Käännynnäisten sirkus?

Luen näiden vanhojen katolilaisten juttuja.
Niiden perusteella tulee sellainen kuva, että seurakuntalaisten välinen rakkaus puuttuu. Olisiko parempi sanoa, että Henki puuttuu. Sen korvaa sivistyneeksi itsensä tuntevien uskonnonharrastajien hillitty ylimielisyys.
Sisaria ja veljiä Kristuksessa ei ole, on vain meitä paremmin ja kauemmin kirkon kulttuuriin orientoituneita. Sitten on näitä tulokkaita, jotka töpeksivät sulkeisissa tai syövät veitsellä soosia.

Ei se luterilaistenkaan nimikristittyjen parissa kaksista ole - varsinkaan kun nuo eivät edes teeskentele uskovaa, mutta nämä ovat sentään tehneet elämässään itse valinnan ja ratkaisunsa erota ja liittyä uuteen kirkkoon.
Oudoksuttaa tämä ratkaisun jälkeinen hengettömyys. Antaa ymmärtää, että ratkaisun takana ei olekaan Kristuksen löytämisestä saatava lohtu, vaan kulttuurinen tyydytys.
"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki; Kristuksen sisällinen tunteminen", sanottiin jollekin hepulle kerran. Sitä puutetta ei hartainkaan interiööri menoineen korvaa.

on sataprosenttisesti totta. Ehkä meidän vanhempien pitäisi myhäillen seurata vieressä ja ajatella, että tuokin hyöryäminen loppuu aikanaan, kun katolinen usko avautuu ja syvenee eikä se ole pelkästään kirjaviisautta.
Eivät toki kaikki uudet "hurahda" vaan etenevät kaikessa hiljaisuudessa omaa tahtiaan.
Me ihmiset olemme erilaisia. Ehkä on myös jonkinasteisesta ylpeydestä kyse silloin, kun nuorempi alkaa opettaa vanhempaa ja kokeneempaa. Joskus se toki on paikallaan, mutta useimmiten ei.
Aivan varmasti muutama tämänkin palstan "opettajista" vaikenee jonkun ajan kuluttua, niin on käynyt ennenkin ja tulee käymään vastaisuudessakin. Valitettavasti usein käy myös niin kuin kirjoitit, että höyryjen haihduttua erotaan kirkosta.

mut kylmää kirjoitti:

Luen näiden vanhojen katolilaisten juttuja.
Niiden perusteella tulee sellainen kuva, että seurakuntalaisten välinen rakkaus puuttuu. Olisiko parempi sanoa, että Henki puuttuu. Sen korvaa sivistyneeksi itsensä tuntevien uskonnonharrastajien hillitty ylimielisyys.
Sisaria ja veljiä Kristuksessa ei ole, on vain meitä paremmin ja kauemmin kirkon kulttuuriin orientoituneita. Sitten on näitä tulokkaita, jotka töpeksivät sulkeisissa tai syövät veitsellä soosia.

Ei se luterilaistenkaan nimikristittyjen parissa kaksista ole - varsinkaan kun nuo eivät edes teeskentele uskovaa, mutta nämä ovat sentään tehneet elämässään itse valinnan ja ratkaisunsa erota ja liittyä uuteen kirkkoon.
Oudoksuttaa tämä ratkaisun jälkeinen hengettömyys. Antaa ymmärtää, että ratkaisun takana ei olekaan Kristuksen löytämisestä saatava lohtu, vaan kulttuurinen tyydytys.
"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki; Kristuksen sisällinen tunteminen", sanottiin jollekin hepulle kerran. Sitä puutetta ei hartainkaan interiööri menoineen korvaa.

että seurakuntalaisten välinen rakkaus puuttuu. Kyllä sitä on, mutta ihmisistä on kyse eikä pyhimyksistä. On turha kuvitella, että me olemme pyhimyksiä, ei kukaan meistä ole täydellinen ei maallikot eivätkä papit, ei sisaret eikä piispat.
Onneksi meillä katolilaisilla on rippi ja parannuksen sakramentti.

Jos joku kuvittelee olevansa parempi kuin toinen, on taatusti eksyksissä.

henkasta... kirjoitti:

että seurakuntalaisten välinen rakkaus puuttuu. Kyllä sitä on, mutta ihmisistä on kyse eikä pyhimyksistä. On turha kuvitella, että me olemme pyhimyksiä, ei kukaan meistä ole täydellinen ei maallikot eivätkä papit, ei sisaret eikä piispat.
Onneksi meillä katolilaisilla on rippi ja parannuksen sakramentti.

Jos joku kuvittelee olevansa parempi kuin toinen, on taatusti eksyksissä.

Tulkaapa kaikki eksyneet takaisin luterilaiseen kirkkoon. niin löydätte uudelleen rakkauden. Meillä on seuroissa ja kirkkokahveilla tunnelmaa ja nuorisoilloissa gospel raikaa. Tulkaa ja eläkää rakkaus todeksi. Täällä on vain riitoja ja panettelua.

äärelle kirjoitti:

Tulkaapa kaikki eksyneet takaisin luterilaiseen kirkkoon. niin löydätte uudelleen rakkauden. Meillä on seuroissa ja kirkkokahveilla tunnelmaa ja nuorisoilloissa gospel raikaa. Tulkaa ja eläkää rakkaus todeksi. Täällä on vain riitoja ja panettelua.

Me kuunnellaan Palestrinan messuja, mumistaan latinaa ja irvistellään!

henkasta... kirjoitti:

on sataprosenttisesti totta. Ehkä meidän vanhempien pitäisi myhäillen seurata vieressä ja ajatella, että tuokin hyöryäminen loppuu aikanaan, kun katolinen usko avautuu ja syvenee eikä se ole pelkästään kirjaviisautta.
Eivät toki kaikki uudet "hurahda" vaan etenevät kaikessa hiljaisuudessa omaa tahtiaan.
Me ihmiset olemme erilaisia. Ehkä on myös jonkinasteisesta ylpeydestä kyse silloin, kun nuorempi alkaa opettaa vanhempaa ja kokeneempaa. Joskus se toki on paikallaan, mutta useimmiten ei.
Aivan varmasti muutama tämänkin palstan "opettajista" vaikenee jonkun ajan kuluttua, niin on käynyt ennenkin ja tulee käymään vastaisuudessakin. Valitettavasti usein käy myös niin kuin kirjoitit, että höyryjen haihduttua erotaan kirkosta.

Jos käännynnäiset ovat parempia katolilaisia kuin laiskistuneemman vanhat hiippakuntalaiset, mikä oikeuttaa jälkimmäisten ylimielisen asenteen, jonka mukaan vasta kääntyneet ovat suurin piirtein jonkin sortin hihhuleita?

henkasta... kirjoitti:

että seurakuntalaisten välinen rakkaus puuttuu. Kyllä sitä on, mutta ihmisistä on kyse eikä pyhimyksistä. On turha kuvitella, että me olemme pyhimyksiä, ei kukaan meistä ole täydellinen ei maallikot eivätkä papit, ei sisaret eikä piispat.
Onneksi meillä katolilaisilla on rippi ja parannuksen sakramentti.

Jos joku kuvittelee olevansa parempi kuin toinen, on taatusti eksyksissä.

Katalaa eksyttää ihmisiä luulemaan, että rippi tekee paremmaksi kristityksi. Se mikä lihasta on syntynyt, on liha.
Abrahan uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

yrittämään paremmaksi kirjoitti:

Katalaa eksyttää ihmisiä luulemaan, että rippi tekee paremmaksi kristityksi. Se mikä lihasta on syntynyt, on liha.
Abrahan uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

on tarkoitettu tulemaan! Joko ilman rippiä tai ilman. "Olkaa täydelliset, niin kuin minun Isäni täydellinen on." Kehotetaan raamatussa sitä paitsi syntien tunnustamiseen, ihmiselle ja Jumalalle.

Rippi on kallisarvoinen asia, mutta en jaksa ruveta vääntämään rautalankaa siitä.

minä4 kirjoitti:

on tarkoitettu tulemaan! Joko ilman rippiä tai ilman. "Olkaa täydelliset, niin kuin minun Isäni täydellinen on." Kehotetaan raamatussa sitä paitsi syntien tunnustamiseen, ihmiselle ja Jumalalle.

Rippi on kallisarvoinen asia, mutta en jaksa ruveta vääntämään rautalankaa siitä.

Kyllä rippi hyvä on, jos se on lahja eikä pakko.
No, oletkos nyt sitten tullut täydelliseksi - jos kerran kehoitus niin kuuluu?

Mitä aiot tehdä, jos et ole kuitenkaan lähelläkään täydellistä?
Hankala juttu, vaatimus, jota ei voi täyttää!

Minä uskon apostolia, jonka mukaan Kristus on mínun täydellisyyteni. Hän täyttää siis tuon vajauksen.
Se ei tapahdu kuitenkaan ripissä ja sen avulla, vaan uskomalla häneen joka sanoi: (se on täytetty).
Katalaa, että ihmisille opetetaan muuta tietä kuin Kristus (tie, totuus ja elämä).

Olet ihan oikeassa!
Meidän tulee pyytää anteeksi.
Pyydämmehän sitä Herran rukouksessakin:
(Anna meille meidän syntimme anteeksi..)
Tulee myös pyytää niiltä, joita vastaan on tehnyt väärin.

mut sittenki kirjoitti:

Kyllä rippi hyvä on, jos se on lahja eikä pakko.
No, oletkos nyt sitten tullut täydelliseksi - jos kerran kehoitus niin kuuluu?

Mitä aiot tehdä, jos et ole kuitenkaan lähelläkään täydellistä?
Hankala juttu, vaatimus, jota ei voi täyttää!

Minä uskon apostolia, jonka mukaan Kristus on mínun täydellisyyteni. Hän täyttää siis tuon vajauksen.
Se ei tapahdu kuitenkaan ripissä ja sen avulla, vaan uskomalla häneen joka sanoi: (se on täytetty).
Katalaa, että ihmisille opetetaan muuta tietä kuin Kristus (tie, totuus ja elämä).

Olet ihan oikeassa!
Meidän tulee pyytää anteeksi.
Pyydämmehän sitä Herran rukouksessakin:
(Anna meille meidän syntimme anteeksi..)
Tulee myös pyytää niiltä, joita vastaan on tehnyt väärin.

mutta se on ja pysyy silti kehotuksena, ja meidän tulee pyrkiä toteuttamaan elämässämme tuota kehotusta, vaikka tiedämmekin, että vasta taivaassa olemme täydellisiä ja vaikka tiedämme, että Kristus on meidän vanhurskautemme.

Näkemyksesi mukaan raamatun kehotuksia ja käskyjä ei olekaan tarkoitettu noudatettaviksi, vai? Olen eri mieltä. Et kai sinäkään varasta sen vuoksi, että on kehotettu olemaan varastamatta? Miksi sitten pyrkimys kohti täydellisyyttä olisi väärin? Kristus on katolisen uskon mukaan tie, totuus ja elämä. Hänen esimerkkiään tulisi meidänkin seurata. Hän itse auttaa meitä kaikkeen hyvään, mutta ei pakota, vaan vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, jos olemme suostuvaisia.

minä4 kirjoitti:

mutta se on ja pysyy silti kehotuksena, ja meidän tulee pyrkiä toteuttamaan elämässämme tuota kehotusta, vaikka tiedämmekin, että vasta taivaassa olemme täydellisiä ja vaikka tiedämme, että Kristus on meidän vanhurskautemme.

Näkemyksesi mukaan raamatun kehotuksia ja käskyjä ei olekaan tarkoitettu noudatettaviksi, vai? Olen eri mieltä. Et kai sinäkään varasta sen vuoksi, että on kehotettu olemaan varastamatta? Miksi sitten pyrkimys kohti täydellisyyttä olisi väärin? Kristus on katolisen uskon mukaan tie, totuus ja elämä. Hänen esimerkkiään tulisi meidänkin seurata. Hän itse auttaa meitä kaikkeen hyvään, mutta ei pakota, vaan vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, jos olemme suostuvaisia.

ovat Kristuksen seuraamisessa sakramentit suurena apuna.
Hyvää yötä.