Esitin aiemmassa keskustelussa pienen teorianpoikasen, johon toivoisin laajemmaltikin kommentteja.
Uskontojen syntyessä ja uskontokuntien ryhmittäytyessä tarvitaan ryhmän käytöstä ohjaava ja (paremman ilmaisun puutteessa) 'valaistumiseen johtava' oppi.
Mielestäni se, kuinka tulkinnanvaraiseksi itse kirjoitettu teksti jää, tai kuinka paljon uskontoryhmittymä antaa tekstiä tulkita, merkitsee hyvin paljon sille, kuinka hyvin uskonto pysyy ajassa kiinni, ja kerää kannattajia. Eli puhuttelee ihmisiä historian kuluessa.
Tämä tarkoittaisi kai sitä että perusteellinen luettelo siitä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ei saisi aikaan kovinkaan kestävää uskontoa, kun taas pelkästään perusasioihin, kuten (lähimmäisen)rakkauteen nojaava uskonto toimisi paremmin.
Miten sitten estetään hajaantuminen, jos 'sääntöjä' ei ole? Mitkä uskonnot toimivat? Mitä ovat erilaiset selviytymiskeinot sellaisille uskonnoille, jotka luottavat vanhoihin sääntökokoelmiin? yms. yms.
Kertokaa ajatuksianne!
Uskontojen syntyessä ja uskontokuntien ryhmittäytyessä tarvitaan ryhmän käytöstä ohjaava ja (paremman ilmaisun puutteessa) 'valaistumiseen johtava' oppi.
Mielestäni se, kuinka tulkinnanvaraiseksi itse kirjoitettu teksti jää, tai kuinka paljon uskontoryhmittymä antaa tekstiä tulkita, merkitsee hyvin paljon sille, kuinka hyvin uskonto pysyy ajassa kiinni, ja kerää kannattajia. Eli puhuttelee ihmisiä historian kuluessa.
Tämä tarkoittaisi kai sitä että perusteellinen luettelo siitä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ei saisi aikaan kovinkaan kestävää uskontoa, kun taas pelkästään perusasioihin, kuten (lähimmäisen)rakkauteen nojaava uskonto toimisi paremmin.
Miten sitten estetään hajaantuminen, jos 'sääntöjä' ei ole? Mitkä uskonnot toimivat? Mitä ovat erilaiset selviytymiskeinot sellaisille uskonnoille, jotka luottavat vanhoihin sääntökokoelmiin? yms. yms.
Kertokaa ajatuksianne!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Totta on se, että uskontokuntien syntyessä tarvittiin "valaistunut" ja oikea henkilö puhumaan.
Jeesus oli juuri tällainen henkilö.
Se, että Hän sanoi itseään Jumalan pojaksi kertoo siitä, että Hän oli todella kokenut tuon valaitumisen eli Pyhällä Hengellä täyttymisen.
Silti Hän kutsui itseään myös Ihmisen Pojaksi. Hänen sanomansa oli täydellinen. Hän rakasti kaikkia ja kaikkea, jopa niitä joita kunnon "kristityt" eivät suvainneet.
Tekstin tulkitseminen on sidoksissa uskontoryhmittymään ja siinä ihmisten painottamiin asioihin sanaan vedoten.
Näin luodaan liikkeitä ja samanmieliset liittyvät kannatajiksi.
Tuokin on totta, että lähimmäisen rakkauteen nojaava uskonto toimisi oikein.
Sehän on koko Jeesuksen perussanoma.
Kaikki muu tulee perässä.
Pitäisi oppia ja antaa itselleen lupaa rakastaa ihmistä kuin ihmistä hänen uskontoonssa /aatteeseensa katsomatta.
Niin Jeesus teki.
Se miksi jotkin uskonnot/liikkeet toimivat perustuu paljolti siihen, että ihmiset ovat napanneet jonkin ohjenuoran tuosta Sanasta, jota sitten painotetaan tuossa uskonnossa/liikkeessä.
Näin saadaan ihmiset uskomaan (ehkä jopa tuomiopelottelulla ), että tämä oppi ja tulkinta on ainoa oikea.
Tosin tuo tuomio lausutaan rakkauden hengessä, että ihminen tajuaisi pelastaa sielunsa.
Mutta koska ihminen on lauma sielu ja tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen pitääkseen aatteensa koossa on ihan ymmärrettävää, että erilaisia lahkoja /liikkeitä syntyy.
Niissä jokainen varmastikin tuntee sitä turvaa mitä Jumalan kansan on määrä kokea.
Jos alkaa tuon likkkeen sisällä ajatella "omilla" aivoillaan, löytyy siihen heti selitys; se et ole sinä vaan paholainen sinussa.
Siksi ihmisen omalle uskolle /vakaumukselle/mielipiteelle ei anneta sijaa vaan yhteisö määrää miten tulee ja kuuluu uskoa ja toimia.
Sikäli surullista , mutta onnellista niille jotka tuota ryhmää kaipaavat.
Asiassa olisi niin paljon pohdittavaa, että keskustelupalsta tuntuu riittämättömältä. :) Tosin se nyt on minulle sopivin vaihtoehto. jotenka...
Olen aika varma siitä että jokainen uskonto pyrkii kohti hyvää. Jotkut henkilöt (ja näiden kautta kenties kokonaiset uskontokunnat) saattavat kuitenkin toimia 'sokeasti' tai väärin motiivein. On aika tragikoomista, että ihmisten johtaminen jää kuitenkin aina ihmisille itselleen. Jumala ei koskaan 'puhu' ryhmille.
Ihmisten tehtäväksi jätetään jumalan löytäminen omista elämistään. Siksi saattaisi olla tärkeää painottaa nimenomaan nykypäivää jopa historian kustannuksella. Sanoman täytyisi ehkä olla niin ajaton, ettei sen kertojaa tarvitse?
Kärsivällisyyttä vaaditaan kovasti, kun aletaan puhumaan uskonnoista. Kaikki suuria joukkoja koskevat käytännöt vaativat muuttuakseen moninkertaisen ajan henkilökohtaiseen muutokseen verrattuna.
Pää ajatuksia täynnä. Eivät tahdo oikein läjäytyä kunnon lauseiksi..
Voisikohan rankasti kärjistäen ajatella, että uskontoryhmien toiminnassa vastakkain ovat ryhmän koheesio (eli tahto pitää ryhmä koossa, näinollen myös kasvattaa sitä jotta vahvuuskin kasvaisi) sekä ryhmän kyky vastata ajan haasteisiin.
Ryhmän lujittaminenhan tarkoittaa 'lakien' jäykistämistä paikalleen. Vai?
Olisikohan mahdoton ajatus, että vahva ryhmä koostuisi joukosta vahvoja yksilöitä? Kuulostaa aika ristiriitaiselta kyllä.
Tuo on varmasti totta, että tahto pitää ryhmää koossa,jotta vahvuus ja usko ryhmän oppeihin kasvaisi. Myös ryhmän kyky vastata haasteisiin eli antaa sitä mitä ryhmältä odotetaan (hurmoshenkisyyttä, armolahjoja ym. ja tietenkin sanaa)
Sekin on varmasti totta, että ryhmän lujittuminen on juuri sitä, että lakihenkisesti noudatetaan/painotetaan jotain tiettyä opinkohtaa ja siten se helposti jäykistyy paikalleen ryhmänä , jolla on maine esim. aikuiskasteen tärkeydestä.Eli ryhmää pääsee vain jos käy kasteella.Muuten olet ulkopuolella ja et elävässä uskossa.
Vahva ryhmä tarkoitatko ryhmää jossa on ja tulee aina olemaan uusia ihmisiä?
Sikäli, että jo oleva ryhmä koostuu niin vahvoista yksilöistä, että heidän on helppo saada manipuloitua heikommat ja epävarmemmat oppinsa/aatteensa taa.
Esim. helluntalisten kokouksissa istuu penkkiriveillä valtava määrä vahvoja ja ihmisiä, sitten siellä on osa ns. raukka reppanoita, joita nuo vahvemmat "simpauttavat" eli toisin sanoen "joko sinä olet samaa mieltä kansamme tai olet pahuuden puolella ja sinussa on saatana."
Tuo on sellainen lause, jota yksikään ihminen varsinkaan herkempi ei halua kuulla ja näin ollen vaikka näyttelee ryhmän mieliksi, ettei saisi tuota paholaisen palvelijan leimaa.
Siinä on ristiriitaa.
Poikkesinkohan nyt alkuperäisestä aiheesta oikein kunnolla. Nimittäin heräsin juuri päivänokosilta ja aajtus ei ole oikein vielä koossa.
No samapa tuo.
Hieno keskustelu.
Ei saanut unihiekka ajatustasi raiteiltaan! :) Samalla linjalla jatketaan edelleen.
"Vahva ryhmä tarkoitatko ryhmää jossa on ja tulee aina olemaan uusia ihmisiä?
Sikäli, että jo oleva ryhmä koostuu niin vahvoista yksilöistä, että heidän on helppo saada manipuloitua heikommat ja epävarmemmat oppinsa/aatteensa taa."
Aivan. Tajuan nyt että kysyin tyhmän asian tyhmästi. Tarkoitin vahvoilla yksilöillä nimenomaan ryhmästä riippumatonta vahvuutta. (Tuskinpa nämä "simpauttajatkaan" niin vahvoilta vaikuttaisivat, ellei heillä olisi ryhmän antamaa oppia, mitä paasata.) Mutta siis nyt tajusin ettei sellaista ryhmää, jossa kaikki ovat yksilöitä, voi olla olemassakaan!
Kuitenkin sitä voi varmaan kysyä että mikä on (ja toisaalta minkä PITÄISI olla) se yhdistävä tekijä esimerkiksi uskonnollisessa ryhmässä.
On muuten todella vaikeata pitää keskustelua raiteillaan. Tulee liikaa juttuja mieleen!
Ryhmässä , jossa on yksilöitä on kyllä olemassa, mutta yksilö ei ole yksittäinen mielipiteen kannattaja/kantaja vaan sidoksissa ryhmänsä ajatteluun ja tapoihin.
Ryhmästä riippumatonta vahvuutta tuskin on, tai saattaa olla, mutta jokin asia pitää tuon riippumattomuuden riippuvuutena.
(olipa tosi hölmösti sanottu).
Niin mikä on yhdistevä tekijä ryhmässä. Olen käsittänyt, että koko kristikansaa yhdistävä tekijä olisi yhteinen usko (usko Jeesukseen), mutta täällä olen huomannut, että jopa kristityt lyövät toisiaan mikäli ajatustapa/usko ei ole samoihin oppeihin perustuva kuin heidän oma tai ryhmän johon he kuuluvat.
Ei uskalleta tai haluta ajatella muuta kuin mitä ryhmässä opetetaan, sillä ryhmän ulkopuolelle jääminen on kauhistus.
Monissa ryhmissä tuo "me elävässä uskossa" ja "me valittua kansaa" oleva henki pitää ihmisen pystyssä ja saa hänet tuntemaan itsensä arvokkaana, jopa arvokkaampana kuin ryhmän ulkopuolella olevat.
Mielestäni se ei ole oikein , mutta toisaalta se saattaa olla monen kohdalla juuri se elämän pelastava tekijä; saada kuulua johonkin joukkoon.
Kuiten se yhdistävä tekijä pitäisi olla rakkaus.
Rakkaus itseään ja lähimmäistään kohtaan, katsomatta siihen mitä uskontoa tai liikettä hän edustaa.
Tuo on käsittääkseni Jeesuksen ydin sanoma RAKKAUS.
Jotkin liikkeet/ryhmät vaan ovat tehneet muitakin asioita kovin tärkeiksi ja keskeisiksi, niin , että vasta kun nämä muut tavat/merkit/tottumukset otetaan ryhmän sisällä käyttöön ja niitä korostetaan ollaan vasta "oikeassa uskossa".
Kunkin oman sisäisen tilan tietää ja näkee vain ja ainoastaan yksilö itse. On mielestäni aivan turhaa ja väärin puhua esim. nimikristityistä, sillä kuka sanoo, että mikä on sielun tila.
Joidenkin mielestä vasta aikuiskaste antaa oikeuden nimittää itseään kristityksi. Tuota en ymmärrä. Kaste oppi on yksi osa raamatussa olevasta opista.
Lisäksi jokainen ihminen on yksilö. Se mitä itse on kokenut ei tarkoita, että muiden tulisi kokea samaa. Se mikä on oma Jumala suhde ei tarkoita, että muilla pitäisi olla samanlainen Jumala suhde.
Olen nyt itse suvaitsematon, koska en suvaitse suvaitsemattomia, joiden mielestä heidän oppinsa ja uskonsa on ainoa oikea.
Tai toki suvaitsen, mutta karvani aina nousevat pystyyn kohdatessani ehdottoman totuuden tietäjän.
En minäkään sano ehdottoman totuuden tietäjille, että nyt on tie selvä kadotukseen kun menit aikuikasteelle, lapsikaste se pitää olla.
Jokaisella on oma tiensä mitä kulkea.
Uskon ja luotan siihen, että Jumalamme on niin avarakatseinen ja pitkämielinen ettei "lankea" noihin oppiriitoihin.
Jokaisen sydämeen pitäisi katsoa. Siellä sisällä se Jumala asuu jos on asuakseen. Ja mikäli asuu sen huomaa siitä miten kohtelee ympärillä olevia ihmisiä.
Tulipa juttua...... saakohan tästä mitään tolkkua?
on uskon instituutioituminen.
Jeesus itse kritisoidessaan uskonnollispoliittisia ryhmittymiä, oli melko epäuskonnollinen, mutta sen sijaan melko uskokeskeinen.
Pääasiassa esim.Raamatussa osa on johtuen ajasta milloin se on kirjoittu ymmärrettävissä jopa paremmin kulttuurin ja ajan kautta, sen sijaan osa on selkeämmin ajattomia.
Mikä ongelma tämä on, kun meillä on mahdollisuus perehtyä historiaankin? Ei meiltä tulevan tietämistä sentään edellytetä.
Se taas jos on hengellisesti laiska, onkin taas jokaisesta itsestä kii.
Kaiken kaikkiaan, Jumalan henkinen seurakunta ei ole rajoitunut puuhun ja kiveen, saati instituutioon.
Joka on hyvä organisoinnissa, mutta ei sen enempää seurakunta, kuin ei sormi joka osoitaa aurinkoon, ole aurinko.
Seurakunta, aurinko, aurinkoon osoittava sormi... Todella hieno ja erittäin käyttökelpoinen vertaus minusta!
Tuo oli niin loistava että koetan itse jatkaa tuosta... on pakko pohtia hetki.
ja eipäs kestä kiittää! :)
vaikea mieltää, että tuhansien vuosien vanhat myytit joihin uskonnot perustavat uskonsa, olisi sellaisessa ajassa kiinni joka on käynnyt juuri läpi tiedon vallankumouksen, mutta eivät ole kyllä uskovaisetkaan.
Niinpä. Siksi myyttien tulkinta on todella tärkeää uskonnon puhuttelevuuden kannalta.
Uskontoihin tutustuessa pitäisi pystyä vaan 'sieventämään' kaikki epäoleellinen pois. On tietysti eri asia että miten se sitten tapahtuu... Jokainenhan voi nähdä juuri sen mitä haluaakin.
Maailma muuttuu, mutta varmaan jotkin perusasiat pysyvät samana. Luulisin, etteivät keskiajan ihmisetkään niin kovin paljon pohjimmiltaan meistä eronneet.
[[[Oma aiheensa olisi se, onko ihmisessä jokin perusominaisuus, joka kertoo mikä on oikein (hyvää), ja miten paljon se on sidoksissa aikaan/biologiaan/sosiologiaan yms yms...]]]