Kysymyksiä körttiläisille

en ole havainnut missään vaiheessa kyseisiä väittämiä.Nämä samat kysymykset voit heittää ihan mille tahansa herätysliikkelle tai seurakunnalle.Omallesikin.

Täsmälleen samat kysymykset olisi minullakin. Pyydän jotakuta körttiä eli ns. "herännyttä" vastaamaan.
Ei kai nykyinen herännäisyys ole lähimainkaan samaa kuin esimerk. Paavo Ruotsalaisen aikaan.

Asiallisia kysymyksiä heitit vanhaluterilainen.
En pysty vastaamaan sinulle ,mutta kuunneltuani netin kautta H-juhlat Espoosta mulla on tuoretta tunnetta ja kans kysymyksiä ehkä vähän kritiikkiäkin kuulemastani.67v mummu.
Olitko itse juhlilla?

vanhoillis Lestadiolaisiin.Siellä ei tarvitse vaivautua miettimään moisia kysymyksiä, eikä liberaali hapatus vaivaa.Eikun sinne vaan.

Kiitos vanhaluterilainen kysymyksistäsi, samaiset asiat ovat minua kiinnostaneet.

Körttiläiset, onko teillä selkärankaa vastata? Mieluusti lukisin jonkun körttiläiseksi lukeutuvan teologin vastauksia. Juuri näitä mielipiteitä körttipiireissä kuulee, asiaa ei ole syytä vähätellä tai hyssytellä, oletteko opetuksenne ja sanojenne takana?

Minua kiinnostaa erityisesti suhteenne herätysliikkeenne perustajaan Pyhään Henkeen. Miten häneen suhtaudutte? Asuuko hån teissä? Onko hänellä osaa elämässänne?

Itse rukoilen Malmivaaran sanoin (virsi 504):

Ah vuodata, Herra, jo Henkesi ja herätä körtit Suomen, heidät johdata armosta tiellesi, suo maahamme kaivattu huomen.

Me pyydämme Henkesi kastetta ja parannusarmoa uutta (...) Siis sytytä taas pyhä liekkisi nyt sydämeen nukkuvan körtin...

Oi Kristus, nyt kanssamme rukoile ja Isäsi sinua kuulee. Niin saapuvat herätysaikamme ja taivaasta maan yli tuulee!

Ei kai kukaan loukkaannu, jos yritän asettua
körttiläisen asemaan? Ihan vain mielenkiinnon vuoksi...

1., 2. Kun silloin herätysaikoina oli niin valtavaa synninhätää, että ihmiset menettivät henkisen tasapainonsakin ja kun sen jälkeen sitten puhuttiin armosta, jonka tehtävä oli jälleen parantaa ja tuoda tasapaino, körttiläiset ihmettelivät, että mitä me nyt sitten teemme; Pitäisikö taas tuntea synninhätää
ja joutua pois tolaltaan vain että kuulisi taas
jonkun auktoriteetin suusta synninpäästön.
Ja sitten ne suuret auktoriteetit kuolivatkin.
Ihmiset jäivät ihmettelemään ja tasoittumaan
ja lopulta asia menetti akuutin kiinnostavuutensa
niin, ettei sitä enää koettu päivänpolttavaksi ongelmaksi.

Ihmisillä on erilaisia
käsityksiä siitä, mikä on sovaliasta pyhyyden
raameissa. Vanhoina herätysaikoina julistajien usein hyvin tiukat näkemykset törmäsivät kuin ukkospilvet kuulijoiden käsityksiin, jotka olivat usein lievemmät. Tuloksena oli näkyjä polttavista liekeistä ja suunnatonta ahdistusta, kun kuulijat miettivät ja puntaroivat, pitäisikö heidän luopua omista käsityksistään ja vaihtaa se julistajan mielipiteeseen saadakseen sisäisen rauhan. Lopulta he valitsivat näkemyksen, jonka kanssa pääsivät sopuun sisimpänsä kanssa. Asia
laantui. Tästä seurasi, että kun ihmiset alkoivat antaa enemmän arvoa itselleen ja mielipiteilleen, tuli ongelmalliseksi häiritä muita omilla rajoituksillaan ja käsityksillään.
Sen nähtiin turhaan tuottavan vain pahaa mieltä
ja riitoja.

Körttiläiset eivät päässeet selvyyteen siitä, miten heidän pitäisi pelastusasiaan suhtautua.
Varmuuden vuoksi he päättivät, että nöyryys
on parasta.

3. Itsen ja omien mielipiteiden arvostus ei kuitenkaan oikein ulottunut sille alueelle, jossa katsottiin asiasta paremmin tietävien
asiantuntijoiden liikkuvan. Jätettiin kaikessa nöyryydessä asioista päättäminen noille asiantuntijoille, joiden katsottiin olevan kyvykkäitä johtamaan muita.

4., 5. Vanhoja herätysaikoja on mukava muistella;
Siinä on historian jännittävää havinaa. On yksilöllisiä voimakkaita johtajapersoonia, joiden elämä ja tyyli kiehtoo. Mutta uusi herätys olisi ongelma 1. ja 2. kohdan takia.
Mitä se hyödyttäisi?

6. On turvallista ja helppoa pitäytyä omaan joukkoonsa. Ulkopuolella oleva saattaa pelottaa,
kun ei ole oikein selvillä omasta uskostaankaan.
Ulkopuolelta tulevat ärsykkeet saattavat laukaista ahdistavia pohdintoja, joita halutaan välttää. On helpompaa antaa muiden ajatella puolesta, kun on vielä ympärillä samoinajattelevia.

7. Edelläolevista syistä. Kun isät ovat uskoneet
niin ja ovat niin rakkaita, että varmaan ovat
kuoltuaan päässeet taivaaseen, mitäpä tässä
muuta muutkaan tarvitsevat?

8. Naispappeusasia on hankala. Näin on nyt päätetty. Miksi mies olisi papiksi parempi kuin nainen? Naisten syrjijät kuuluvat menneeseen
aikaan.

9. Kyllä Raamattua saa tutkia mahdollisimman perusteellisesti. Historialliskriittisessä tutkimuksessa on oikeampia ja väärempiä näkemyksiä.

10. Eihän meilläkään tiukkapipoja olla.

11. Edellä mainituista syistä. Miksi nämä olisivat suurempia syntejä kuin jotkut muut?

12. Raamatussa ei ole sääntöjä vihkitoimituksesta. Emme ole enää niin ahdasmielisiä kuin aiemmin.

13. On mukavaa saada ihailevia katseita miessukupuolelta. Jotkut etsivät puolisoa ja haluavat olla kauniita. Jumala loi ihmisen sellaiseksi kuin hän on. Ei ruokaakaan tarvitse koko ajan syödä, vaikka sitä olisi näkyvillä.

14. Koska emme oikein ymmärrä, miksi se olisi
tarpeellista. Kuka määrittelee rajan hengellisyyden ja maailmallisuuden välillä?

15. Kun me olemme nyt tähän suuntaan tässä liikkeessämme menneet, niin se on vain jatkoa sille. Haluamme elää järkevästi ja suvaitsevaisesti tässä ajassa.

16. Koska liikkeellä on kiehtova ja maineikas historia ja suuria nimiä ja se on silti nykyään vapaamielinen ja ajanmukaisen suvaitseva.

-------------------------------------------------

Uskovaisilla on aika hassuja käsityksiä asioista
joskus. Joidenkin mielestä pitää koko ajan valittaa huonoutta ja ajatellaan, että silloin on tarpeeksi nöyrä ja kelpaa varmaan Jumalalle.
Se johtuu siitä, että kiinnittää katseensa
synteihinsä, mutta samalla on jollain tavalla
hyväksynyt syntinsä, koska ajattelee, että
uskonopin mukaan ihminen on läpeensä paha ja niin kuuluukin olla.

Toisilla uskovaisilla, esim. evankelisilla ja kansanlähetysläisillä sekä kansan raamattuseuralaisilla taas paukutetaan lakia ja
evankeliumia edelleen vuorotellen. Usko on usein
auktoriteetteihin perustuvaa sillä tavalla, ettei vahvisteta kuulijoiden itsetuntoa ja omaa
käsitystä asioista, vaan vahvistetaan nojautumista sielunhoitajiin, terapeutteihin
ja rippi-isiin. Ihminen nähdään myös ensisijaisesti pahana ja syntisenä, mutta
pyritään käsittämään, että hän on yhtä aikaa tavallaan vanhurskas Jeesuksen ansiosta.
Tähän sitten lisätään oppi pelastusvarmuudesta
ja miltei käskynomaisesti käsketään kuulijoiden iloita pelastuksestaan, joka nähdään aika lailla varmaksi.

Minun mielestäni on Jumalan asia päättää, kuka pelastuu ja kuka ei.

Ihmisen asia on olla murheellinen synnistään silloin, kun on sellaista
itsessään havainnut. Mutta ei ole syytä syyttää
itseään "synneistä", jotka menevät tasapainon ja harmonian ulkopuolelle.

Ei ole myöskään oikein siinä määrin keskittyä oman pelastuksensa ympärille, että ei välitetä muille tuotetusta tuskasta, vaan ajatellaan vain, että "jahas, minun syntini ovat taas heti paikalla anteeksi annetut. Sinulla ei ole oikeutta syyttää minua,
tai asetan sinun syntisi uudestaan sinun eteesi".

Ennemminkin olisi luonnollista olla pitemmänkin aikaa surullinen tuottamastaan tuskasta ja pyrkiä vaikka korvaamaan se ylenmääräisestikin ja yli sen, mikä on kohtuullista.
On hyvä olla mahdollisimman tasapainoinen ihminen niin kuin Jeesuskin oli, joka ei yrittänyt juosta yhtenä päivänä kaikkialle maailmaan ihmisiä parantamaan ja syyttänyt itseään syntiseksi, koska ei onnistunut.

Tasapainoisuus ei tarkoita röyhkeyttä eikä ns. omavanhurskautta. On hyvä ja oikein elää mahdollisimman pyhästi tiedostaen koko ajan, että pelastus on tietenkin Jeesuksen ansiota.

Pyhästi eläminen ei tarkoita tuijottamista
oletettuun jatkuvaan mädännäisyyteensä.
Pyhästi eläminen on elämistä mahdollisimman
tasapainoisesti ja oikein, olla tuottamatta ja vähentää ihmisten, eläinten ja kasvien kärsimystä sen mukaan kuin osaa ja voi.
Silloin, kun havaitsee tuottavansa tuskaa, on heti lopetettava se ja pyydettävä anteeksi ja ehkä korvattavakin. Ja hyvän tekeminen ja haluaminen pitäisi olla uskovaisen elämäntapa.

Kun näin on antanut itsensä ja elämänsä Kristukselle eli Jumalan tahdolle, voi sellaisenaan mennä kuoltuaan Jumalan luo ja sanoa: "Tässä minä olen. Sano minusta mitä haluat ja päätä minun paikkani: Jos joutuisin helvettiin, minkä minä sille voisin? Yksin
Poikasi vereen minä turvaan. Mutta jos pääsisin taivaaseen, iloitsisin siitä, sillä näin minä
sen käsitän, että juuri Poikasi veressä on pelastus, joka johtaa ikuiseen elämään pyhien joukossa".

Toivoisin, että eri uskonsuuntiin jakautuneet uskovaiset voisivat jättää rajoittuneisuutensa ja vanhat totutut kuviot ja uskaltaa olla rohkeita, ajatella itse järkevästi ja Raamattuun pitäytyen ja pyrkiä uskovien yhtenäisyyteen, sillä yhdessä he olisivat voimakkaammat ja perkele pelkäisi heitä paljon enemmän.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että saatanalla on pesänsä monissa uskovaisten piireissä. Se johtuu
epäselvyydestä uskonsisällöstä, turhasta oman joukon ylemmyydentunteesta suhteessa muihin, kun ei tiedetä muista tarpeeksi ja siitä, ettei asioita välitetä ottaa tarpeeksi vakavasti, koska ei nähdä, mitä hyötyä siitä olisi.

Herätyksiä ei ole tarkoitettu ohimeneviksi, vaan
yhtä jatkuviksi kuin ihmisten vaihtuvuus ja pysyvien muuttuvat elämät.

Eiköhän nuo kysymykset ole ajankohtaisia jokaiselle liikkeelle ja seurakunnalle. Ilman omien juurien tuntemista on hankala hahmottaa nykyisyyttäkään.

Kovaa on kilpa loppuun saakka. Mielestäni suurin ja arvokkain jumalapalvelus tehdään arkielämässä lähimmäistä palvellen. Ei välttämättä saarnaamalla ja todistelemalla vaan palvelevalla ja nöyrällä mielellä pienen ihmisen paikalla...

Noista liberaaliteologeista: Eiköhän niitä liberaaleja mahdu jokaiseen porukkaan. Kasvamista on jokaisen kohdalla. Ei teologia tai yksittäinen teologi Jumalaa luo tai poista. Kysymys on tieteestä ja sen harjoittamisesta. Kristus -usko on kuitenkin jotain muuta kuin tiedettä.

Tärkeää on, että kukin voi löytää hengellisen kotinsa, jossa voi kasvaa. Kasvaminen ja kristillisyys on jotain muuta kuin toisten pilkkaamista ja nälvimistä. Jos ei oo hyvää puhuttavana, paree kun pitää suunsa kii.

Ovat muuttuneet puoliateisteiksi.

Kaikki opilliset opit voisin, näin "körttien" tyttärenä hyväksyä.. Mutta mutta, on yksi asia jota niin syvällisesti ihmettelen, kun sinne ovat pesiytyneet, ne vapaamuurari saarnaajat ? eikö todellakaan tajuta miten syvältä? siksi kartan koko körttilaitosta, ei se ennen näin ollut.

Onko körttihuivi lesbojen ja körttipuku homomiesten uusi asu, kun heräneet niitä niin kovasti kannattavat?

Tämä kehitys lähti liikkeelle 1950-luvulla, kun sodassa toimineet ns. asevelipapit saivat vaikutusvaltaa herännäisyydessä. Sota oli käytännössä saanut heidät luopumaan uskosta ja niinpä he alkoivat keskittyä vain maallisiin asioihin. Vaikutus körttien linjaan oli suuri ja jatkui vuosikymmeniä.