmattaa mielessään, kun tämä kristinusko-asia olisi muuten niin mainio, mutta kun sen jeesuksen piti mennä siitä helvetistä mainitsemaan - tuntuu niin sivistymättömältä semmoinen.
Hyvin vakuuttavaa - ehkä. Tuolla tuskin montaa sielua saatiin kirkon helmaan. =D
Miksi minulla on sellainen käsitys, ettei yhdenkään väitetyn aikalaiskirjoituksen mukaan Jeesus hiiskunut helvetistä sanaakaan, vaan puheet sarvipään tulisesta valtakunnasta olisi ympätty kristinoppiin mukaan myöhemmin?
Olenko lukenut raamattuni näin huonosti?! Ei sillä että se mikään ihme olisi.. =D
Pehmokristityt eivät vain uskalla ajatella asioita niin pitkälle että tulisivat kyseenalaistaneeksi oman uskonsa. Tai sitten he eivät halua tehdä sitä, olisi ikävää tunnustaa, edes itselleen, olleensa typerä. =D
Pehmokristityt ovat silti sympaattisimpia uskovia, heillä harvoin on kovin palavaa tarvetta käännyttää muita. =D
täällä krisselit, eikö omien palstojen määrä riitä. Ei saatana, uskonnonvapauslaki on täysin vitsi suomessa.
... "jos et Usko, joudut Helvettiin. Ehkä".
Siinäpä sitä pehmokristillisyyttä =D
Jos ajattelee asioita pitemmälle, joutuu tosiaan kehittämään itselleen uutta särmää, ja se sotkee pehmokristillisen elämän niin täysin, ettei sille tielle moni lähde. Mukavampi on olla siinä pumpulimaailmassa, jossa on Suojelusenkelit ja kaikki Kivat Jutut. Ehkä.
... että minä olen ateisti ja esitin kritiikkiä paikallisen ev. lut. seurakunnan lehden pääsiäisnumeron ympäripyöreyttä kohtaan?
Älä sano minua kristityksi.
Pärkkeles, kai tässä on keksittävä jonkinlainen nahkatakki-heviletti-homonimimerkki, ettei luulla uskovaiseksi.
mutta vastauksia et saa.
On kai niitä varttihulluja kuten varttiuskiksiakin, mutta eivät ne tule mitään juttujaan perustelemaan.
Ajatuksettomat atet, näin se usko menee
Jumalaan 65-prosenttisesti,
eli pyllyyn asti
Jeesukseen 45-prosenttisesti
eli kikukkaan asti
ja Pyhään Henkeen 20-prosenttisesti?
eli polvilumpioon asti.
Olen tullut siihen tulokseen, että näitä vempuloita voi jakaa muutamaan ryhmään:
- tapa-krisselit (no mie ko muutkii..)
- seremoniafriikit (naisia yleensä)
- aivansama-hemmot (typeryksiä lähinnä, maksavat tajuamattaan turhasta)
- ja ne, jotka ei kertakaikkiaan joko uskalla tai halua miettiä koko asiaa.
Mutta jos tällaisen kanssa puhe tulee aiheesta ja käy tuo "vempuluus" ilmi, niin jo on jälleen kerran vuosisadan väittelytilaisuus edessä ;) Ja ne on yleensä aika naatittavia..harvoin saatavvaa herkkua. Perhana. Ei näistä jutuista moni lähde julkisesti edes tuttujensa kanssa puhumaan.
Vempulakristityt ovat varmaan keksineet senkin periaatteen, että uskonasiat ovat jotenkin hyvin henkilökohtaisia asioita, joista ei sovi keskustelua aloittaa.
Uskovainen ja ateisti voivat vaikeuksitta heittäytyä väittelyyn uskonasioista, mutta vempulakrisityn naama alkaa punottaa heti kun mainitaan sana "jumala". Syykin on selvä: vempulakristitty häpeää omaa sovinnaista kristillisyyttään, jolla ei ole mitään muotoa eikä sisältöä.
Usko vain keihin huvitaa. Omahan on elämäsi.
En korostaisi sanaa "kiihko"-kristitty, vaan se että te ateistit ette usko korkeampiin henkisiin voimiin ilman ruumiinne kuolemaa, ei millään pahalla..
En väitä että pölheröt yhtäkkiä pelastuisitte kun alatte hädän tullen uskoa Jeesukseen.
Kaikki usko on ihmisen sielusta lähtöisin täysi-iän saavutettuaan. Maailma on avoin kirja tuolloin. Itsekunkin kohdalla.
Ihme anarkisti-ateisteja olette. Teitä täytyy vain ymmärtää. Tolvanoita kun olette, ettekös vain ? Tarkoitus ei ole provosoida teitä löylyn-
lyömiä läskihippoisia mihinkään suunntaa, sanoa vain niin kuin asiat on, läskihippoiset: Kait te sen ymmärrärrette, yleensyöneet turilaat ?
Kyse oli 'normikristityistä'. Miksi heitä on eniten ja miksi he eivät ainakaan sinun paatoksestasi pidä?
Hihhulismi alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Suu vaahdossa paasaavat mummot ja vaarit on saatettu jo 'tuonpuoliseen'. Potentiaalinen uusi 'seurakunta' koostunee elämänsä piloille saattaneista tyypeistä, jotka hihhulismillaan pääsevät tasaveroiseksi tai mielestään jopa 'paremmiksi', kuin muut kanssaeläjät.
Ympäripyöreitä kirjoittaa, koska ihmiset nykyisin kyseenalaistavat kuulemaansa sekä itse hakevat tietoa, jota kyllä netistäkin löytyy.
SUURET EKUMEENISET KIRKOLLISKOKOUKSET
Nikea v. 325
Konstantinopoli v. 381
Efeso v. 431
Khalkedon v. 451
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/mon4.htm
Nuo tosi kristityt ovat pilanneet monen ihmisen koko elämän ja minua ei yhtään naurata. Töitä saa tehdä koko ajan niiden lapsuuden pelottelujen kanssa. Minulta ei riitä heille kyllä ymmärrystä,
niin helpompi onkin kaukaa ymmärtää, jos ei ole itse kokenut niitä kauhuja
Tuota seuraavaa lukiessa minua rupesi oksettamaan, kun ehtollisella syödään Kristuksen ruumista ja juodaan hänen vertaan.
"Ehtoollinen
Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan ehtoollisen olevan Jeesuksen asettama muistoateria. Se on tarkoitettu uskovaisille uskon vahvistukseksi.[11]
Peltoon kätketty aarre ehtoollisen merkityksestä:
»Uskovaisina saamme ehtoollisella syödä Kristuksen ruumista ja juoda hänen vertaan ja nauttia näin hänen sovitustyönsä hedelmää. Vaikka emme täysin ymmärräkään ehtoollisen salaisuutta, käymme kuitenkin Herran aterialla, koska hän on itse meitä siihen kehottanut. Ehtoollispöydässä tunnemme Kristuksen läsnäolon ja hänen armonsa voiman. Ehtoollinen vahvistaa meidän uskoamme ja kiinnittää katseemme siihen maahan, jonka Herra Jeesus on omilleen luvannut ja valmistanut.»
(Juhani Uljas: Peltoon kätketty aarre, s. 64–69)"...........
http://fi.wikipedia.org:80/wiki/Vanhoillislestadiolaisuus
Ateismi ja fundamentalismi ovat ääripäät, joihin kuuluu pieni joukko kansasta. Muut ovat ihmisiä, joita se ei pahemmin liikuta; näkeehän tämän mm. osallistumisena kirkollisvaaleihin yms.
Sanoisin, että kannanotto puolesta tai vastaan vaatisi jonkinlaisen ponnistuksen, joka koetaan 'hankalana'. 'Mites sitten häät, hautajaiset ja rippijuhlat sun muut?' Joutuu selittelemään kantaansa (vähän kuin jos kieltäytyy absolutistina viinasta), joka aiheuttaa paineita... Sitten vaan suomalaiseen tyyliin tyydytään kohtaloon ja maksetaan kirkollisverot (niin kuin muutkin) jupisten itsekseen itselleen.
Suomalainen ei halua leimautua vaan kuulua massaan.