mene massapostituksen piikkiin?
Olisin halunnut….
heittää tämän kirjoitelmani oikeesti tuonne ateismi palstalle, mutten nyt vaan viitti, kun siellä joutuu aina keskelle kuuminta taistelutannerta. Enkä nyt halua/jaksa aina vaan olla puolustusasemissa.
>ja vapaata pohditaa sinulta<
Eikö meidän tulisikin, näin yleisesti ottaen, perustaa nämä näkemyksemme niihin/näihin omiin näkemyksiimme ja ennen kaikkea kokemuksiimme? Joskus kun vaan tuntuu, että elämisemme mentaliteetti pohjautuu ns. ’yleisiin’ periaatteisiin? Oman järjen käyttö ei ole edes sallittua?
>jos ihminen ei kykene rakastamaan ei edes itseään <
Niinpä, kait tämä juttu etenee siten, että vasta kun ihminen kykenee syvästi ja ehdottomasti rakastamaan ensin itseään, niin tämän jälkeen voidaan sitten puhua rakkauden laajenemisesta. Tarkoitan tällä sitä, että kyky rakastaa ensin itseään, antaa ihmiselle kyvyn ’lahjoittaa’ rakkautta eteenpäin. Ymmärrätkö?
>ja sehän tässä onkin niin surullista ja kammottavaa<
Aivan, ja tässä kohtaa aina mietiskelen Narkissoksen kohtaloa, sillä rakastuessaan itseensä/omaan kuvaansa, hän rakastui pelkkään heijastukseen, itseensä, ja kauhuissaan lopulta kuolee oman kuvansa äärelle.
>niin häneltä jää suuri osa tunteiden kirjoista kokematta<
Ja niinpä, jälleen. Narkissos ei osannut tehdä erottelua oman (ihmisen) tietoisen, kaventuneen minuuteensa ja laajan minuutensa välillä! Häneltä puuttui ymmärrys siitä mitä ihmisen aito minuus pitää sisällään. Ja tämän taidon puuttuminen estää ihmistä muuttamaan omia ajatuksiaan?!
>hän ei ymmärrä toisten tunteista mitään muuta kuin ulkoiset merkit<
Ei ymmärräkään, koska siihen/tähän syvään omaan minuuteen tutustuminen edellyttää/vaatii meiltä kultakin kykyä (koko elämisemme ajan) ymmärtää, ettei se itseensä kohdistuva rakkaus ole tuhoisaa eikä rajoittavaa, vaan pohja/kaiken pohja rakastamiselle (kokonaisvaltaiselle rakastamiselle), ja jolta on turvallista ponnistaa!
>äähh tää on vaikeeta<
Niin on, ja jos kuiteskin heittäisin tämän jutun tuonne ateismi –palstallekin?! Saas nähdä kuin käy. Minulle kun on syntynyt mielikuva, että ateistit ovat tahollansa, narsisteja!
Olisin halunnut….
heittää tämän kirjoitelmani oikeesti tuonne ateismi palstalle, mutten nyt vaan viitti, kun siellä joutuu aina keskelle kuuminta taistelutannerta. Enkä nyt halua/jaksa aina vaan olla puolustusasemissa.
>ja vapaata pohditaa sinulta<
Eikö meidän tulisikin, näin yleisesti ottaen, perustaa nämä näkemyksemme niihin/näihin omiin näkemyksiimme ja ennen kaikkea kokemuksiimme? Joskus kun vaan tuntuu, että elämisemme mentaliteetti pohjautuu ns. ’yleisiin’ periaatteisiin? Oman järjen käyttö ei ole edes sallittua?
>jos ihminen ei kykene rakastamaan ei edes itseään <
Niinpä, kait tämä juttu etenee siten, että vasta kun ihminen kykenee syvästi ja ehdottomasti rakastamaan ensin itseään, niin tämän jälkeen voidaan sitten puhua rakkauden laajenemisesta. Tarkoitan tällä sitä, että kyky rakastaa ensin itseään, antaa ihmiselle kyvyn ’lahjoittaa’ rakkautta eteenpäin. Ymmärrätkö?
>ja sehän tässä onkin niin surullista ja kammottavaa<
Aivan, ja tässä kohtaa aina mietiskelen Narkissoksen kohtaloa, sillä rakastuessaan itseensä/omaan kuvaansa, hän rakastui pelkkään heijastukseen, itseensä, ja kauhuissaan lopulta kuolee oman kuvansa äärelle.
>niin häneltä jää suuri osa tunteiden kirjoista kokematta<
Ja niinpä, jälleen. Narkissos ei osannut tehdä erottelua oman (ihmisen) tietoisen, kaventuneen minuuteensa ja laajan minuutensa välillä! Häneltä puuttui ymmärrys siitä mitä ihmisen aito minuus pitää sisällään. Ja tämän taidon puuttuminen estää ihmistä muuttamaan omia ajatuksiaan?!
>hän ei ymmärrä toisten tunteista mitään muuta kuin ulkoiset merkit<
Ei ymmärräkään, koska siihen/tähän syvään omaan minuuteen tutustuminen edellyttää/vaatii meiltä kultakin kykyä (koko elämisemme ajan) ymmärtää, ettei se itseensä kohdistuva rakkaus ole tuhoisaa eikä rajoittavaa, vaan pohja/kaiken pohja rakastamiselle (kokonaisvaltaiselle rakastamiselle), ja jolta on turvallista ponnistaa!
>äähh tää on vaikeeta<
Niin on, ja jos kuiteskin heittäisin tämän jutun tuonne ateismi –palstallekin?! Saas nähdä kuin käy. Minulle kun on syntynyt mielikuva, että ateistit ovat tahollansa, narsisteja!
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta aika naurettavaa on minusta käsitys että jokin ihmisryhmä olkoonkinn vaikka ateisti ei tunne mitään empaattisuutta ja tunteita.Miten on sitten uskonnolliset terroristit ovatko he tunteva ja empaattisia????.Kuitenkin kautta historian juuri uskonnoliset ihmiset kykenevät julmuuksiin ja poliitikan ja vallan takia , unohtamatta rahaa.
mihinkään? Toki (kait) johonkin, ajatusmaailmassasi?
Ja tiiätkö mitä, minä uskallan myöntää itselleni sen, että olen (näin ekaksi) pettynyt itseeni. Onhan minulla niin vitsin ikäviä, näitä persoonallisuuteni liittyviä piirteitä, joiden kautta olen tehnyt epäonnistuneita valintoja (toivoakseni en kuiteskaan haitallisia tekoja, toki niitäkin?).
Ja tiiätkö senkin jutun, että empaattisuuden lähtökohta on itsensä tunteminen. Ja tätä aatostani vasten minä pyrin 'hallitsemaan' itseäni sen sijaan, että heittäydyn tämän maallisen elämämisen virtaan, odottaen että kaikki järjestyy itsestään!
>Miten on sitten uskonnolliset terroristit ovatko he tunteva ja empaattisia????.<
Ymmärtääkseni he ovat 'virheettömyyden harhakuvan' sokaisemia, ihmisiä.
"Ja tiiätkö senkin jutun, että empaattisuuden lähtökohta on itsensä tunteminen."
Ei se ole totta kyllä epäempaattinenkin ihminen voi tuntea itsensä varsin hyvin, silti ollen kykenemätön empatiaan. Välipalitietoa.
millä palstalla arvelet olevasi?
olen ateisimia käsittelevällä palstalla.
tässä koko sanasskain, siis ateismia........
Tämä forum on uskovaiseten ki(u)kun purkamispaikka--
ajattelet, aatoksensa kullakin, kuten Sinullakin!
koska akirjoitit avausviestissäsi:
"Olisin halunnut….
heittää tämän kirjoitelmani oikeesti tuonne ateismi palstalle, mutten nyt vaan viitti, kun siellä joutuu aina keskelle kuuminta taistelutannerta."
niin kova tarve yrittää loukata kokonaista ryhmää sinulle tuntemattomia ihmisiä? Tällä kertaa olemme siis narsisteja koko porukka.
Minun käy jotenkin sääli, pahoitteluni siitä. Asioiden täytyy olla jollakin taholla tosi huonosti. Sinun kannattaisi puhua jonkun luotetun ihmisen kanssa ihan suoraan sen sijaan, että purat asioita herjaamalla muita...
>Tällä kertaa olemme siis narsisteja koko porukka.<
Ja tällaisen kuvan olen vaan saanut, teistä ateisteista.
>Minun käy jotenkin sääli, pahoitteluni siitä. Asioiden täytyy olla jollakin taholla tosi huonosti. Sinun kannattaisi puhua jonkun luotetun ihmisen kanssa ihan suoraan sen sijaan, että purat asioita herjaamalla muita...<
Minua ei Sinun tartte sääliä, sääli on aina vain pahasta. Minä pärjään aina omillani.
Ai herjaan? En ymmärrä, koska esitin vain mielipiteeni ja onko se oman mielipiteensä esittäminen aina herjausta?
Jos sotiin ryhtyy, myös valittmatta sotansa sietäköön. Ja pelkän tiedon halun vuoksi ja silkassa ystäväällisyydessähän sinä nytkin liikkelle lähdit?
Ymmärrätkö??(No, et tietenkään. Katsos, minä olen oppinut elämäni aikana jotain, ja kukaan muu ei tietenkään voi oppia sitä ilman minun ohjaustani.)
kuin nimimerkki erään naisen ajatukset, minua kiinnostaa se, kuinka moni niistä ottaa minkäänlaista selkoa? Miksi ihmeessä edes yhden selkeän lauseen kirjoittaminen on noin helvetin vaikeata?
En tiedä miksi tätä ei olisi voinut tänne postittaa mutta jos syynä on se ettei halua perustella näkemyksiään niin eikö se jo kerro ettei tämä enkilö edes halua tietää mitä ateistit oikeasti ajattelevat?
""Enkä nyt halua/jaksa aina vaan olla puolustusasemissa. ""
Se että esittää jonkin väitteen taikka olettamuksen tarkoittaa sitä että jossakinvaiheessa joutuu puolustamaan kantaansa. Vaikka ateismi ei teekkään mitään väitettä joutuu täällä jatkuvasti selittämään, korjaamaan ja perustelemaan omaa ateistista näkemystään erillaisilta väitteiltä ja argumenteilta joita teistit ja pääosin kristityt yrittävät ateismin piiriin tunkea.
""Eikö meidän tulisikin, näin yleisesti ottaen, perustaa nämä näkemyksemme niihin/näihin omiin näkemyksiimme ja ennen kaikkea kokemuksiimme? ""
Totta, mutta ainoastaan mikäli ei ole valmis kuuntelemaan mitä muilla on sanottavanaan. Minä perustan juuri näihin periaatteisiin osan omista näkemyksistäni mutta jos joku esittää hyvät perusteet ja hyvän argumentin joka on todennettavissa hyväksyn minä sen todeksi vaikkei tämä ko. asia olisikaan lähtöisin minulta itseltäni.
""Joskus kun vaan tuntuu, että elämisemme mentaliteetti pohjautuu ns. ’yleisiin’ periaatteisiin? Oman järjen käyttö ei ole edes sallittua? ""
Oman järjen käyttö on nimen omaan ainoa keino saada ja käsitellä tietoa mutta mikäli yleisillä periaatteilla tarkoitetaan esim: tieteitä niin minulla on hyvä syy luottaa että nämä tutkimukset perustuvat muiden ihmisten tekemiin havainnointeihin jotka on perusteltavissa.
Se etten minä tiedä jostakin asiasta taikka tutkimuksesta tarpeeksi ei kumoa sen pätevyyttä.
""Tarkoitan tällä sitä, että kyky rakastaa ensin itseään, antaa ihmiselle kyvyn ’lahjoittaa’ rakkautta eteenpäin. Ymmärrätkö?""
Ymmärrän tämän pointin jota tässä yritetään muodostaa mutta mielestäni se on virheellinen.
Minulle henkilökohtaisesti jokaisen ihmisen elämä on mittaamattoman arvokas juuri siitä syystä että elämä on loppujenlopuksi varsin lyhyt.
Se että pyrkii tekemään kaiken oikein nyt ja tässä on minun ajatusmaailmani pohjana. En aseta itseäni kenenkään yläpuolelle taikka pyri alentamaan ketään, minulle jokainen ihminen on saman arvoinen juuri siitä syystä että tämä henkilö elää.
""Saas nähdä kuin käy. Minulle kun on syntynyt mielikuva, että ateistit ovat tahollansa, narsisteja! ""
Mistäköhän tälläinen mielikuva on syntynyt ei ainankaan ateistien kanssa keskustelemisesta jos viitsisi keskustella eikä syyttäisi ja halventaisi voisi saada oikeasti aikaan keskustelua jonka taso saattaisi yllättää tämänkin kirjoittajan.
Miten uskon puute johonkin sellaiseen jonka olemassolosta ei ole mitään todisteita tekee ihmisestä narsistin?
Minulle ainankin ateismi on paljon solidaarisempi ja empaattisempi kuin yksikään uskonto. Ateismi ei eriarvoista ketään mistään syystä eikä ateismia voida käyttää verukkeena millekkään toiminnalle.
Ainoa asia jota ateismilla voidaan perustella on ihmisten yhtäläinen oikeus uskoa tai olla uskomatta teistisiin väitteisiin.
Jos tämän oikeuden ajaminen on narsismia niin sitten on mutta minulle se on tasa-arvoa.
>Mistäköhän tälläinen mielikuva on syntynyt ei ainankaan ateistien kanssa keskustelemisesta jos viitsisi keskustella eikä syyttäisi ja halventaisi voisi saada oikeasti aikaan keskustelua jonka taso saattaisi yllättää tämänkin kirjoittajan.<
No juuri näistä syistä, joita luettelet. Tällä palstalla ei nyt niin järin paljon keskusteluja käydä, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos teille jotain esittää, niin vastaukset liitelevät kahden vaiheilla: saivarteluna tai sitten kettuiluna. Ymmärtääkseni minä en ole täällä ketään syyttämässä, vielä vähemmän halventamassa, eivät kuulu tapoihini.
>Se että esittää jonkin väitteen taikka olettamuksen tarkoittaa sitä että jossakinvaiheessa joutuu puolustamaan kantaansa. Vaikka ateismi ei teekkään mitään väitettä joutuu täällä jatkuvasti selittämään, korjaamaan ja perustelemaan omaa ateistista näkemystään erillaisilta väitteiltä ja argumenteilta joita teistit ja pääosin kristityt yrittävät ateismin piiriin tunkea. <
Olet oikeassa. Toki näkemyksiään tuleekin perustella, riippuu vain tavasta, jolla sen tekee. Siksi meidän tulisikin pikkasen enemmän syventyä pohtimaan, mitä kukin meistä haluaa esiin tuoda.
>Minä perustan juuri näihin periaatteisiin osan omista näkemyksistäni mutta jos joku esittää hyvät perusteet ja hyvän argumentin joka on todennettavissa hyväksyn minä sen todeksi vaikkei tämä ko. asia olisikaan lähtöisin minulta itseltäni. <
Aika harva näin kuiteskaan toimii. En tiiä miksi. Kait näillä palstoilla sitten oikeesti vaan ’keskustelevatkin’ ne ääripäät?
>Oman järjen käyttö on nimen omaan ainoa keino saada ja käsitellä tietoa mutta mikäli yleisillä periaatteilla tarkoitetaan esim: tieteitä niin minulla on hyvä syy luottaa että nämä tutkimukset perustuvat muiden ihmisten tekemiin havainnointeihin jotka on perusteltavissa. Se etten minä tiedä jostakin asiasta taikka tutkimuksesta tarpeeksi ei kumoa sen pätevyyttä.<
Joskus kyllä vaan tuntuu, että kyllä niitä tieteellisiä tutkimuksiakin tulisi kyseenalaistaa, eikä suin päin uskoa niiden luotettavuuteen. Toki se kyseenalaistaminen edellyttää sitten aina myös omakohtaista perehtymistä niihin juttuihin.
>Ymmärrän tämän pointin jota tässä yritetään muodostaa mutta mielestäni se on virheellinen. Minulle henkilökohtaisesti jokaisen ihmisen elämä on mittaamattoman arvokas juuri siitä syystä että elämä on loppujenlopuksi varsin lyhyt.<
No minä olen edelleenkin sitä mieltä, että ihmisen tulee ensin hyväksyä oma itsensä täysin ajatuksineen, tekoineen kaikkineen, pystyäkseen suhtautumaan toiseen ’arvostuksella’.
>Se että pyrkii tekemään kaiken oikein nyt ja tässä on minun ajatusmaailmani pohjana. En aseta itseäni kenenkään yläpuolelle taikka pyri alentamaan ketään, minulle jokainen ihminen on saman arvoinen juuri siitä syystä että tämä henkilö elää. <
Mutta mikä on sitten sitä oikein tekemistä? Sinun toimintasi/-tapasi eivät välttämättä olekaan oikein, jonkun toisen mielestä. Toki, jos itse koet tekosi oikeiksi/oikeutetuiksi, niin ok. Toisaalta olet oikeassa siinä, että kunkin ihmisen elämä (jo elämisen ihmeenä) on mittaamattoman arvokas, ja siksi meidän tulisikin pyrkiä poispäin ylenkatsomisesta.
>Minulle ainankin ateismi on paljon solidaarisempi ja empaattisempi kuin yksikään uskonto. Ateismi ei eriarvoista ketään mistään syystä eikä ateismia voida käyttää verukkeena millekkään toiminnalle.<
Ehkei ateismi sinällään/ajatustapana eriarvoistakaan ketään, kuten ei mikään muukaan uskonto/uskomus. Kaikki kakkahan on lähtöisin ihmisestä itsestään.
>Ainoa asia jota ateismilla voidaan perustella on ihmisten yhtäläinen oikeus uskoa tai olla uskomatta teistisiin väitteisiin.<
Tämä ajatus lienee kaikkien näkemysten takana.
>Jos tämän oikeuden ajaminen on narsismia niin sitten on mutta minulle se on tasa-arvoa.<
Sorry jos olen teitä ateisteja loukannut, mutta, mutta kyllä tämän jutun voi toisinkin päin kääntää. Mutta anti olla, en minä aineskaan halua kinata yhdestä ja samasta asiasta, alinomaa. Toki kyllä tämä eläminen ja ’yhdessä oleminen’ on haastavaa, joskus jopa hankalaa.
mieleen, onko "Eräs nainen" ja "vastaaja x" sama henkilö, molemmilla on aika outoja juttuja, eikä luetunymmärrys ole kovin helppoa kummallekkaan.