Nyt on sitten c-paperit eli vapautus saatu. Syynä mm. epilepsia ja masennus. Pari vuotta onkin tässä mennyt taas tuskaillessa että taipuisiko sosiaaliseen painostukseen ja menisi inttiin jotta saisi hyväksynnän kanssaihmisiltä vai ottaisiko vapautuksen kun sen melko varmasti saisi. Varmasti olisikin ollut todella opettavaista olla b-miehenä intissä jossain siivoamassa tai kantamassa puurokattiloita tms... Elämässäni on alkanut eräänlainen uusi alku. Varmasti tuottaa vaikeuksia esimerkiksi työnhaussa kun ei ole inttiä käyty, mutta tuskin haluaisinkaan olla punaniskan alaisena. Mutta suuri helpotus on että nyt ei enää tarvitse taas lykätä ja odotella. Nyt voin muuten hakea Suomen passinkin pidemmäksi aikaa kuin vuoteen 2008 asti. Tätä ennen ei ollut mahdollista kun oli asevelvollisuus suorittamatta. Tunnen itseni jälleen Suomen kansalaiseksi. Syytelkää ihan rauhassa selkärangattomaksi ja epäisänmaalliseksi. Tiedän itse mikä olen ja mihin pystyn ja syytöksenne menee toisesta korvasta ulos. Teitä muita joita ahdistaa tämä epätasa-arvoinen ja alistava asevelvollisuus, hakekaa ihmeessä vapautusta. Ahdistus on varmasti ihan pätevä syy hakea vapautusta. Saadaan tämäkin yleinen asevelvollisuus lopetettua kun huomaavat että se ei kaikille sovi ja lasku on liian kallis Suomelle.
Omatuntoni on puhdas
Hovarin Simppa
1207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskon että teit oikean päätöksen. Parikymppisenä nuori mies on johdateltavissa tai painostettavissa menemään armeijaan, mutta jos sen tekee vastoin sydämensä ääntä, voi asia kaduttaa jälkeenpäin.
Sitäpaitsi masennus ja epilepsia eivät ole leikin asioita eikä terveyttään pidä armeijan takia vaarantaa. Itse tiedän yhden ihmisen, joka sairastui armeijassa epilepsiaan - se oli varmaan hänellä piilevänä jo ennestään, mutta puhkesi armeijan stressaavissa oloissa. "Yllättäen" mitään korvauksia hänelle ei maksettu, vaikka armeijassa tulleen epilepsian takia on lääkitys päällä loppuiän.