Monille ihmisille se on tapahtunut ja tapahtuu.
Saattaa sairastua yllättäen tappavaan tautiin jne ja saa
kuulla, että elinaikaa on jäljellä enää 12kk tai 6kk jne...
Miten luulisit sen vaikuttavan sinuun.
Mitä tekisit?
Muuttaisiko tuo tieto kaiken siten, että alkaisit
elää kuin viimeistä päivää tehden sitä mistä olet haaveillut tai mihin varat riittävät.
Mitkä asiat tulisivat tärkeiksi ja mitkä eivät enää merkitsisi mitään.
Monesti ihminen tajuaa asioiden tärkeyden vasta kriisin aikana.
Mitä ajattelisit tai tuntisit... tieto saattaisi olla shokki monelle
Saattaa sairastua yllättäen tappavaan tautiin jne ja saa
kuulla, että elinaikaa on jäljellä enää 12kk tai 6kk jne...
Miten luulisit sen vaikuttavan sinuun.
Mitä tekisit?
Muuttaisiko tuo tieto kaiken siten, että alkaisit
elää kuin viimeistä päivää tehden sitä mistä olet haaveillut tai mihin varat riittävät.
Mitkä asiat tulisivat tärkeiksi ja mitkä eivät enää merkitsisi mitään.
Monesti ihminen tajuaa asioiden tärkeyden vasta kriisin aikana.
Mitä ajattelisit tai tuntisit... tieto saattaisi olla shokki monelle
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis kaikki on aikaa, meille kaikille--- ja monelle time is mani, mutta nyt on vain aika - siis elämä. Ajattelet oikein, mutta sinulla sitä kai ei ole ollut, mutta minulla on ja monella muulla.
Viettäisin enemmän aikaa lähimmäisten kanssa?
mutta muuten on mielestäni idioottimaista kertoa potilaille tuollaista koska kun toivo häviää niin ruumiin parannusmekanismit lopettavat toimintansa. Niin kauan kuin on toivoa ne pelaavat ja voivat vaikka parantaakin. Lääkärit ovat eksperttejä "murhaamaan" potilaitaan. :-(
Kiittäisin Jumalaa siitä, että olen saanut elää täällä täyden ja vaiherikkaan elämän, yrittäisin tehdä asiat sujuiksi ystävieni ja sukulaisteni kanssa, yrittäisin sopia riidat niiden kanssa, joita olisin loukannut, ja valmistautuisin vaihtamaan hiippakuntaa.
Varmasti rukoilisin päivittäin, pyytäisin anteeksi kaikkia kiukuttelujani ja valmistautuisin henkisesti kotiinpaluuseen.
pitäisi anella anteeksi
minusta kiukuttelu kuuluu ihmiselle
ja se oli suorastaan robottimainen ihminen joka
ei koskaan kiukuttelisi. hulluksihan siinä ihminen
tulisi jos ei saisi välillä päästää tunteitaan
esiin ja kunnolla
kiukuttele vaan rauhassa se tekee hyvää
ja jos joku siitä suivaantuu loppuiäksi
niin suivaantukoot.
kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan, ja kiukuttelu on rikkomus sitä vastaan.
koska milloinkaan ei tiedä miten reagoi
oma reaktio on usein yllätys itsellekkin
näin olen kokenut
mutta jos kuvittelisin tilanteen
niin
pyrkisin puhdistamaan itseni materiasta
keskittyisin ruumiista irtatumisen harjoittamiseen
eli
hämärtäisin rajoja tämän ja todellisen/henkimaailman välillä
ja pyrkisin vain rakastamaan lähelläni olevia ihmisiä
yksinkertaista -jos ei ole hirveitä tuskia
(tuskat ja kivut ovat ne pahimmat asiat lähtemisessä)
jos voimia riittäisi niin ideaalina olisi
itsensä likoon laittaminen paremman maailman
puolesta -teko jossa voisi vaikka saada surmansa
mutta huom!! sen pitäis olla moraalisesti oikein ja sivulliset eivät saisi kärsiä
siis EI MISSÄÄN NIMESSÄ mitään terrorismiin liittyvää mutta pehmeästi provokatiivista
jos tarve niin vaatisi
olen joskus nähnyt unen vappaaehtoisesta lähdöstä
ja tunsin pettymystä ja huojennusta kun en sitten kuollutkaan -siis siinä unessa
-kovin ristiriitaisiahan ne tunteen varmaan olisi
Tietysti se olisi shokki. Kun siitä selviäisin, alkaisin järjestelemään hyvästelytervehdyksiä sukulaisilleni, ystävilleni ja lähetysyhteistyökumppaneilleni ja tietysti testamenttaisin pienen vaatimattoman omaisuuteni mielestäni tehokkaimman lähetysjärjestön hyväksi. Myös laatisin tarkan selostuksen tulevista hautajaisistani ym. Sitten alkaisin autuaallisesti odottaa siirtymistäni Jumalan ja Vapahtajani luokse.
Tietysti laatisin tarkan hoitotestamentin, en toivoisi mitenkään pidennettävän lääketieteellisesti toivotonta elämää. Nämä testamentit pitäisi kyllä hoitella ajoissa, vaikka nyt terveenä ollessa.