Ministeri Liisa Hyssälä toi otsikoihin keskustelun "vastikkeettomasta sosiaaliturvasta", ilmeisen tietämättömänä asiaan liittyvästä lainsäädännöstä ja käytännöistä.
Ilmoitan heti aluksi, etten pidä sosiaaliturvan korvaamista työn tekemisellä mitenkään vääränä ratkaisuna silloin, kun ihmistä ei ole todettu työkyvyttömäksi. Palaan asian käytännön järjestelyihin alempana.
SOSIAALITURVAN TASOSTA
Suomessa on laki toimeentulotuesta, joka turvaa ihmisen perusmenoihin maksimissaan noin 350 euron tulon kuukaudessa asumiskulujen lisäksi. Toimeentulotuen perusosa on lähelle 400 euroa, mutta toimeentulotukiasiakas maksaa asumiskuluista 7% tuosta perusosasta, joten tämä syö muutaman kympin perusosasta.
Mikäli toimeentulotukea saava henkilö ei toimi työvoimaviranomaisen mielestä oikein, hänestä annetun työvoimaviranomaislausunnon nojalla toimeentulotukea voidaan alentaa 20% tai 40%. Tällöin toimeentulotukiasiakas saa elämiseen 200-280 euroa kuukaudessa. Työvoimapoliittiset toimenpiteet voivat olla esim. kurssi tai palkaton työharjoittelu tai työkokeilu, joihin osallistuminen on siis edellytys sille, että saa normaalin toimeentulotuen. Tuen saaminen on siis jo nykyisellään osittain riippuvaista työn tekemisestä. Toimeentulotuen normaalitasolla säilyttäminen edellyttää siis esim. työn tekemistä 30 tuntia viikossa tukea vastaan, työ tehdään usein yrityksissä, jotka eivät maksa kenellekään, ei edes työvoimahallinnolle senttiäkään työpanoksesta.
Jotkut vertaavat toimeentulotuen tasoa palkkaansa ja ajattelevat eron olevan pieni, jos esim. saa työstään palkkaa vaikka 500-1000 euroa enemmän kuin toimeentulotuki. He eivät aina tule ajatelleeksi sitä, että pienellä tulotasolla elävälle jokainen satanen nostaa elintasoa valtavasti, koska minimitulolla elettäessä kaikki raha menee ihan välttämättömiin menoihin, jolloin elintasoon, omaan viihtymiseen kuten harrastuksiin, matkoihin ja muuhun itseensä panostamiseen ei jää lainkaan rahaa. Jo muutama satanen yli toimeentulotukitason nostaa käytännössä elintasoa moninkertaisesti, tonni voi nostaa elintason jo monikymmenkertaiseksi, vaikka näennäisesti rahaa olisi vain 2-3 kertaisesti. Tämänhän jokainen muistaa esim. siitä, miten opiskeluaikojen kituuttamisen jälkeen elintaso nousi jo pienemmilläkin tuloilla huimasti.
SOSIAALITURVAN VASTIKKEELLISUUDESTA
Kuten jo tuli mainittuakin, moni ei tiedä, että sosiaaliturva on jo nyt osittain vastikkeellista. Saadakseen normaalin toimeentulotuen, ihmisen on osallistuttava työvoimahallinnon määräämiin toimiin kuten koulutukseen tai 30 tuntia viikossa olevaan palkattomaan "työharjoitteluun", joka on usein ihan normaalia työtä palkkatyötä tekevien rinnalla ilman, että työnantaja maksaa työstä edes työvoimahallinnolle tai muutoin valtiolle sentin senttiä. Mikäli ihminen ei osallistu noihin toimiin, hänen toimeentulotukeaan alennetaan niin, että elämisen taso käytännössä romahtaa minimistä äärimmäisen kurjistavaan tasoon. Suurin osa toimeentuloasiakkaista ilmeisesti osallistuu jo nykyisellään työvelvoitteeseen, koska alennus minimiturvasta pudottaa ihmisen tasolle, jolla ei voi pitkään tulla mitenkään toimeen.
Liisa Hyssälä vihjaa järjestelmään, jossa sosiaaliturva muutettaisiin kokonaan vastikkeelliseksi. Käytännössähän tämä tarkoittaisi sitä, että sosiaaliturvaa vastaan tulisi ihmisen tehdä jotakin osoitettua työtä. Järjestelmä siis edellyttäisi, että jotakin tekemistä pitäisi olla. Jotkut ihmiset esittävät, että työttömien pitäisi mennä vaikka siivoamaan teiden varsia tai puistoja tms. Tällaisten ajatusten esittäjille ei tunnu loppujen lopuksi olevan tärkeää se, että ihmiset tekisivät jotain tarpeellista, että heidän työpanoksestaan saataisiin hyötyä yhteisölle, vaan ennemmin vain pistää tekemään jotain tekemisen vuoksi, ehkä jopa halu nöyryyttää sosiaaliturvan asiakkaita.
Jos sosiaaliturvan vastikkeellisuutta halutaan lisätä entisestään, järkevästi ajatellen olisi tärkeää, että olisi olemassa jotakin tarpeellista työtä, joka hyödyttää taloutta ja yhteiskuntaa. Toisekseen tehtävät työt eivät saisi vääristää työmarkkinoita niin, että ne kilpailisivat subventoidusti yritysten kanssa. Tosin tätähän tapahtuu jo nyt, kun näitä yrityksille ilmaisia "työharjoittelijoita" työskentelee velvoitettuna ilman palkkaa yrityksissä.
Ensimmäiseksi tulisi siis purkaa nykyinen järjestelmä, jossa yritykset saavat näitä "työharjoittelijoita" vastikkeettomasti palvelukseensa.
Toiseksi tulisi keksiä yhteiskunnalle ja taloudellemme hyödyllistä tekemistä noin 300.000 työkykyiselle työttömällemme (virallinen, osa-aikatyöttömyys, työharjoittelijat, kursseilla olevat) niin, ettei se sotkisi kaupallisia työmarkkinoita tai vääristäisi kilpailua. Ne 50-100.000 työkyvytöntä työtöntä, joilla on lääkärin lausunto työkyvyttömyydestä, mutta eläkevakuutusyhtiön tai kelan epäämä eläke, tulisi siirtää työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jos jollakin konstilla keksittäisiin hyödyllistä tekemistä noille 300.000 työttömälle, heidän työn tekemiseensä tulisi kehittää sosiaaliturvaa vastaan velvoittava tai sen tarpeettomaksi tekevä järjestely. Paras keino olisi tarjota kaikille työkykyisille ja -halukkaille työttömille työpaikka valtion palveluksessa, esim. työvoimahallinnon työvoimanvuokrausyrityksen palveluksessa. Jos nyt joku sanoo, että eihän niitä nyt voi palkata, vedoten esim. siihen, ettei heille ole töitä, tai ettei valtio voi olla entistäkin suuremman joukon työnantaja, niin todettakoon, että samasta asiastahan on kyse silloinkin, jos rahaa ei anneta palkkana vaan vastikkeellisena sosiaaliturvana. Yhteiskuntahan silloinkin maksaa sosiaaliturvan ja järjestää työt. Työn tarjoaminen palkkatyönä on kuitenkin motivoivampaa. Palkan sivukulut eivät ole ongelma, koska ne, kuten myös verot, palautuvat loppujen lopuksi yhteiskuntaan tai eläkettä maksaviin yhtiöihin. Ja sosiaaliturvan asiakkaiden eläkkeetkin tulevat maksuun joka tapauksessa aikanaan, oli ne rahastoitu tai ei. Vain nettopalkka vs. sosiaaliturva ratkaisee.
Kun työhaluinen ja -kykyinen työtön palkattaisiin esim. työvoimahallinnon työvoimanvuokrausfirman palvelukseen minimipalkalla esim. 30 tunniksi viikossa, vastaisi se suurin piirtein nykyistä minimisosiaaliturvan tasoa. Ja tämä valtion työvoimanvuokrausfirma toimisi parhaana mahdollisena välineenä järjestämään näille "sosiaaliturvan velvoitetyöllistettäville" töitä, nyt vain niin, että sosiaaliturvaa ei tarvita, koska vastaava nettosumma tulee asiakkaalle palkkana työsuhteen kautta. Samalla voitaisiin purkaa tämä työmarkkinoita vääristävä ja ihmisiä nöyryyttävästi kohteleva, yrityksille ilmaistyötä tarjoava järjestely. Yritykset saisivat jatkossakin halutessaan työvoimaa työvoimahallinnon kautta, mutta eivät ilmaiseksi vaan markkinahintaista työvoimanvuokrausta vastaan. Sen lisäksi työvoimahallinto voisi organisoida palkkalistoillaan olevia ihmisiä erilaisiin yleishyödyllisiin yhteiskunnan tehtäviin sitä mukaa, kun niitä keksittäisiin.
Kun jokaiselle halukkaalle työkykyiselle työttömälle olisi tarjolla tämä 30h/viikko työpaikka työvoimahallinnon tai vastaavan valtion tahon palveluksessa minimipalkkaa vastaan, voitaisiin vastikkeeton sosiaaliturva purkaa pääosin kokonaan. Jäljelle jäisi ainoastaan toimeentuloturva hyväksyttyjen ylimääräisten menojen, kuten sairauskulujen kattamiseksi. Alkoholistit ja muut työkyvyttömät hoidettaisiin terveydenhuoltojärjestelmän kautta heille kuuluviin hoitotoimenpiteisiin ja yksilökohtaisesti työkyvyttömyyden vaatiessa eläkkeelle.
Monimutkaista järjestelyä sosiaaliturvan vastikkeellistamiseksi ei siis tarvita, vaan tarvitaan työpaikka jokaiselle halukkaalle työttömälle, jolloin sosiaaliturva käy likipitäen tarpeettomaksi, vain poikkeustilanteita koskevaksi järjestelyksi.
Kiukuttelut siitä, ettei näin voisi tehdä ja ettei näitä työttömiä "luusereita" voi kukaan palkata ovat turhia, kysymyshän on tosi asiassa juuri siitä, että järjestetään työtä nykyisen sosiaaliturvan tasoa vastaavalla nettopalkalla. Rahallisesti ja toiminnallisesti siis samasta asiasta, jota tavoitellaan sosiaaliturvan vastikkeellistamisella.
Ilmoitan heti aluksi, etten pidä sosiaaliturvan korvaamista työn tekemisellä mitenkään vääränä ratkaisuna silloin, kun ihmistä ei ole todettu työkyvyttömäksi. Palaan asian käytännön järjestelyihin alempana.
SOSIAALITURVAN TASOSTA
Suomessa on laki toimeentulotuesta, joka turvaa ihmisen perusmenoihin maksimissaan noin 350 euron tulon kuukaudessa asumiskulujen lisäksi. Toimeentulotuen perusosa on lähelle 400 euroa, mutta toimeentulotukiasiakas maksaa asumiskuluista 7% tuosta perusosasta, joten tämä syö muutaman kympin perusosasta.
Mikäli toimeentulotukea saava henkilö ei toimi työvoimaviranomaisen mielestä oikein, hänestä annetun työvoimaviranomaislausunnon nojalla toimeentulotukea voidaan alentaa 20% tai 40%. Tällöin toimeentulotukiasiakas saa elämiseen 200-280 euroa kuukaudessa. Työvoimapoliittiset toimenpiteet voivat olla esim. kurssi tai palkaton työharjoittelu tai työkokeilu, joihin osallistuminen on siis edellytys sille, että saa normaalin toimeentulotuen. Tuen saaminen on siis jo nykyisellään osittain riippuvaista työn tekemisestä. Toimeentulotuen normaalitasolla säilyttäminen edellyttää siis esim. työn tekemistä 30 tuntia viikossa tukea vastaan, työ tehdään usein yrityksissä, jotka eivät maksa kenellekään, ei edes työvoimahallinnolle senttiäkään työpanoksesta.
Jotkut vertaavat toimeentulotuen tasoa palkkaansa ja ajattelevat eron olevan pieni, jos esim. saa työstään palkkaa vaikka 500-1000 euroa enemmän kuin toimeentulotuki. He eivät aina tule ajatelleeksi sitä, että pienellä tulotasolla elävälle jokainen satanen nostaa elintasoa valtavasti, koska minimitulolla elettäessä kaikki raha menee ihan välttämättömiin menoihin, jolloin elintasoon, omaan viihtymiseen kuten harrastuksiin, matkoihin ja muuhun itseensä panostamiseen ei jää lainkaan rahaa. Jo muutama satanen yli toimeentulotukitason nostaa käytännössä elintasoa moninkertaisesti, tonni voi nostaa elintason jo monikymmenkertaiseksi, vaikka näennäisesti rahaa olisi vain 2-3 kertaisesti. Tämänhän jokainen muistaa esim. siitä, miten opiskeluaikojen kituuttamisen jälkeen elintaso nousi jo pienemmilläkin tuloilla huimasti.
SOSIAALITURVAN VASTIKKEELLISUUDESTA
Kuten jo tuli mainittuakin, moni ei tiedä, että sosiaaliturva on jo nyt osittain vastikkeellista. Saadakseen normaalin toimeentulotuen, ihmisen on osallistuttava työvoimahallinnon määräämiin toimiin kuten koulutukseen tai 30 tuntia viikossa olevaan palkattomaan "työharjoitteluun", joka on usein ihan normaalia työtä palkkatyötä tekevien rinnalla ilman, että työnantaja maksaa työstä edes työvoimahallinnolle tai muutoin valtiolle sentin senttiä. Mikäli ihminen ei osallistu noihin toimiin, hänen toimeentulotukeaan alennetaan niin, että elämisen taso käytännössä romahtaa minimistä äärimmäisen kurjistavaan tasoon. Suurin osa toimeentuloasiakkaista ilmeisesti osallistuu jo nykyisellään työvelvoitteeseen, koska alennus minimiturvasta pudottaa ihmisen tasolle, jolla ei voi pitkään tulla mitenkään toimeen.
Liisa Hyssälä vihjaa järjestelmään, jossa sosiaaliturva muutettaisiin kokonaan vastikkeelliseksi. Käytännössähän tämä tarkoittaisi sitä, että sosiaaliturvaa vastaan tulisi ihmisen tehdä jotakin osoitettua työtä. Järjestelmä siis edellyttäisi, että jotakin tekemistä pitäisi olla. Jotkut ihmiset esittävät, että työttömien pitäisi mennä vaikka siivoamaan teiden varsia tai puistoja tms. Tällaisten ajatusten esittäjille ei tunnu loppujen lopuksi olevan tärkeää se, että ihmiset tekisivät jotain tarpeellista, että heidän työpanoksestaan saataisiin hyötyä yhteisölle, vaan ennemmin vain pistää tekemään jotain tekemisen vuoksi, ehkä jopa halu nöyryyttää sosiaaliturvan asiakkaita.
Jos sosiaaliturvan vastikkeellisuutta halutaan lisätä entisestään, järkevästi ajatellen olisi tärkeää, että olisi olemassa jotakin tarpeellista työtä, joka hyödyttää taloutta ja yhteiskuntaa. Toisekseen tehtävät työt eivät saisi vääristää työmarkkinoita niin, että ne kilpailisivat subventoidusti yritysten kanssa. Tosin tätähän tapahtuu jo nyt, kun näitä yrityksille ilmaisia "työharjoittelijoita" työskentelee velvoitettuna ilman palkkaa yrityksissä.
Ensimmäiseksi tulisi siis purkaa nykyinen järjestelmä, jossa yritykset saavat näitä "työharjoittelijoita" vastikkeettomasti palvelukseensa.
Toiseksi tulisi keksiä yhteiskunnalle ja taloudellemme hyödyllistä tekemistä noin 300.000 työkykyiselle työttömällemme (virallinen, osa-aikatyöttömyys, työharjoittelijat, kursseilla olevat) niin, ettei se sotkisi kaupallisia työmarkkinoita tai vääristäisi kilpailua. Ne 50-100.000 työkyvytöntä työtöntä, joilla on lääkärin lausunto työkyvyttömyydestä, mutta eläkevakuutusyhtiön tai kelan epäämä eläke, tulisi siirtää työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jos jollakin konstilla keksittäisiin hyödyllistä tekemistä noille 300.000 työttömälle, heidän työn tekemiseensä tulisi kehittää sosiaaliturvaa vastaan velvoittava tai sen tarpeettomaksi tekevä järjestely. Paras keino olisi tarjota kaikille työkykyisille ja -halukkaille työttömille työpaikka valtion palveluksessa, esim. työvoimahallinnon työvoimanvuokrausyrityksen palveluksessa. Jos nyt joku sanoo, että eihän niitä nyt voi palkata, vedoten esim. siihen, ettei heille ole töitä, tai ettei valtio voi olla entistäkin suuremman joukon työnantaja, niin todettakoon, että samasta asiastahan on kyse silloinkin, jos rahaa ei anneta palkkana vaan vastikkeellisena sosiaaliturvana. Yhteiskuntahan silloinkin maksaa sosiaaliturvan ja järjestää työt. Työn tarjoaminen palkkatyönä on kuitenkin motivoivampaa. Palkan sivukulut eivät ole ongelma, koska ne, kuten myös verot, palautuvat loppujen lopuksi yhteiskuntaan tai eläkettä maksaviin yhtiöihin. Ja sosiaaliturvan asiakkaiden eläkkeetkin tulevat maksuun joka tapauksessa aikanaan, oli ne rahastoitu tai ei. Vain nettopalkka vs. sosiaaliturva ratkaisee.
Kun työhaluinen ja -kykyinen työtön palkattaisiin esim. työvoimahallinnon työvoimanvuokrausfirman palvelukseen minimipalkalla esim. 30 tunniksi viikossa, vastaisi se suurin piirtein nykyistä minimisosiaaliturvan tasoa. Ja tämä valtion työvoimanvuokrausfirma toimisi parhaana mahdollisena välineenä järjestämään näille "sosiaaliturvan velvoitetyöllistettäville" töitä, nyt vain niin, että sosiaaliturvaa ei tarvita, koska vastaava nettosumma tulee asiakkaalle palkkana työsuhteen kautta. Samalla voitaisiin purkaa tämä työmarkkinoita vääristävä ja ihmisiä nöyryyttävästi kohteleva, yrityksille ilmaistyötä tarjoava järjestely. Yritykset saisivat jatkossakin halutessaan työvoimaa työvoimahallinnon kautta, mutta eivät ilmaiseksi vaan markkinahintaista työvoimanvuokrausta vastaan. Sen lisäksi työvoimahallinto voisi organisoida palkkalistoillaan olevia ihmisiä erilaisiin yleishyödyllisiin yhteiskunnan tehtäviin sitä mukaa, kun niitä keksittäisiin.
Kun jokaiselle halukkaalle työkykyiselle työttömälle olisi tarjolla tämä 30h/viikko työpaikka työvoimahallinnon tai vastaavan valtion tahon palveluksessa minimipalkkaa vastaan, voitaisiin vastikkeeton sosiaaliturva purkaa pääosin kokonaan. Jäljelle jäisi ainoastaan toimeentuloturva hyväksyttyjen ylimääräisten menojen, kuten sairauskulujen kattamiseksi. Alkoholistit ja muut työkyvyttömät hoidettaisiin terveydenhuoltojärjestelmän kautta heille kuuluviin hoitotoimenpiteisiin ja yksilökohtaisesti työkyvyttömyyden vaatiessa eläkkeelle.
Monimutkaista järjestelyä sosiaaliturvan vastikkeellistamiseksi ei siis tarvita, vaan tarvitaan työpaikka jokaiselle halukkaalle työttömälle, jolloin sosiaaliturva käy likipitäen tarpeettomaksi, vain poikkeustilanteita koskevaksi järjestelyksi.
Kiukuttelut siitä, ettei näin voisi tehdä ja ettei näitä työttömiä "luusereita" voi kukaan palkata ovat turhia, kysymyshän on tosi asiassa juuri siitä, että järjestetään työtä nykyisen sosiaaliturvan tasoa vastaavalla nettopalkalla. Rahallisesti ja toiminnallisesti siis samasta asiasta, jota tavoitellaan sosiaaliturvan vastikkeellistamisella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoittelet vähän turhan viisaita tälle foorumille. Kohta tulee joku "tebe" ja oksentaa taas omaa kyvyttömyyttään palstalle.
Eipä tarvi kauaa lukea ihmisen kirjoittamia tekstejä, niin näkee, kenestä on johonkin. Sun teksteistä näkyy laaja asiantuntemus sekä korkea koulu- ja sydämen sivistys, paljon olet funtsinut asioita. Hyvä.
Hei!
Lainasitko juttusi rungon täältä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000036349157
vai kirjoitteletko monella nikillä?
Tunnet perhanan hyvin nuo työkkärin ja sossun hommelit. Taitaa kokemusta olla. Montako vuotta olet joutunut työttömänä olemaan?
Asioiden pikaista paranemista toivottaen,
Pete
En lainannut juttuni runkoa tuolta, mutta olen kirjoitellut tästä(kin) aiheesta monesti.
Työttömänä en ole itse onneksi joutunut koskaan olemaan, 90 -luvun lamankin selvisin onnekkaasti aloittamalla jatko-opinnot ennen kuin lama alkoi, jolloin opiskelin korkeakoulututkinnon aiemman oltua ammattitutkinto. Mutta työttömyys olisi voinut hyvin kohdata silloin, elleivät muutaman vuoden opinnot olisi sattuneet ajoittumaan siihen ajankohtaan.
Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia tai resursseja opiskella.
Työmarkkinat tunnen varsin hyvin, koska ole työskennellyt läheisesti aikuiskoulutukseen liittyen aiemmin vuosia, en kuitenkaan työvoimahallinnon palveluksessa.
Sosiaaliturvasta ja yhteiskunnallisista asioista saa toki tietoa muutenkin tuolla tasolla, joka käy ilmi kirjoituksestani, vaikkei olisi omakohtaista kokemusta asiakkaana tai työn kautta. Ja tietoa olisi jokaisen hyvä hankkiakin ennen kuin ottaa kantaa asioihin, valitettavasti vain monet huutavat kovaäänisesti ja ankarasti kantaansa, vaikkeivät ole perehtyneet edes sen vertaa asioihin kuin itse olen tehnyt. Ja kantaahan voi ja pitäisikin ottaa yhteiskunnallisiin asioihin, vaikkei omaisikaan omakohtaista kokemusta niihin kaikkiin, yksi inhimillinen ominaisuushan meissä monissa on myös empatiakyky. Kovin kapeaksi kävisi keskustelu, jos esim. työttömyydestä ja sosiaaliturvasta saisivat kirjoittaa ja keskustella vain ne, joilla siitä on omakohtaista kokemusta. Oletko itse ottanut kantaa ko. aiheeseen ilman omakohtaista kokemusta? Kenties ilman tietoakin asioiden oikeasta laidasta, mikä sitten onkin jo valitettavampaa?
Tuon empatiakyvyn pohjalta minäkin toivon monien yhteiskunnallisten ongelmien ja niiden uhrien kohdalla pikaista paranemista, vaikka omat asiat ovatkin aina olleet hyvällä tolalla, siitä saan olla kiitollinen. Useimmat asiat pärjäämisessämmehän eivät ole omaa ansioitamme, jos olemme opiskelleet ja menestyneet kyvyillämme työelämässä ja muutenkin elämässä, niin lahjakkuus on kuitenkin lahjaa, jonka pohjalta ponnistamme. Joten liikaa ei kannata leukaa nostaa eikä myöskään halveksia niitä, joille ei ole yhtä paljon annettu kykyjä, lahjakkuutta tai energisyyttä.
Ehdotuksesi on loistava. Itse en ole ihan moraalisista syistä ottanut noita työharjoittelijoita ilmaiseksi työvoimaksi, vaikka työvoimatoimiston viranomaiset ovat soitelleet ja tyrkyttäneet. Ei edes kehtaa näin pienellä paikkakunnalla, kun ihmiset on tuttuja keskenään, nöyryyttää ketään tuollaisella järjestelyllä. Jos olen apua tarvinnut, olen palkankin maksanut. Mutta tuo ajatus työvoimatoimiston palkkalistoilla olevista työttömistä, rahoitettuna sosiaaliturvaan nyt menevillä menoilla, on loistava. Silloin voisi itsekin sitä kautta vuokrata työvoimaa ihan asiallista korvausta vastaan tarvittaessa. Suosittelen sinua laittamaan ehdotuksesi valtionhallintoon, jos siellä olisi järkeä ottaa ajatus käyttöön. Olisi varmasti monelle työttömälle helpotus, kun olisi palkallista työtä tarjolla vaikka se 30 tuntiakin viikossa sen sijaan, että täytyy käydä kerjäämässä rahaa sosiaalitoimistosta.
Mihin sinulta unohtui harkinnanvarainen sosiaaliavustus.
Sitä voidaan maksaa lakiinsidotun sosiaaliavustuksen päälle.
On tullut yleiseksi käytännöksi suurissa kaupungeissa maksaa tätä apua pakolaisstatuksella maahan muuttaneille.
Eli tälläinen ihminen voi surutta tuhlata vuokrarahansa vaikka viihde-elektroniikkaan ja hake sitten uudet vuokrarahansa sosiaalitoimistosta.
Olen muuten törmännyt näihin tapauksiin useasti.
Käsittelin asiaa suomalaisten kannalta ja he eivät taida paljon harkinnanvaraista saada kuin todellisessa hädässä.
Maahanmuuton suhteen olen isänmaallisella linjalla, jossa maahanmuutto tulisi aina olla luvanvaraista, perustuen lähinnä turismin, opiskelun tai työn vuoksi myönnettyihin lupiin, niidenkin osalta kahdessa jälkimmäisenä mainitussa hyvin harkitusti ja rajoitetusti, ottaen huomioon oman työmarkkinatilanteen ja opiskelijavaihdon tasapuolisuuden.