mutta kun nyt täällä puhutaan uskonnosta ja helvetistä ym. niin ihan tavallisena ihmisenä, joka en ole raamattua lukenut alusta loppuun, enkä juuri mistään välistäkään, koska se on niin vaikeaselkoista ja käsittämätöntä tavalliset aivot omaavalle ihmiselle.
Se, miksi en usko (vaikka toki johonkin uskon) on se, että niin lukemattomat kerrat, kun olen uskovaiseen ihmiseen törmännyt. On hän sitten minkä uskonlahkon ihmisiä tahansa, he ovat olleet ylimielisiä minua kohtaan ja heiltä en ole koskaan saanut apua, edes sydänsuruihin tai auton hinaamiseen. He ovat jopa sanoneet minulle, kun isäni kuoli, että Jumala rankaisee sinua. (olin silloin 16v.)
Kun olen sanonut, että minäkin uskon, niin heti ollaan ystävällisiä ja tekopyhiä, mutta kun olen hieman kertonut tarkemmin, että millä tavalla minä uskon, on jo helvetin tuliportti odottamassa ja minusta tullut paha ja syntinen.
En ymmärrä, miksi uskovaiset käyttäytyy näin? Olen jopa nähnyt, miten he ovat hylkäneet lapsensa, joka ei halunnut kuulua heidän seurakuntaansa. Miten äiti voi sen takia lakata rakastamasta omaa lastaan?
Olen myös huomannut että ne tuntemani uskovaiset naiset, ovat olleet hieman yksinkertaisia ja helposti johdatettavissa ja miehet taas hallitsevia ja dominoivia ihmisiä (minun tuntemat uskovaiset)
Ehkä siksi minä en ainakaan halua kuulua mihinkään ryhmään.
Jos uskovaiset alkaa minua tämän takia väittämään, että olen syntinen tai eksynyt lammas, niin minä sanon; Näyttäkää minulle, että olette oikeasti hyviä ihmisiä. Rakastakaa kaikkia ihmisiä ja älkää tuomitko heitä, sillä teillä ei ole siihen minkäänlaista valtaa. Antaa vähästänne niille, joilla ei ole sitäkään ja kunnioittakaa lähimmäistänne (vaimoa ja lapsianne) vaikka he olisivatkin joissakin asioissa kanssanne eri mieltä. Kun näin tapahtuu, saatan alkaa uskomaan taas, että uskossa oleminen on hyvä asia.
Se, miksi en usko (vaikka toki johonkin uskon) on se, että niin lukemattomat kerrat, kun olen uskovaiseen ihmiseen törmännyt. On hän sitten minkä uskonlahkon ihmisiä tahansa, he ovat olleet ylimielisiä minua kohtaan ja heiltä en ole koskaan saanut apua, edes sydänsuruihin tai auton hinaamiseen. He ovat jopa sanoneet minulle, kun isäni kuoli, että Jumala rankaisee sinua. (olin silloin 16v.)
Kun olen sanonut, että minäkin uskon, niin heti ollaan ystävällisiä ja tekopyhiä, mutta kun olen hieman kertonut tarkemmin, että millä tavalla minä uskon, on jo helvetin tuliportti odottamassa ja minusta tullut paha ja syntinen.
En ymmärrä, miksi uskovaiset käyttäytyy näin? Olen jopa nähnyt, miten he ovat hylkäneet lapsensa, joka ei halunnut kuulua heidän seurakuntaansa. Miten äiti voi sen takia lakata rakastamasta omaa lastaan?
Olen myös huomannut että ne tuntemani uskovaiset naiset, ovat olleet hieman yksinkertaisia ja helposti johdatettavissa ja miehet taas hallitsevia ja dominoivia ihmisiä (minun tuntemat uskovaiset)
Ehkä siksi minä en ainakaan halua kuulua mihinkään ryhmään.
Jos uskovaiset alkaa minua tämän takia väittämään, että olen syntinen tai eksynyt lammas, niin minä sanon; Näyttäkää minulle, että olette oikeasti hyviä ihmisiä. Rakastakaa kaikkia ihmisiä ja älkää tuomitko heitä, sillä teillä ei ole siihen minkäänlaista valtaa. Antaa vähästänne niille, joilla ei ole sitäkään ja kunnioittakaa lähimmäistänne (vaimoa ja lapsianne) vaikka he olisivatkin joissakin asioissa kanssanne eri mieltä. Kun näin tapahtuu, saatan alkaa uskomaan taas, että uskossa oleminen on hyvä asia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ovat niitä nimiuskovaisia, jotka taitavat olla enemmistö, valitettavasti.
Olen sitä mieltä, että tämänsortin uskovaiset eivät ensinkään tajua koko uskomisen aitoa ideaa.
Heidän on miltei mahdotonta käsittää, että oikea usko on ihmisen sisällä. Eikä näinollen tarvitse litanioita. (ei ainakaan ehdottomasti)
Mutta omaamalla 'hiljaisen' uskon, olisi heidän vaikeaa asettua muiden yläpuolelle tuomitsemaan.
Usko on ihmisten välissä, ja ihmisten ja Jumalan välissä, usko ei ole yksin, usko on yhdessä. Usko elää uskovaisten yhteisössä, ecclesiassa, konsensuksessa, apostolisessa kirkossa. Emme me yksin oman päämme sisällä voi saavuttaa yhteyttä Jumalaan, vaan yhdessä uskonveljiemme ja -sisariemme kanssa, vastaanottaessamme uskon pyhät sakramentit Jumalan mieheltä, joka pyhään työhönsä on varta vasten vihitty.
omaa tekstiäni, "uskon KOHDE" löytyy hyvin läheltä, omasta itsestä.
Itse'asiassa emme pääse tästä eroon, uskomme tai olemme uskomatta.
ovat olleet sellaisia,joilla ei ole ollut lähimmäisenrakkautta.
Minäkään en pidä sellaisista uskovista,heidän lähellään on paha olla.
Mutta on myös sellaisia uskovia,joiden usko ei ole pelkkää sanahelinää ja jotka välittävät lähimmäisistään,ja se näkyy heidän sanoissaan ja teoissaan,koko elämänasenteessa.
Suhtautuvat ystävällisesti ja kärsivällisesti myös epäuskoisiin ihmisiin.
Sellaisia uskovia kunnioittaa kuka tahansa,vaikka ei itse olisi edes uskossa.
Täydellisiä ihmisiä ei tietenkään ole olemassa,kaikilla on omat vikansa ja heikkoutensa,oli sitten uskossa tai ei.
Hyväsydämisiä ja myötätuntoisia ihmisiä on myös ei-uskovissa,ei se riipu siitä onko uskossa vai ei.
"Hyväsydämisiä ja myötätuntoisia ihmisiä on myös ei-uskovissa,ei se riipu siitä onko uskossa vai ei."
Kuten Dante runoelmassaan kuvailee, nämä hyveelliset ei-kristityt asuttavat helvetin ensimmäistä piiriä... Extra Ecclesiam nulla salus, eli ei pelastusta kirkon ulkopuolella.
>> Kuten Dante runoelmassaan kuvailee, nämä hyveelliset ei-kristityt asuttavat helvetin ensimmäistä piiriä... Extra Ecclesiam nulla salus, eli ei pelastusta kirkon ulkopuolella.
"En minä mistään pelastuksesta puhunut,sanoin vaan että hyväsydämisiä ja myötätuntoisia ihmisiä on myös ei-uskovissa."
Se ei auta. On tunnettava Jumala, jotta voi välttää ikuisen eron hänestä paikassa jossa on pimeää.
"Musta Munkki" on nyt "Munkkiveli".
Sama henkilö kummankin takana.
Olet muuntautumiskykyinen,mutta minua et petä!:)
Sellainen on jumalankieltäjän sielu: niin musta että se liallaan sokaisee silmät ja tahraa kaiken mitä ihminen ajattelee. Vailla toivoa, vailla rakkautta vaeltaa syntinen, joka on hyönnyt armon.
Et ole itekkään mikään pyhimys, enemmänkin tekopyhä ja ylenkatsova. Itsekäs ja tuomitseva. Vai meneekö miten harhaan?
Osuit ja upotit. Olen samaa mieltä monia pikkusieluisia pilkunviilaajia löytää joka päivä.
Tärkeintä on, että itsellä on oikea näkemys asioihin ja oikea perspektiivi. Pitää olla perusasiat ja perustukset kunnossa niin ei tartte kaikkien sukankuluttajien juttujen perässä juosta.
Ei kannata tuhlata energiaansa ihmisiin jotka ovat energia syöppöjä. Jos et ihmisen seurassa tunne tulevasi paremmaksi ihmiseksi niin unohda moinen tyyppi mutta jos tapaat ihmisen joka nostaa sinua ylemmäksi ja auttaa sinua tulemaan ja tuntemaan itsesi paremmaksi ihmisesksi niin sellaisista ystävistä kannattaa pitää kiinni. Olivatpa ne uskovaisia vai ei.
Meitä on moneen junaan, osa tulee resiinalla perässä ja monet jää asemalle lippuja heiluttelemaan.
"Olen samaa mieltä monia pikkusieluisia pilkunviilaajia löytää joka päivä."
Se mitä kutsut pilkunviilaukseksi ei ole pikkusieluisuutta, vaan teologiaa. Onko Kristus vain ihminen vaiko vain Jumala, vai molempia? Onko Pyhä Henkisi syntynyt Isästä, vai Isästä ja pojasta? Monta kirkolliskokousta on järjestetty pohtimaan näitä asioita jo muinoin Rooman valtakunnan aikana. Nämä ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä oikeille kristityille, jotka ottavat teologian ja filosofian vakavasti. Vaikka sydämen usko yksin pelastaisikin, järkikin on Jumalan lahja jota tulee käyttää niiden, jolla se on.
"Tärkeintä on, että itsellä on oikea näkemys asioihin ja oikea perspektiivi."
Tässäkin on syytä tutusta ensin 2000 vuoden teologiseen traditioon, ennen kuin ryhtyy keksimään pyörää uudelleen. Katolinen kirkko korostaa oppineisuuden, tiedon ja ajattelun merkitystä. Protestanttisen uskon individualismi on katolilaista uskovien kollektiiviseen konsensukseen ja kirkollisen tradition tuntemukseen perustuvaa perusasennetta vastassa. Jälkimmäinen asenne on valitettavasti suomalaisille nykyisin vieras 500 vuoden luterilaistamisen jälkeen.
Mutta palavat omassa missiossasi.
Onnea käännytystyössäsi. Olet oikeassa joko katolilainen kirkko on oikeassa tai sitten joku uudelleen palautettu kirkko mutta kaikki kirkot jotka ovat lähteneet katolisen kirkon helmasta eivät voi olla oikeassa eli protestanttinen liike kokonaisuudessaan on harhateillä. Korruptoitunutta kirkkoa ei voi korjat korjausliikkeellä koska protestanteilla ei ole valtuutta eli pappeutta (eivät ole koskaan saaneet sitä katoliselta kirkolta). Eli missä on totuus????
"Tämä ei liity kuolemaan mutta kun nyt täällä puhutaan uskonnosta ja helvetistä ym. niin ihan tavallisena ihmisenä, joka en ole raamattua lukenut alusta loppuun, enkä juuri mistään välistäkään, koska se on niin vaikeaselkoista ja käsittämätöntä tavalliset aivot omaavalle ihmiselle."
Siksi kannattaakin Raamatun tulkinnassa turvautua viisaampien neuvoon: apostolisen katolisen kirkon traditio on tutkinut pyhiä tekstejä jo kahden vuosituhannen ajan, ja tietää vastaukset useimpiin kysymyksiisi siitä, mitä Raamatussa todella sanotaan ja mitä elämänohjeita se sisältää. Älä kuvittele röyhkeiden protestanttien lailla olevasi viisaampi kuin kaikki kirkkoisät ja kirkon tohtorit. Luota katoliseen auktoriteettiin.
heidän tapansa tulkita raamattua. Yhtälailla päin mäntyä kuin "röyhkeillä protestanteilla".
>>Kun näin tapahtuu, saatan alkaa uskomaan taas
Sehän menee ihan psykologisesti näin;Aluksi kiistetään, sitten tapellaan vastaan ja lopuksi hyväksytään itestäänselvyytenä. (totuus siis)
Kristinuskovaiset ja muutkin tappelee totuutta vastaan, pienen ymmärryksen omaavilla käy näin. Ymmärrys kasvaa taas avoimuudella ja tiedolla.
Uskonnot ovat kuin laput silmien edessä, tulpat korvissa. Peittää ja tuhoaa oikean ihmisyyden. Oikean rakkauden ympäriltämme. Kuka voi rakastaa valheessa?
Myöskin pelko on yksi asia mikä saa uskovaiset häkellyksiin ja agressiivisiksi. Varsinkin jos joku sanoo että se ei mene näin. Miksi totuutta vastaan pitää käydä niin hanakasti?
Pelko näyttää oikean tien.