Maailma on siihen suuntaan mallillaan, että eiköhän se anarkia ole jonkin ajan päästä totta. Jossain Lontoon ja Pariisin slummeissa järjestysvalta on jo käytännössä lakannut olemasta ja viidakon laki vallitsee. Jos maailmantalous romahtaa, se on myös koko sosiaalivaltion palveluiden menoa. Jatkuvan talouskasvun varassahan olemme olleet kaikki nämä vuodet.
Tulee kuulkaa kovat paikat. Anarkistillekin lakkaa peruspäiväraha juoksemasta. Ja sitten katoaa ruoka kaupan hyllyiltä. Roskiksistakaan ei enää saa kunnolla dyykattua. Lopulta ei edes saa sitä kuuluisaa sähköä enää töpselistä eikä vettä hanasta. Alkaa todellinen olemassaolon taistelu romahduksen jälkeisessä yhteiskunnassa, kaikki kaikkia vastaan. Miten anarkisti aikoo silloin pärjätä?
Anarkismi ideologiana periytyy Rousseun ajatuksesta, jonka mukaan luonnontila on parempi kuin kulttuuri, ja että yhteiskunta turmelee ja valtio alistaa ihmisen. On kuitenkin myös toinen, vanhempi ajatus ihmisestä petoeläimenä ja luonnontilasta kaikkien sotana kaikkia vastaan, jonka ainoastaan valtion väkivallan monopoli voi pitää kurissa. Kohta kai saadaan täälläkin nähdä, kumpi on realistisempi. Monessa maailmankolkassa vastaus on jo saatu. Ja tietysti historiankirjatkin ovat olemassa, jos haluaa tutkia ihmisluontoa.
Tulee kuulkaa kovat paikat. Anarkistillekin lakkaa peruspäiväraha juoksemasta. Ja sitten katoaa ruoka kaupan hyllyiltä. Roskiksistakaan ei enää saa kunnolla dyykattua. Lopulta ei edes saa sitä kuuluisaa sähköä enää töpselistä eikä vettä hanasta. Alkaa todellinen olemassaolon taistelu romahduksen jälkeisessä yhteiskunnassa, kaikki kaikkia vastaan. Miten anarkisti aikoo silloin pärjätä?
Anarkismi ideologiana periytyy Rousseun ajatuksesta, jonka mukaan luonnontila on parempi kuin kulttuuri, ja että yhteiskunta turmelee ja valtio alistaa ihmisen. On kuitenkin myös toinen, vanhempi ajatus ihmisestä petoeläimenä ja luonnontilasta kaikkien sotana kaikkia vastaan, jonka ainoastaan valtion väkivallan monopoli voi pitää kurissa. Kohta kai saadaan täälläkin nähdä, kumpi on realistisempi. Monessa maailmankolkassa vastaus on jo saatu. Ja tietysti historiankirjatkin ovat olemassa, jos haluaa tutkia ihmisluontoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
romahduksen jälkeen ammutaan ja syödään ihmisiä, se liha ei ainakaan nopeasti lopu. Heh
Ihmisen psyyke voi romahtaa, jolloin käytöskin on ihmisen perusluonteen vastainen. Mutta ihmisen perusolemuksessa ei ole mitään vikaa, on vain niin kovin vaikeaa elää niin, että voi hyvin. Vääriä ohjeita tuputetaan joka suunnasta. Muukalaiset pyrkivät muokkaamaan ihmisten ajatuksia. Näin on!
Pahin anarkisti onkin riistäjäkapitalisti? Tottakai tämä loppuu lopulta omaan mahdottomuuteensa.
vika ei ole yleensä systeemissä vaan sen toteutuksessa, eli siis ihmisissä itsessään.
jokainen aate on itsessään täydellinen ja toimiva: demokratia, kommunismi, diktatuuri, anarkismi...
vika ei ole aatteessa vaan todellakin toteutuksessa.
Kuvailemaasi tilanteeseen täytyy sanoa, että vain anarkisti pärjää. Kunhan ajattelee itse.
Ja voisi veikata, että kaikkein huonoiten käy kauppakorkeakoulun käyneelle ihmiselle.
Luonnon laki on, ja aina tulee olemaan että vahvin tavalla tai toisella, pärjää parhaiten. Jos yhteiskunta hajoaa, vahvin on se kenellä on parhaimmat aseet, suurimmat joukot ja joka kykenee pelottamaan, valloittamaan ja orjuuttamaan eniten. Sillä tavalla siellä anarkismissa pärjätään.
Rivoinkin pakkojärjestelmä on jotain muuta kuin anarkiaa. Eli onko hirmuvaltias anarkiavaltion johtaja, ei mielestäni..
Ko. kirjoittaja on hahmottanut maailman vähän vinoon. Ei todellista yhteiskuntajärjestystä ole ollut koskaan. Olennaista on se mitä ihminen tekee toiselle.
Meidän historiankirjoitus on kirjoitettu pelkäästään vallankäyttäjien historiaa tutkien. Aina ihmisillä on ollut todelliset järjestelmät jotka ovat toimineet yhteiskunnasta riippumatta. Jos sukulainen on kuollut on joku muu ottanut kuolleen omaiset hoidettavakseen. Näin tämä toimii edelleen. Isovanhemmat, sisaret kummit ym. hoitavat. Vanhuksilla on kaitsijansa. Yhteiskunnan tehtävä on vain puuttua suurempiin ongelmiin. Edelleen. Useissa yhteiskunnissa on edelleen paljon toimivia järjestelmiä jotka ovat yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolella. Esimerkiksi Kiinassa kommunistisessa järjestelmässä perhekeskeinen yhteisömalli hoitaa yhteiskunnalta hoitamatta jäävät asiat. Ruokaa riittää suvun köyhimmällekin, koko suku etsii työtä työttömälle yms.
Ei mitään todellista toimivaa yhteiskuntaa ole koskaan ollutkaan. Kaikki on kaaosta. Ollut aina ja on edelleen oleva. Toivottavasti! Ihmiselle tulee jättää tilaa huolehtia lähimmistään ja välittää heikommasta. Ja tehdä se käytännössä ja tässä ja nyt. Arkisesti. Ilman suuria otsikoita lööpeissä. Ilman merkintöjä historiankirjoissa.
Aletaas nyt vaikka ihan alusta. Lontoon ja Pariisin slummien (?) väkivallalla ei ole mitään tekemistä anarkismin kanssa. Jostakin taholta periytyy ihmisten mieliin harhakuva siitä, että anarkismi on mieletöntä väkivaltaa ja rettelöintiä. Ei. Anarkismi on päin vastoin useimmiten pasifistista ja tekoja ohjaa, kuten muutenkin, moraali. Jokaisen ideologian ja joka ikisen väestöryhmän sisältä löytyy yksilöitä, jotka riehuvat vailla mitään syytä. Ihan yhtä lailla sellaisia, jotka kutsuvat itseään anarkisteiksi, kuin sellaisia, jotka mielestään ovat mitä parhaimpia kapitalisteja.
Historiahan on tosiaan osoittanut, että vahvan valtiovallan piirissä ruoka ei lopu koskaan ja kaikilla menee muutenkin kaikin puolin, taloudellisesti ja henkisesti, oikein hyvin. Esimerkkejä tälläisistä hyvinvointivaltioista löytyy useita, vaikkapa itänaapurin entinen Iloinen Punainen Työparatiisi ja tämänhetkiset lukuisat enemmän tai vähemmän diktatuuriset afrikan valtiot. Taloudellisen hyvinvoinnin kysymystä on turha alkaa asettelemaan sen piiriin, onko JÄRJESTYSvalta, valtio tai yhteiskunta olemassa vai ei. Kysymys on siitä, miten vallitseva jäjestelmä tai järjestelmättömyys itsessään toimii ja miten siellä hoidetaan taloudelliset, sosiaaliset ja infrastruktuurilliset perusasiat.
Kirjoittajan viestin viimeinen luku onkin sitten jo aivan tuulesta temmattu. Kyllä, Rousseauta voidaan pitää yhteiskunnan asemaan liittyvän keskutelun alullepanijana, mutta anarkistiksi hänestä ei kyllä ollut. Jo se, että Rousseau uskoi ns. "yleistahtoon", joka olisi ikäänkuin kansan kollektiivinen keskiarvo päätöksenteossa, on ristiriidassa anarkististen arvojen kanssa. Ja Hobbesin näkemys luonnontilasta ja ihmisestä, "kaikkien sodasta kaikkia vastaan", on kieltämättä kiinnostava ajatus ja joku saattaa uskoa sen todenpohjaisuuteen, mutta tosiasiassa ihmisen luonteen määrittelyssä sekä anarkismi että kapitalismi otaksuvat ihmisen olevan moraalisesti kykenevä kantamaan vastuunsa ja olevan pohjimmiltaan hyvä. Vai tuleeko jollekulle ensimmäisenä oman lapsensa nähdessään mieleen, että jospa tappaisinkin tuon niin saisin sen uuden nahkarotsin? (Suomalainen naapurikateus saattaa tehdä poikkeuksen :))
Ai niin, ja Hobbes muuten kannatti ainoana luonnotilan pakokeinona väkivaltakoneistoa. Mikähän se asia oli, mikä niissä anarkisteissa oli niin paha juttu? Väkivalta?
Anarkia on vain väliaika. Jos maailmantalous romahtaa, yhteiskunta hajoaa markkinataloudelliseen mahdottomuuteensa(rahan pitää pysyä liikeellä). Tulee anarkia joka korvataan seuraavalla järjestelmällä. Ihminen ei ole luonnostaan anarkisti vaan järjestykeen pyrkivä olento eikä pelkäästään kiitos aivojensa vaan ihan ympäristönkin.
Luonnontila ei ole mahdollista niin kauan kuin ihminen ei toimi täysin sen ehdoilla. Sen aika on jo ohi koska ihmiskunta ei ole tuhoutumassa ennen luontoa vaikka se tuho ihmisellekin tuleekin väistämättä. Mutta maapallo onkin vain pieni hitunen maailmankaikkeudessa joten suureellisesti ajatellen sillä ei ole mitään väliä.
Rousseun ajatus näyttäisi olevan peräisin kulttuurista ja yhteiskuntavastaisuudesta, ei luonnosta. Eli anarkia ei ole luonnollista vaan ihmisen keksimä ismi hänen mukaansa. Ihmisen ja luonnon juuret ovat paljon kauempana kuin yksikään ajatus epäjärjestelmällisyyden laeista.