Synti on kauheaa; Se rikkoo se täydellisen harmonian ja hyvän olon, jota jumalallisuus rakentaa. Sydän särkyy, kun katsoo, mitä se saa aikaan. Yhä enemmän sitä näkee.
Pyhyyttä noudattavia vihataan ja heidät tahdotaan saattaa muiden tasolle. Miksi? Siksi, että heitä kadehditaan. Luullaan, että he haluavat olla parempia kuin muut. Mutta se ei pidä paikkaansa.
Se tie, minkä useimmat ihmiset Suomessa ovat valinneet, ei ole hyvä tie. Se on ihmisten mielestä tavallinen tie; Monet kulkevat sitä.
Se sallii keskinkertaisen pahuuden ja saastaisuuden.
Ihmiset ovat lianneet itsensä ja monet ovat
pirstoutuneet sisäisesti.
Ne, jotka haluavat olla pyhiä ja Jumalan tahdon
mukaisia, joutuvat tahtomattaan esille. On käsittämätöntä, mitä saatana panee ihmiset heille
esittämään.
Eräs kirja väittää, että jos maailmaan syntyisi
täydellisen pyhä ihminen, häntä vainottaisiin, pilkattaisiin ja lopulta hänet surmattaisiin.
Miksi? - Koska pyhä elämä ärsyttää niitä, jotka eivät tahdo sellaista elää. Myös kristittyjen uskovaisten keskuudessa rehottaa monenlainen
kateus ja kilpailumieli ja ihmisten ajatukset
askartelevat esim. ruumiinmuodoissa tai muissa
sentasoisissa asioissa.
Kun näkee ihmisiä, joita saatana selvästi kuljettaa, tulee outo olo. Ensin tulee tunne, että miten tuo on edes mahdollista. Sitten jonkinasteinen suuttumus epäoikeudenmukaisuuden takia joka vaihtuu suruun siitä, että kuulee
todennäköisesti kadotukseen menevien sielujen ohimenevää naurua.
Miten tärkeää olisikaan uskovaisten rukoustensa lisäksi tuoda elämällään Pyhän Hengen tuulahdus
vinoutuneeseen ihmiskuntaan! He voivat muuttaa paljon. He voivat oikaista vääristymät, ajaa pahuuden henget pois, tuoda täysin toisenlaisen maailman.
Monet eivät ole sellaista koskaan
uskoneet olevan olemassakaan. He ovat tottuneet
tuohon rikkoutuneeseen ja raihnaiseen maailmaan, missä ihminen on itsekäs omaneduntavoittelija ja käyttää muita vain hyödykseen niin paljon kuin voi, missä toinen sortaa toista ja missä sydämet
huutavat äänettömässä yksinäisyydessä apua, vaikka suu on muiden mukana nauramassa ja tekemässä pahaa.
Miten erilainen onkaan uskovaisten maailma. Monet
uskovaiset eivät edes tiedosta, millainen maailma heidän piiriensä ulkopuolella on.
He ovat niitä lapsesta asti uskossa olleita, jotka ovat säästyneet paljolta, mutta eivät välttämättä osaa antaa sille arvoa.
Mutta uskovaisten maailmassakin asustaa saatana.
Siellä se on odottamassa uhrejaan. Se saa elintilaa siellä, missä pyhyyttä ei pidetä arvossa. Se tekee paljon pahaa. Se jähmettää ihmiset totuttuihin muotoihin ja elämäntapaan.
Se nauttii välinpitämättömyydestä. Se kavaltaa
ihmisiä ja antaa heidät susien armoille.
Tai se pitää ihmiset kehittymättöminä ja pelokkaina lapsina, joista se haluaa olevan mahdollisimman vähän hyötyä Jumalan suunnitelmille.
Suomessa ei tarvitsisi olla niin, että saatana pitää täällä ihmisiä otteessaan. Voisi olla niin, että pyhyyttä noudattaa tahtovia ei vainottaisi.
On tyhmää vastustaa Jumalan täydellistä harmoniaa ja hyvinvointia. On älytöntä tuottaa kärsimystä vain siksi, että muutkin tuottavat.
Ei tarvitse tulla sellaiseksi uskovaiseksi, kuin näkee joidenkin olevan. Ei tarvitse mennä uskovaisten piireissä totuttuihin käytäntöihin, jos ei niistä pidä ja jos ei koe olevansa heidän kaltaisensa. Ei tarvitse edes laulaa hengellisiä lauluja eikä rukoilla ääneen muiden kanssa. Eikä tarvitse kuunnella saarnojakaan, jos ne ärsyttävät. Ihminen voi lukea asioista itse kirjoista, jotka hän itse omasta tahdostaan valitsee.
Kannattaisi pitää järki päässä ja ymmärtää, että uskolla on käytännöllinen tarkoitus: Se ei ole itseään varten. Se on maailman muuttamista varten. Se on sitä varten, että pahoja asioita, joita muuten tapahtuisi, ei nyt tapahdukaan, kun usko Jumalan tahtomaan elämänihanteeseen saa aikaan tuon ihanteen toteutumista. Se on sitä, ettei laitetakaan liikkeelle ilkeän sanan värähdystä, jonka tarkoitus on iskeä ihmistä vasten tuottaakseen tuskaa. Ei pyritä tuhoamaan. Pyritään kaikessa hyvään. Tällä on suuri merkitys.
Jumalan tarkoittamassa maailmassa kierous katoaa.
Tärkeintä ei ole oma voitto ja etu ja hyödynsaanti tai hyväksyntä porukassa.
Jumalan vaikutus muuttaa ihmisen oikeasti.
Mitä kieroonkasvaneempi ihminen, sen suurempi muutos on.
Pyhyyttä noudattavia vihataan ja heidät tahdotaan saattaa muiden tasolle. Miksi? Siksi, että heitä kadehditaan. Luullaan, että he haluavat olla parempia kuin muut. Mutta se ei pidä paikkaansa.
Se tie, minkä useimmat ihmiset Suomessa ovat valinneet, ei ole hyvä tie. Se on ihmisten mielestä tavallinen tie; Monet kulkevat sitä.
Se sallii keskinkertaisen pahuuden ja saastaisuuden.
Ihmiset ovat lianneet itsensä ja monet ovat
pirstoutuneet sisäisesti.
Ne, jotka haluavat olla pyhiä ja Jumalan tahdon
mukaisia, joutuvat tahtomattaan esille. On käsittämätöntä, mitä saatana panee ihmiset heille
esittämään.
Eräs kirja väittää, että jos maailmaan syntyisi
täydellisen pyhä ihminen, häntä vainottaisiin, pilkattaisiin ja lopulta hänet surmattaisiin.
Miksi? - Koska pyhä elämä ärsyttää niitä, jotka eivät tahdo sellaista elää. Myös kristittyjen uskovaisten keskuudessa rehottaa monenlainen
kateus ja kilpailumieli ja ihmisten ajatukset
askartelevat esim. ruumiinmuodoissa tai muissa
sentasoisissa asioissa.
Kun näkee ihmisiä, joita saatana selvästi kuljettaa, tulee outo olo. Ensin tulee tunne, että miten tuo on edes mahdollista. Sitten jonkinasteinen suuttumus epäoikeudenmukaisuuden takia joka vaihtuu suruun siitä, että kuulee
todennäköisesti kadotukseen menevien sielujen ohimenevää naurua.
Miten tärkeää olisikaan uskovaisten rukoustensa lisäksi tuoda elämällään Pyhän Hengen tuulahdus
vinoutuneeseen ihmiskuntaan! He voivat muuttaa paljon. He voivat oikaista vääristymät, ajaa pahuuden henget pois, tuoda täysin toisenlaisen maailman.
Monet eivät ole sellaista koskaan
uskoneet olevan olemassakaan. He ovat tottuneet
tuohon rikkoutuneeseen ja raihnaiseen maailmaan, missä ihminen on itsekäs omaneduntavoittelija ja käyttää muita vain hyödykseen niin paljon kuin voi, missä toinen sortaa toista ja missä sydämet
huutavat äänettömässä yksinäisyydessä apua, vaikka suu on muiden mukana nauramassa ja tekemässä pahaa.
Miten erilainen onkaan uskovaisten maailma. Monet
uskovaiset eivät edes tiedosta, millainen maailma heidän piiriensä ulkopuolella on.
He ovat niitä lapsesta asti uskossa olleita, jotka ovat säästyneet paljolta, mutta eivät välttämättä osaa antaa sille arvoa.
Mutta uskovaisten maailmassakin asustaa saatana.
Siellä se on odottamassa uhrejaan. Se saa elintilaa siellä, missä pyhyyttä ei pidetä arvossa. Se tekee paljon pahaa. Se jähmettää ihmiset totuttuihin muotoihin ja elämäntapaan.
Se nauttii välinpitämättömyydestä. Se kavaltaa
ihmisiä ja antaa heidät susien armoille.
Tai se pitää ihmiset kehittymättöminä ja pelokkaina lapsina, joista se haluaa olevan mahdollisimman vähän hyötyä Jumalan suunnitelmille.
Suomessa ei tarvitsisi olla niin, että saatana pitää täällä ihmisiä otteessaan. Voisi olla niin, että pyhyyttä noudattaa tahtovia ei vainottaisi.
On tyhmää vastustaa Jumalan täydellistä harmoniaa ja hyvinvointia. On älytöntä tuottaa kärsimystä vain siksi, että muutkin tuottavat.
Ei tarvitse tulla sellaiseksi uskovaiseksi, kuin näkee joidenkin olevan. Ei tarvitse mennä uskovaisten piireissä totuttuihin käytäntöihin, jos ei niistä pidä ja jos ei koe olevansa heidän kaltaisensa. Ei tarvitse edes laulaa hengellisiä lauluja eikä rukoilla ääneen muiden kanssa. Eikä tarvitse kuunnella saarnojakaan, jos ne ärsyttävät. Ihminen voi lukea asioista itse kirjoista, jotka hän itse omasta tahdostaan valitsee.
Kannattaisi pitää järki päässä ja ymmärtää, että uskolla on käytännöllinen tarkoitus: Se ei ole itseään varten. Se on maailman muuttamista varten. Se on sitä varten, että pahoja asioita, joita muuten tapahtuisi, ei nyt tapahdukaan, kun usko Jumalan tahtomaan elämänihanteeseen saa aikaan tuon ihanteen toteutumista. Se on sitä, ettei laitetakaan liikkeelle ilkeän sanan värähdystä, jonka tarkoitus on iskeä ihmistä vasten tuottaakseen tuskaa. Ei pyritä tuhoamaan. Pyritään kaikessa hyvään. Tällä on suuri merkitys.
Jumalan tarkoittamassa maailmassa kierous katoaa.
Tärkeintä ei ole oma voitto ja etu ja hyödynsaanti tai hyväksyntä porukassa.
Jumalan vaikutus muuttaa ihmisen oikeasti.
Mitä kieroonkasvaneempi ihminen, sen suurempi muutos on.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>
Minä eo usko yhteenkään jumalhahmoon tai uskontarinaan. Minulle ei ole olemassa mitään jumalaa tai taivasta saati, että pelkäisin uskovaisten tuomiota.
Millä perusteella Sinä voit väittää minu "sallivan pahuuden ja saastaisuuden"? Tuomitset minut pelkästään siksi, että en usko kaltaistesi taruhahmoon? Olen Sinua huonompi, koska en ole aivopesty, eli "herännyt uskoon"!
Jälleen kerran on uskovainen ottanut itselleen vallan tuomita muita. Uskovainen on siis mielstään parempi ihminen kuin muut. Eikös se satuhahmo Jeesus kieltänyt sellaisen:"Älkää olko niin kuin tuo..."
Mistähän syystä "otit itseesi" Tar ja'n kirjoituksesta? Onko mahdollista, että tosiaan "sallit keskinkertaisen pahuuden ja saastaisuuden"?
Yhtään tuomion sanaa sinua kohtaan en löytänyt Tar jan'n kirjoituksesta. Taisit tuomita itse itsesi.
tuomitse oikeamielistä
äläkä väärämielistä,
sillä jokainen vastaa
vain itsestään.
ei ole niin suvaitsematon
kuin pyhimykseksi
muuttunut syntinen..
jotka hän on kutsunut suuriin tehtäviin;
synnin kokemuksen ja oman rakkautensa avulla
heidän pitää saavuttaa sitä suurempi tunteminen.
Jos Jumala, millä tahansa tavalla,
tahtoo, että minä myös syntiä tekisin,
niin minä en tahtoisi olla sitä tekemättä;
sillä näin Jumalan tahto tapahtuu taivaassa
kuin maan päällä, so. hyvän tekemisessä.
Samoin ei pitäisi senkään,
jonka sydän on oikeassa olotilassaan,
ollenkaan toivoa sitä,
että hänen taipumuksensa synnilliseen poistuisi,
sillä synnintunnotta olisi ihminen horjuvainen
kaikissa asioissa;
kaikissa toiminnoissaan hän olisi epävarma,
ilman määräpäätä;
hän joutuisi surusta vapaaseen varmuuteen;
häneltä puuttuisi kiusausten voittamista varten
taistelun kunnia ja voiton tahto.
täydellinen olento on: vaikkapa ei olisi taivasta eikä helvettiä, pitää Jumalaa kuitenkin rakastaa hänen oman hyvyytensä tähden. Se on orjan pelkoa, jos pidättäytyy syntiä tekemästä helvetin piinan pelosta, eikä rakkaudesta Jumalaan. Pelko tirkistää yhdellä silmällä Jumalaa ja toisella ikuista piinaa.
suurin onnettomuus; mutta toisaalta se on myös väline hänen suurimmalle autuudelleen.
Jos ei olisi pimeyttä, ei olisi valon ja pimeyden eron tuntemustakaan.
Jumala, johon sisältyvät kaikkien kappaleiden ideat, käsitteet, katsoo niin pahaa kuin hyvääkin ikään kuin sellainen katselija, joka ei ole osallinen sen enempää hyvästä kuin pahastakaan. Hän ei katso pahaa niin kuin syntiä; hän näkee synnin hyvän vastakkaisena muotona. Hänen katsantokannalleen synnillä ei ole mitään olentoa.
Se pelko yksistään on oikeutettu, että ihminen pelkää kadottavansa Jumalan. Se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta, on ainoastaan jokin ulkonainen, olematon, näennäinen; olennoltaan hän on jo yhtä Jumalan kanssa; kysymys on ainoastaan siitä, tunteeko hän itse tämän yhteyden juuri silloin, kun hän oppii tuntemaan niitä esteitä, jotka asettuvat hänen tiellensä ja jaksaako hän voittaa nuo esteet.
Helvetti on sisäinen olotila; kellä on helvetti sisässään, hän tuo sen joka paikkaan mukanaan. Helvetissä palaa oma tahto, so. tyhjyys, autuudentunteen puute ja tietoisuus siitä, minkä saavuttamista ihminen elämänsä aikana on vastustanut.