Löysinpä tällaisen sivun:
http://www.woman-ry.org/suomi/ajankoht.html
...jossa ko. yhdistys oli käynyt tilastokeskuksella, jossa oli sitten käyty tuloerotilastoja lävitse. (viimeinen artikkeli ko. sivulla)... lainaus ko. sivulta:
"Tilastojohtaja Riitta Harala valotti tasa-arvotilastojen antia. Naisia kiinnostavaa oli mm. naisten koulutustason korkeus, naiset ovat kaikissa maakunnissa suorittaneet miehiä useammin korkea-asteen tutkinnon. Miehillä on keskiasteen tutkinto naisia useammin. Kuitenkin naisten tulotaso on edelleen miesten tasoa alempi kaikissa maakunnissa. Tuloeroihin vaikuttavat sektoreiden väliset palkkaerot, naisten miehiä lyhyempi työaika ja miesten naisia korkeammat pääomatulot. " (22.1.2003)
Ts. kolme syytä asiaan kertoo puolueeton tilastokeskus:
1. sektoreiden väliset palkkaerot
2. naiset tekee lyhyempää työaikaa
3. miehillä on enemmän pääomatuloja (yrittäjät?)
-> mitä feminismi nyt voi tehdä tälle?
1. miehiä kannustetaan matalapalkka-aloille - naisia kouluttautumaan ansaintasektoreille.
2. naisia tekemään enemmän töitä -> tienaa enemmän
3. naisia enemmän yrittäjiksi (tai perimään rikkailta suvuilta?)
Mielenkiintoista oli, että tilastokeskus EI totea sitä, että naisilla olisi "samasta työstä eri palkka"...armaassa Suomenmaassamme kuten olen ollut kuulevinani usein väitettävän.
http://www.woman-ry.org/suomi/ajankoht.html
...jossa ko. yhdistys oli käynyt tilastokeskuksella, jossa oli sitten käyty tuloerotilastoja lävitse. (viimeinen artikkeli ko. sivulla)... lainaus ko. sivulta:
"Tilastojohtaja Riitta Harala valotti tasa-arvotilastojen antia. Naisia kiinnostavaa oli mm. naisten koulutustason korkeus, naiset ovat kaikissa maakunnissa suorittaneet miehiä useammin korkea-asteen tutkinnon. Miehillä on keskiasteen tutkinto naisia useammin. Kuitenkin naisten tulotaso on edelleen miesten tasoa alempi kaikissa maakunnissa. Tuloeroihin vaikuttavat sektoreiden väliset palkkaerot, naisten miehiä lyhyempi työaika ja miesten naisia korkeammat pääomatulot. " (22.1.2003)
Ts. kolme syytä asiaan kertoo puolueeton tilastokeskus:
1. sektoreiden väliset palkkaerot
2. naiset tekee lyhyempää työaikaa
3. miehillä on enemmän pääomatuloja (yrittäjät?)
-> mitä feminismi nyt voi tehdä tälle?
1. miehiä kannustetaan matalapalkka-aloille - naisia kouluttautumaan ansaintasektoreille.
2. naisia tekemään enemmän töitä -> tienaa enemmän
3. naisia enemmän yrittäjiksi (tai perimään rikkailta suvuilta?)
Mielenkiintoista oli, että tilastokeskus EI totea sitä, että naisilla olisi "samasta työstä eri palkka"...armaassa Suomenmaassamme kuten olen ollut kuulevinani usein väitettävän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Naiset tekevät keskimäärin lyhyempää palkkapäivää, mutta pidempää kotipäivää, mikä tekee naisten ja miesten päivistä yhtä pitkät. Sillä erotuksella, että mies nettoaa enemmän, koska palkkatyönosuus on suurempi.
Tämä tiedoksi niille, jotka veikkavat, että naiset vapaa-ajallaan vain meikkaavat ja juhlivat.
...muistatko, onko esim. tilastokeskuksella tietoa asiasta?
Esim. ikäjakauma suhteessa kotitöiden jakaumaan kiinnostaa.
Toinen lisäys omalta kohdalta asiaan on se, että totta kai rouvani tienasi huomattavasti vähemmän kuin minä, kun päätti jäädä kotiin lasten kanssa.
Yksi järkevä mittari olisikin sitten se, että katsottaisiin vaikkapa lapsiperheitä yhtenä yksikkönä. Tuloeroissa varmaankin paljon isompi ero on siinä, paljonko lapsiperheissä (edes aikuiset) tienaavat netto henkeä kohti (josta sitten itsensä lisäksi pitää elättää lapset) vs. paljonko rahaa jää singleille...
Mielestäni olisi esim. järkevää, että verotuksellisesti perheitä edelleen kohdeltaisiin yhtenä yksikkönä. Myös se, että perheiden yhteenlasketut eläkekertymät menisivät molempien aviopuolisoiden hyväksi tasan esim. lasten saannin jälkeen parantaisi varsinkin naisen asemaa huomattavasti. (ellei sitten ole esim. tehty avioehtoa...).
Helsingin Sanomat julkaisi aiheesta tutkimuksen, mutta kuka sen nyt olikaan sitten tehnyt?Hesarilla varmasti on se tieto.
Tietysti nuoremmat olivat tasavertaisempia kotitöissä, mutta asetelma kaipaa vielä kannustusta säilyäkseen ja muuttuakseen käytännöksi.
Perheverotuksessa pitäisi tasapuolisesti huojentaa yksinhuoltajienkin asemaa, vaikka kaikki eivät siihen ole leskeyden takia päätyneetkään.
Eläkekertymä kuulostaa äkkiseltään hyvältä ajatukselta.
feministit sitten ajamaan tasa-arvoista eläkekertymää aviopuolisoiden välille (joilla ei ole avioehtoa)... niin saatte vähän pisteitä kotirouviltakin.
Minä lupaan, että en kerro kenellekään, että ajatus oli minun. Kannatan sitä vain lämpimästi hiljaa taustalta.
Tuommoisen oikeasti tasa-arvoisen asian ajaminen olisi miljoona kertaa hienompaa kuin sukupuolikiintiöiden jne.
Kovin on inhimillistä, että itseä ja omaa tilannetta hyödyttävien asioiden "tasa-arvoinen" ajaminen on miljoona kertaa hienompaa kuin muiden oikeudenmukaisuuskysymysten.
Noin äkkiseltään käteeni sattui "arkistosta" Helsingin Sanomain vieraskynäkirjoitus, joka on tosin päivätty 10.elokuuta 2002, mutta koska palkkaepätasa-arvo on ollut pinnalla vuosia ja kirjoituksessa todetaan
"Naisten ja miesten palkkaeroja voidaan tarkastella monen eri aineiston avulla. Tilastokeskuksen tuottamia lähteitä ovat muun muassa palkkarakennetilasto, ansiotasoindeksi, tulonjakotilasto ja työolotutkimukset. Kaikki ne osoittavat palkkaerojen kaventuneen viime vuosikymmeninä h y v i n v ä h ä n" [kursiivi minun]
enkä ole lehdestä saanut lukea mistään mullistavista muutoksista parempaan (vakuutan etten ole viikonloppu- vaan jokapäiväinen kestotilaaja), niin uskallan tätä vielä lainata. Kirjoittaja on siis Anna-Maija Lehto, tilastokeskuksessa työskentelevä sosiologian dosentti ja EU:n Gender and Employment -asiantuntijaryhmän jäsen, ja otsikko:
Sukupuolten palkkaerossa vielä paljon asenteellisuutta
Suomi oli tuolloin saanut EU:lta suosituksen etsiä toimenpiteitä sitkeän palkkakuilun pienentämiseksi, joka on kirjoittajan mukaan kummallinen ero siinä mielessä, että suomalainen naistyövoima poikkeaa EU:n keskiarvosta nimenomaan keskeisissä palkkaeroja selittävissä tekijöissä eli työkokemuksessa sekä koulutustasossa (naiset koulutetumpia kuin miehet ja kuuluvat myös Euroopan koulutetuimpiin).
Varsin kiinnostavaa on, että kirjoituksen mukaan vuoden 1997 työolotutkimuksessa miehiltä löytyi vain vajaan vuoden verran enemmän työkokemusta kuin naisilta (eli palkkakehitys ei siten johtuisikaan mistään pitkistä äitiyslomista ja poissaoloista työelämässä).
Lehto mainitsee "paljon käytetyn Oaxaca-mallin" jossa taustatekijöiden vaikutusta on häivytetty siten että puhdas palkkasyrjintä saataisiin näkyviin. Tällöin palkkasyrjintä olisi kymmenisen prosenttia (ero on kokonaisuudessaan parikymmentä prosenttia). Tällä esitystavalla ei tietysti huomioida nais- ja miesalojen palkkaeroja, vaan saman alan eroja.
Kirjoittaja, joka on kiinnostunut myös nais- ja miesalojen eroista, esittää kaksi tapaa vähentää palkkaeroja:
1. ammatillisen eriytymisen vähentäminen
2. töiden samanarvoisuuden arviointi
Eriytymisen vähentäminen on erittäin hidasta ja työstään pitäville, tärkeää työtä tekeville ihmisille (esim sairaanhoitajat) pitäisi voida tarjota muutakin vaihtoehtoa kuin alan vaihtoa siinä tapauksessa ettei pysty elämän pelkän kutsumuksen voimalla. (sanakäänteet minun)
Pitäisi siis löytää päteviä keinoja arvioida töiden vaativuutta ja tärkeyttä. Naisille tyypillisissä töissä tulosta on nimittäin varsin vaikea mitata. (esim potilaan hyvinvointi ei suoraan rahallisesti mitattavissa) Jos halutaan tulospalkkausta, niin myös "naisten töiden" piirteet on kuitenkin otettava huomioon.
Kuitenkin myönteisiäkin esimerkkejä palkkaerojen kuromisesta löytyy. Kirjoittaja mainitsee saman lehden uutisoineen heinäkuun lopulla, että energia-alalla on saatu kavennettua sukupuolten palkkaeroa seitsemän vuoden panostuksella.
Myös sunnuntaisivujen kirjoitus Aina vähän huonompi (HS 1.9.2002) käsittelee tätä asenteellisuutta. Esim professori Sinikka Vanhala Helsingin kauppakorkeakoulusta toteaa:
"Suomessa on ihmeellinen tasa-arvomyytti. Uskomus, että olemme edistyksellisiä, vaikka olemme vain hyvää keskitasoa."
Vanhala on tutkinut mm. korkeakoulutettujen naisten sijoittumista työelämään.
Akavan lakimies Mina Helle puolestaan sanoo:
"Äitiyden kustannuksia liioitellaan. Ne eivät nouse mitenkään korkeiksi etenkään tasa-ammateissa, joissa miehiä ja naisia on kutakuinkin yhtä paljon."
Edellisen vuoden (2001) tasa-arvobarometrissä naisten tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin työelämässä uskoi joka toinen mies sekä vain vajaa kolmannes naisista. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö löytyisi myös ihmisiä, jotka voivat oikeutetusti kokea menestyneensä sukupuolesta riippumatta. Ei työelämän sukupuolierottelua nyt kuitenkaan voi ihan myytiksi väittää.
...tuossa tutkimuksessa vertailtu myös mm. työaikaa?
Tuo Haralan esitys nyt siteerasi juuri noita kolmea kriteeriä, jotka eivät suoraan kerro syrjinnästä, vaan esim. naisten erilaisesta priorisoinnista työelämässä.
Jackin kokemukset taas siitä, että naiset kokevat tyytyväisyyttä voidessaan valita sekä että (kun taas miesten oletetaan vielä olevan uraohjuksia), ovat lähellä omiani.
Noh... tarkat kriteerit olisivat mielenkiintoisia tietää, ennen kuin hutkitaan.
Eräs varmasti tulotasoon vaikuttava tekijä on sekin, että miehet ovat niin vahvasti yliedustettuina yrittäjissä. Jotkut yrittäjätkin menestyvät, toisaalta jotkut epäonnistuvat (yrittäminen on todella riskialtista).
... nimittäin koulutus ja työkokemus sinänsä eivät kerro vielä yksilöiden valmiudesta tehdä erilaisia työmääriä jne.
Siinä olen samaa mieltä, että hoitoalan arvostukselle on tehtävä jotain. Esim. paperiliiton kaltaiset ammattiliittobunkkerit, jotka suhteellisen kouluttamattomille (miehille?) ajavat järjettömän kovia palkkatasoja sitten pitäisi purkaa.
NAiset ovat ehkä sitten ammattiliitoissaan olleet kiltimpiä - jos hoitoalan liitto pysäyttäisi ihmisten hoidon, niin kuin paperiliitto aina hinaa liksojaan lakkoillen ylöspäin, niin sairaanhoitajilla olisi ihan erilainen palkkataso nykyisin, ja keinot olisivat löytyneet.
Naiset ovat olleet näissä sektoraalisissa palkka-asioissa liian kilttejä - ja kuunnelleet ihania ja "tasa-arvoisia" sossumiehiä (jotka huseeraavat myös ammattiliitoissa) ihan liikaa.
Jos nyt toisaalta sitten seurataan vasemmistolaista/sosiaalidemokraattista ideaalia "tasa-arvoisuudesta", niin silloinhan kovemmasta työnteosta ei palkita... Silloin vedotaan vain formaaliin koulutukseen ja (kalenteriajan, ei työmäärän mittaiseen) työkokemukseen.
Tuon Haralan avauksen kanssa olen enemmänkin sitten samaa mieltä, että palkkaerot johtunevat todella sektoraalisesta jakaumasta, naisten valmiudesta tehdä vähemmän töitä, ja naisten pienemmistä pääomatuloista (liittynevät naisten yrittäjyyteen).
Tuolla mallilla siis on pyritty poistamaan palkkaerolaskelmista erilaiset taustamuuttujat mahdollisimman kattavasti (täysin samanlaisia vertailtavia on tietenkin mahdoton löytää).
Käsittääkseni eroja on tutkittu samoissa töissä mm normaalilta työajalta, jolloin ylitöiden vaikutus on saatu häivytettyä.
Täältä löytyy Oaxaca-harjoitelma
http://www.tasa-arvo.fi/julkaisuja/palkkaerot.pdf
jossa mm havaittiin perhe- ja lapsilukumuuttujien vähäinen kvantitatiivinen merkitys, josta tehtiin alustava johtopäätös että "sukupuolten erilaiset perhevastuut ilmeisesti vaikuttavat paljonkin työn tarjontaan ja työmarkkinoille osallistumiseen, mutta itse palkanmuodostukseen tämä ero ei näytä kovin paljon lyövän läpi"
No, en ehtinyt kuin silmäillä, joten kannattaa varmasti tutustua itse.
Anna-Maija Lehdon artikkeli (ei HS:n julkaisema vaan ilm. yksityiskohtaisempi):
http://www2.umist.ac.uk/management/ewerc/egge/egge_publications/GPG2002_FI.pd
Otin muuten alunperin nuo HS:n jutut talteen siksi, että ne esittivät hieman vallitsevasta poikkevaa kuvaa (siis myönteisempää) lastenhankinnan vaikutuksista, eli
-kuviteltua pienemmät kustannukset työpaikalle
-kuviteltua pienemmät vaikutukset työkokemukselle
Siinä mainitsemassani sunnuntaisivujen jutussa oli kyllä myöskin siitä, miten naiset itsekin pitävät yllä työpaikan asenteita esim. suostumalla kahvinkeittoon ja sihteerinhommiin, vaikkeivät ne kuuluisi omaan työnkuvaan ja arkailemalla palkankorotuspyynnöissä. Ryhdistäytykää naiset.
...ensimmäinen linkkisi liittyi VArtiaisen juttuun. Siinä johtopäätöksissä todettiin, että miehet etenevät naisia nopeammin parempipalkkaisiin ammattinimikkeisiin. Toisaalta todettiin, että tämä ero häviää ajan myötä. Ts. tuntuisi siltä, että suurten ikäluokkien eläköidyttyä heidän asenteensa eivät enää ole vääristämässä tilastoja, ja homma oikenee (Vartiaisen esittämät trendit tulkitsin siten).
Lehdon artikkeli taas ei sitten hirveästi eritellyt eri ammattialoja.
Ammattialojen valitseminen oli edelleenkin suurin yksittäinen tekijä, joka selitti palkkaeroja.
Nuo tilastot vertasivat sitten sitä, että lapsien tekemisen vaikutukset olivat yllättävän pienet. Se miten nuo tilastot oli tehty, ei taas sitten yllätä - kun lapsia tehdään aina vain vähemmän ja vanhempana, niin ei se silloin vaikuta siihen kokemukseen... työkokemuseroa oli vuosi - nyt on muistettava, että armeijan käyneet saavat tuon ajan työkokemukseksi (onneksi) - mielestäni äitiysvapaa-aika pitäisi myös lukea tuohon tapaan työkokemukseksi.
Toisaalta Lehdon jutussa todettiin performanssipohjaisten palkkausmuotojen sitten lisäävän palkkauseroa miesten hyväksi ja naisten olevan suurena enemmistönä kiinteiden kuukausipalkkojen kategoriassa palkkatulomuotoina...
Koulutuksen merkityksestä olen yhä epävarmempi palkkaan verrannollisena - jos verrataan kunnon pohojalaista kirvesmiestä, joka keikkailee Helsingin seudulla ja yliassistenttia... arvatkaa vain, kumpi tienaa enempi ja reippaasti? (Tai paperityöntekijää vs. yliopistolla työskentelevää tohtorikoulutettua yliassaria).
Minä kyllä luin nuo tilastot noistakin tutkimuksista samalla tavoin, kuin tuo Riitta oli lukenut, johon viittasin tuossa avauksessani.