kieltäydyn ruumiinavauksesta

Just joo, silloinhan nimenomaa tehtäis ruumiinavaus. Rikoksen pois sulkemiseksi. Jokuhan vois täten murhata sut, laittaa köyden kaulaan ja potkasta tuolin alta, ja sanoo et se tappo itsensä. Tälläisia poliisi just niistä tutkii, lähtikö oman käden kautta vai auttaen...

no jos kuolet vanhuuteen esim. terveyskeskuksessa ja tiedetään että se ja se on jo siinä ja siinä kunnossa...kuolet niin avataanko muka? jos on alkoholisti ja maksa kirroosi ja kuolet todetaan se kuolinsyyksi mutta avataanko se?-miksi tuskin on henkirikoksesta kysymys??? turhaa työtähän se on...

ei aina kirjoitti:

no jos kuolet vanhuuteen esim. terveyskeskuksessa ja tiedetään että se ja se on jo siinä ja siinä kunnossa...kuolet niin avataanko muka? jos on alkoholisti ja maksa kirroosi ja kuolet todetaan se kuolinsyyksi mutta avataanko se?-miksi tuskin on henkirikoksesta kysymys??? turhaa työtähän se on...

Kyllä alkoholistinkin voi murhata, vaikka olisi maksakirroosi. Eli sille tehtäisiin avaus, siten varmistetaan se kuolinsyy :) Ja avataan niitä terveyskeskuksen vanhuksiakin silloin tällöin, varsinkin jos epäillään tapaturmaa esim. sängystä putoamista tmv. Mutta esim. syöpäsairaille ei tehdä ruumiinavausta.

mut usein kirjoitti:

Kyllä alkoholistinkin voi murhata, vaikka olisi maksakirroosi. Eli sille tehtäisiin avaus, siten varmistetaan se kuolinsyy :) Ja avataan niitä terveyskeskuksen vanhuksiakin silloin tällöin, varsinkin jos epäillään tapaturmaa esim. sängystä putoamista tmv. Mutta esim. syöpäsairaille ei tehdä ruumiinavausta.

Mut tietojeni mukaan nuo kirroosipotilaat ovat terveyskeskuksissa hoidoissa loppuajat...aika hidas ja kivulias kuolema niiku syövässä..no kaitpa täällä kuollaan muutoinkin ku murhaamalla suomessa nääs paitsi jotkut ihme insuliini murhaajat muutamia pääsi tappamaankin mutta nepä oliki TOISTEN ARMOILLA eläviä.. FIKSUJA HIENOJA oikein lukeneita murhaajia...muttei onnistunut kovin pitkälle..SIIS SIINÄ TAPAUKSESSA onneksi AVATTIIN...

tehdäään AINA tietyissä tapauksissa, AINA."Kielsin isäni ruumiinavauksen, kuolinsyy oli selvä mutta lääkäri soitti vielä poliisille " Niin, isäsi tapauksessa kuolinsyy oli selvä, eli avausta ei tarvittu, mutta laki on se joka vaatii tietyissä tapauksissa sen avauksen ja siinä ei vainajan kirjoittamat liput ja laput auta yhtään mitään.

se avaus kirjoitti:

tehdäään AINA tietyissä tapauksissa, AINA."Kielsin isäni ruumiinavauksen, kuolinsyy oli selvä mutta lääkäri soitti vielä poliisille " Niin, isäsi tapauksessa kuolinsyy oli selvä, eli avausta ei tarvittu, mutta laki on se joka vaatii tietyissä tapauksissa sen avauksen ja siinä ei vainajan kirjoittamat liput ja laput auta yhtään mitään.

Anteeksi jos joku nyt pahasti loukkaantui kysymykseni johdosta. Otan osaa suruunne!
En toimi mielestäni itsekkäästi, vaan haluan helpottaa omaisteni tilannetta, mikäli kuolen ennen heitä. Olen keskustellut asiasta läheisteni kanssa, eikä heillä ole mitään sitä vastaan, että ilmaisen kirjallisesti tahtoni sekä hoidon että hautauksen suhteen. Minulle on kyllä selvää, että esim. hoitotahtoa ei aina sairaaloissa noudateta, sekin aiheuttaa suurta surua kuolevan omaisille. "Lippuja ja lappuja" en todella aio kirjoittaa, vaan hoitotahdon säilytän kotonani samoin kuin muutkin tärkeät asiapaperini. Kopion siitä saa terveyskeskus, ja aion päivittää sitä tarpeen vaaatiessa. Itsestään selvää on, että pyydän paperiin kahden puolueettoman henkilön allekirjoituksen.

Ei mene aina noin.Isälläni ei tiedetty olevan kuolemansairautta ja isäni kuoli sairaalassa jopa lääkäreiden yllätykseksi.Pyynnöstäni lääkäri ja poliisi antoivat luvan olla avaamatta.

ei tiedetty kirjoitti:

Ei mene aina noin.Isälläni ei tiedetty olevan kuolemansairautta ja isäni kuoli sairaalassa jopa lääkäreiden yllätykseksi.Pyynnöstäni lääkäri ja poliisi antoivat luvan olla avaamatta.

lääkärien hoidossa kuollessaan sairaalassa! Kait kuolinsyy sentään voitiin kirjoittaa kuolintodistukseen?! Sydäninf.? Aivoinf? Tms.? Hän nyt kuitenkin (osanottoni) kuoli sairaalassa, HOIDOSSA ollessaan!

lääkärin/ kirjoitti:

lääkärien hoidossa kuollessaan sairaalassa! Kait kuolinsyy sentään voitiin kirjoittaa kuolintodistukseen?! Sydäninf.? Aivoinf? Tms.? Hän nyt kuitenkin (osanottoni) kuoli sairaalassa, HOIDOSSA ollessaan!

Laissa sanotaan näin:
"Lain mukaan on kuolemansyyn selvittämiseksi poliisin suoritettava tutkinta:
* kun kuoleman ei tiedetä johtuneen sairaudesta tai kun vainaja ei viimeisen sairautensa aikana ole ollut lääkärin hoidossa.
* kun kuoleman on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide,tahi kun on aihetta epäillä kuoleman johtuneen jostakin sellaisesta syystä
* kun kuolema on muuten tapahtunut yllättävästi "
__________________________________________________

Noihin lakipykäliin petyimme taannoin. Lapsemme kuoli vaikeaan etenevään tautiin.
Sairaus runnoi koko elimistön päästä varpaisiin halvaannuttaen täysin ja aiheuttaen vaikeita oireita, hengityskatkot ja epilepsia,sokeus, sisäelinvauriotm letkuruokinta, imut jne. Hoitava lääkäri tiesi miten loppuvaiheessa lapsi oli. Halusimme kuitenkin hoitaa hänet kotona. Alkava tavallinen virushengitysinfektio oli hänelle jo liikaa ja hän ei kestänyt sitä päivääkään. Hän kuoli kotiin. Oli juhlapyhien aika ja emme saaneet tuttua lääkäriä kotiin tai puhelimeen, mistään ei lääkäri tullut paikalle, päivystyksen ja lasten klinikan lääkärin kanssa puhelinyhteydessä oltiin. Ambulanssi kutsui poliisit protokollan mukaan. Poliisit mm. valokuvasivat poikaa ja hänen huonettaa ja kotia.... Ekana arkipäivänä otimme hoitavaan lääkäriin yhteyttä ja hän lupasi kirjoittaa hautausluvan ja kuolintodistuksen. Sen toimitimme eteenpäin. Hänen mielstään ruumiinavaus on täysin turha, koska tämä oli odotettavissa milloin tahansa jo parin vuoden ajan... Olimme siinä uskossa. Kunnes paljastui kappelissa kun menimme poikaa katsomaan, että avaus olikin tehty. Rikospoliisi oli toiminut mielivaltaisella tavallaan, ja ei omannut sen vertaa hienovaraisuutta että olisi edes ilmoittanut meille avauksesta, ettemme olisi pilanneet yllätyksellä viimeistä käyntiämme kappelissa poikamme luona. Se oli kuin isku vasten kasvoja. Kuin pyhäinhäväistys. Tauti oli jo runnellut koko kehon ja ajattelime kun hän lähtee, hän saa täyden rauhan ja edes tiedemielessä hänen kehoaan ei häiritä ja ruhjota. Se toive ei täyttynyt. Rikospoliisin mielestä kuolema oli yllättävä !!! Vaikka saivat perusteellisen selonteon sairaudesta ja sen vaiheesta ja lääkärin ytheystiedot jne.
Avausraporttia lukiessani mielipaha lisääntyi. Syystä, että infektiotauti joka oli aiheuttanut keuhkoihin märkäpesäkkeitä ei aiheuttanut mikrobiologisia tutkimuksia, mutta sen sijaan nuoresta pojastamme oli turkittu pitkä liuta liuottimia ja huumeita !!! Kaikki negatiivisia.
Ja tutkintavaiheessa kun kiukkuani poliisille soittelin, kehtasivat vielä pelotella, että joku lääkeaine oli korkea ja nyt patologi tekee jatkotutkimuksia.... Se aiheutti sikäli tykytyksiä rinnanalassa, sillä tautiin kuuluu myös heikentynyt metabolia ja elossaolevilla voi lääkepitoisuudet kumuloitua... minua tietysti olisi epäilty yliannostuksen antamisesta. Kuitenkaan kaikkia pojan lääkeaineita, edes sedatiiveja ei määritetty ruumiinavauksessa. Jotenkin oli kovin loukkavaa, että kovan luokan huumeaineita ja elimistöön sopimattomia liuottimia määritettiin kuin meitä olisi epäilty lapsemme tappamisesta. Lapsi itse 12v ja täysin kyvytön itse mitään nauttimaan. Se oli aika ruma loppu omaishoitoputken päätökseksi ja lapsen kuoleman päälle,kun olisimme tahtoneet sen jotenkin verhoilla kauniiksi ja luonnolliseksi. Oikeuslääketieteellinen avaus sitten valotti poliisille sellaisen tiedon, että kuolema oli luonnollinen sopien pojan tautiin ja sitä edesauttoi paha skolioosi ja hengitystieinfektio. Niin pitkälle päästiin liuotin ja huumepatterimäärityksillä. Eikä varmaan maksanut paljon....? Sairausaikoina sairaala ei aina ollut valmis häneen satsaamaan, erinäiset hoidot evättiin, koska ei enää kannata... KELA hylkäsi kuntoutuksen kun ei enää kannata. Mutta kuoleman jälkeen sitten eri instituutiolla on varaa tutkia täysin turhia tutkimuksia ja määritellä sairasteuttua tautia neuropatologisin aikaavievin kokein. Hienoahan se on että ihmiseen satsataan edes hänen kuoltuaan.

Oikisavaus on toki meidän viimeinen oikeusturvamme. Mutta surullista, että rakkaudella hoidettu lapsi ja suuren murheen saavuttua sitä joutuukin lähes tappoepäilyn alle. Siltä se tuntui. Rikosylikomisario oli ensin sitä mieltä, että heidän komisariolla oli tapahtunut virhe ja pahoitteli ja kertoi minulle valitustiet. Seuraavala soitolla oli ihan eri ääni kellossa. Kollegiaalisuus voitti. Instituution mainetta on suojeltava ja virheet kaunisteltava. Edes anteeksipyyntöä emme ole saaneet, vaikka koko avaus oli turha ja toisaalta jos se olisi ollut pakollinen, olisi rikospoliisi voinut kohdella hiukan silosemmin vanhempia joilta kuoli se kaikkein rakkain ja jotka olivat lapsen sairausvuosien ajoilta hyvin uupuneita ja särkyneitä.

Ellei muuten, niin ainakin säästyisi yhteiskunnan varoja !!!

Olen kyllä sitä mieltä, että äkillisissä kuolemissa avaustulokset voivat jopa helpottaa omaisia,kun saavat syyn kuolemalle. Epäselvät aukinaiset asiat voivat jäädä kovasti hiertämään.

Meidän tapauksessa kun lapsi sairasti pitkään ja vaikeasti ja dgn:sta lähtien tiedettiin että kuolema tulee muutamassa vuodessa, oli taas oikeuslääketieteellinen tutkimus pelkkää yhteiskunnan rahojen haaskausta. Patologille kun soitin ja kyselin tuloksia, hän kertoi että neuropatologiset tutkimuksetkin olivat jo valmiina, mutta että ihan 100%:n varmuus taudista saataisiin vasta kun tehtäisiin vielä elektronimikroskooppisia tutkimuksia aivoleikkeistä. Minusta se oli jotenkin 'hilpeätä'. Kyllä minä ihmettelin että elinaikana riittää siis 'sinnepäin diagnoosi' ja hoidetaan sinne päin. Ja kuoltua sitten tehdään tarkat tutkimukset joilla päästään 100%:n varmuuteen, hyvässä lykyssä siis huomatataan että onkin hoidettu väärää tautia ja opäästään tekemään syyte lääkäriäkohtaan... ;) Lapseni diagnoosi oli kuitenkin kuin oppikirjatapaus eikä siinä ollut neurologin mielestä mitään epäilun sijaa jakaikki labrat jamuut tutkimukset sopivat kuvaan ja olivatspesifiset. Tämän kuultuaan patologi luopui jatkotutkimuksista, mikä oli minusta viisaasti tehty. Diagnoosi oli jo asetettu ja avaus oli jo todennut sen seuraukset kehossa. Mutta tällä tyylillä, että kaikki avataan, on kyllä työt tässä maassa taattu patologialla. Ja rahanmeno taattu.

Ihmettelen kyllä tätä ajatusta että kotona kuolleet pitää avata ja sairaalassa kuolleet on selvää kauraa. Sairaalassa tapahtuu näennäistä eutanasiaa sielläkin. Siellä tapahtuu törkeän paljon annosteluvirheitä, virhediagnooseja ja kiireen takia hoidot myöhästyvät tai johtavat monenlaisiin virheisiin, jotka ei aina tule potilaan tai omaisten tietoonkaan. Ja sitten siellä joukossa on noita hulluja insuliinimurhaajia sun muita...
että silleen... siksi minäkin tahdoin lapseni hoitaa kotona. Jos sairaalassa tapahtuu kuolema vahingon seurauksena, se on vaan vahinko. Jospa kotona olisi sattunut meilläkin vaikka kuolettava annosteluvahinko, niin minä olisin varmaan tuomittuna istumassa lapsen taposta. Kotona maallikko ei voi tehdä virheitä, sairaalassa ammattilaiset voivat.

Matojen ruuaksi ei minun lapseni ruumis mennyt, hänet tuhkattiin. Jos hän olisi mystisesti kuollut olisin vaatinut avausta. Mutta kun hän riutui sen kamalan taudin kourissa, tuntui, että kun hän siltä pääsi lepoon, olisi tahdottu antaa hänen olla rauhassa.

Rikospoliisiin pettynyt kirjoitti:

Ellei muuten, niin ainakin säästyisi yhteiskunnan varoja !!!

Olen kyllä sitä mieltä, että äkillisissä kuolemissa avaustulokset voivat jopa helpottaa omaisia,kun saavat syyn kuolemalle. Epäselvät aukinaiset asiat voivat jäädä kovasti hiertämään.

Meidän tapauksessa kun lapsi sairasti pitkään ja vaikeasti ja dgn:sta lähtien tiedettiin että kuolema tulee muutamassa vuodessa, oli taas oikeuslääketieteellinen tutkimus pelkkää yhteiskunnan rahojen haaskausta. Patologille kun soitin ja kyselin tuloksia, hän kertoi että neuropatologiset tutkimuksetkin olivat jo valmiina, mutta että ihan 100%:n varmuus taudista saataisiin vasta kun tehtäisiin vielä elektronimikroskooppisia tutkimuksia aivoleikkeistä. Minusta se oli jotenkin 'hilpeätä'. Kyllä minä ihmettelin että elinaikana riittää siis 'sinnepäin diagnoosi' ja hoidetaan sinne päin. Ja kuoltua sitten tehdään tarkat tutkimukset joilla päästään 100%:n varmuuteen, hyvässä lykyssä siis huomatataan että onkin hoidettu väärää tautia ja opäästään tekemään syyte lääkäriäkohtaan... ;) Lapseni diagnoosi oli kuitenkin kuin oppikirjatapaus eikä siinä ollut neurologin mielestä mitään epäilun sijaa jakaikki labrat jamuut tutkimukset sopivat kuvaan ja olivatspesifiset. Tämän kuultuaan patologi luopui jatkotutkimuksista, mikä oli minusta viisaasti tehty. Diagnoosi oli jo asetettu ja avaus oli jo todennut sen seuraukset kehossa. Mutta tällä tyylillä, että kaikki avataan, on kyllä työt tässä maassa taattu patologialla. Ja rahanmeno taattu.

Ihmettelen kyllä tätä ajatusta että kotona kuolleet pitää avata ja sairaalassa kuolleet on selvää kauraa. Sairaalassa tapahtuu näennäistä eutanasiaa sielläkin. Siellä tapahtuu törkeän paljon annosteluvirheitä, virhediagnooseja ja kiireen takia hoidot myöhästyvät tai johtavat monenlaisiin virheisiin, jotka ei aina tule potilaan tai omaisten tietoonkaan. Ja sitten siellä joukossa on noita hulluja insuliinimurhaajia sun muita...
että silleen... siksi minäkin tahdoin lapseni hoitaa kotona. Jos sairaalassa tapahtuu kuolema vahingon seurauksena, se on vaan vahinko. Jospa kotona olisi sattunut meilläkin vaikka kuolettava annosteluvahinko, niin minä olisin varmaan tuomittuna istumassa lapsen taposta. Kotona maallikko ei voi tehdä virheitä, sairaalassa ammattilaiset voivat.

Matojen ruuaksi ei minun lapseni ruumis mennyt, hänet tuhkattiin. Jos hän olisi mystisesti kuollut olisin vaatinut avausta. Mutta kun hän riutui sen kamalan taudin kourissa, tuntui, että kun hän siltä pääsi lepoon, olisi tahdottu antaa hänen olla rauhassa.

Tuo kuulostaa vähän siltä, että patologi luuli sinun ensin vaativan tarkkoja tuloksia ja puhui sen takia lisätutkimuksista. Sitten kun hän huomasi, että sinä vastustatkin lisätutkimuksia, niin hän luopui niistä.

Matojen ruuaksi meneminen on periaatteessa sama prosessi kuin liekkien ruuaksi meneminenkin. Samat molekyylit ja alkuaineet siinä irtoavat. Ja tuhka siirtyy luonnon systeemiin siinä missä mullaksi muuttunut ihminenkin. Mikään, minkä ihmiskäsi voi leikata ja avata, ei ole sellaista etteikö luonto avaisi ja hajottaisi sitä vielä tarkemmin.

loppujen lopuksi kirjoitti:

Tuo kuulostaa vähän siltä, että patologi luuli sinun ensin vaativan tarkkoja tuloksia ja puhui sen takia lisätutkimuksista. Sitten kun hän huomasi, että sinä vastustatkin lisätutkimuksia, niin hän luopui niistä.

Matojen ruuaksi meneminen on periaatteessa sama prosessi kuin liekkien ruuaksi meneminenkin. Samat molekyylit ja alkuaineet siinä irtoavat. Ja tuhka siirtyy luonnon systeemiin siinä missä mullaksi muuttunut ihminenkin. Mikään, minkä ihmiskäsi voi leikata ja avata, ei ole sellaista etteikö luonto avaisi ja hajottaisi sitä vielä tarkemmin.

Samahan tuo lopputulos on kyllä, sen ymmärtää joonaskin. Mutta ei ainakaan pala palalta poikaani nakerra madot tarkoitin. Eikä palella mullassa... ne on näitä tyhmiä ja todellisuudessa merkityksettömiä korvienvälivivahteita. Sen ymmärtää, että kuoleman jälkeen ei ruumiilla ole sinällään enää väliä, ei se tunne eikä kärsi. Mutta kuitenkin laitetaanhan vainajat ja haudataanhan vainajat arvokkuudella ja hienovaraisuudella, hiukan sama asia on tuokin että olisin toivonut että poikani säästyy turhalta avaamiselta. Se olisi ollut myös sitä vainajan kunnioittamista.

Patologi tiesi kyllä ettemme vanhemmat ole kiinnostuneita avaustuloksista sinällään koska olimme avausta vastaankin ja tiesimme ettei se tuo mitään lisävaloa lapsen menehtymiseen tai sen syyhyn. Ainoa kiinnostus oli ensinnäkin se, että oliko joku lääkeaine korkea kuten poliisi pelotteli. Ei ollut mikään. Kaikki hoitoalueilla. Toinen kiinnostuksen kohde oli lopullinen lausunto kuolemasta, mustaa valkoisella, syystä, että olimme lakimiesten kanssa laitelleet asioita mietintään ja siksi halusimme nähdä oikeuslääkärin päätelmän ja sanamuodot. Avauksesta tuohon päivään meni 4kk ja siinä ajassa olin jo ehtinyt patologin kanssa puhelemaan puhelimessa muutamat kerrat ja hän tiesi täysin hyvin, ettemme vaatineet mitään tarkkoja tutkimuksia. Siitä ei siis ollut kyse ollenkaan kuten oletit.

Rikospoliisiin pettynyt kirjoitti:

Samahan tuo lopputulos on kyllä, sen ymmärtää joonaskin. Mutta ei ainakaan pala palalta poikaani nakerra madot tarkoitin. Eikä palella mullassa... ne on näitä tyhmiä ja todellisuudessa merkityksettömiä korvienvälivivahteita. Sen ymmärtää, että kuoleman jälkeen ei ruumiilla ole sinällään enää väliä, ei se tunne eikä kärsi. Mutta kuitenkin laitetaanhan vainajat ja haudataanhan vainajat arvokkuudella ja hienovaraisuudella, hiukan sama asia on tuokin että olisin toivonut että poikani säästyy turhalta avaamiselta. Se olisi ollut myös sitä vainajan kunnioittamista.

Patologi tiesi kyllä ettemme vanhemmat ole kiinnostuneita avaustuloksista sinällään koska olimme avausta vastaankin ja tiesimme ettei se tuo mitään lisävaloa lapsen menehtymiseen tai sen syyhyn. Ainoa kiinnostus oli ensinnäkin se, että oliko joku lääkeaine korkea kuten poliisi pelotteli. Ei ollut mikään. Kaikki hoitoalueilla. Toinen kiinnostuksen kohde oli lopullinen lausunto kuolemasta, mustaa valkoisella, syystä, että olimme lakimiesten kanssa laitelleet asioita mietintään ja siksi halusimme nähdä oikeuslääkärin päätelmän ja sanamuodot. Avauksesta tuohon päivään meni 4kk ja siinä ajassa olin jo ehtinyt patologin kanssa puhelemaan puhelimessa muutamat kerrat ja hän tiesi täysin hyvin, ettemme vaatineet mitään tarkkoja tutkimuksia. Siitä ei siis ollut kyse ollenkaan kuten oletit.

Eiköhän vainajan kunnioittaminen ja arvokkuus todellisuudessa tapahdu vähän muuta kautta kuin siinä, leikataanko hänet vai ei. Ei ne lääkärit varmaan vainajia pilkkaa sen enempää leikkaus- kuin kahvipöydässäkään. Muutenhan avauksia ei voisi tehdä perustelluissakaan tapauksissa, sillä jos leikkaus on epäkunnioittavaa, niin ei sen epäkunnioittavuus varmaankaan mihinkään katoa leikkausten syiden vaihdellessakaan.

vähän muutoin kirjoitti:

Eiköhän vainajan kunnioittaminen ja arvokkuus todellisuudessa tapahdu vähän muuta kautta kuin siinä, leikataanko hänet vai ei. Ei ne lääkärit varmaan vainajia pilkkaa sen enempää leikkaus- kuin kahvipöydässäkään. Muutenhan avauksia ei voisi tehdä perustelluissakaan tapauksissa, sillä jos leikkaus on epäkunnioittavaa, niin ei sen epäkunnioittavuus varmaankaan mihinkään katoa leikkausten syiden vaihdellessakaan.

Näköjään et voi ymmärtää että sillä oli meille symbolinen merkitys juuri siksi, että se avaus oli TÄYSIN tarpeeton. En osaa sitä sanoiksi laittaa, mutta monella tasolla tapahtui raiskaus. Jo taudin 'raiskaama' lapsi raiskattiin avauksella, tungettiin kehon sisään ilman PAINAVIA perusteita. Raiskattiin surevat vanhemmatkin siinä sivussa välinpitämättömyydellä ja saimme ikävällä tavalla todeta lapsemme 'raiskatuksi'. Omaishoitajakin tuli raiskatuksi kun pääsi rakkaan raskaan hoivatyönsä lopuksi kuin tappoepäilyn alle. Sana raiskaus on taas symbolinen, kuvaa tekoa joka on luvaton ja ihmisarvoa loukkaava ja suhteettoman raju. Jos terveen lapseni kuolema tulisi yllättäen, en kokisi avausta raiskauksena, vaan oikeusturvana. Mutta täysin eri asia kun lapsi tekee varmaa kuolemaa kitumisensa jälkeen.

Tieteelle olisin voinut lahjoittaa hänen ruumiinsa, jos olisi tiennyt että se varmasti palvelee juuri hänen harvinaisen sairautensa parannuskeinon löytymistä. Mutta koska tämä on ääreisharvinainen tauti, ei pienessä maassamme kukaan siitä kiinnostu. Amerikassa toisin. Nythän avaus ei palvellut millään keinolla muita samaa tautia sairastavia, vaan lääkäri tutki 12v täyshalvaantuneesta lapsesta järjettömiä turhuuksia: etanoli, metanoli, asetoni, isopropanoli, etyylimetyyliketoni, buprenorfiini, kokaiini, amfetamiini, kannabinoidit,opiaatit, plus sitten lääkeaineita, joille sentään minustakin on jo jotain perusteita.

En siis tarkoittanut, että vainajan arvostus ja kunnioitus aina rikkoutuu avauksella. Vaan puhun tästä meidän tapauksesta. Enkä tarkoita että patologit ja esiavaajat tekisivät työtä epäkunnioittavasti. Vaikka toki niitäkin tarinoita on.... Pakko kai huumoria on heittää kun työ on mitä on. Eihän asiakas enää jutuista piittaa. Mutta esiavaus on yksinkertaisesti jo ihan perkaamista ja se tehdään ihan krouvisti. Ja kyllä siinä mieleen tuli kappelissa vielä, että onko... tai jätänkin sanomatta etten aiheuta mielipahaa niissä jotka eivät ole koskaan avausta nähneet.

Kaikenkaikkiaan ihmisperkuun ei tarvi olla elämän viimeinen paalukivi. Minusta vain silloin kun ihmisen kuolema ei selity ennalta tiedetyin syin. Kun kuolema on odotettu, on avaus todellakin turhaa perkaamista ja siten rikkoo sitä vainajan saavutetun rauhan kunnioitusta. Sitä enemmän vielä se rikkoo ja loukkaa surukodin rauhaa. Juuri koska tällä rauhalla on se symbolinen merkitys suuressa surussa, jota et voi käsittää kun et ole kengissämme kulkenut.

et voi ymmärtää kirjoitti:

Näköjään et voi ymmärtää että sillä oli meille symbolinen merkitys juuri siksi, että se avaus oli TÄYSIN tarpeeton. En osaa sitä sanoiksi laittaa, mutta monella tasolla tapahtui raiskaus. Jo taudin 'raiskaama' lapsi raiskattiin avauksella, tungettiin kehon sisään ilman PAINAVIA perusteita. Raiskattiin surevat vanhemmatkin siinä sivussa välinpitämättömyydellä ja saimme ikävällä tavalla todeta lapsemme 'raiskatuksi'. Omaishoitajakin tuli raiskatuksi kun pääsi rakkaan raskaan hoivatyönsä lopuksi kuin tappoepäilyn alle. Sana raiskaus on taas symbolinen, kuvaa tekoa joka on luvaton ja ihmisarvoa loukkaava ja suhteettoman raju. Jos terveen lapseni kuolema tulisi yllättäen, en kokisi avausta raiskauksena, vaan oikeusturvana. Mutta täysin eri asia kun lapsi tekee varmaa kuolemaa kitumisensa jälkeen.

Tieteelle olisin voinut lahjoittaa hänen ruumiinsa, jos olisi tiennyt että se varmasti palvelee juuri hänen harvinaisen sairautensa parannuskeinon löytymistä. Mutta koska tämä on ääreisharvinainen tauti, ei pienessä maassamme kukaan siitä kiinnostu. Amerikassa toisin. Nythän avaus ei palvellut millään keinolla muita samaa tautia sairastavia, vaan lääkäri tutki 12v täyshalvaantuneesta lapsesta järjettömiä turhuuksia: etanoli, metanoli, asetoni, isopropanoli, etyylimetyyliketoni, buprenorfiini, kokaiini, amfetamiini, kannabinoidit,opiaatit, plus sitten lääkeaineita, joille sentään minustakin on jo jotain perusteita.

En siis tarkoittanut, että vainajan arvostus ja kunnioitus aina rikkoutuu avauksella. Vaan puhun tästä meidän tapauksesta. Enkä tarkoita että patologit ja esiavaajat tekisivät työtä epäkunnioittavasti. Vaikka toki niitäkin tarinoita on.... Pakko kai huumoria on heittää kun työ on mitä on. Eihän asiakas enää jutuista piittaa. Mutta esiavaus on yksinkertaisesti jo ihan perkaamista ja se tehdään ihan krouvisti. Ja kyllä siinä mieleen tuli kappelissa vielä, että onko... tai jätänkin sanomatta etten aiheuta mielipahaa niissä jotka eivät ole koskaan avausta nähneet.

Kaikenkaikkiaan ihmisperkuun ei tarvi olla elämän viimeinen paalukivi. Minusta vain silloin kun ihmisen kuolema ei selity ennalta tiedetyin syin. Kun kuolema on odotettu, on avaus todellakin turhaa perkaamista ja siten rikkoo sitä vainajan saavutetun rauhan kunnioitusta. Sitä enemmän vielä se rikkoo ja loukkaa surukodin rauhaa. Juuri koska tällä rauhalla on se symbolinen merkitys suuressa surussa, jota et voi käsittää kun et ole kengissämme kulkenut.

Mielestäni vainajan viimeisten vaiheiden rääpiminen kaikista maailman foorumeista juuri suomi24:llä aitoon suomi24-tyyliin on paljon epäkunnioittavampaa kuin mikään mitä poliisit ja lääkärit voivat työssään tehdä. En ole kuullut kenestäkään, joka olisi joutunut lukemaan ainuttakaan tiilenpäätä kotihoidossa tapahtuneen omaisen kuoleman vuoksi. Sellaisissakin tapauksissa, joissa lääkitys on mennyt yli, pitäisi poliisin pystyä todistamaan, että se on ollut tahallista, ja sitähän ei pysty todistamaan ellei saa tunnustusta ja löydä jotain merkkejä (kirjeitä, puheluja tms.) teon suunnitelmallisuudesta.

Sakkotuomio tahattomasta kuolemantuottamuksesta olisi siis pahinta mitä tuollaisesta voisi seurata, ja sekin on äärimmäisen epätodennäköistä, sillä tuomioistuimen pitäisi pystyä päättelemään, että ylilääkitys on ollut riittävän suurta ja riittävän suorassa yhteydessä aiheuttaakseen kuoleman. Epäselvässä tapauksessa syytteet hylätään. Yleensä oikeusjärjestelmää syytetään liiasta syytettyjen suosimisesta, joten on todella vaikea kuvitella, että kukaan saisi tuollaisessa tilanteessa edes sakkoa kovemmasta rangaistuksesta nyt puhumattakaan. En ole kuullut että Suomessa olisi koskaan viety vastaavia juttuja edes oikeuteen.

Tämä ylilääkityksen poissulkeminen (myös tahattoman) on muuten yksi syy, jonka takia kotona kuolleita avataan. Poliisilla saattaa jopa olla laillisena ohjeenaan tehdä avaus kaikissa tai lähes kaikissa tapauksissa, joissa vainajalla on ollut suuri määrä vahvoja lääkkeitä hoito-ohjelmassaan. Se juuri on sitä oikeusturvaa, joka tekee avauksista hyvin perusteltuja.

kenestäkään kirjoitti:

Mielestäni vainajan viimeisten vaiheiden rääpiminen kaikista maailman foorumeista juuri suomi24:llä aitoon suomi24-tyyliin on paljon epäkunnioittavampaa kuin mikään mitä poliisit ja lääkärit voivat työssään tehdä. En ole kuullut kenestäkään, joka olisi joutunut lukemaan ainuttakaan tiilenpäätä kotihoidossa tapahtuneen omaisen kuoleman vuoksi. Sellaisissakin tapauksissa, joissa lääkitys on mennyt yli, pitäisi poliisin pystyä todistamaan, että se on ollut tahallista, ja sitähän ei pysty todistamaan ellei saa tunnustusta ja löydä jotain merkkejä (kirjeitä, puheluja tms.) teon suunnitelmallisuudesta.

Sakkotuomio tahattomasta kuolemantuottamuksesta olisi siis pahinta mitä tuollaisesta voisi seurata, ja sekin on äärimmäisen epätodennäköistä, sillä tuomioistuimen pitäisi pystyä päättelemään, että ylilääkitys on ollut riittävän suurta ja riittävän suorassa yhteydessä aiheuttaakseen kuoleman. Epäselvässä tapauksessa syytteet hylätään. Yleensä oikeusjärjestelmää syytetään liiasta syytettyjen suosimisesta, joten on todella vaikea kuvitella, että kukaan saisi tuollaisessa tilanteessa edes sakkoa kovemmasta rangaistuksesta nyt puhumattakaan. En ole kuullut että Suomessa olisi koskaan viety vastaavia juttuja edes oikeuteen.

Tämä ylilääkityksen poissulkeminen (myös tahattoman) on muuten yksi syy, jonka takia kotona kuolleita avataan. Poliisilla saattaa jopa olla laillisena ohjeenaan tehdä avaus kaikissa tai lähes kaikissa tapauksissa, joissa vainajalla on ollut suuri määrä vahvoja lääkkeitä hoito-ohjelmassaan. Se juuri on sitä oikeusturvaa, joka tekee avauksista hyvin perusteltuja.

Sinun mielestäsi räävintää, toisen mielestä surutyötä....

Kriisissä kaikki keinot on sallittuja tärkeintä että asiat saa omassa päässään käsiteltyä, toisinaan se tapahtuu yksin, toisinaan tuttujen, toisinaan näin ventovieraiden kanssa vuorovaikutuksessa. Perspektiivin saamista, kuulluksi tulemista. Ajattelen, että täällä suomi24-palstalla on ihan oikeita ihmisiä.... jopa lämpimiä sellaisia olen kohdannut, jotkut kyynisiä... Elämä talloo ja survoo.

Sitä paitsi tapahtuuhan täällä asiasta puhuminen anonyyminä, ei tämä ole elämänkerta. irrallisena käsitellyt asiat ei kenenkään muistoa tahraa. Meillä on muutenkin ajatus, että menneistä kannattaa puhua, ei vaieta.

kenestäkään kirjoitti:

Mielestäni vainajan viimeisten vaiheiden rääpiminen kaikista maailman foorumeista juuri suomi24:llä aitoon suomi24-tyyliin on paljon epäkunnioittavampaa kuin mikään mitä poliisit ja lääkärit voivat työssään tehdä. En ole kuullut kenestäkään, joka olisi joutunut lukemaan ainuttakaan tiilenpäätä kotihoidossa tapahtuneen omaisen kuoleman vuoksi. Sellaisissakin tapauksissa, joissa lääkitys on mennyt yli, pitäisi poliisin pystyä todistamaan, että se on ollut tahallista, ja sitähän ei pysty todistamaan ellei saa tunnustusta ja löydä jotain merkkejä (kirjeitä, puheluja tms.) teon suunnitelmallisuudesta.

Sakkotuomio tahattomasta kuolemantuottamuksesta olisi siis pahinta mitä tuollaisesta voisi seurata, ja sekin on äärimmäisen epätodennäköistä, sillä tuomioistuimen pitäisi pystyä päättelemään, että ylilääkitys on ollut riittävän suurta ja riittävän suorassa yhteydessä aiheuttaakseen kuoleman. Epäselvässä tapauksessa syytteet hylätään. Yleensä oikeusjärjestelmää syytetään liiasta syytettyjen suosimisesta, joten on todella vaikea kuvitella, että kukaan saisi tuollaisessa tilanteessa edes sakkoa kovemmasta rangaistuksesta nyt puhumattakaan. En ole kuullut että Suomessa olisi koskaan viety vastaavia juttuja edes oikeuteen.

Tämä ylilääkityksen poissulkeminen (myös tahattoman) on muuten yksi syy, jonka takia kotona kuolleita avataan. Poliisilla saattaa jopa olla laillisena ohjeenaan tehdä avaus kaikissa tai lähes kaikissa tapauksissa, joissa vainajalla on ollut suuri määrä vahvoja lääkkeitä hoito-ohjelmassaan. Se juuri on sitä oikeusturvaa, joka tekee avauksista hyvin perusteltuja.

Ja mikähän sinä olet miehiäsi kun täällä meidän surkeiden surijoiden keskellä jaat tuon kaltaista tietoasi. Puhut kuin sinulla olisi kattavampikin käsitys kotona tapahtuneiden kuolemantapausten ja lääkeannostelun ylityksistä. Kiitos ajatuksistasi, mutta edelleen mietin mikä on sinun intressisi lueskella tällaisella surun ja kuoleman räävintälistalla, kun tuntuu ettei oma suru ja ahdistus sinua paina kun viitsit puuttua tähän yhteen aiheeseen suorastaan vastaan hangoitellen. Tukea ja ymmärrystä ei näemmä heru, mutta kritiikkiä toisen suremisen tyylistä. Viisauksia on hyvä heitellä täällä, kun ei kuitenkaan tiedä tarkoin kirjoittajan tapauksen kaikkia yksityiskohtia, eikä edes läheskään päälinjojakaan sen tarkemmin. Kaikki tuo mitä kirjoitit on ihan järkeenkäypää, mutta... meidän tapaukseemme ne ei istu. Oletko kuullut koskaan saattohoidosta kotona? Se ei edellytä ruumiinavausta. PISTE. Tunnen monia perheitä joilla on ollut näin. Vertaisperheitä.

kenestäkään kirjoitti:

Mielestäni vainajan viimeisten vaiheiden rääpiminen kaikista maailman foorumeista juuri suomi24:llä aitoon suomi24-tyyliin on paljon epäkunnioittavampaa kuin mikään mitä poliisit ja lääkärit voivat työssään tehdä. En ole kuullut kenestäkään, joka olisi joutunut lukemaan ainuttakaan tiilenpäätä kotihoidossa tapahtuneen omaisen kuoleman vuoksi. Sellaisissakin tapauksissa, joissa lääkitys on mennyt yli, pitäisi poliisin pystyä todistamaan, että se on ollut tahallista, ja sitähän ei pysty todistamaan ellei saa tunnustusta ja löydä jotain merkkejä (kirjeitä, puheluja tms.) teon suunnitelmallisuudesta.

Sakkotuomio tahattomasta kuolemantuottamuksesta olisi siis pahinta mitä tuollaisesta voisi seurata, ja sekin on äärimmäisen epätodennäköistä, sillä tuomioistuimen pitäisi pystyä päättelemään, että ylilääkitys on ollut riittävän suurta ja riittävän suorassa yhteydessä aiheuttaakseen kuoleman. Epäselvässä tapauksessa syytteet hylätään. Yleensä oikeusjärjestelmää syytetään liiasta syytettyjen suosimisesta, joten on todella vaikea kuvitella, että kukaan saisi tuollaisessa tilanteessa edes sakkoa kovemmasta rangaistuksesta nyt puhumattakaan. En ole kuullut että Suomessa olisi koskaan viety vastaavia juttuja edes oikeuteen.

Tämä ylilääkityksen poissulkeminen (myös tahattoman) on muuten yksi syy, jonka takia kotona kuolleita avataan. Poliisilla saattaa jopa olla laillisena ohjeenaan tehdä avaus kaikissa tai lähes kaikissa tapauksissa, joissa vainajalla on ollut suuri määrä vahvoja lääkkeitä hoito-ohjelmassaan. Se juuri on sitä oikeusturvaa, joka tekee avauksista hyvin perusteltuja.

Suomessa tuskin on kovinkaan montaa ihmistä, jolta ei olisi joku vanhempi, isovanhempi
tai lapsi kuollut. Näin ollen jos omaisen menettäminen tekee henkilön mielipiteistä ja tyylilajista pyhiä, joista ei saa olla eri mieltä eikä kritisoida, niin silloin myöskin aiempi poliiseja ja lääkäreitä puolustava kommentti on pyhitettävä koskemattomaksi, jota pitää kunnioittaa ja tukea. Sen kun on luultavasti kirjoittanut joku jonka kaikki lähiomaiset kaikissa sukupolvissa eivät ole enää hengissä, joten kommentti on siis vain oikeutettua menneen käsittelyä. Ehkäpä kirjoittajalla on hyviä kokemuksia viranomaisista läheisen viimehetkien ajalta, minkä vuoksi hän nyt käsittelee tapahtumia positiivisen kuvan kautta.

ylläoleville kirjoitti:

Suomessa tuskin on kovinkaan montaa ihmistä, jolta ei olisi joku vanhempi, isovanhempi
tai lapsi kuollut. Näin ollen jos omaisen menettäminen tekee henkilön mielipiteistä ja tyylilajista pyhiä, joista ei saa olla eri mieltä eikä kritisoida, niin silloin myöskin aiempi poliiseja ja lääkäreitä puolustava kommentti on pyhitettävä koskemattomaksi, jota pitää kunnioittaa ja tukea. Sen kun on luultavasti kirjoittanut joku jonka kaikki lähiomaiset kaikissa sukupolvissa eivät ole enää hengissä, joten kommentti on siis vain oikeutettua menneen käsittelyä. Ehkäpä kirjoittajalla on hyviä kokemuksia viranomaisista läheisen viimehetkien ajalta, minkä vuoksi hän nyt käsittelee tapahtumia positiivisen kuvan kautta.

Oikeutetusti kertokoonkin hän hyvistä kokemuksistaan. Ei kukaan niitä evää, eikä kiellä. Sepä se onkin, hänellä on HYVIÄ kokemuksia viranomaisista läheisen viimehetkien ajalta, minkä vuoksi käsittelee tapahtumia positiivisesti. Siksi hän ei tässä edellä käsitellyssä tapauksessa, joka ei mennyt mallikkaasti, olekaan enää se asiantuntija. Vaikka olisi menettänyt oman lapsensa tavalla tai toisella hän ei satu olemaan toisen perheen tapauksen asiantuntija. Siitä tässä on kyse. Ei tässä kilpailla kuka on 'kokenein', vaan jokaisen tapaus on ainutlaatuinen, eikä sitä sivusta voi mestaroida ja tietää paremmin.

Jos tosiaan on tietävinään asioita uskon parhaiten niitä jotka kertovat suoraan omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan, en niitä jotka yleispätevästi ovat tietävinään koko maan tilanteen kertoen siitä yleimaailmalliseen sävyyn kuin tieto olisi kattava. Eihän silloin voi puhua kirjoittajan omasta kokemuksesta.

Toivoisin todella että itselläkin olisi hyviä kokemuksia, että voisin kirjoittaa positiivisesti. Joskus vaan asiat menevät vikaan ja asioita ei halua hyssytellä. Surutyöhönkin sanovat kuuluvan vihan ja syytökset. Ovat kannustaneet asioiden ulostyöstämiseen tavalla tai toisella. Olen avoimesti puhunut ja kirjoittanut asiasta jo ihan siinä toivossa, että tulevaisuudessa jokunen perhe säästyisi tältä ikävältä jälkimaulta. En todellakaan ole siinä luulosa kuten ed. kirjoittaja antoi olettaa että kuvittelen olevani ainoa lapsen menettänyt, vaan nimeomaan olen liiankin tietoinen siitä miten paljon meitä lapsensa menettäneitä on ja tulee jatkossakin olemaan. Minulla on suuri määrä vertaisperheitä, joissa suru on nykypäivää, osassa vielä loppua odotellaan. Osalla on kotikuolemat hoidettu hienolla tavalla, muutama meidänkaltainen tyylitön versio on tiedossani. Tiedän erään sairaan lapsen perheen jossa äiti on sopinut lääkärin kanssa etukäteen, ettei lasta koskaan tulla avaamaan, kuoli hän missä tahansa... Esimerkkimme on ollut oppina heille, ettei lääkäri voi mennä sellaisia lupaamaan... Lääkärissäkin joku vika jos sellaista lupaa ellei ole kyse saattohoitoisesta lapsesta ja kuolema odotettu. Mutta suuret verkostot on ympärillä perheitä, joissa kuolema on menneisyyttä tai tulevaisuutta, enkä sikäli koe tilannettamme mitenkään poikkeukselliseksi. Ja onpa elämässäni muitakin menetyksiä kuin tämä lapseni menetys. Se että on mennyt isovanhempi, vanhempi, tai puoliso tapaturmaisesti, kohtaukseen tai pitkäaikaiseen sairauteen on ollut ihan eri lukunsa ja avauskuviot ovat sujuneet selkein kuvioin ja yhteisymmärryksessä. Vain tämä tapaus josta olen kirjoittanut on ollut erityisen surullinen meille.

Halusin, että ihmiset tiedostavat rikospoliisin yhteistyöhaluttomuuden lääkärikunnan kanssa ja heidän innokkuutensa etsiä murhaajaa enkelten joukosta. Lähinnä etteivät elättele turhia toiveita saattohoidon jälkeisestä kuolemasta, jonka jälkeen avauksen kuvittelisi olevan täysin tarpeeton. Ja aiheen avaajalle, joka halusi tehdä sopimuksen, ettei häntä koskaan avattaisi kuolemansa jälkeen tuli loppu miten tuli, halusin viestittää omakohtaisella ehkä väkevästi ilmaistulla kokemuksella, että hän tuskin tulee sellaista läpi saamaan, jos kuolemaan tuomittu, saattohoitoinen ihminenkin mennään perkaamaan kuolemansa päätteeksi.


Tahdon vielä sanoa, että kunnioitan todella kaikkien omakohtaisia kokemuksia, en puhu niitä vastaan. Tiedän, että valtaosa viranomaisten toimista on asiallisia ja itse olen monissa tapauksissa ruumiinavauksen puolestapuhuja. Mutta tässä meidän yhdessä tapauksessa jossa on yksityiskohtaisia painavia faktoja(joita en totisesti tohdi täällä levitellä) puolellamme lakimiesten,lääkärien jopa oikeuslääkärin ja jopa rikosYLIkomisarion mielestä, on toimittu tahdittomasti ja ylitetty valtuudet. Vain sen suhteen olen puhunut ja vaikka miten viisaita ja elämänkokenita ihmisiä täällä kirjoittaa, voin sanoa, etteivät he ole MEIDÄN TAPAUKSEMME asiantuntijoita. Yleistäviä neuvoja tässä en enää kaipaa, näitä asioita on pengottu jo perusteellisesti ja kaikki asiantuntijat on konsultoitu. Tietoa on siis yllin kyllin. Ja asiat saatu päätökseen. Halusin vain kokemukseni jakaa.
Kiitos.

kaikilla kirjoitti:

Oikeutetusti kertokoonkin hän hyvistä kokemuksistaan. Ei kukaan niitä evää, eikä kiellä. Sepä se onkin, hänellä on HYVIÄ kokemuksia viranomaisista läheisen viimehetkien ajalta, minkä vuoksi käsittelee tapahtumia positiivisesti. Siksi hän ei tässä edellä käsitellyssä tapauksessa, joka ei mennyt mallikkaasti, olekaan enää se asiantuntija. Vaikka olisi menettänyt oman lapsensa tavalla tai toisella hän ei satu olemaan toisen perheen tapauksen asiantuntija. Siitä tässä on kyse. Ei tässä kilpailla kuka on 'kokenein', vaan jokaisen tapaus on ainutlaatuinen, eikä sitä sivusta voi mestaroida ja tietää paremmin.

Jos tosiaan on tietävinään asioita uskon parhaiten niitä jotka kertovat suoraan omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan, en niitä jotka yleispätevästi ovat tietävinään koko maan tilanteen kertoen siitä yleimaailmalliseen sävyyn kuin tieto olisi kattava. Eihän silloin voi puhua kirjoittajan omasta kokemuksesta.

Toivoisin todella että itselläkin olisi hyviä kokemuksia, että voisin kirjoittaa positiivisesti. Joskus vaan asiat menevät vikaan ja asioita ei halua hyssytellä. Surutyöhönkin sanovat kuuluvan vihan ja syytökset. Ovat kannustaneet asioiden ulostyöstämiseen tavalla tai toisella. Olen avoimesti puhunut ja kirjoittanut asiasta jo ihan siinä toivossa, että tulevaisuudessa jokunen perhe säästyisi tältä ikävältä jälkimaulta. En todellakaan ole siinä luulosa kuten ed. kirjoittaja antoi olettaa että kuvittelen olevani ainoa lapsen menettänyt, vaan nimeomaan olen liiankin tietoinen siitä miten paljon meitä lapsensa menettäneitä on ja tulee jatkossakin olemaan. Minulla on suuri määrä vertaisperheitä, joissa suru on nykypäivää, osassa vielä loppua odotellaan. Osalla on kotikuolemat hoidettu hienolla tavalla, muutama meidänkaltainen tyylitön versio on tiedossani. Tiedän erään sairaan lapsen perheen jossa äiti on sopinut lääkärin kanssa etukäteen, ettei lasta koskaan tulla avaamaan, kuoli hän missä tahansa... Esimerkkimme on ollut oppina heille, ettei lääkäri voi mennä sellaisia lupaamaan... Lääkärissäkin joku vika jos sellaista lupaa ellei ole kyse saattohoitoisesta lapsesta ja kuolema odotettu. Mutta suuret verkostot on ympärillä perheitä, joissa kuolema on menneisyyttä tai tulevaisuutta, enkä sikäli koe tilannettamme mitenkään poikkeukselliseksi. Ja onpa elämässäni muitakin menetyksiä kuin tämä lapseni menetys. Se että on mennyt isovanhempi, vanhempi, tai puoliso tapaturmaisesti, kohtaukseen tai pitkäaikaiseen sairauteen on ollut ihan eri lukunsa ja avauskuviot ovat sujuneet selkein kuvioin ja yhteisymmärryksessä. Vain tämä tapaus josta olen kirjoittanut on ollut erityisen surullinen meille.

Halusin, että ihmiset tiedostavat rikospoliisin yhteistyöhaluttomuuden lääkärikunnan kanssa ja heidän innokkuutensa etsiä murhaajaa enkelten joukosta. Lähinnä etteivät elättele turhia toiveita saattohoidon jälkeisestä kuolemasta, jonka jälkeen avauksen kuvittelisi olevan täysin tarpeeton. Ja aiheen avaajalle, joka halusi tehdä sopimuksen, ettei häntä koskaan avattaisi kuolemansa jälkeen tuli loppu miten tuli, halusin viestittää omakohtaisella ehkä väkevästi ilmaistulla kokemuksella, että hän tuskin tulee sellaista läpi saamaan, jos kuolemaan tuomittu, saattohoitoinen ihminenkin mennään perkaamaan kuolemansa päätteeksi.


Tahdon vielä sanoa, että kunnioitan todella kaikkien omakohtaisia kokemuksia, en puhu niitä vastaan. Tiedän, että valtaosa viranomaisten toimista on asiallisia ja itse olen monissa tapauksissa ruumiinavauksen puolestapuhuja. Mutta tässä meidän yhdessä tapauksessa jossa on yksityiskohtaisia painavia faktoja(joita en totisesti tohdi täällä levitellä) puolellamme lakimiesten,lääkärien jopa oikeuslääkärin ja jopa rikosYLIkomisarion mielestä, on toimittu tahdittomasti ja ylitetty valtuudet. Vain sen suhteen olen puhunut ja vaikka miten viisaita ja elämänkokenita ihmisiä täällä kirjoittaa, voin sanoa, etteivät he ole MEIDÄN TAPAUKSEMME asiantuntijoita. Yleistäviä neuvoja tässä en enää kaipaa, näitä asioita on pengottu jo perusteellisesti ja kaikki asiantuntijat on konsultoitu. Tietoa on siis yllin kyllin. Ja asiat saatu päätökseen. Halusin vain kokemukseni jakaa.
Kiitos.

Suomi24:n tapaisella foorumilla vastaajat joutuvat vastaamaan sen tiedon varassa, mikä heille täällä annetaan. Kukaan ei voi tällaisella palstalla mennä takuuseen edes kirjoitusten todenperäisyydestä, tasapuolisuudesta nyt puhumattakaan. Jos ei kestä puutteellisten tietojen varassa annettuja vastauksia, niin silloin ei varmaankaan kannata kirjoittaa tänne ollenkaan, ei ainakaan kovin kitkerään sävyyn, sillä sellainen yleensä herättää ihmisissä epäilyjä. Suomalaiset yleensä asettuvat mielellään sellaisen puolelle, jota piikitellään takanapäin ilman että hänellä on mahdollisuutta puolustautua kertomalla oma näkemyksensä asiasta.

Henkilökohtainen kokemus on jokaiselle oma ja tärkeä, mutta se on kuitenkin vain yksi puoli asiasta. Surutyöhön toki voi kuulua viha ja syytökset, mutta on kuitenkin eri asia harjoittaa syyllistämistä osana surutyötään kuin väittää että syytökset ovat puolueettomasti harkittuna paikkansapitäviä. Nämä kaksi asiaa kannattaa pitää erillään. Jos asiassa on tapahtunut todellinen valtuuksien ylittäminen, niin silloin on olemassa keinot virkavirheen toteamiseksi. Ruumiinavaushan ei sinänsä ole missään tilanteessa laitonta, joten siinä mielessä tuskin löytyy tuomittavaakaan. Poliisi tekee työssään varmasti suurempia virheitä päivittäin. Kukapa meistä ei joskus tekisi?

mutu/ei-mutu kirjoitti:

Suomi24:n tapaisella foorumilla vastaajat joutuvat vastaamaan sen tiedon varassa, mikä heille täällä annetaan. Kukaan ei voi tällaisella palstalla mennä takuuseen edes kirjoitusten todenperäisyydestä, tasapuolisuudesta nyt puhumattakaan. Jos ei kestä puutteellisten tietojen varassa annettuja vastauksia, niin silloin ei varmaankaan kannata kirjoittaa tänne ollenkaan, ei ainakaan kovin kitkerään sävyyn, sillä sellainen yleensä herättää ihmisissä epäilyjä. Suomalaiset yleensä asettuvat mielellään sellaisen puolelle, jota piikitellään takanapäin ilman että hänellä on mahdollisuutta puolustautua kertomalla oma näkemyksensä asiasta.

Henkilökohtainen kokemus on jokaiselle oma ja tärkeä, mutta se on kuitenkin vain yksi puoli asiasta. Surutyöhön toki voi kuulua viha ja syytökset, mutta on kuitenkin eri asia harjoittaa syyllistämistä osana surutyötään kuin väittää että syytökset ovat puolueettomasti harkittuna paikkansapitäviä. Nämä kaksi asiaa kannattaa pitää erillään. Jos asiassa on tapahtunut todellinen valtuuksien ylittäminen, niin silloin on olemassa keinot virkavirheen toteamiseksi. Ruumiinavaushan ei sinänsä ole missään tilanteessa laitonta, joten siinä mielessä tuskin löytyy tuomittavaakaan. Poliisi tekee työssään varmasti suurempia virheitä päivittäin. Kukapa meistä ei joskus tekisi?

Sen verran vielä, että kun minä kirjoitin tämän aiheen alle, en pyytänyt tai tarvinnut itselleni vastauksia. Minä kirjoitin vastatakseni aiheen aloittajalle. Siinäpä kai se oleellisin syy siihen, etten tosiaan kaipaa, tarvi ja tahdo pureskella enempää analyysia minun omasta tarinastani, sillä se on loppuun käsitelty osaltamme toisaalla oikeassa elämässä. Tähän toki saa taas kirjoittaa että sana on täällä vapaa, niin onkin. Siksi minäkin olen vapaa sanomaan sanani miten tahdon. Nautin samasta vapaudesta.

Kiitos nyt vaan viisaudestasi joka kyllä toistaa jo minun aiemmin kirjoittamaani. Itse rikosylikomisario neuvoi meille aikanaan kaikki mahdolliset valitusmenettelyt kuten aiemmin kirjoitin. Lakimiesten kanssa puimme asioita ja aineksia kyllä syytteeseen riitti mutta siinä kävi kuitenkin niin, että suurimmassa ja raskaimmassa surussamme emme yksinkertaisesti kuitenkaan jaksaneet ryhtyä valitusmenettelyyn tai oikeuskäsittelyyn. Tietoisuus vielä siitä, ettei edes menestyksekäs keissi muuttaisi tapahtuneita asioita latisti sen orastavan taisteluhalun saada asialle edes oikeutusta tapahtuneeseen. Itse asiassa sen oikeutuksen olisi tuonut jo yksinkertainen asianosaisen rikospoliisin anteeksipyyntö. Mutta siihen hän ei koskaan suoraan nöyrtynyt, peloissaan ei kyennyt myöntämään mitään vaikka kovasti nolona selittelikin. Patologi pyyteli riksopoliisn puolesta anteeksi, se vaan ei ollut sama asia meille. Vain fiksun ja tahdikkaan ja hienotunteisen ja ymmärtäväisen, jopa myötätuntoisen patologin ansiosta säilytimme silloin edes jotenkin malttimme ja saimme tavoitelluksi mielenrauhaamme avausasian suhteen.

Virkavirheestä tosiaan ylikomisario puhui toimeenpanevan komisarion suhteen, ja todellakin on olemassa hänen mainitsemiaan keinoja virkavirheen toteamiseksi myös oikeusteitse. Arvata kuitenkin voi, että pieni ihminen oikeusaputoimiston turvin ei koskaan voi tosielämässä voittaa sellaista instituutiota kuin rikospoliisi jolla on kekseliäitä lakimiehiä käytössään, jotka osaavatlöytää ne oikeat porsaanreiät ja lakipykälät jotka jyrää yksilön edun yli ja suojelee virkapatteristoa. Ymmärtäähän sen... Huomasihan sen jo eri viranhaltijoidenkin välillä, miten virheen edessäkin lojaalius ja suojeluhalu toimii toista virkaveljeä kohtaan. Sitähän voi joku päivä tarvita vastapalveluksen...

Eli olemme nielleet osamme, ja tomu on laskeutumassa. Rauha maan päällä.Tämä avausjupakka on ollut vain hippunen siinä kaikessa surun meressä jossa uimme.Raskainta on ollut itse lapsen sairaus ja menetys. Tämän aiheen alla tuli harhaan johtavan korostetusti puitua vain avausasiota. Sanon nyt vielä itsestäänselvyyden ettei avaus meidän menetystämme aiheuttanut, suuri suru on jotain ihan muuta. Avaus aiheutti suurta mielipahaa koska siihen johtaneet ja sitä edeltäneet asiat hoidettiin epäinhimillisesti. Itse avaus varmasti tapahtui moitteetta ja kuollutta lastamme kunnioittaen.

Minä teen joskus virheitä työssäni, poliisi tekee virheitä työssään. Minä tällöin tunnustan virheeni ja pyydän anteeksi, rikoskomisario ei voinut alentua, vaikka sillä olisi säästetty paljon sanoja ja negaenergioita. Hänkin olisi nukkunut yönsä paremmin. Toisaalta olen toivonut, että asia edes hiertäisi häntä edes silloin. Liekö turha toivo...

voit pyytää anteeksi kirjoitti:

Sen verran vielä, että kun minä kirjoitin tämän aiheen alle, en pyytänyt tai tarvinnut itselleni vastauksia. Minä kirjoitin vastatakseni aiheen aloittajalle. Siinäpä kai se oleellisin syy siihen, etten tosiaan kaipaa, tarvi ja tahdo pureskella enempää analyysia minun omasta tarinastani, sillä se on loppuun käsitelty osaltamme toisaalla oikeassa elämässä. Tähän toki saa taas kirjoittaa että sana on täällä vapaa, niin onkin. Siksi minäkin olen vapaa sanomaan sanani miten tahdon. Nautin samasta vapaudesta.

Kiitos nyt vaan viisaudestasi joka kyllä toistaa jo minun aiemmin kirjoittamaani. Itse rikosylikomisario neuvoi meille aikanaan kaikki mahdolliset valitusmenettelyt kuten aiemmin kirjoitin. Lakimiesten kanssa puimme asioita ja aineksia kyllä syytteeseen riitti mutta siinä kävi kuitenkin niin, että suurimmassa ja raskaimmassa surussamme emme yksinkertaisesti kuitenkaan jaksaneet ryhtyä valitusmenettelyyn tai oikeuskäsittelyyn. Tietoisuus vielä siitä, ettei edes menestyksekäs keissi muuttaisi tapahtuneita asioita latisti sen orastavan taisteluhalun saada asialle edes oikeutusta tapahtuneeseen. Itse asiassa sen oikeutuksen olisi tuonut jo yksinkertainen asianosaisen rikospoliisin anteeksipyyntö. Mutta siihen hän ei koskaan suoraan nöyrtynyt, peloissaan ei kyennyt myöntämään mitään vaikka kovasti nolona selittelikin. Patologi pyyteli riksopoliisn puolesta anteeksi, se vaan ei ollut sama asia meille. Vain fiksun ja tahdikkaan ja hienotunteisen ja ymmärtäväisen, jopa myötätuntoisen patologin ansiosta säilytimme silloin edes jotenkin malttimme ja saimme tavoitelluksi mielenrauhaamme avausasian suhteen.

Virkavirheestä tosiaan ylikomisario puhui toimeenpanevan komisarion suhteen, ja todellakin on olemassa hänen mainitsemiaan keinoja virkavirheen toteamiseksi myös oikeusteitse. Arvata kuitenkin voi, että pieni ihminen oikeusaputoimiston turvin ei koskaan voi tosielämässä voittaa sellaista instituutiota kuin rikospoliisi jolla on kekseliäitä lakimiehiä käytössään, jotka osaavatlöytää ne oikeat porsaanreiät ja lakipykälät jotka jyrää yksilön edun yli ja suojelee virkapatteristoa. Ymmärtäähän sen... Huomasihan sen jo eri viranhaltijoidenkin välillä, miten virheen edessäkin lojaalius ja suojeluhalu toimii toista virkaveljeä kohtaan. Sitähän voi joku päivä tarvita vastapalveluksen...

Eli olemme nielleet osamme, ja tomu on laskeutumassa. Rauha maan päällä.Tämä avausjupakka on ollut vain hippunen siinä kaikessa surun meressä jossa uimme.Raskainta on ollut itse lapsen sairaus ja menetys. Tämän aiheen alla tuli harhaan johtavan korostetusti puitua vain avausasiota. Sanon nyt vielä itsestäänselvyyden ettei avaus meidän menetystämme aiheuttanut, suuri suru on jotain ihan muuta. Avaus aiheutti suurta mielipahaa koska siihen johtaneet ja sitä edeltäneet asiat hoidettiin epäinhimillisesti. Itse avaus varmasti tapahtui moitteetta ja kuollutta lastamme kunnioittaen.

Minä teen joskus virheitä työssäni, poliisi tekee virheitä työssään. Minä tällöin tunnustan virheeni ja pyydän anteeksi, rikoskomisario ei voinut alentua, vaikka sillä olisi säästetty paljon sanoja ja negaenergioita. Hänkin olisi nukkunut yönsä paremmin. Toisaalta olen toivonut, että asia edes hiertäisi häntä edes silloin. Liekö turha toivo...

No se olisi kyllä ollut ensimmäinen kerta, kun ruumiinavauksesta annetaan Suomessa tuomio. Vastaavia juttuja ei ole koskaan ollut edes oikeudessa, ja melko mahdotonta tuomioistuimen olisikin päättää, että mitään perustetta avaukselle ei ole, sillä kynnys avauksen tekemiselle on niin matala: riittää että halutaan varmistaa lääkeaineiden määrä vainajassa. Anteeksipyyntö on virheen jälkeen tietenkin paikallaan, mutta jos ei itse koe tehneensä virhettä, niin kaikki eivät sellaisessa tilanteessa halua pyytää anteeksi vain kohua laannuttaakseen. Monesti se olisi kyllä käytännöllisin ratkaisu, vaikka oma omatunto sanoisi toista.

sarjassamme kirjoitti:

No se olisi kyllä ollut ensimmäinen kerta, kun ruumiinavauksesta annetaan Suomessa tuomio. Vastaavia juttuja ei ole koskaan ollut edes oikeudessa, ja melko mahdotonta tuomioistuimen olisikin päättää, että mitään perustetta avaukselle ei ole, sillä kynnys avauksen tekemiselle on niin matala: riittää että halutaan varmistaa lääkeaineiden määrä vainajassa. Anteeksipyyntö on virheen jälkeen tietenkin paikallaan, mutta jos ei itse koe tehneensä virhettä, niin kaikki eivät sellaisessa tilanteessa halua pyytää anteeksi vain kohua laannuttaakseen. Monesti se olisi kyllä käytännöllisin ratkaisu, vaikka oma omatunto sanoisi toista.

Mitä järkeä avauksessa sitten lienee? Kynnys avaukseen on mielestäsi matala ihan vain jo lääkeaineen varmistamiseksi vainajassa? Mikään vastaava juttu ei ole koskaan ollut edes oikeudessa. Ja toisaalla oli kirjoitettu että vaikka pitoisuuksia löytyisi korkeampiakin, ei voitaisi todistaa tahalliseksi, vaan kuitattaisiin vahingolla. Eli?

Eli ollaan olevinaan tarkkoja ja tiukkoja, mutta kun jotain löydetään silotellaan kun ei voida mitään kuitenkaan todistaa. No, tuon perusteella ymmärrän, miksi ei kaikkia käytössämme olleita lääkeaineita avauksen tiimoilta mitattu, kun ei kuitenkaan olisi voitu todistaa onko vahinko vai tahallinen. Siksikö siis tutkittiin niitä liuottimia ja huumeita jos vanhemmat onkin olevinaan ovelia tappajia oudoilla aineilla? Miksi ei mitattu insuliinia, sehän on ollut tapetilla? Miksi ei otettu mikrobiologisia infektionäytteitä vaikka vainaja oli ollut kuumeinen ja hengitystieinfektionen ja limainen? Tiedät niin paljon, kertoisitko vielä viisaat vastaukset noihin? Tehdäänkö oikeuslääketieteellinen avaus vain murha/tappomielessä vai onko sen tavoite ihan oikeasti selvittää tarkka kuolinsyy myös lääketieteen/sairauden kannalta? Niin minun annettiin ymmärtää, mutta ne täsmätutkimukset jäivät kyllä nyt tekemättä, ja keskityttiin aivan älyttömiin määrityksiin.

??? kirjoitti:

Mitä järkeä avauksessa sitten lienee? Kynnys avaukseen on mielestäsi matala ihan vain jo lääkeaineen varmistamiseksi vainajassa? Mikään vastaava juttu ei ole koskaan ollut edes oikeudessa. Ja toisaalla oli kirjoitettu että vaikka pitoisuuksia löytyisi korkeampiakin, ei voitaisi todistaa tahalliseksi, vaan kuitattaisiin vahingolla. Eli?

Eli ollaan olevinaan tarkkoja ja tiukkoja, mutta kun jotain löydetään silotellaan kun ei voida mitään kuitenkaan todistaa. No, tuon perusteella ymmärrän, miksi ei kaikkia käytössämme olleita lääkeaineita avauksen tiimoilta mitattu, kun ei kuitenkaan olisi voitu todistaa onko vahinko vai tahallinen. Siksikö siis tutkittiin niitä liuottimia ja huumeita jos vanhemmat onkin olevinaan ovelia tappajia oudoilla aineilla? Miksi ei mitattu insuliinia, sehän on ollut tapetilla? Miksi ei otettu mikrobiologisia infektionäytteitä vaikka vainaja oli ollut kuumeinen ja hengitystieinfektionen ja limainen? Tiedät niin paljon, kertoisitko vielä viisaat vastaukset noihin? Tehdäänkö oikeuslääketieteellinen avaus vain murha/tappomielessä vai onko sen tavoite ihan oikeasti selvittää tarkka kuolinsyy myös lääketieteen/sairauden kannalta? Niin minun annettiin ymmärtää, mutta ne täsmätutkimukset jäivät kyllä nyt tekemättä, ja keskityttiin aivan älyttömiin määrityksiin.

Niin siis oikeudessa ei ole koskaan ollut juttua, jossa poliisi olisi tuomittu tai ollut edes syytettynä ruumiinavauksen takia. Avausta on todella mahdoton todistaa niin turhaksi, että kyseessä olisi virkavirhe. Sen sijaan päinvastaisia juttuja, joissa ruumiinavaustulosten perusteella on aloitettu esitutkinta esim. vainajan puolison tekemisistä, on ollut useita.

toisinpäin kirjoitti:

Niin siis oikeudessa ei ole koskaan ollut juttua, jossa poliisi olisi tuomittu tai ollut edes syytettynä ruumiinavauksen takia. Avausta on todella mahdoton todistaa niin turhaksi, että kyseessä olisi virkavirhe. Sen sijaan päinvastaisia juttuja, joissa ruumiinavaustulosten perusteella on aloitettu esitutkinta esim. vainajan puolison tekemisistä, on ollut useita.

Itse olin samaa mieltä ettei syytteeseen taida olla aineksia. Kun voivat aina vedota johonkin epäilyyn vaikka meidän tapauksessamme se oli pähkähullua.
Kuolema on lykätty nykyään piiloon laitoksiin ja kun jotkut haluavat tulla kotiin kuolemaan tai hoitaa kuolevan omaisensa loppuun asti kotona ja sairaalan/TK:n kanssa on sovittu saattohoidosta ja kuolemaa suorastaan odotetaan, ei vaan mitenkään tunnu päähän menevän, että poliisi tulee sotkemaan kuviot tällä typerällä RUTIINILLAAN. Typerää etteivät osaa poiketa siitä rutiinista. Saattohoitoon ei yksinkertaisesti sovi. Mediassa on ollut patologin mielipiteestä avausten määrään liittyen. Kuulemma niitä tehdään aivan liikaa ja olisi vähennettävä rutkasti vain välttämättömiin. Mielestäni saattohoitoisista voitaisiin alkaa.

Muuten, tästä poliisin määrämästä avauksesta lakipykälä sanoo näin:

Lain kuolemansyyn selvittämisestä (459/73) 7 § mukaan kuolemansyyn selvittämiseksi poliisin on suoritettava tutkinta 1) kun kuoleman ei tiedetä johtuneen sairaudesta tai kun vainaja ei viimeisen sairautensa aikana ole ollut lääkärin hoidossa, 2) kun kuoleman on aiheuttanut tai epäillään aiheuttaneen rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide, tai 3) kun kuolema muuten on tapahtunut yllättävästi. Näiden tapausten tutkinnasta vastaa poliisi käyttäen lääkäriä apunaan ja yleensä näissä tapauksissa joudutaan suorittamaan oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, jotta kuolemansyy saadaan selvitettyä lain edellyttämällä tavalla.

Tuo pykälä puhuu puolestamme. Kuolema johtui sairaudesta, lapsi oli ollut lääkärin (lääkärien) hoidossa sairaudestaan, myrkytys, tapaturma, itsemurha, hoitotoimenpide ei tullut kyseeseen, ja viimeiseksi kuolema ei tullut yllättäen. Siinä viitataan myös yhteistyöstä lääkärin kanssa !!

puhuvat kirjoitti:

Itse olin samaa mieltä ettei syytteeseen taida olla aineksia. Kun voivat aina vedota johonkin epäilyyn vaikka meidän tapauksessamme se oli pähkähullua.
Kuolema on lykätty nykyään piiloon laitoksiin ja kun jotkut haluavat tulla kotiin kuolemaan tai hoitaa kuolevan omaisensa loppuun asti kotona ja sairaalan/TK:n kanssa on sovittu saattohoidosta ja kuolemaa suorastaan odotetaan, ei vaan mitenkään tunnu päähän menevän, että poliisi tulee sotkemaan kuviot tällä typerällä RUTIINILLAAN. Typerää etteivät osaa poiketa siitä rutiinista. Saattohoitoon ei yksinkertaisesti sovi. Mediassa on ollut patologin mielipiteestä avausten määrään liittyen. Kuulemma niitä tehdään aivan liikaa ja olisi vähennettävä rutkasti vain välttämättömiin. Mielestäni saattohoitoisista voitaisiin alkaa.

Muuten, tästä poliisin määrämästä avauksesta lakipykälä sanoo näin:

Lain kuolemansyyn selvittämisestä (459/73) 7 § mukaan kuolemansyyn selvittämiseksi poliisin on suoritettava tutkinta 1) kun kuoleman ei tiedetä johtuneen sairaudesta tai kun vainaja ei viimeisen sairautensa aikana ole ollut lääkärin hoidossa, 2) kun kuoleman on aiheuttanut tai epäillään aiheuttaneen rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide, tai 3) kun kuolema muuten on tapahtunut yllättävästi. Näiden tapausten tutkinnasta vastaa poliisi käyttäen lääkäriä apunaan ja yleensä näissä tapauksissa joudutaan suorittamaan oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, jotta kuolemansyy saadaan selvitettyä lain edellyttämällä tavalla.

Tuo pykälä puhuu puolestamme. Kuolema johtui sairaudesta, lapsi oli ollut lääkärin (lääkärien) hoidossa sairaudestaan, myrkytys, tapaturma, itsemurha, hoitotoimenpide ei tullut kyseeseen, ja viimeiseksi kuolema ei tullut yllättäen. Siinä viitataan myös yhteistyöstä lääkärin kanssa !!

Mediassa on ollut lähinnä ministeriön virkamiesten mielipiteitä, joiden mukaan avauksia pitäisi rahan takia vähentää 25%:sta 20:een. Kukaan ei vaadi sen isompaa muutosta ja oikeuslääkärit vastustavat tuotakin. Sellaista perustetta, että avaukset olisivat jotenkin loukkaavia, ei ole kukaan julkisuudessa väittänyt. Sellaista kuulee vain netissä. En tiedä miten tuo tarjoamasi pykälä puhuu puolestanne, kun siinä selkeästi ilmoitetaan että pelkkä epäily riittää tutkinnan syyksi.

25-20 kirjoitti:

Mediassa on ollut lähinnä ministeriön virkamiesten mielipiteitä, joiden mukaan avauksia pitäisi rahan takia vähentää 25%:sta 20:een. Kukaan ei vaadi sen isompaa muutosta ja oikeuslääkärit vastustavat tuotakin. Sellaista perustetta, että avaukset olisivat jotenkin loukkaavia, ei ole kukaan julkisuudessa väittänyt. Sellaista kuulee vain netissä. En tiedä miten tuo tarjoamasi pykälä puhuu puolestanne, kun siinä selkeästi ilmoitetaan että pelkkä epäily riittää tutkinnan syyksi.

Ja poliisihan näköjään epäilee ihan mitä vaan, vaikka saattohoitoinen lapsi tekee varmaa kuolemaa lääkärien todistaessa niin.

Kun tästä kuulee vain netissä , on siihen selvä selitys että menetyksen ja tuoreen surun aikana harva jaksaa alkaa tappelemaan moisista asioista kun mikään ei kuitenkaan tuo menetettyä perheejäsentä takaisin. Netissä taas tulee kelattua ja puhuttua asiaa kun tapahtuneesta on jo aikaa. Nyt olisi myöhäistä aloittaa valitusrumba esim. oikeusasiamiehelle tms.

Kaikki oikeuslääkärit eivät vastusta tuota avauksien vähentämistä. AInakin tämä meidän kohdallemme osunut oikeuspatologi, kertoi siitä ihan oma-aloitteisesti ja kertoi selvästi että se olisi oikea suunta. Niin moni kuulemma avataan turhaan nimeomaan oikeuslääketeiteellisellä.

voi aina epäillä... kirjoitti:

Ja poliisihan näköjään epäilee ihan mitä vaan, vaikka saattohoitoinen lapsi tekee varmaa kuolemaa lääkärien todistaessa niin.

Kun tästä kuulee vain netissä , on siihen selvä selitys että menetyksen ja tuoreen surun aikana harva jaksaa alkaa tappelemaan moisista asioista kun mikään ei kuitenkaan tuo menetettyä perheejäsentä takaisin. Netissä taas tulee kelattua ja puhuttua asiaa kun tapahtuneesta on jo aikaa. Nyt olisi myöhäistä aloittaa valitusrumba esim. oikeusasiamiehelle tms.

Kaikki oikeuslääkärit eivät vastusta tuota avauksien vähentämistä. AInakin tämä meidän kohdallemme osunut oikeuspatologi, kertoi siitä ihan oma-aloitteisesti ja kertoi selvästi että se olisi oikea suunta. Niin moni kuulemma avataan turhaan nimeomaan oikeuslääketeiteellisellä.

Toinen selitys asian esilletuloon vain ja ainoastaan netissä, ei missään muualla, voi olla se, että kukaan muu ei todellakaan ole pitänyt ruumiinavausta vääryytenä. Virkarikoksen vanhentumisaika on viisi vuotta joten jos sellaisesta olisi kyse, niin varmaankin viimeisen 20-30 vuoden aikana olisi muutama juttu ollut edes esitutkinnassa. Vaan eipä ole näkynyt.