Minun Jumalani

jill kirjoitti:

Mä kelasin, että kai se sitten voi olla se Jumala. Kai Jumala voi tehdä ihmisen onnelliseks. Reetta sano, että ilman Jumalaa heillä ei ole sitä yhtä ja sen mukana ei mitään... Mä kelasin, että tavallaan Reetta voi olla oikeessa. Mutta mistä Reetta tietää, että mulla ei oo sitä yhtä? Toki mä oon sanonu Reetalle, että oon ateisti, että en usko Jumalaan. Mutta silti... Kuka tuntee mun sieluni? Kuka näkee mun sydämeen? Mitä jos mun Jumalani sanoisikin mulle, että kiellä Hänet ja kaikki muutkin Jumalat. Kiellä kaikki, koska jos tunnustaa uskovansa julkisesti, niin se on ylpeyttä. Ja ylpeys on pahasta. Mieluummin julistaa, että ei ole jumalia ja mieluummin julistaa omaa epäuskoaan. Mieluummin julistaa menevänsä kadotukseen, kun ylpeilee menevänsä taivaaseen. Koska uskon julistus on aina portti taivaaseen. Se ilmaisee, että olen ylempänä kuin ne jotka eivät usko. Jos taas sanoo, että ei usko niin silloin alentaa itsensä. Ja se joka itsensä alentaa se ylennetään.

Mitä jos mun Jumalani sanoo, että ei saa uskoa sokeasti mihinkään? Että usko on pahasta? Ei pidä julistaa mitään varmaksi tiedoksi ja ne asiat joihin luottaa ovat aina parhaita tämänhetkisiä arvioita, joilla on tukenaan empiiristä todistuspohjaa. Jos vain repii uskomuksia hatusta, eikä pyri edes todistamaan niitä, niin tekee maailmasta todellakin huonomman paikan. Silloin ei hyvää tarvitse todistella. Sanoo vain, että autan ihmisiä koska Jumala käskee. Silloin ei pahaa tarvitse todistella. Sanoo vain, että rankaisen ihmisiä koska Jumala käskee. Jos tämä ”usko” on maailmassa kaiken pahan alku ja juuri. Ja kaiken hyvän alku on, että perustelee aina mielipiteensä. Jos järjestä ja perusteluista versoaakin vain hyvää ja kaunista; eikä tippaakaan pahaa, niin kuin monet uskonnot opettavat?

Ja entä jos pahan suurin juoni on saada ihmiset uskomaan Jumalaan, joka jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin pelkästään sen perusteella sattuvatko he uskomaan sokeasti tähän ja tuohon. Sillä tavalla ihmisiltä riistetään vapaus, koska kun ihminen alkaa uskoa sokeasti johonkin, ei hän tosiasiassa tiedä tai välitä onko se lähtöisin hyvästä vai pahasta ja aiheutuuko siitä hyvää vai pahaa. Hän vain uskoo. Entä jos tämä usko on oikea pahan riemuvoitto? Ja jos joku asettuu tämän pahan puolelle taistelemaan järkeä vastaan saa hän vielä pahuuden miekan käteensä: toisten tuomitsemisen. Silloin nämä pahan sokaisemat alkavat tuomitsemaan ihmisiä, jotka pyrkivät tuomaan valoa ja järkeä maailmaan. Silloin nämä ihmiset tuomitsevat ihmisiä pelkästään siksi, että he eivät usko asioihin kuten he; eivät usko sokeasti.

Entä jos minun Jumalani ei haluakkaan suullista tunnustusta tai ikinä minkäänlaista tunnustusta. Hän on tietoinen omasta kaikkivaltiudestaan, eikä välitä tippaakaan pienten ihmisten tunnustuksista. Hän nauraa niille. Hänelle riittää, että ihmiset rakastavat toisiaan, pyrkivät tekemään hyvää ja pyrkivät elämään onnellisen elämän. Hänelle riittää, että ihmiset välittävät aidosti. Ja jokainen köyhälle annettu leipä on ylistys tämän Jumalan puoleen. Jokainen hyvä teko on iloksi hänen silmilleen. Ja jokainen vilpitön totuuden etsijä kävelee Hänen jalanjäljissään. Jokainen etsijä, joka ei usko mitään ennen kuin ”omin silmin näkee”. Jokainen etsijä, joka tarkistaa tietonsa kymmenistä eri lähteistä. Jokainen etsijä, joka ei sano mitään todeksi, vaan tiedostaa oman pienuutensa ja epäilee ja kritisoi kaikkea. Ja sanat ”en tiedä” ovat hunajaa tämän Jumalan korville. Sanoissa ”en tiedä” kaikuu vilpittömyys ja totuus. Tämä Jumala tietää, että ihmiset eivät voi tietää. Ja kun ihmiset tämän ymmärtävät he ovat jo puolimatkassa Hänen valtakuntaansa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä