Tärkeitä strategisia materiaaleja ei sota-ajan Saksassa tuhlattu kiväärin luoteihin tai niiden messinkisiin hylsyihin. Ei ainakaan sodan loppupuolella 1944-1945. Perinteisiä luoteihin käytettyjä materiaaleja ovat ainakin lyijy, nikkeli ja kupari.
Kun kaikesta oli pula, niin Saksalaiset valmisti ainakin kiväärin luodit sintratusta teräsjauheesta puristamalla. Teräsluodit lakattiin yhdessä teräshylsyjen kanssa mm. säilymisen takia. Lakka siis suojeli ruosteelta ja kosteudelta ja toimi samalla luodin liukasteena piipussa.
Tykin ammusten johtorenkainakin taidettiin käyttää kuparin sijasta muita korvikemateriaaleja. Oliskohan ollut alumiinia?
Kun kaikesta oli pula, niin Saksalaiset valmisti ainakin kiväärin luodit sintratusta teräsjauheesta puristamalla. Teräsluodit lakattiin yhdessä teräshylsyjen kanssa mm. säilymisen takia. Lakka siis suojeli ruosteelta ja kosteudelta ja toimi samalla luodin liukasteena piipussa.
Tykin ammusten johtorenkainakin taidettiin käyttää kuparin sijasta muita korvikemateriaaleja. Oliskohan ollut alumiinia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Saksan armeija panosti paljon raketteihin, mikä tullee monelle nojatuolikenraalille yllätyksenä.
Pst-aseena esille myöhemmin nousivat mm. singot.
Rakettihulluus iski muuten Yhdysvaltiossakin vuoden 1941 aikana melkeinpä kaikkiin osiin puolustusta. Erilaisten rakettien ja heittimien arveltiin pystyvän korvaamaan esmes pst-tykit, kenttätykit, it-tykit, lentokoneiden kk-aseistuksen ja jopa torpeedot merellä!
Se ei tuossa skaalassa tietenkään koskaan toiminut. Armeijan perusraketilla oli paljon rakettien perusvikoja: liian hidas kiihtyvyys, kokoontaittuvat vakautusevät eivät usein auenneet symmetrisesti ja kesti useita rakettisukupolvia saada aikaan edes suhteellisen luotettava ja tehokas moottori. Armeijan raketit menivät lopuksi kentälle vain rajoitettuina erinä ja niitä käytettiin pääosin samankaltaisina massapommitusaseina kuin Saksalla tai Neuvostoliitolla.
Sinkopuolella koko projekti näyttäisi saaneen alkunsa juuri aiemmin mainitusta raketin hitaan kiihtyvyyden ongelmasta. Tätä yritettiin korvata erityisellä "kiihdytysputkella", jossa raketti olisi saanut riittävän alkuvauhdin ajopanoksesta, jonka jälkeen homma siirtyisi päämoottorille. Prosessin aikana tutkijat huomasivat keksineensä uudenlaisen aseen...
....tällaista olen kuullut vanhoilta miehiltä. Onkohan siitä virallista tietoa?
Eli että saksalaiset olisivat purkittaneet esim. juutalaislihaa ja lähettäneet sitä Suomen rintamallekin...
Malminkadun synagoogan liepeillä puhuttiin vielä 1960-luvulla että kuplavolkkarin kaikki mattokarvat on juutalaisten hiuksia. Älkää ostako!
kerran tokaisi, ongittuaan keitosta ison lihakimpaleen lusikkaansa, "juutalaiskeittoa". Oli siinä pahempi naurun paikka.
Saksassa taisi olla vain helskutin huonoa purkkilihaa. Ainakin joissain kirjoissa saksalaiset sotilaat kutsuvat säilykelihaa nimellä " vanha mies ".
Terästä/rautaa näkyy olleen käytössä hylsymateriaalina isommissakin paukuissa, meikäläisellä 50 mm PaK :n hylsy joka on näemmä varsin ruostuvaa lajia siellä mistä suojalakka on kulunut veks.
Lakka tummunut yli 60 vuotta vanhassa hylsyssä, kuitenkin saksalaisella perusteellisuudella hylsyyn printatut em latingin tekniset tiedot yhä luettavissa.
Mielenkiintoista muuten, että Frankfordin vuosina 1944-45 kehittämän T-65 patruunasarjan ps-luodin sisällöksi valittiin aluksi niinikään terässydän säästösyistä. Myöhemmin matsku sitten vaihdettiin kuitenkin takaisin lyijyyn. Kyseisten patruunoiden kanssa kokeiltiin samoihin aikoihin grafiitilla pinnoitettuja alumiinihylsyjä tarkoituksena keventää paukkua uudelle Pentagonin Pyssylle, joka oli olevinaan rynnäkkökivääri, vaikka olikin tosiasiassa ylitehokas taistelukivääri. Pentagonin käsitykki menikin roskiin myöhemmin, mutta T-65 jatkoi elämäänsä ja tunnetaan nykyään 7,62 NATO standardina.
"vaikka olikin tosiasiassa ylitehokas taistelukivääri"
Voisi arvella että M-14 tapetilla. Eikös tuossa ollut suurinpiirtein sama teho kuin aiemmalla 30-06 Garandilla, 20 patruunan irtolipas ja sarjatuli vain uutena höysteenä.
Painava ja pitkä M-14 sai aika paljon kritiikkiä kun aseen kanssa piti mennä Vietanmilaiseen umpipusikkoon. Sarjatulella aika mahdoton hallita, rekyyliä jo sen verran.
Sittemminhän tuo korvattiin Eugene S :n näpsäkällä pikkukiväärillä, kompakti laite ja kevytkin vielä. Raakaa voimaa ei kyllä patruunassaan lainkaan 7.62x51 :n verran, toisaalta kevyitä patruunoita pystyi kuormaamaan sotilaalle enemmän mukaan kuin aiempia hirvikiväärin kuteja.
A-a-a-aaaaaa!
Hyvä arvaus, mutta kivääri, jonka jäljillä olemme, on iältään hieman T44(M14) kifrua vanhempi ja sen protonumero oli reilusti pienempi eli T25. Suunnittelijan nimi oli Earle Harvey. Aseen suunnitelu alkoi Puolustusministeriön kahvipöydällä maaliskuussa 1945.
Pyssy poikkesi ulkonäöltään T44 kivääristä melkolailla. Siinä oli kohotettu ja piipun kanssa samassa linjassa oleva tukki ja erillinen pistoolikahva, mutta 20 laakin lipas oli vaatimusten mukaisesti paikallaan. Muuten se oli ulkonäöltään aivan yhtä puiseva kuin T44:kin. Viat sinänsä ihan samat kuin kaikilla muillakin uuden patruunan kandidaateilla.
"Sittemminhän tuo korvattiin Eugene S :n näpsäkällä pikkukiväärillä, kompakti laite ja kevytkin vielä."
Musta Kivääri! Kukapa voisikaan unohtaa. Stonerin AR-10 muuten oli alunperin tarkoitettu näiden aiempien kiväärien kilpailijaksi samassa 7,62 kaliiperissa, mutta uusimmat tutkimukset osoittivat tuolloin pienempään patruunaan.
"A-a-a-aaaaaa!"
Hieman arvokkuutta jos saa pyytää, olet sentään Suomi24Historiapalstalla jolle ominaista hillitty ja kohtelias esiintyminen..
Jaaha.. No minä ajattelin jotain "combat proven" -asetta mutta olisi kannattanut uhrata hetki jos toinenkin ennen arvailuja, kinkynpuoleisen kiinnostuksesi noihin protoihin tuntien.
"Aseen suunnitelu alkoi Puolustusministeriön kahvipöydällä maaliskuussa 1945"
Arvatenkin em pöytä on roijattu museoon vitriiniin T-25 -kiväärin viereen. Montakohan suunnittelijaa moiselle pöydälle mahtui aikanaan?
Tuota Armalite AR-10 -asetta taisi tulla jopa Puolustusvoimillemme ostettua näyte-/testikappaleet vuosikymmeniä sitten, näin muistelen. Tosikäyttöä tuo lienee nähnyt ainakin Afrikassa, jossain nähnyt kuvia (Angola..?).
"Hieman arvokkuutta jos saa pyytää, olet sentään Suomi24Historiapalstalla jolle ominaista hillitty ja kohtelias esiintyminen.."
Sorry. Asian lennokkuus vei minut mukanaan...
"Jaaha.. No minä ajattelin jotain "combat proven" -asetta mutta olisi kannattanut uhrata hetki jos toinenkin ennen arvailuja, kinkynpuoleisen kiinnostuksesi noihin protoihin tuntien."
Kyllä tuo pyssy oli ihan combat proven. Se osallistui vuosien ajan taisteluihin NATO-partnereiden pyssykandeja vastaan. Toimistotaistelut ovatkin pysyneet näihin päiviin asti urbaanin sodankäynnin tuhoisimpana muotona...
"Arvatenkin em pöytä on roijattu museoon vitriiniin T-25 -kiväärin viereen."
Se on mahdollista. Pöydän arvo itsessäänkin olisi näin jo melkoisen korkea.
"Montakohan suunnittelijaa moiselle pöydälle mahtui aikanaan?"
Yritän laskea: Taisteluvälineosaston johtaja itsessään tarvitsee MONTA mukia kahvia ja "vähän" jalkatilaa. Sitten tulevat tietenkin sotilaspalvelijat, saappaannuolijat ja kakkoset.
Harveylle jää laskujeni mukaan kolme neliösenttiä.... pohjapinta-alaa. Mitähän se sitten tarkoittaa?
"Tuota Armalite AR-10 -asetta taisi tulla jopa Puolustusvoimillemme ostettua näyte-/testikappaleet vuosikymmeniä sitten, näin muistelen."
Samaa muistelen itsekin ja tuo fakta taisi muljauttaa silmäni pariin kertaan ympäri. Näin menee Suomikin asehistoriassa merkittävään paikkaan: Ase joka meillä melkein oli.
"Tosikäyttöä tuo lienee nähnyt ainakin Afrikassa, jossain nähnyt kuvia (Angola..?)."
Portugalin Vietnamissa tosiaan oli ilmakuljetusmiehillä Artsut ja muistan niitä päätyneen herra Batistalle, jotta hän voisi patistaa "yhtä toista tyyppiä". Tämä toinen tyyppi takavarikoi ne pyssyt ja teki niillä jotain.
Siitähän kaikki johtui. Lyijy olisi saastuttanut maaperää ja vesistöjä!
"...... saksalaiset valmisti ainakin kiväärin luodit sintratusta teräsjauheesta puristamalla. Teräsluodit lakattiin yhdessä teräshylsyjen kanssa mm. säilymisen takia. Lakka siis suojeli ruosteelta ja kosteudelta ja toimi samalla luodin liukasteena piipussa.
Tykin ammusten johtorenkainakin taidettiin käyttää kuparin sijasta muita korvikemateriaaleja. Oliskohan ollut alumiinia? ......"
Lyijyn puute Saksassa johti rautasydämisten luotien valmistukseen
http://www.pkymasehist.fi/konekivaarit.html
http://www.geocities.com/augusta/8172/panzerfaust5.htm