KUKA OLI PAAVALI?

Apostoli Paavali (k. n. 62–65 jKr.) on varhaisen kristikunnan merkittävin lähetystyöntekijä ja uusien seurakuntien perustaja, ”pakanain apostoli”. Hän teki lähetystyötä Palestiinassa, Vähässä-Aasiassa ja Etelä-Euroopassa, pääsääntöisesti pakanoiden eli ei-juutalaisten keskuudessa, minkä seurauksena kristinusko levisi eri puolille Rooman valtakuntaa.

Paavali kirjoitti lähetysalueensa seurakunnille lukuisia kirjeitä, joista osa sisältyy Uuteen testamenttiin. Kirjeissään hän kehitti varhaiskristillistä teologiaa ja loi pohjan myöhemmälle teologialle. Paavalin kirjeet ovat Uuden testamentin vanhinta aineistoa. Ensimmäisen kirjeensä eli kirjeen Tessalonikalaisille hän kirjoitti vuonna 50 jKr.

Paavali syntyi Kilikiassa Tarson kaupungissa juutalaiseen perheeseen, mutta oli samalla syntyperäinen Rooman kansalainen. Hän opiskeli kuuluisan rabbi Gamalielin johdolla ja hallitsi pyhien kirjoitusten kielen eli heprean lisäksi paikallisen puhekielen aramean ja myös kreikan.

Paavali oli fariseus ja hän tunsi Vanhan testamentin kirjoitukset läpikotaisin. Ennen kääntymystään kristityksi hän oli nimeltään Saul, kiihkeä juutalaisuuden puolustaja, joka osallistui kristittyjen vainoamiseen. Saulin suhtautuminen kristittyjä kohtaan muuttui, kun hän koki Damaskoksen tiellä näyn, jossa Kristus ilmestyi ja kutsui hänet apostolikseen. Näyn vaikutuksesta Saul kääntyi kristityksi ja muutti nimensä Paavaliksi.

Paavalin toiminta herätti voimakasta vastustusta, joka huipentui hänen vangitsemiseensa Roomassa. Paavalin uskotaan kuolleen keisari Neron vainoissa noin 62–65 jKr. Kirkollisen tradition mukaan apostoli Paavali koki marttyyrikuoleman. Rooman kansalaisuuden ansiosta häntä ei ristiinnaulittu, vaan hänet teloitettiin miekalla.
Apostoli Paavalin muistopäivää vietetään 29.6. Samana päivänä muistetaan myös apostoli Pietaria.