Minusta se on hyvä aihe, ja ajattelin, että kun palsta on nyt jo melko lailla paikkansa ottanut täällä nettimaailmassa, ja ehkäpä feministitkin jo sen verran turvallisilla vesillä kaikesta miesten viharakkaudesta huolimatta, niin että voitaisiin ehkä keskustella tästä ilmiöstä, eli naisten välisestä kateudesta sellaista toista naista kohtaan, joka on kauniimpi, lahjakkaampi älykkäämpi ja hyvin miellyttävä kaiken lisäksi.
Tällaisella tytöllä/naisella ei kuitenkaan ole helppoa saada yhtään hyvää tyttöystävää, koska toiset tytöt/naiset ovat kateellisia hänelle.
Tällainen tyttö on poptähti Madonnan ensimmäisen lastenkirjan päähenkilö ja vaikuttaa siltä, että Madonnan omat kokemukset ovat olleet pohjana kirjan sisällölle.
Kirjan nimi on Roses of England, suomeksi jotain Englantilaiset ruusut.
Kirjan on kuvittanut muotipiirtäjä ja WSOY painaa sitä Suomessa 3000 kappaletta näin ensipainoksena.
Se julkaistiin eilen.
Tällaisella tytöllä/naisella ei kuitenkaan ole helppoa saada yhtään hyvää tyttöystävää, koska toiset tytöt/naiset ovat kateellisia hänelle.
Tällainen tyttö on poptähti Madonnan ensimmäisen lastenkirjan päähenkilö ja vaikuttaa siltä, että Madonnan omat kokemukset ovat olleet pohjana kirjan sisällölle.
Kirjan nimi on Roses of England, suomeksi jotain Englantilaiset ruusut.
Kirjan on kuvittanut muotipiirtäjä ja WSOY painaa sitä Suomessa 3000 kappaletta näin ensipainoksena.
Se julkaistiin eilen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mieleen tuli vaan, että kuinka paljon kateus ts. erottumisen tarve joukossa vaikuttaa naisen haluun käyttää seksikkyyttään aseena. Itse jonkinasteisena feministinä rakastan olla naisellinen, sen sijaan 'seksikkyyden' olen alitajuisesti jo hyvin nuoresta käsittänyt kaksiteräiseksi miekaksi. Ehkä jotenkin kokonaista ihmistä itsessäni rajoittavaksi ominaisuudeksi.
Tästä varmaan kyse feministien tuntemassa vihassa ja siinä mielessä lähemmäksi asian ydintä päästäisiin, kun käsitteeksi muodostuisi tasa-arvoisuus molempien sukupuolien välillä. Niinkuin joku tällä palstalla aikaisemmin mainitsikin feminismillä on tilauksensa joskus ollut yhteiskunnassamme, mutta tuskin enää niin voimakkaasti. Sen sijaan erilaisuuden rakastamista ja arvostamista tasa-arvoisesti, sille riittää aina tilausta. Vaikeasti saavutettava tila, siksipä se onkin niin haastavaa.
on pitkälti semantiikasta. Jos haluat luopua feminismi-käsitteestä ja käyttää tilalla "erilaisuuden rakastamista tasa-arvoisesti", niin mikäpä estää.
Feministiset "oppisuunnat" ja niiden kannattajat yksilöinä painottavat omista lähtökohdistaan hieman eri asioita, vaikka tietenkin on ydintavoitteita, jotka löytyvät kaikkien listoilta. Mutta ymmärtääkseni minkään feministisen suuntauksen tavoitteena ei ole, että kaikkien on oltava samanlaisia tai pitäisi jotenkin tahtotilaisesti lähestyä samanlaisuutta. Ei kellään ole näin hulluja tavoitteita.
Naisten naisellisuus tai maskuliinisuus ovat persoonakohtaisia arvostusasioita, jotka osaksi pohjautuvat fysiologisiin tekijöihinkin. Eläköön erilaisuuden rikkaus. Mutta feminismi on minusta hyvä käsite kuvaamaan liikettä, joka tähtää konkreettisten, mitattavien epäoikeudenmukaisuuksien ja esteiden poistamiseen naisten yhteisöelämästä elämänkaaren eri aikoina.
Minusta on myös hyvä, että jo nimestä ilmenee se, että tarkoitetaan naisten aseman parantamista, ei lastensuojelua, köyhyyden tai nälän vähentämistä, miesliikettä tms. muuta ansiokasta, joilla kaikilla on paikkansa.
Feminismin eri suuntauksien eroista kertoo jotain jo se, että toisen mukaan mies ja nainen ovat samanlaisia ja toisen mukaan mies ja nainen ovat erilaisia. Nämä lähtökohdatkin jo pakoittavat suuntaukset painottamaan asioita eri tavalla.
"Minusta on myös hyvä, että jo nimestä ilmenee se, että tarkoitetaan naisten aseman parantamista, ei lastensuojelua, köyhyyden tai nälän vähentämistä, miesliikettä tms. muuta ansiokasta, joilla kaikilla on paikkansa. "
Tämä oli hyvin sanottu. Varmasti ensimmäistä kertaa joku nainen tällä palstalla sanoo sen mistä feminismissä on kyse eikä väitä feminismiä joksikin täydellisen tasa-arvon lippulaivaksi. Tokihan on selvää, että feminismin ei tulekkaan ajaa kuin naisten asiaa. Tyhmemmänkin pitäisi tämä tajuta jo nimestä. Ja vaikka täällä miehet purnaavat, että naiset (feministit) ajavat vain naisten asiaa niin tuo purnaus on jotenkin turhaa. Ei pitäisi olla feministin päänvaiva ajaa miehen asioita.
Eräässä dokumentissä, jossa käsiteltiin feminismiä oli feministien kesken kova väittely juuri siitä ovatko miehet ja naiset samanlaisia sekä minkälaiseen tasa-arvoisuuteen pitäisi pyrkiä. Havaittavissa oli eroa juuri siinä mitä ymmärretään tasa-arvoisella kohtelulla. Toisten mielestä tasa-arvo on sitä, että ihmisä kohdellaan tasa-arvoisesti erilaisina ja osa oli sitä mieltä että ihmisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti samanlaisia. Kuulostaa hieman saivartelulta ja merkitysten pyörittämisellä mutta kun asiaa hieman pohtii niin huomaa, että näillä kahdella asialla on iso ero.
oikein kommenttini, juuri noin ajattelen. Puhun vain omasta puolestani, mutta olen ollut panevinani merkille monen muunkin palstalle kirjoittavan naisen ymmärtävän feminismillä naisasialiikettä ja sen puitteissa tavoittelevan "erilaisuuksien tasa-arvoista" kohtelua. Tämä ei estä sitä, samaiset ihmiset (naiset ja miehet) voivat toimia muidenkin arvostamiensa ismien puolesta.
mistä johtuu että yleensä parhaat kaverit on kaunis ja ruma nainen?? harvoin näkee kahta kaunista naista samoissa porukoissa tai jos näkee niin riitahan siitä ennenpitkää tulee.
tiedän tapauksia jotka eivät voi sietää toisiaan ja miehenä olen ihmetellyt et mitä vittua. mustasukkaisuutta miehistään, selän takana puhumista ja perään ko henkilölle ystävällinen hymy :)
miesten maailma taas perustuu keveriporukkaan ja asiat voi sanoa "vittuiluhuumorilla" suoraan ilman että kukaan siitä loukkaantuu.
no mut kuitenkin miehillä ei samaa ilmiötä ole, tai ei ainakaan mulla.Ennemminkin pyrin itse samaan kuin että alan kadehtimaan toisen ominaisuuksia/saavutuksia.
Olen elämässäni huomannut, että moni nainen ei kestä kauniimpaa ystävätärtä, mutta minä kestän.
Minulla onkin tästä johtuen maailman kauneimmat ystävättäret.
Kukaan näistä kauniista ystävättärestäni ei ole vienyt miehiä minulta tai muuta vastaavaa.
Yksi ystävätär tosin makasi minun silloisen poikaystäväni kanssa, mutta hän itse ei ollut kovinkaan kaunis.
Sitävastoin hän oli minulle kovin kateellinen.
Jospa se biologinen kilpailu parhaista uroksista saa naiset käyttäytymään toisiaan kohtaan kateudella.
Uskoisin Madonnan tietävän, mistä puhuu.
Ihailen häntä siitä, että hän on kaikesta kateudesta huolimatta onnistunut olemaan lannistumaton ja etenemään elämässään.
Madonnallakaan ei juuri naisystävää ole.
Madonna oli koulussakin luokkansa primus, aivan kuten hänen kirjansa päähenkilökin.
Aina energinen ja lahjakas kaikessa mitä teki.
Onko naiselle menestymisen hintana toisten naisten suorittama karkottaminen naistenvälisistä aidoista ystävyyssuhteista?
Menestyvä nainen myös herättää miehissä pelkoa ja tämä pelko tuottaa vaikeuksia parisuhteissa.
Onko menestyvän naisen palkka YKSINÄISYYS?
Eihän tätä teoriaa vastaan ole kovinkaan kummaa, etteivät naiset omaa aina menestymiseen vaadittavaa motivaatiota?
Miehillä ei ole samanlaista intiimiä voimakasta ystävyyttä jota naisten kesken on, esim jokaisella naisellahan on "paras ystävätär", jonka kanssa jaetaan kaikki salaisuudet.
Tällainen ystävätär on ollut kautta historian melkeinpä tärkeämpi naiselle kuin aviomies, koska ennenhän avioliitot olivat solmittu taloudellisilla perusteilla ja mies ja vaimo saattoivat jäädä toisilleen melko etäisiksi.
Nainen pyrkii aina hankkimaan itselleen parhaan ystävättären.
funtsimaan, ovatko kauniit ja älykkäät naiset vääjäämättä yksinäisiä. Rehellinen mutu-arvaukseni on, etteivät välttämättä. Kilpailutilanteissa on vaikeaa saada ystävää kilpailijasta, mutta tämä koskee miehiäkin, ei sukupuolisidonnaista.
Itse ihailen (ehkä liikaakin) kauniita ja älyllisiä olentoja, miehiä siis myös, vaikka miesten kauneutta/komeutta ei jostain syystä oikein hyväksytä, ne komeat ovat itsekin vaivaantuneen oloisia vaikutuksestaan. Eikä sillä ole väliä, että he ovat samalla alalla, oikeastaan vaan hyvä juttu, silloin voin nauttia useammin heidän seurastaan :D. En tiedä, miten "yleinen" olen tässä suhteessa. Kauniit bimbot ovat sitten enempi esteettinen elämys, mutta elämys silti, seuraan ei huvita tunkea.
Johtuisikohan ystävättömyyden kokemus toisaalta kiusaantuneisuudesta saatuun huomioon (ja palvontaan), toisaalta omasta kriittisestä valikoivuudesta? No, on sitä kateuttakin, mutta olisko laajemmin? Useimmat meistä kun väkisinkin ihastuvat ...
... esim. itse koen, että olen vaimoni paras ystävä ja päin vastoin.
Ystävyyssuhteet yleensä ovat sitten pintapuolisia. Vaimoni lisäksi, minulla ei ole kuin 2-3 miesystävää, joihin voisin todella tiukan paikan tullen kokea luottaa 100%:sti. (Oman perheeni lisäksi).
Hyvä, jos jollain on sitten hyviä ystäviä - niitä ei liene koskaan liikaa.
Sohvi,mistä tiedät että joku on kaunis "bimbo" jos et ole laisinkaan kontaktissa ja juttele hänen kanssaan.
Toisen ihmisen tunteminenkin vie pari vuotta aikaa, eikä toista milloinkaan opi tuntemaan perinpohjin.
No tuollainen ystävien määrä joihin uskot voivasi luottaa 100 %:sti on mielestäni suuri.
Voiko tosiaan ystäviinkään aina luottaa tosi hädän tullen?
Sitähän ei tiedä ennenkuin se hätä tulee.
Siinä voi olla yllätyksien paikka.
Jopa vaimon tai miehenkin suhteen.
Ei sitä tiedäkään, ihan mutu-juttuja ja makuasioita, eikä bimbon tarvitse olla bimbo muiden mielestä. Varsinkaan etukäteen ihmisellä ei ole muuta kuin ennakkoluuloinen pärstäkerroinvaikutelma. Mutta jokaisella meistä näitä vaikutelmia on toisistamme, heijastamme muihin omia ennakko-odotuksiamme.
Ja kun kontaktitilanteissa huomataan, ettei tyylit ja kiinnostuksen kohteet mätsää, niin se siitä. Tämän kyllä mielestäni noteeraa jo alle kahden vuoden? Muttei se ainakaan minua estä ihastelemasta näkymiä, saati väistelemään. Tarkoitin, etten vasitella pyri seuraan.
Sekavahkolla kommentillani koetin väittää, että kateus voi syntyä muista seikoista, esim. sellaisista, kun joku on perusteettomasti saanut jotain, on lellikki, toimii vilpillisesti ja pärjää sillä tavalla, onhan niitä syitä. Mutta jos supertyyppi on todella monilahjakas, ei tulisi mieleen olla kateellinen, hänhän menestyy täysin oikeutetusti. Minä ihailen, tietysti voin samalla lievästi unelmoida, että oispa joitain noista lahjakkuuksista itselläkin.
Tämä aihe on ollut tabu jo tarpeeksi kauan.
Ja varmaankin siksi, että naisten yleisen aseman parantaminen ei ole kestänyt tällaista rasitetta kuin naisten keskinäisestä kateudesta puhuminen.
..itse en kyllä tunne ilmiötä. Kai se voi johtua vain siitäkin, että ihmisten elämän ja ystäväpiirit ovat erilaisia ja minun elämänpiirini nyt on ollut tällainen. Voi jummijammi, kai elämässä nyt on tärkeempääkin tavoteltavaa kuin ystävättären mies tai kauneus... no okei, olen ehkä kirjoja lukiessani törmännyt käsitteeseen "kateus", mutta mitenkään sukupuoleen sidottuna juttuna en ole oppinut sitä pitämään.
Mutta minulla ei enää mentyäni naimisiin juuri olekaan ystävättäriä, eikä miehelläni ystäviä, ollaan kaks erakkoo yhdessä. Niin että en voi tuttavapiiriäni laajaksi kutsua. Eikun on meillä yksi yhteinen kaveri.
Kun parisuhde muodostetaan, niin usein jää vähemmän aikaa ystäville.
Hyvä olisi kuitenkin yrittää pitää ainakin yksi oma ystävä pahan päivän varalle.
Lastenkirjailija Madonna ei vastikään lukemani uutisen mukaan tiedä, kuka oli Enid Blyton.
Kerro kaikki Enid Blytonista.
Oonko mä tyhmä nyt vai?
Pelleileekö tuo Hertta tässä taas?
Enid Blyton oli englantilainen lastenkirjailija, jonka tunnettuja kirjasarjoja taitavat lapset vieläkin tietyssä seikkailukirjaiässä lukea. Salaisuus-sarja ja Viisikko-sarja ovat monien lapsisukupolvien "vakiokamaa" kirjastoreissulla. Viisikko-sarjassa taitaa olla vielä enemmän kirjoja kuin Salaisuus-sarjassa. Muistelen, että niistä olisi tehty tv-sarjojakin.
Lastenkirjailija Madonna ei vastikään lukemani uutisen mukaan tiedä, kuka oli Enid Blyton.