Olen miettinyt viime päivinä omaa elämääni, milloin siitä todella tuli näin hirveä. Itse asiassa menimme naimisiin sen takia, että mieheni vanhemmat eivät olisi antaneet meidän olla "susipari". Naimisissa olemme olleet 19 vuotta. Lapsia on 3. Mieheni on aina ollut vähän pulloon päin, mutta hänellä oli voimakastahtoinen uskovainen isä, joten se rajoitti juomista. 10 vuotta sitten isä kuoli ja silloin tämä alkoi. Viimeiset 7 vuotta hän on juonut JOKA viikonloppu. Minä olen kasvattanut lapset, valehdellut sukulaisille mieheni kiireistä, kun ei ole voinut osallistua kyläilyihin eli salaillut juomista. Miehelleni on tärkeintä tässä elämässä kaverit, kaverit ja kaverit. Milloin milläkin kaverilla on aviohuolia tai vaimo lähti ja aina täytyy auttaa kaveria juomalla. Ja niitä kavereita kun on, niin joka viikonlopulle varmasti riittää eri juomaseuraa. Perhe on hänelle täysin itsestäänselvyys, eli kyllä me pärjäämme täällä. Ei hänen tarvitse kysyä minulta, olenkohan kotona jos hän käy siellä tai täällä, kuten minun täytyy. Useimmiten hänelle ei sovi. Käyn 2 vkon välein harrastuksessani vaellusratsastuksella, kesto n. 4 tuntia. Sillä aikaa hän lapsenvahtina olleessaan joko juopottelee tai makaa kovassa krapulassa. Ja minulla huono omatunto. Minä hoidan talouden rahallisesti, hänellä ei ole rahaa, paitsi itselleen. Voi ostaa tosta noin vain moottoripyörän mutta ei ole rahaa ostaa lapselle vaatteita. Viime talvi oli minulle jo todella vaikea, olen hänestä niin kaukana kaukana. Kun keskustelen erosta, hän aloittaa (lasten kuullen): äiti on nyt väsynyt ja äidin täytyy levätä, sitten äiti taas jaksaa. Minulle hän sanoo, että minulle ei mikään riitä ja olen aivan kummallinen. Viimeksi erosta keskusteltuamme hän oli juovuksissa ja huusi (lasten aikana) että kaikki vaikeudet johtuvat vain minusta, koska minä pihtaan p....a! Se on kyllä totta, mutta en rakasta häntä ja minusta rakastelu kuuluu rakkauteen ei aviollisiin velvollisuuksiin. Rakkaus on lentänyt ulos vuosia sitten. Koskaan hän ei vie lapsia mihinkään, kun häntä ei sellainen kiinnosta. Mutta kavereitten kanssa lähdetään vaikka toiselle puolen Suomea. Ja nyt sitten, minä olen ihastunut. Näin on käynyt tahtomattani. Mies ei sitä ehkä tiedä ja olen päättänyt antaa tämän asian mennä omalla painollaan, paitsi jos mies on naimississa, silloin unohdan hänet. En voisi kenenkään vaimolle tehdä sellaista. Olen ajatellut, että silloin hän päästää minut menemään, kun minulla on toinen. Lapset ymmärtävät minua, olemme niin usein viikonloppuisin keskenämme keskustelleet asiasta. Miksi hän ei päästä minua?? Olen ehdottanut, että ostan tämän talon itselleni, ettei hänen tarvitse ottaa isoja velkoja. Mutta taas minä olen hänen mielestään vain väsynyt...
Annanko mennä eteenpäin sydäntäni kuunnellen, järjellä en jaksa enää ajatella.
Annanko mennä eteenpäin sydäntäni kuunnellen, järjellä en jaksa enää ajatella.
Vastaukset 12
Vanhimmat
aika rankkaa.. mut äijä vaihtoon jos ei muuksi ole kuin pullon kallistajaksi, sehän se helpoin tapa on, olla aina humalassa.
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
”Shrimad-Bhagavatam” (1.1.2) julistaa: vedyaṁ vāstavam atra vastu śivadaṁ tāpa-trayonmūlanam — ”Todellisuus — vāstavam vastu, todellinen olemus, joka on kaikkien tämän maailman tekaistujen ja kuviteltujen asioiden yläpuolella”. Kaikki tähän maailmaan liittyvä kertynyt tieto on täyttä hölynpölyä. Se on seurausta vääristä käsityksistä ympäröivästä maailmasta, ja se on täynnä vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Sanakirjat, historia, eepokset — mitä tahansa ihmiset keräävätkin — ovat kaikki vain totuuden vääristelyä, ja me olemme niiden keskipisteessä. Se kiehtoo meitä, mutta samalla meidän on noustava todellisen elämän tasolle, sillä olemme osa tuota korkeampaa maailmaa. Meidän on siis palattava Jumalan luo, palattava kotiin.
Kotimme on siellä. Mikä meitä voi houkutella täällä, paikassa, jossa kuolema vallitsee, jossa meitä odottaa uusi syntymä, jossa kaikki on tunkkaista ja aiheuttaa hajoamista ja kärsimystä? Epätoivo, kärsimys ja kuolema, mutta tämäkään ei ole vielä kaikki, vaan meidän on jatkuvasti palattava tänne yhä uudelleen ja uudelleen, seuraten samaa elämänkulkua!
Yrittäkää löytää todellista lohtua ja auttakaa myös muita pääsemään takaisin todelliseen elämäänsä, jotta he pääsisivät pois tästä ei-toivotusta ilmapiiristä. Meidän on palattava ”takaisin Jumalan luo”, paikkaan, jossa kaikki on kaunista. Mutta mitä tämä ”takaisin Jumalan luo” tarkoittaa? Siellä on meidän kotimme — suloinen ja rakas kotimme! Olemme tuon maan lapsia, ja pyhät kirjoitukset rohkaisevat meitä: ”Teille on annettu tämä ihmiselämä, tämä tilaisuus, joten yrittäkää kaikin keinoin — pohtimalla, mietiskelemällä, kertomalla, kuuntelemalla — kehittää todellista identiteettiänne, jaloa yksilöllisyyttänne kotimaassanne, jossa sielu asuu. Ajatelkaa sitä aina ja jatkuvasti. Tehkää kaikkenne poistuaksenne tältä illuusion tasolta ja astuaksenne tuohon maahan”.
Paluu Jumalan luo on paluuta kotimaahamme, todelliseen kotiimme. Se, mikä nyt on meille yö, me teemme siitä meidän päivämme! Ja sieltä, missä nyt on pimeyttä, juuri sieltä löydämme valon, ja se, mikä näyttää niin ilmeisen yksinkertaiselta ja selkeältä, on hylättävä. Vakavissa laskelmissamme koko hyväksikäytön ja itsekkäiden etujen maailma on heitettävä syrjään pimeyteen, meidän on hylättävä tämä ”tieto” kokonaan. Ja se, mikä nyt on meille pimeyttä, meidän pitäisi yrittää tehdä siitä valoisaa kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiomme, ajattelemalla sitä syvällisesti ja yrittämällä jatkuvasti päästä tuohon korkeampaan maahan, siihen ihmeelliseen maahan, jossa kaikki on kaunista.
pi
Ja vitut
Ei se ole helppoo jos on n.s Kiinitetty VAIMO😒
.
Kenenkään ei tartte toisen sylkykuppina olla!!! jos muijani ryyppäis viikonloput eikä hoitais omaa osuuttaan niin lähtisin varmasti. Sulla on tietty vähä mutkikkaampi tilanne mut, voit miettii haluutko uhrata oman elämäs/elämänlaatus lapsilles, jos miehestä ei muuta löydy ku dokaava esikuva lapsillenne niin asiahan on lähes sillä selvä. Lapsesi varmasti ymmärtävät kun pääsevät tiettyyn ikään, että mutsi on niille elämän lahjan antanu, ja se on paljon enemmän ku kukaan voi toiselle antaa.
tähän asti olen uhrannut lapsille, mutta nyt kun nuorinkin on 7 vuotias, olen ajatellut mitä sitten; lapset eivät tarvitse minua kohta, kaverit ovat jo vanhemmilla tärkeämmät kuin äiti. Olen alkanut ihan huomaamattani kiinnittää itseeni enemmän huomiota; pukeutumiseen, ulkonäköön yleensä. Ehkä haen jostain miehestä tavallaan "syntipukkia" päästäkseni miehestäni eroon. Se on vissiin viidakonlaki, yks elämähän täällä vain on, tuhlaanko kaiken toisen vuoksi. Toisaalta kuitenkin säälin miestäni, miten hän sitten pärjää, kun olen kaiken tarjottimella antanut aikoinani. Olen suorastaan tukalassa tilanteessa, asiaa helpottaisi kun hän edes ymmärtäisi ....
Älä hyvä ihminen odota mieheltäsi hyväksyntää voidaksesi erota!
Olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja ilmeisesti myös lastesi elämästä. Poissaoleva, lapsista kiinnostumaton mies ei anna lapsille muuta, kuin tunteen että isä ei heistä välitä. Ehkä eron jälkeen lapset voisivat tavata isää, jolla olisi heille aikaa.
Tee omat ratkaisusi, olet tarpeeksi odottanut ja kärsinyt, taloudellisesti pärjäät eron jälkeen ehkä paremminkin, kun saat mieheltäsi tai yhteiskunnalta elatusmaksuja.
Tsemppiä!
tässä on tämä valtava rakkauden nälkä! Mitä antaisinkaan kun saisin käpertyä jonkun kainaloon katselemaan takkatulta, siitä minä antaisin kaiken paitsi lapseni. Sitä minä kaipaan.
Aivan, ja se on luonnollista! eroa miehestäsi, sitten olet vapaa tapaamaan uusia miehiä! rakkautta löytyy sinullekin.
Et voi jatkaa noin. taloudellisestikin pärjäät omillasi. onhan noita turvakoteja jos mies rupeaa väkivaltaiseksi - kuullostaa sellaiselta tyypiltä. taloudelliseti tulet toimeen,, hyvä. lapsien takia on parempi erota, ja itsesi.
voimaaaa!!!
olisiko nyt hyvä aika päästä eroon juoposta, perheestään välittämättomästä miehestä?
Sinun ei tarvitse kysellä enää mitään, mies tietää aivan tarkkaan että sinä olet "väsynyt" hänen juopotteluunsa, koko-ajan-poissa-oloonsa, lapsistaan piittamattomuuteensa jne. Tuo mies kuulostaa jälkeenjääneeltä teiniltä joka yksinkertaisesti ei tajua velvollisuuttaan huolellisesti ja harkiten hankkimastaan perheestään.
Sinä kuulostat todella hyvältä äidiltä lapsillesi! Tulet pärjäämään heidän kanssaan loistavasti, ilman heidän "isäänsä".
Keskittäydy vain heihin, niin kauan kuin saat pitää heidät vielä lähelläsi. He tarvitsevat kaiken mahdollisen energian, tuen ja opetuksen sinulta.
Näytä omalla esimerkilläsi kuinka sinun ja lastesi yhteinen elämä tulee sujumaan huolenpidon, rakkauden, ohjauksen ja heistä kiinnostuneen vanhemman opastuksella eririttäin hyvin.
Miehet eivät maailmasta lopu. Heidä aikansa koittaa kun lapsesi ovat omillaan. Nyt taitanee olla liian aikaista haaveilla vierasta ihmistä lastesi ja sinun väliin.
Vain keskittäydy lapsiisi ja hankkiudu piittaamattomasta miehestä eroo!
Toi aika kettumaista
Mulla on ns vaimon Omasuus muutin hähet tänne ja vetää bissee okein huolla syy on minussa koska en ole vaatinut osuutani mökkipaikasta loka jakamaton