kuinka huono olet?

Mihin perustuu uskovan asenne omaan itseen? Huomaan tämän asenteen olevan yleinen..."olen huono, mistään mitään tietämätön surkimus, täysin kelpaamaton syntinen paskiainen jne". Tuohan on typerää. Ja miksi juuri tuo käy minun silmiini? koska minulla on psyykkisellä puolella sairaus joka saa minut tuntemaan juuri tuolla tavalla, onneksi vain ajoittain. Vai olitko ennen uskoontuloa sitten jonkinlainen rikollinen tms? sitten sen tavallaan ymmärtää, jos todellakin se paha olo on vierähtänyt sydämmeltä(aivoista)pois sen avulla. mutta jäljelleon vain jäänyt syvä itsetunto ongelma ja alemmuuden tunne(tiedän kyllä tunteen).

Ja sitä en myöskään ymmärrä, miksi ihminen syyttää itseään Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta tai vaikkapa perisynnistä? Minä en ainakaan Jeesusta ristiinnaulinnut, enkä ole siitä vastuussa. Ihme ettei sairauteni ole "käskenyt" vielä kantamaan tuonkin turhan taakan.

on tosiaan pistänyt silmään tuo "minä olen paha, mutta Jeesus..." asenne.

Ps, olen ollut itse uskova ja koin tuolloin samoin.
12333
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

kirjoitat Ps, olen ollut itse uskova, (siis, olet itse uskotellut, senpätakia koit silloin samoin.) eikä sinulla silloin ollut Jeesuksen Kristuksen uskoa, joka ylhäältä annettaan. Et ollut syntynyt uudesti ylhäältä.

Äänestä
  • mutta se ei taas ole minun vika. Kaikkeni kyllä tein, ja täytin uskovan "kriteerit". Ja mistä sinä tiedät olinko syntynyt uudesti vai en? No en tietenkään ollut, se on varma asia. Opin kyllä itse/joukkosuggestion periaatteet tietämättäni aika näppärästi.

    mutta kysymys oli, että miksi uskossa ollessa pitää tuntea itsensä niin huonoksi?

    Äänestä

  • outoa.. kirjoitti:

    mutta se ei taas ole minun vika. Kaikkeni kyllä tein, ja täytin uskovan "kriteerit". Ja mistä sinä tiedät olinko syntynyt uudesti vai en? No en tietenkään ollut, se on varma asia. Opin kyllä itse/joukkosuggestion periaatteet tietämättäni aika näppärästi.

    mutta kysymys oli, että miksi uskossa ollessa pitää tuntea itsensä niin huonoksi?

    esim. raamatussa kerrotaan Lusiferista, joka halusi koroittaa itsensä jumalan vertaiseksi, ja kuinkas kävi? myöskin siellä lukee, että : ilo Herrassa on väkevyytemme. oliskohan niin, että sulle joku (oma äiti, hyvää tarkoittaen?) on silloin kun olit pieni, niin on laulanut usein : mä vaivainen, mato matkamies maan .... :( jotenka toistan : Ilo Herrassa on väkevyytemme. huomaa siis mitä tarkoittaa " HERRASSA " ;)

    Äänestä

  • merim.raimo kirjoitti:

    esim. raamatussa kerrotaan Lusiferista, joka halusi koroittaa itsensä jumalan vertaiseksi, ja kuinkas kävi? myöskin siellä lukee, että : ilo Herrassa on väkevyytemme. oliskohan niin, että sulle joku (oma äiti, hyvää tarkoittaen?) on silloin kun olit pieni, niin on laulanut usein : mä vaivainen, mato matkamies maan .... :( jotenka toistan : Ilo Herrassa on väkevyytemme. huomaa siis mitä tarkoittaa " HERRASSA " ;)

    että olen ollut väärässä seurassa, ja saanut väärän kuvan tuosta itsensä aliarvioimisesta. No mutta varmaan käsitit mitä tarkoitan tuolla "olen surkimus ilman Jeesusta" periaatteella. Miksi ei voisi olla ylpeä itsestään juuri sellaisena kuin on, juuri sellaisena kuin Jumala on kenetkin luonut? Kaikenlainen pakonomainen hihhulionti on Jumalalle esittämistä, pelkkää valhetta. Ja vaikka sanon olevani ex uskova, en ole ateisti, kuten varmaan huomaa.

    Äänestä

  • Nimittäin seurakunnan johtohenkilöiltä tai saarnamiehiltä, jotka toimivat varajeesuksina maan päällä.

    "...eikä sinulla silloin ollut Jeesuksen Kristuksen uskoa, joka ylhäältä annettaan."

    Äänestä

  • outoa.. kirjoitti:

    että olen ollut väärässä seurassa, ja saanut väärän kuvan tuosta itsensä aliarvioimisesta. No mutta varmaan käsitit mitä tarkoitan tuolla "olen surkimus ilman Jeesusta" periaatteella. Miksi ei voisi olla ylpeä itsestään juuri sellaisena kuin on, juuri sellaisena kuin Jumala on kenetkin luonut? Kaikenlainen pakonomainen hihhulionti on Jumalalle esittämistä, pelkkää valhetta. Ja vaikka sanon olevani ex uskova, en ole ateisti, kuten varmaan huomaa.

    Oikeanlainen ylpeys itsestä ts. ettei tuomitse itseään siitä, mitä on, on terveen itsetunnon merkki.

    Oikealla tavalla ylpeä/hyväksyvä/tasapainoisesti itseensä ja muihin suhtautuva on parempi asenne elämään kuin itsekeskeinen itseään ja muita halveksuva ja alentava suhtautuminen. Uskovan ei silti kannata kerskaa itsestään. Meissä kaikissa on myös vikoja, joista emme voi olla ylpeitä. Pahoista tavoista ja vääristä asenteista on pyrittävä eroon ja pyhitykseen.

    Ylpeä/ylpeys- sana voidaan käsittää monella tavalla. Yleensä se käsitetään vääränä ylpeytenä, joka todellakin käy lankeemuksen edellä. Niin Raamattukin sen monissa kohdissa käsittää - nöyryyden vastakohtana.

    Snl.21:4
    Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän - jumalattomien lamppu - ovat syntiä.

    Snl.30:13-14
    Voi sukua - kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti -
    sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!

    Ps.18:28
    Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

    Jes.5:15
    Ihminen joutuu nöyrtymään,
    miehen on pakko kumartua,
    ja ylpeät silmät painuvat maahan.

    Jes.5:21
    Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään
    ja omasta mielestään ovat perin viisaita!

    Äänestä

  • J.Edgar kirjoitti:

    Nimittäin seurakunnan johtohenkilöiltä tai saarnamiehiltä, jotka toimivat varajeesuksina maan päällä.

    "...eikä sinulla silloin ollut Jeesuksen Kristuksen uskoa, joka ylhäältä annettaan."

    Usko on Jumalalta.
    Ymmärrät hyvin itsekin, mitä ylhäältä annetulla uskolla tarkoitetaan.

    Tulkitsen viestisi pilkanteoksi, mitä en pidä hyvänä tapana keskustella. Asiallinen arvostelu/arviointi on paikallaan.

    Älä alennu pilkkaajien tasolle. Pystyt parempaan.

    Äänestä

  • nisunjyvä kirjoitti:

    Oikeanlainen ylpeys itsestä ts. ettei tuomitse itseään siitä, mitä on, on terveen itsetunnon merkki.

    Oikealla tavalla ylpeä/hyväksyvä/tasapainoisesti itseensä ja muihin suhtautuva on parempi asenne elämään kuin itsekeskeinen itseään ja muita halveksuva ja alentava suhtautuminen. Uskovan ei silti kannata kerskaa itsestään. Meissä kaikissa on myös vikoja, joista emme voi olla ylpeitä. Pahoista tavoista ja vääristä asenteista on pyrittävä eroon ja pyhitykseen.

    Ylpeä/ylpeys- sana voidaan käsittää monella tavalla. Yleensä se käsitetään vääränä ylpeytenä, joka todellakin käy lankeemuksen edellä. Niin Raamattukin sen monissa kohdissa käsittää - nöyryyden vastakohtana.

    Snl.21:4
    Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän - jumalattomien lamppu - ovat syntiä.

    Snl.30:13-14
    Voi sukua - kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti -
    sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!

    Ps.18:28
    Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

    Jes.5:15
    Ihminen joutuu nöyrtymään,
    miehen on pakko kumartua,
    ja ylpeät silmät painuvat maahan.

    Jes.5:21
    Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään
    ja omasta mielestään ovat perin viisaita!

    "Oikealla tavalla ylpeä/hyväksyvä/tasapainoisesti itseensä ja muihin suhtautuva on parempi asenne elämään kuin itsekeskeinen itseään ja muita halveksuva ja alentava suhtautuminen"

    no ilman muuta! En tarkoittanut tietenkään että ihmisen tulisi olla ylimielinen tms. Mutta olen huomannut että ihan tavallisista arkiasioista tehdään Jeesuksen suorituksia. Jos tiskataan, lopputulos on hyvä, todetaan että onpas se Jeesus hyvä tiskaaja. heh:)

    Äänestä

  • nisunjyvä kirjoitti:

    Usko on Jumalalta.
    Ymmärrät hyvin itsekin, mitä ylhäältä annetulla uskolla tarkoitetaan.

    Tulkitsen viestisi pilkanteoksi, mitä en pidä hyvänä tapana keskustella. Asiallinen arvostelu/arviointi on paikallaan.

    Älä alennu pilkkaajien tasolle. Pystyt parempaan.

    Kerron vaan, miten asiat todellisuudessa ovat.

    Jumalasta kun ei ole pienintäkään todistetta, joten ei sieltä "ylhäältä" voi mitään muuta tulla kuin vettä kaikissa olomuodoissaan, kiven murikoita ja satelliittien kappaleita. Mikään niistä tuskin on Jumalalta peräisin.

    Äänestä

  • J.Edgar kirjoitti:

    Kerron vaan, miten asiat todellisuudessa ovat.

    Jumalasta kun ei ole pienintäkään todistetta, joten ei sieltä "ylhäältä" voi mitään muuta tulla kuin vettä kaikissa olomuodoissaan, kiven murikoita ja satelliittien kappaleita. Mikään niistä tuskin on Jumalalta peräisin.

    Jumalasta ei tosiaan todistetta ole. muuta kuin nämä jokaisen sisäiset jumalan läsnäolon kokemukset. mielikuvituskaverilta voi saada kummasti voimia vaikeissa paikoissa, niin minäkin koin saavani. Mutta jäkeenpäin ajateltuna se todisti vain sen että minulla itselläni on huomattavasti enemmän henkisiä voimavaroja kuin luulin.

    Äänestä

Raamatussa sanotaan, että joka itsensä ylentää se alennetaan. Eli jos mun kerskata täytyy, kerskaan heikkoudestani. Itse käytän myös sanontaa, jos mun kerskata täytyy, niin kerskaan Herrastani, oi kuinka suuri Herra minulla on Jeesus Kristus! Minusta ei ole oikein kehuskella itseään, jos on hyvä jossakin, kuten varmaan jokainen jollakin alalla on hyvä, niin ei sitä tarvitse itse kertoa, sen kertoo muut. Esim: Kyllä se naapurin "Seija" sitten osaa tehdä hyvää kastiketta. Ym, sellaista.

Äänestä

vaan olet luotu Jumalan kuvaksi,joka on synnista himmentynyt.
omassa itsessasi et paase 'puusta pitkaan' vaan lakkaa yrittamasta ja anna Jeesuksen vallata sinut.
kun katsot itseasi,ei sielta 'mitan tayttajaa ' loydy-- tuohan sinun virheesi on ollutkin.
mutta saat lakata surkuttelemasta ja turvata ARMO tyohon.
ja tuosta ristiinnaulitsemisesta-- kuuntele vanha laulu- siella lienetko ollut sinakin,kun mun Herrani ristiinnaulittiin?
jep-jep siella olit sina ja minakin.
avainsana on ARMO----- ei se mita sina ,tai mina olen..blessings lannenhunttari

Äänestä

Kommentoi aloitusta


outoa.. kirjoitti:

Mihin perustuu uskovan asenne omaan itseen? Huomaan tämän asenteen olevan yleinen..."olen huono, mistään mitään tietämätön surkimus, täysin kelpaamaton syntinen paskiainen jne". Tuohan on typerää. Ja miksi juuri tuo käy minun silmiini? koska minulla on psyykkisellä puolella sairaus joka saa minut tuntemaan juuri tuolla tavalla, onneksi vain ajoittain. Vai olitko ennen uskoontuloa sitten jonkinlainen rikollinen tms? sitten sen tavallaan ymmärtää, jos todellakin se paha olo on vierähtänyt sydämmeltä(aivoista)pois sen avulla. mutta jäljelleon vain jäänyt syvä itsetunto ongelma ja alemmuuden tunne(tiedän kyllä tunteen).

Ja sitä en myöskään ymmärrä, miksi ihminen syyttää itseään Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta tai vaikkapa perisynnistä? Minä en ainakaan Jeesusta ristiinnaulinnut, enkä ole siitä vastuussa. Ihme ettei sairauteni ole "käskenyt" vielä kantamaan tuonkin turhan taakan.

on tosiaan pistänyt silmään tuo "minä olen paha, mutta Jeesus..." asenne.

Ps, olen ollut itse uskova ja koin tuolloin samoin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu