Uskotteko että parisuhde on toimiva ilman uskomista asiaan itseensä ?
Ystävällinen kysymys. Uskotteko siis että uskomisesta riippumatta haluatte olla kumppaninne kanssa päivin öin sateesta ja keleistä riippumatta, vaikka taivaalta sataisi tulta ja tulikiveä missä ajassa hyvänsä.
Taustaa: vierailin eilen muiden uskontojen sivustoilla uskomisiansa kysellen.
Ystävällinen kysymys. Uskotteko siis että uskomisesta riippumatta haluatte olla kumppaninne kanssa päivin öin sateesta ja keleistä riippumatta, vaikka taivaalta sataisi tulta ja tulikiveä missä ajassa hyvänsä.
Taustaa: vierailin eilen muiden uskontojen sivustoilla uskomisiansa kysellen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
meillä suhde pelaa, ei siinä mitään uskomista tarvita.
Mielestäni parisuhde ei edellytä uskomista 'asiaan itseensä'. Tosin riippuu vähän siitä, mitä tuolla uskomisella tarkoitat.
Parisuhde toimii mielestäni parhaiten tahdon varassa eikä uskon. Jos ihminen, johon rakastui, on myös ihminen jota haluaa rakastaa, on pohja hyvä. Sillä eihän se rakastumisen tunne ikuisuutta kestä. Siitä tulee arkea. Rakastamista. Ja joskus se varsinainen tunne on kadoksissakin. Silloin pitää haluta.
'Rakastaa' on verbi. Se kuvaa siis toimintaa, tekemistä. Ei siis voi vain olla että nyt minulla on tunne, hienoa, tämä säilyy ikuisuuden. Rakastaminen on aktiivista toimintaa toista ihmistä kohtaan monin tavoin.
Pari-suhteessa voisi olla ainakin yksi hyvä uskomisen syy-->nimittäin usko siihen, että pari-suhteen funktiot löytyvät sen pituudesta, ei kiihkosta.
Mä olen kyllä analysoinut parisuhteeni edut ja haitat, niin henkisesti, kuin aineellisestikin, ja tullut siihen tulokseen, että etuja on huomattavan paljon enemmän, kuin haittoja.
En usko. Jos puolisoni muuttuisi esim toivottomaksi juopoksi tai ilkeäksi ihmiseksi, niin kyllä minä uudelleenarvioisin parisuhteen edut ja haitat, ja harkitsisin kannattaako jatkaa. Olen myös erittäin tyytyväinen, että saan olla viikottain pari vuorokautta näkemättä puolisoani. On kiva puuhailla omiaan ja nukkua välillä yksin.
Herää tietysti kysymys, että parisuhde yleensä, vai parisuhde tämän nimenomaisen ihmisen kanssa. No parisuhteen luominen on hiukan rasittavaa hommaa, eikä lopputulos yleesä ihan kauheesti muutu vaihtamalla, jos sen hetkinen kumppani on ihan mukava ja viisaasti valittu. Jokaisessa ihmisessä on omat hyvät puolensa ja huonot puolensa. Tutustuin aikoinaan monelaisiin hyvät puolet huonot puolet-yhdistelmiin. Joskus pitää vaan päättää, millaisten puutteiden kanssa on valmis elämään.
Mitä rakastumiseen tulee, niin sehän on parisuhteen alussa ilmenevä olotila, joka tasaantuu aikanaan. Joskus nuorempana kaipasin intensiivisiä ja kiihkeitä ihmissuhteita, ja jo puolen vuoden päästä kaveri alkoi tuntua tylsältä hepulta. Nykyään oma sisäinen elämäni on sen verran viihtyisää, etten janoa hillittömyyksiä, enkä odota, että muiden ihmisten pitäisi luoda sisältöä minun elämääni. Odotukseni parisuhteelta ovat varmaan aika realistisia.
että parisuhde voisi toimia, ilman että uskoo sen toimivan, vai mitä tarkoitit?
Sateet ja kelit eivät minun parisuhteeseeni ainakaan vaikuta mitään, mutta se kyllä vaikuttaa, jos minua huonosti kohdellaan.
tarkoitin puhdasta uskoa joka simuloi uskoa aivan mihin uskontoon hyvänsä.
hienoa jos elämäsi on kunnossa kaikin puolin.
Minä tarkoitin uskomista parisuhteen toimivuuteen, en uskontoja. Niillä kun ei ole ainakaan mitään tekemistä minun parisuhteessani.
Kaksi ateistia yhdessä jo 12 vuotta. Ensi viikolla on hääpäivä. Ajattelimme juhlistaa sitä ruokaristeilyllä Airistolle.
tiedän että et usko mihinkään uskontoon, kunnioitan päätöstäsi omalla tavallani.
Parisuhde on elinikäinen kaksinkamppailu, jossa luottaa toiseen ihan kaikissa tilanteissa, joita elämä eteen tuo. Olet kuin tuon elinkumppanisi peilikuva omilla säännöilläsi kuitenkin elämässä.
Vuosien yhdessäolojen pituudella ei ole merkitystä globaalisesti ajateltuna, olemme kaikki maasta synnytettyjä sitä käyttäviä olentoja omalla laillamme eläviä.Täytyyhän meidän kaikkien ihmisten syödä toki täällä.