Enpä ollut tullut ajatelleeksikaan, kuinka viisaasti ovat toimineet euron ulkopuolelle jättäytyneen britannia, tanska ja ruotis ja vielä viisaammin EU:n ulkopuolelle jättäytyneet norja ja sveitsi. Nimittäin euroopan maat, varsinkin keski- ja pohjoiseuroopassa, ovat kuitenkin sen verran kehittyneitä, että rahaliiton tai jopa unionin ulkopuolelle jättäytyminen ei ole ollut mikään riski. Maat ovat voineet olla varmoja, että ulkopuolella oleminen ei johda nopeasti mihinkään kriisiin ja että ne pääsevät kyllä mukaan koska tahansa niin halutessaan.
Eli isoa riskiä ei ole ollut, mutta ulkopuolelle jättäytyminen on tarjonnut erinomaisen mahdollisuden tarkkailla euroalueen tai jopa koko EU:n toimintaa, seurata pystyykö yhteinen valuutta tai unioni todella tarjoamaan sellaisia etuja, tai johtaako ulkopuolelle jääminen sellaiseen tilanteeseen, että kannattaa mennä mukaan. Tämähän pätee elämässä yleensäkin. On helpompi tehdä päätös johonkin mukaan menemisestä, kun siitä näkee jo käytännössä olevan selvästi hyötyä. Päätöksen tekeminen siinä vaiheessa, kun on vain selityksiä ja lupauksia tarjolla, on riskialttiimpaa.
Nyt britannia, tanska ja ruotsi voivat kaikessa rauhassa katsella, pärjäävätkö euroalueen maat niitä paremmin taloudessa ja norja ja sveitsi voivat suorittaa kaikessa rauhassa samaa vertailua eu:n suhteen. Käytännössä menetettävää ei ole, mutta päätöksen voi tehdä vasta, jos/kun oma talous alkaa jäämään jälkeen, jos on selkeästi nähtävissä, että yksin ei pärjää yhtä hyvin. Tämän päivän kauppalehden pääkirjoituskin toteaa, että ruotsilla ei ollut kiire, koska sen talous on paremmassa kunnossa kuin euroalueen maiden talous keskimäärin. Emulla ei ollut tarjota ruotsalaisille näyttöä, ainoastaan vakuutteluja, lupauksia ja teoriaa. Ruotsalaiset päättivät odottaa. Sinänsä järkevää, hehän voivat myöhemmin tulla mukaan, jos euroalue alkaa pärjäämään paremmin.
Sveitsi ja Norja ovat vielä paremmassa asemassa. Niillä ei ole mitään hätää. Ne voivat rauhassa seurata ja vertailla, kuinka EU pärjää niihin verrattuna. Nyt, kun EU:lle tulee sulatettavaksi paljon suurempi köyhien armeija, minkä saksa otti kontolleen saksojen yhdistämisessä, on EU kovan haasteen edessä. Itäblokista tulee ainakin aluksi kuluja vuosiksi ja se tulee rassaamaan eu:n taloutta. Ei ole ollenkaan mahdotonta, että Norja ja Sveitsi tulevat porskuttamaan EU:ta paremmin, kun ei tarvitse elättää ja kouluttaa itäeurooppalaisia ja rakentaa valtavia alueita pitkälle verovaroin tukien uudestaan. Mitään varmaahan ei ole, enkä minäkään ala mitään fanaattisesti väittämään. Aika näyttää. Jos EU ei pysty ohittamaan nyt edellä olevia norjan ja sveitsin talouksia, on hyvin epätodennäköistä, että ne tulisivat mukaan. Jollei sitten maissa olevat rahapiirit katso hyötyvänsä halvasta itäblokin työvoimasta ja onnistu ohittamaan demokraattista päätöksentekoa ja liittämään maitaan mukaan. En kuitenkaan sitä heti usko varsinkaan erittäin demokraattisesta sveitsistä.
Ei britannia, ei tanska, ei ruotsi, eikä sveitsi tai norja ole joutumassa kurjimukseen. 5-10 vuoden sisällä me näemme ja he näkevät itse, onko EU:lla tarjottavana heille menestystä pelkkien lupausten sijaan. Joka tapauksessa nuo maat ovat toimineet viisasti, ottaen varman päälle, menettämättä käytännössä mitään!
Eli isoa riskiä ei ole ollut, mutta ulkopuolelle jättäytyminen on tarjonnut erinomaisen mahdollisuden tarkkailla euroalueen tai jopa koko EU:n toimintaa, seurata pystyykö yhteinen valuutta tai unioni todella tarjoamaan sellaisia etuja, tai johtaako ulkopuolelle jääminen sellaiseen tilanteeseen, että kannattaa mennä mukaan. Tämähän pätee elämässä yleensäkin. On helpompi tehdä päätös johonkin mukaan menemisestä, kun siitä näkee jo käytännössä olevan selvästi hyötyä. Päätöksen tekeminen siinä vaiheessa, kun on vain selityksiä ja lupauksia tarjolla, on riskialttiimpaa.
Nyt britannia, tanska ja ruotsi voivat kaikessa rauhassa katsella, pärjäävätkö euroalueen maat niitä paremmin taloudessa ja norja ja sveitsi voivat suorittaa kaikessa rauhassa samaa vertailua eu:n suhteen. Käytännössä menetettävää ei ole, mutta päätöksen voi tehdä vasta, jos/kun oma talous alkaa jäämään jälkeen, jos on selkeästi nähtävissä, että yksin ei pärjää yhtä hyvin. Tämän päivän kauppalehden pääkirjoituskin toteaa, että ruotsilla ei ollut kiire, koska sen talous on paremmassa kunnossa kuin euroalueen maiden talous keskimäärin. Emulla ei ollut tarjota ruotsalaisille näyttöä, ainoastaan vakuutteluja, lupauksia ja teoriaa. Ruotsalaiset päättivät odottaa. Sinänsä järkevää, hehän voivat myöhemmin tulla mukaan, jos euroalue alkaa pärjäämään paremmin.
Sveitsi ja Norja ovat vielä paremmassa asemassa. Niillä ei ole mitään hätää. Ne voivat rauhassa seurata ja vertailla, kuinka EU pärjää niihin verrattuna. Nyt, kun EU:lle tulee sulatettavaksi paljon suurempi köyhien armeija, minkä saksa otti kontolleen saksojen yhdistämisessä, on EU kovan haasteen edessä. Itäblokista tulee ainakin aluksi kuluja vuosiksi ja se tulee rassaamaan eu:n taloutta. Ei ole ollenkaan mahdotonta, että Norja ja Sveitsi tulevat porskuttamaan EU:ta paremmin, kun ei tarvitse elättää ja kouluttaa itäeurooppalaisia ja rakentaa valtavia alueita pitkälle verovaroin tukien uudestaan. Mitään varmaahan ei ole, enkä minäkään ala mitään fanaattisesti väittämään. Aika näyttää. Jos EU ei pysty ohittamaan nyt edellä olevia norjan ja sveitsin talouksia, on hyvin epätodennäköistä, että ne tulisivat mukaan. Jollei sitten maissa olevat rahapiirit katso hyötyvänsä halvasta itäblokin työvoimasta ja onnistu ohittamaan demokraattista päätöksentekoa ja liittämään maitaan mukaan. En kuitenkaan sitä heti usko varsinkaan erittäin demokraattisesta sveitsistä.
Ei britannia, ei tanska, ei ruotsi, eikä sveitsi tai norja ole joutumassa kurjimukseen. 5-10 vuoden sisällä me näemme ja he näkevät itse, onko EU:lla tarjottavana heille menestystä pelkkien lupausten sijaan. Joka tapauksessa nuo maat ovat toimineet viisasti, ottaen varman päälle, menettämättä käytännössä mitään!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huolimatta äänestyksestä, tuskin mikään muuttuu pitkään aikaan, paitsi että Ruotsin elinkeinoelämä joutuu edelleen laittamaan kruunun aiheuttamiin kustannuksiin ainakin 25mrd euroa - mitä kustannuksia Suomella ei ole.
Miksi ei muutu? Jos eurosta vakuutellaan olevan selkeää etua jäsenmaalle, miksi et usko euromaiden repäisevän selkeää pesäeroa ruotsiin, joka saisi ruotsalaiset raapimaan innolla euro-ovea? Minulla ei ole vastausta, mutta epäilen myös, että noin ei tule käymään. Se on vain spekulaatiota, mutta perustuu olemassaolevaan kokemukseen, ei mihinkään teorioihin. Jos ruotsi on pärjännyt tähänkin asti hyvin, kuten tämän päivän kauppalehtikin toteaa maan talouden olevan paremmassa kunnossa kuin euroalueen taloudet keskimäärin, jos maan työttömyys on alhaisempi kuin euromaissa, mikä tosiaankaan muuttuisi? Mutta varmaahan ei kukaan tiedä, aika näyttää.
Sitä minä kuitenkin epäilen, että mitä enemmän aikaa kuluu ilman, että euromaiden menestys osoittautuu kiistattomasti tanskaa, ruotsia ja britanniaa paremmaksi, sitä vaikeampi noiden maiden kansalaisia on vakuuttaa! Kun nuo maat ratkaisevat asiaa demokratian keinoin, yksilöihmiset sen päättävät, heitä ei niin vain vakuuteta vakuutteluilla ja tilastoilla. Yksilötasolla sveapoika katsoo miten suomalaisen "veljen" elämä kehittyy omaan verrattuna. Jos ei suomipojan autot ja talot tule paremmiksi suhteessa ruotsipojan vastaaviin (noin kuvannollisesti), ja jos vielä käy päinvastoin, niin eihän se ruotsipoika seuraavassakaan äänestyksessä halua mukaan! Ja kun asian päättävät nimenomaan kansalaiset demokraattisesti, ei päätöstä pääse tekemään pienempi, esim. suuryritysten porukka, joka saattasi asiasta hyötyäkin. Sen vuoksi demokratia tässä mielestäni korostuu, asiasta päättävät kansalaiset yksilötasolla sen mukaan, minkälaista näyttöä käytännössä löytyy!
OIkein käy kateeksi ruotsia ja ruotsalaisia, kuinka hyvän tarkkailuaseman on itselleen pedannut. Saavat mokomat ihan rauhassa, lähes riskittä, seurata tilanteen kehittymistä ja vertailla elämänsä kohentumista tai rapistumista muihin verrattuna, ja miettiä kaikessa rauhassa, kumpi vaihtoehto osoittautuu käytännössä itselle kannattavammaksi!
Kukaan ei ole sanonut että maailma loppuu Ruotsissa jos ne jättäytyvät Emun ulkopuolelle. Se vain maksaa paikalliselle teollisuudelle ainakin 25mrd vuodessa! Katso ed. numeron talouselämästä laskelmat.
Sen lisäksi Suomi, sen sijaan kuin Ruotsi, nauttii aitoa kotimarkkina etua EU:n alueella - ei tarvita kauppakumppanien kanssa rahamarkkinainstrumentteja kurssitappioiden torjumiseksi.
noiden laskelmien perusteet.