...ja kirjoitan nyt tänne. Ei vaan jaksaisi enää, kauan olen asioita miettinyt, monta kertaa aikonut. Jotenkin olen saanut pidettyä itseni kasassa tämän helvetin keskellä minkä toiset ovat teoillaan minulle luoneet. Miettinyt paljonko pitää ihmisen kärsiä ja kiviä kantaa että se olisi riittävästi, tuntuu että taakkaa on nyt aivan tarpeeksi, sitä on jo liikaa. Elämä ei enää koskaan ole entisensä, miksi siis jatkaa??? Ja kaikki tämä vain jonkun narsistin aikaansaamaa... Eräälle tuttavalle sanoinkin jo aikaisemmin, että kysy häneltä sitten jos ja kun ei minua enää ole, että onko nyt hyvä. Kun ei enää jaksa...
Johonkin
täytyy kirjoittaa...
2410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivon sinulle voimia tähän päivään!
Hyvä että löysit kanavan johon purkaa tuntojasi...
Tämä sivusto on -käsittääkseni tarkoitettu ihmisille joita on jollakin tavalla kohdannut kuolema ja suru...
Sinua on kohdannut suru ja tuska... (kuten minua kymmenen vuotta sitten kun sairastuin vakavaan masennukseen...)
En väheksy suruasi (en kenenkään...) sillä 10 vuotta sitten kun masennukseen sairastuin, niin senkin "aiheutti" toinen ihminen....!!???? Silloin ei minulla ollut tietokonetta... Voi kunpa olisikin ollut...
Vaikka minulla olisikin silloin tietokone ollut, niin en varmaankaan olisi uskaltanut laittaa kommenttia sivustolle joka käsittelee kuolemaa ja surua, -sillä kaikelle mahdolliselle tuskalle ja surulle löytyy -nykypäivänä- omat kanavat... (myös narsistien "uhreille"...)
Kirjoitit, että sinun "helvetin" ovat toiset aiheuttaneet ja, että "paljonko pitää ihmisen kärsiä ja kiviä kantaa, että se olisi riittävästi..."....
En voi siihen vastata... Syksyllä minulla tulee 10 vuotta siitä kun sairastuin masennukseen...
Tänä keväänä menetin aivan yllättäen lapseni...
Minäkin mietin, "paljonko pitää ihmisen kärsiä ja kiviä kantaa..." Ei minunkaan elämä ole enää entisensä, ja mietin miksi siis jatkaa, -kuten sinäkin...
Tämä 10 vuoden vakava masennus ei ole mitään lapseni menetyksen rinnalla...
Mieluummin kärsisin vakavasta masennuksesta, narsistista tai mistä muusta vain -jos olisin saanut pitää lapseni...
En todellakaan väheksy Sinun tuskaasi ja suruasi, mutta olisiko mitään muuta kanavaa johon voisit sitä purkaa...
Kaikkea hyvää ja voimia Sinulle!