Mietin tässä eräänä päivänä, olisinko halunnut syntyä mieheksi. Oliskonko tyytyväisempi elämääni, jos olisin mies? Tulin siihen tulokseen, että vaikka mahdollisesti elämäni saattaisi miehenä olla jollain tapaa parempaa tai helpompaa, niin en silti toivo, että olisin syntynyt mieheksi.
Mutta jos pidän naisena olemista niin paljon parempana, etten haluaisi vaihtaa sitä miehenä olemiseen, niin miksi sitten en ole tyytyväinen asemaani? Miksi vaadin naisen aseman parantamista, jos naisena oleminen on jo nyt niin hemmetin kivaa, etten siitä haluaisi luopua?
Vai olenko vain niin tottunut ja kiintynyt omaan sukupuoleeni, etten haluaisi sitä muuksi vaihtaa?
Vai pidänkö sittenkin naisia jotenkin miehiä parempina, vaikka aina puhun tasa-arvosta ja siitä että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia? Arvostaako ehkä jokainen meistä ainakin alitajuisesti omaa sukupuoltaan enemmän?
Ovatko muut miettineet tällaista?
Mutta jos pidän naisena olemista niin paljon parempana, etten haluaisi vaihtaa sitä miehenä olemiseen, niin miksi sitten en ole tyytyväinen asemaani? Miksi vaadin naisen aseman parantamista, jos naisena oleminen on jo nyt niin hemmetin kivaa, etten siitä haluaisi luopua?
Vai olenko vain niin tottunut ja kiintynyt omaan sukupuoleeni, etten haluaisi sitä muuksi vaihtaa?
Vai pidänkö sittenkin naisia jotenkin miehiä parempina, vaikka aina puhun tasa-arvosta ja siitä että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia? Arvostaako ehkä jokainen meistä ainakin alitajuisesti omaa sukupuoltaan enemmän?
Ovatko muut miettineet tällaista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taidat nyt sekoittaa toisiinsa tyytyväisyyden naisena naiseuteen ja tyytymättömyyden naisen asemaan yhteiskunnassa?
Vaikka minä olenkin aivan tyytyväien siihen että olen nainen, niin en ole tyytyväinen naisen asemaan yhteiskunnassa ja maailmassa.
En vain taida osata ilmaista asiaani riittävän selvästi. Yritin tässä vain pohtia, mikä tässä naiseudessa on niin mahtavaa, että huonommasta asemastamme huolimatta uskon haluavani elää naisena, vaikka miehenä elämä voisi olla helpompaa. Jos naiset ja miehet ovat samanarvoisia ja yhtä hyviä, mutta miesten elämä on helpompaa (kuten oletan), niin miksi en kuitenkaan haluaisi olla mies?
Oma sukupuoli tuntuu usein paremmalta ja varsinkin loogisemmalta, onhan sukupuolilla erilaiset aivot.
Mutta varsinkin Aasiassa on suuntaus, että miehen muuntautuvat naismaisiksi ja tranvessiiteiksi, taustalla on usein, että he kokevat elämän olevan helpompaa tai on helpompi menestyä naisena.
Pohjois euroopassa suuntaus on ollut päinvastainen, ainakin menneisyydessä täälä on ollut taas enemmän naisia, jotka pyrkivät mieheksi ja käyttämään maskuliinisia keinoja elämässään.
Tuota asiaa kun pohtii, että olisin syntynyt naiseksi niin en oikeastaan osaa kuvitella. En tiedä miten minut olisi kasvatettu eri tavalla, vai olisiko kasvatettu eri tavalla. En myöskään tiedä tai pysty kuvittelemaan miten harrastukseni olisivat muuttuneet tai olisivatko edes muuttuneet.
Asia tuntuu kovin hypoteettiseltä, mutta jossain välissä kun aikaa liikenee niin voi olla varsin mukava ajatusleikki.
Luulen kuitenkin että asiaan liittyy enemmän arvostukseni itseäni kohtaan yksilönä kuin miehenä. Miehisyyteni toki on osa minuuttani, mutta ei kaikki.
Jos oikein pilkkeen kanssa miehet tätä tuumivat niin varmasti tämä lesboseksi olisi heillä yksi suuri -merkki ajatusleikissä. Eikö se ole se suuri juttu jokaiselle miehelle. Jos muuta väittää niin valehtelee...:)
Olen itsekin tuota miettinyt, ja tullut tulokseen että en haluaisi olla syntynyt mieheksi. Tuntuu jotenkin, etten pärjäisi miehenä. Vaikka sitten naisena en pelkääkään ottaa vastaan samoja haasteita kuin miehet! No, ehkä mielikuvani mieheydestä on harhainen.
Mutta: näin olen tuumannut, että jos löytyy sortaja ja sorrettu, niin mieluummin olen se sorrettu kuin sortaja. En tarkoita että minua kukaan sortaisi, mutta tuon periaatteen mukaan kuulun mieluummin siihen sukupuoleen, joka on (ollut) huonommassa asemassa. Tavallaan on hienompaa kuulua uhrien kanssa samaan sarjaan kuin sortajien kanssa ;). Jos nyt siis tarkastellaan asiaa juuri tästä sortoperspektiivistä, joka aloituksessa tuotiin esille (naisten huonompi asema kai kuitenkin on johtunut miehistä? Vai onko tällainen luulo miesten sortoa? Mikä sitten on [ollut] naisten huonomman aseman syy?).
Mutta noin muuten miehet tuntuvat joskus henkisesti köyhemmiltä, jos nyt tunnustamme tosiasiaksi että miehet usein saavat ilonsa elämään viinasta ja seksistä ja ehkä jostain lätkämatsista. ;) Ainakin ne suomalaiset.