Koita ajatella Jumalaa, joka ei tarvitse mitään, eikä vaadi ihmisiltä mitään. Hän ei tuppaudu kenenkään elämään, vaan antaa tämän maailman (ja lukemattomien muidenkin maailmoiden) pyöriä radallaan. Luonnonlaki nimeltä karman laki sekä kaiken maallisen katoavaisuus pitää huolta siitä, ettei kukaan pääse ylen määrin kukkoilemaan.
Jos ilahdutat muita, vedät puoleesi iloa ja jos satutat muita, vedät puoleesi kipua. Tällä tavalla kylvät mitä niität, elämästä toiseen. Ketään ei tässä jälleensyntymän kiertokulussa tuomita ikuiseen kadotukseen. Jokaisella on ikuisesti toivoa – jokainen voi omilla teoillaan parantaa tulevaisuuttaan.
Jumala on kiertokulun yläpuolella ja puolueeton. Hän ei rakasta herra Virtasta sen enempää kuin rouva Järvistä. Kaikki kuitenkin muuttuu, jos vaikkapa rouva Järvinen alkaa rakastaa Jumalaa. Jos vain Järvinen tekee aloitteen ja vilpittömästi kutsuu Jumalaa, haluaa Hänet elämäänsä, jotain alkaa taatusti tapahtua.
Jumala omistaa jo kaiken, ja Hän on itseriittoinen. On vain yksi asia, mitä me voimme Hänelle antaa. Se on rakkautemme.
Jumalaa ei kiinnosta, olemmeko kristittyjä, muslimeja, hinduja, sademetsien pakanoita. Jumalaa ei haittaa, vaikka kutsuisimme Häntä millä nimellä. Hän ottaa sen hahmon, joka meitä eniten miellyttää ja jota meidän on helpoin rakastaa, olipa se sitten komea mies, kaunis nainen, ihastuttava lapsi, viisas vanhus...
Jos me rakastamme Häntä, Hän vastaanottaa rakkautemme lahjana itselleen ja antaa meille vastarakkautta.
Millaista on Jumalan rakkaus? Millaista rakkautta Hän toivoo meiltä? Hindinkielinen runo auttakoon meitä:
Prema men hai sadaa denaa denaa
socanaa bhii nahii kucha hai lenaa
Rakkaudessa ainoa toive on antaa ja antaa; aito rakastaja ei edes ajattele ottavansa.
Jumalaan ei tee vaikutusta, vaikka uhraisit Hänelle miten paljon rahaa, jos sisimmässäsi harmittelet sitä tai kuvittelet, että nytpäs vasta olet hyvä ihminen. Mutta jos uhraat Hänelle rakkaudella pienen tilkan vettä, Hän juo sen mielellään ja hymyilee sinulle. Ja silloin Hän vasta hymyileekin, kun palvelet muita ihmisiä rakkaudesta Häneen, Hänen kunniakseen.
Jumala on ystävä. Kuten muittenkin ystävien kohdalla, mitä useammin ja syvällisemmin olet Häneen yhteydessä, sitä läheisemmiksi tulette. Jos rouva Järvinen rukoilee säännöllisesti ja yrittää pitää Jumalan mielessään rukoushetkien välilläkin, jos hän antaa kaikkien tekojensa olla lahjoja Jumalalle, Jumala on varmasti hänen kanssaan joka hetki. Järvinen tuntee Hänen suojelevan läsnäolonsa ja voi olla rauhallisin mielin.
Ennen pitkää herra Virtanen alkaa ihmetellä, onko rouva Järvinen rakastunut. Järvinenhän hymyilee ja on aina hyvällä tuulella, aivan kuin kulkisi aina kultansa kainalossa. Ja niinhän hän kulkeekin! Mutta kun Järvinen sitten rakastuneitten tavoin alkaa kertoa rakastetustaan säihkyvin silmin, Virtanen kavahtaa. Kauheaa, mikä hihhuli! ;-)
Tällaisen Jumalan minä olen löytänyt. On kaksi lähdettä, joista olen löytänyt tietoa Hänestä: Bhagavad Gita ("Herran laulu"), sekä kertomukset Krishnan elämästä.
Jos ilahdutat muita, vedät puoleesi iloa ja jos satutat muita, vedät puoleesi kipua. Tällä tavalla kylvät mitä niität, elämästä toiseen. Ketään ei tässä jälleensyntymän kiertokulussa tuomita ikuiseen kadotukseen. Jokaisella on ikuisesti toivoa – jokainen voi omilla teoillaan parantaa tulevaisuuttaan.
Jumala on kiertokulun yläpuolella ja puolueeton. Hän ei rakasta herra Virtasta sen enempää kuin rouva Järvistä. Kaikki kuitenkin muuttuu, jos vaikkapa rouva Järvinen alkaa rakastaa Jumalaa. Jos vain Järvinen tekee aloitteen ja vilpittömästi kutsuu Jumalaa, haluaa Hänet elämäänsä, jotain alkaa taatusti tapahtua.
Jumala omistaa jo kaiken, ja Hän on itseriittoinen. On vain yksi asia, mitä me voimme Hänelle antaa. Se on rakkautemme.
Jumalaa ei kiinnosta, olemmeko kristittyjä, muslimeja, hinduja, sademetsien pakanoita. Jumalaa ei haittaa, vaikka kutsuisimme Häntä millä nimellä. Hän ottaa sen hahmon, joka meitä eniten miellyttää ja jota meidän on helpoin rakastaa, olipa se sitten komea mies, kaunis nainen, ihastuttava lapsi, viisas vanhus...
Jos me rakastamme Häntä, Hän vastaanottaa rakkautemme lahjana itselleen ja antaa meille vastarakkautta.
Millaista on Jumalan rakkaus? Millaista rakkautta Hän toivoo meiltä? Hindinkielinen runo auttakoon meitä:
Prema men hai sadaa denaa denaa
socanaa bhii nahii kucha hai lenaa
Rakkaudessa ainoa toive on antaa ja antaa; aito rakastaja ei edes ajattele ottavansa.
Jumalaan ei tee vaikutusta, vaikka uhraisit Hänelle miten paljon rahaa, jos sisimmässäsi harmittelet sitä tai kuvittelet, että nytpäs vasta olet hyvä ihminen. Mutta jos uhraat Hänelle rakkaudella pienen tilkan vettä, Hän juo sen mielellään ja hymyilee sinulle. Ja silloin Hän vasta hymyileekin, kun palvelet muita ihmisiä rakkaudesta Häneen, Hänen kunniakseen.
Jumala on ystävä. Kuten muittenkin ystävien kohdalla, mitä useammin ja syvällisemmin olet Häneen yhteydessä, sitä läheisemmiksi tulette. Jos rouva Järvinen rukoilee säännöllisesti ja yrittää pitää Jumalan mielessään rukoushetkien välilläkin, jos hän antaa kaikkien tekojensa olla lahjoja Jumalalle, Jumala on varmasti hänen kanssaan joka hetki. Järvinen tuntee Hänen suojelevan läsnäolonsa ja voi olla rauhallisin mielin.
Ennen pitkää herra Virtanen alkaa ihmetellä, onko rouva Järvinen rakastunut. Järvinenhän hymyilee ja on aina hyvällä tuulella, aivan kuin kulkisi aina kultansa kainalossa. Ja niinhän hän kulkeekin! Mutta kun Järvinen sitten rakastuneitten tavoin alkaa kertoa rakastetustaan säihkyvin silmin, Virtanen kavahtaa. Kauheaa, mikä hihhuli! ;-)
Tällaisen Jumalan minä olen löytänyt. On kaksi lähdettä, joista olen löytänyt tietoa Hänestä: Bhagavad Gita ("Herran laulu"), sekä kertomukset Krishnan elämästä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ehkä kannatais mennä oppiin. Ei kukaan järkevä intiassa höpötä jumalasta
Luepa poika Bhagavad Gita ja mene oikeasti juttelemaan hindujen kanssa vaikka sinne Intiaan, ennen kuin esität väittämiäsi ja keräät uskonnollesi tietämätöntä mainetta. Enemmistö hinduista on vaisnavia, ja me höpötämme Jumalasta oikein mielellämme.
olen Intiassa käynyt 4 kertaa ja kyllä ne siellä "höpöttää" jumalista ja jumalista. Sitä en tiedä miten määrittelet järkevän intialaisen..
mutta ei sulla taida olla opettajaa, vai onko`? Jos sulla olisi opettaja niin pääsisit uskontopirusta eroon, tai muuten vielä miljoonien inkarnaation jälkeen vieläkin selität Bhagavad Gitaa
Itse opiskelen vedantaa, kashmir shaivismi ja Intian yogien teoksia, Bhagavad Gita on sama kuin raamattu mulle ja sellaiseen en kyllä ala.
I Am That: Talks With Sri Nisargadatta
Gitassa (säe 4.34) Krishna kehottaa kääntymään totuuden näkijöiden puoleen, kyselemään heiltä ja palvelemaan heitä. On mielenkiintoista, että Krishna puhuu heistä monikossa.
Pidänkin silmäni auki ja yritän imeä itseeni vaikutteita kaikilta viisautta uhkuvilta henkilöiltä, riippumatta siitä, mitä uskontoa he kannattavat. Näiden opettajien vaikutus hengelliseen elämääni on ollut mittamattoman tärkeä.
Ties mitä opetettavaa sinullakin minulle olisi, mutta piilotat viisautesi ivallisuuden alle.
on yli miljaardi ihmistä ja siellä on kaikki uskonnot edustettuna, hindut ovat varmasti yksi valta uskonnoista ja hinduilla on jumalia melkein joka lähtöön ja sen jokainen järkevä tietää jopa intiassa.
Ei se Bhagavat Gita mikään paha kirja ole. Itse en kiellä mitään enkä hajoita uskontoja, en edes jehovia. Niinkuin kysyn itseltäni voinko tehdä paremmin, niin pyydän muitakin ajattelemaan, esim. onko tässä järkeä? talossa on kerrokset, eri uskonnot on kerroksia ja uskontojen sisällä kerroksia, pyydän vain pohtimaan eri vaihtoehtoja, jos en olisi pyrkinyt kriittisesti eteenpäin, niin olisin todennäköisesti tänään kristitty....
Kannatan tutustumista vain idän uskontoihin...
Ei Guruilla vältämättä ole kaapuja, leimaa otsassa
jne.
ja jumalat ovat siitä kivoja, että ne on juuri sellaisia kun kukin haluaa niiden olevan mielikuvituksessaan, sillä senhän tuotekin ne on.
Ei mielikuvituksella ja todellisuudella paljoa eroa ole loppujen lopuksi. Molemmat tapahtuvat päämme sisällä.
PALVONTAA ESIINNY INTIASSA VAAN JUMALAN LUONTEEN PALVOMISTA. voisi sanoa että sama asia, mutta siinä on havaittavaa eroa
Jumalan luonne on kaikki-tietoisuus, itse jumala
on vain nappula pelissä, yritetään havaita koko peli, kyllä se jumalankin kautta onnistuu aluksi.
Jumala on kuin vene, joka hylätään kun saavutaan rannalle tai kunnes päästään käsiksi oppeihin jotka johtavat mielen erittelyn läpinäkemiseksi hinduilla mm. vedanta ja buddhalaisilla lukemattomia eri keinoja, kristityillä ei laisinkaan, sen takia kristin usko on niin surkeaa
koulukirjat käteen ja katso vähän...
on täällä ja tässä maailmankaikkeudessa vaikka sinulla ei olisi päätä ollenkaan.
sitten varmaan hindu temppelit ovatkin hindujumalien luonteenpalvonta temppeleitä?
Sitten viellä, kun puhut jumalan luonteesta tai jumalista yleensä, eikö olisi syytä mainita, että uskotaan näin tai sinä uskot, koska uskomuksesta ja uskonnostahan silloin on kysymys, ei tietämyksestä.
Lähinnä kyseessä on oman mielen toiminnasta.
on vaaraallista,
En osaisi lentää lentokonetta, ei ole tietoa/taitoa. Olen sokea uskovainen lentokoneen suhteen, en osaa kuin spekuloida. Mutta jos opiskelen ja harjoittelen niin ehkä onnistun lentämään koneella
samoin aluksi "henkiset asiat" ovat sokean uskonnon peitossa mutta kriittisesti edistyen sokea uskonto muuttuu tietämiseksi.
vain idän uskonnoissa....
sokea uskominen on vaarallista
Tietämiseen pitää pyrkiä...
Buddhalaisena tuen tietämistä en sokeita uskontoja
Temppelit/symbolit ovat pelkästään muistutuksia jumalan luonteesta
muutu luulemiseksi?
suhteellinen
absoluuttinen
ero kuin yöllä ja päivällä
katso tekstiä 2 truths
http://www.shenpen-osel.org/issue14.pdf
suurin osa teksteistä OK, uskonnollisuutta esiintyy
http://www.shenpen-osel.org
Buddhalaisilla kun ei noita jumalia pitäisi olla ollenkaan, on vain noita "valastuneita" ken sitten haluaa uskoa niihin.
Minä olen samaa mieltä, "tietämykseen pitää pyrkiä" mutta Buddhismikin sisälttää niin paljon todistamattomia uskomuksia, että en kyllä nimittäisi sitä tietämykseksi, en ainakaan sellaiseksi tietämykseksi mikä todistettavaa olisi, ja tieto mikä ei millään havaintoväliineellä ole havainnoitavissa eikä edes pääteltävissä minkään vaikutuksesta on vaikea pitää muuna kun pelkkänä uskona.
Buddhismiin kuuluva karman laki ja jälleensynymis oppi perustuu niin vanhoihin oppeihin, iseasiassa aina kulttuurien syntymisen aikaisiin uskomuksiin jota nyky tietämyksen perusteella voidaan pitää mahdottomana, jonka geneettinen tiede, solubiologia ja perinnöllisyys tiede ovat todistaneet.
Uskot tai et.
Että tietämykseen pitäisi pyrkiä, oikeaan tietämykseen, ei taikauskoiseen.
Mutta filosofiana Buddhan opit menettelee.
on se, mikä todistettu on.
sellaisiin opetuksiin josta todella on hyötyä.
Buddhalaisuus on totuuden huippua, se selviää katsomalla opetuksia.
tekstejä kuten
http://www.wisdom-books.com/ProductDetail.asp?CatNumber=9973
http://www.wisdom-books.com/ProductDetail.asp?CatNumber=7771
Osa buddhalaisista jutuista on tarkoitettu uskovaisille esim karman laki, inkarnaatio.
Jos sä katsot näitä tekstejä siellä oikein kumotaan filosofisesti kaikki uskonnolliset käsitykset kuten karma
Hnekilökohtaisesti pidän kaikkia tyhminä jotka eivät ole perehtyneet dzogcheniin, chaniin tai mahamudraan
"osa Buddhalaisten jutuista on tarkoitettu uskovaisaillel, esm, karman laki, inkarnarnaatio?
Siis Budhismiin ei kuulu karman laki?
Henkilökohtaisesti pidän tyhmänä kaikkia jotka ovat perehtyneet,dzogcheniin, chaniin tai mahamudraan ja uskovat niihin.
se mtä haluaat huippuna pitävän, mutta totuus taas on se mikä on totuudeksi todistettu.
Uskosi ei ole sitä.
niin on. Katso tekstejä niin tiedät.
harjoita sanaleikkejä. Uskonnosta en tiedä mitään, opiskelen idän uskontoja, ei siellä päin 'uskota' vaan tiedetään.
sielläpäin uskotaan tiedettävän.
Toiseksi, Aasiassa asuu maailman taikauskoisimmat ihmiset.
Ajattelen pitkälle samalla tavalla.
>>
Jumalaa ei kiinnosta, olemmeko kristittyjä, muslimeja, hinduja, sademetsien pakanoita. Jumalaa ei haittaa, vaikka kutsuisimme Häntä millä nimellä. Hän ottaa sen hahmon, joka meitä eniten miellyttää ja jota meidän on helpoin rakastaa, olipa se sitten komea mies, kaunis nainen, ihastuttava lapsi, viisas vanhus...
>>
Näin... Tämä voi olla kristitylle "vaikea" paikka. Ihme, ettei tähän ole jo kukaan vastannut, ettei raamatussa ilmoiteta muuta tietä, kuin Jeesus.
Ajattelen kuitenkin myös itse näin, että olisi Jumalan rajoittamista "tuomita" muita. Sehän on täysin Jumalan asia, millä tavalla ja nimellä hän kenetkin kohtaa. Ajattelisin että hän tosiaankin tulee meitä vastaan, ottamalla hahmon, joka meidän on helppo hyväksyä. Gadnhi totesi Jumalan olevan persoonallinen niille, jotka tarvitsevat hänen kosketustaan.
Uhraus Jumalalle on minulle hieman vieras asia, koska Jeesus oli itse se lopullinen ja ainoa tarvittava uhri.
Tietysti ymmärrän, kun aiemmin kirjoitit ettei Jumala tarvitse meiltä mitään, joten nimellinen "uhri" Jumalalle onkin pelkästään symboolinen rakkautemme osoitus.
Apua, onkohan minusta tulossa hindu, kun kirjoituksillesi tekee vain mieli nyökätä, että juuri näin;)
Ande