En millään haluaisi kuulostaa kyyniseltä, mutta tilanne on tämä.
En ole koskaan asunut äitini kanssa saman katon alla vaan vietin lapsuuteni yhdessä isäni kanssa.
Vanhempani erosivat minun ollessa alle vuoden ikäinen. Silloin (vuonna 1968) avioparin erotessa oikeudessa haettiin syyllinen ja äitini teot katsottiin johtaneen eroon.
No - näin äitini muutaman kerran nuoruusvuosinani. Muistan hyvin kun hän saapui seitsemän vuotissynttäreille kaatokännissä. Eli mukavia muistoja hänestä ei pahemmin ole.
Isäni kuoli yhdeksän vuotta sitten ja kaksi vuotta sitten muutin samalle paikkakunnalle äitini kanssa.
Olen yrittänyt luoda häneen suhdetta mutta melko huonolla menestyksellä.
Äitini on kohdellut minua kuin aikuisena ystävänään ei kuten lastaan.
Tämä on loukannut minua syvästi.
Hänen rahatilanteensa on aina ollut kehno mutta nyt olen ostanut hänelle tv:n, mikroaaltouunin, digiboxin, muutamia huonekaluja ja ompelukoneen. Eli olen yrittänyt "ostaa" häneltä huomiota.
Äidilläni on kehitysvammainen aikuinen poika joka asuu hoitolaitoksessa.
Äidilläni ei ole koskaan aikaa tulla minun luokseni edes kahville (vaikka hakisin ja veisin takaisin) koska tämä kehitysvammainen poika voi tulla koska tahansa hänen ovensa taakse ja hätääntyy jos hän ei ole kotona.
Nyt olen saanut tarpeekseni - en halua jatkuvasti pahoittaa mieltäni kun jään aina kakkoseksi.
Joten nyt vasta pitkän alustuksen jälkeen itse kysymykseen:
Kuka maksaa äitini hautajiaset, en minä ainakaan!!!!!!!!
En ole koskaan asunut äitini kanssa saman katon alla vaan vietin lapsuuteni yhdessä isäni kanssa.
Vanhempani erosivat minun ollessa alle vuoden ikäinen. Silloin (vuonna 1968) avioparin erotessa oikeudessa haettiin syyllinen ja äitini teot katsottiin johtaneen eroon.
No - näin äitini muutaman kerran nuoruusvuosinani. Muistan hyvin kun hän saapui seitsemän vuotissynttäreille kaatokännissä. Eli mukavia muistoja hänestä ei pahemmin ole.
Isäni kuoli yhdeksän vuotta sitten ja kaksi vuotta sitten muutin samalle paikkakunnalle äitini kanssa.
Olen yrittänyt luoda häneen suhdetta mutta melko huonolla menestyksellä.
Äitini on kohdellut minua kuin aikuisena ystävänään ei kuten lastaan.
Tämä on loukannut minua syvästi.
Hänen rahatilanteensa on aina ollut kehno mutta nyt olen ostanut hänelle tv:n, mikroaaltouunin, digiboxin, muutamia huonekaluja ja ompelukoneen. Eli olen yrittänyt "ostaa" häneltä huomiota.
Äidilläni on kehitysvammainen aikuinen poika joka asuu hoitolaitoksessa.
Äidilläni ei ole koskaan aikaa tulla minun luokseni edes kahville (vaikka hakisin ja veisin takaisin) koska tämä kehitysvammainen poika voi tulla koska tahansa hänen ovensa taakse ja hätääntyy jos hän ei ole kotona.
Nyt olen saanut tarpeekseni - en halua jatkuvasti pahoittaa mieltäni kun jään aina kakkoseksi.
Joten nyt vasta pitkän alustuksen jälkeen itse kysymykseen:
Kuka maksaa äitini hautajiaset, en minä ainakaan!!!!!!!!
Vastaukset 20
Vanhimmat
kuolinpesän varoista ja jos ei siellä ole varoja niin sitten sos.viraston puoleen kääntyminen.
Joo näin vähän kuvittelinkin, mutta kuten kirjoituksessani mainitsin äidilläni ei ole mitään varoja ja omaisuutta ei ole kerääntynyt.
Mitä nyt käytetyistä vanhoista huonekaluista ym. muista kodin tarvikkeista maksetaan - tuskin mitään.
Joskus olen vaan kuullut että ellei omaiset huolehdi perunkirjoituksesta voi olla että joutuu vastuuseen veloista ja jopa hautajaiskuluista.
hoitamaan, koska olet virallisesti äitisi perijä.
Sen laiminlyömällä olet vastuussa hänen veloistaan.
Mutta jos hoidat perunkirjoituksen niin siinä tapauksessa jos äitisi on varaton sosku on velvollinen järjestämään äitisi hautaan.
pelkään pahinta, että sinä joudut maksamaan hautajaiset ja pesänhoitajan palkkionkin, vaikei mitään jaettavaa olisikaan, perunkirjoitus pitää tehdä. Kun oma äitini kuoli, maksoin lähes kaikki kulut omistani, vaikka isälläni ja siten äitini puolisolla olisi ollut rahaa, mutta hän ei ollut enään "täysissä valoissa" eikä halunnut maksaa, sitten ku hän kuoli vuotta myöhemmin, myytiin omaisuus ja kyllä silloin löytyi paikalle halukkaita rahansaajia...sukulaisia kun ei voi valita...Mielestäni olet velvollinen maksamaan, esim hautaustoimisto haluaa heti maksajan tiedot ja lähettää laskun, jos itse olet varaton etkä pysty maksaan, voit saada sossulta rahat. Mutta älä menetä yöuniasi tämän takia!
pesänhoitajana enkä ole koskaan siitä ottanut itselleni mitään maksua. Sukulaisista kyse ja en, en ole alan ammattilainen. Toki tietoa löytyy.
Pesänhoitajan ei todellakaan tarvitse olla juristi, joten...
Ap. EI ole velvollinen maksamaan äitinsä hautajaisia, perillisenä hänen täytyy hoitaa perunkirjoitus, mutta minkäänlaista velvoitetta hänellä ei ole hautajaisten kustannuksiin=)
Sinä joka olet maksanut omistasi, sinun ei olisi tarvinnut tehdä niin, ei vaikka isälläsi valot olivatkin puolihimmeät......
Kai sinä sitten omasi kuolinpesästä sait pois? Niin, sukulaisia ei voi valita, mutta rintaperilliset tulevat aina "jonon" kärjessä.
kannattaa ottaa yhteys oikeusaputoimistoon. Sieltä saa ammattilaiselta lisää oikeita neuvoja.
Voit luopua äitisi hautajaisten järjestelyistä, mene sosiaalitoimistoon he hoitavat tarvittaessa kaiken, myös kustannukset. Lapsella ei niin halutessaan ole hautaamisvelvoitetta äitiinsä. Et joudu tekemään perunkirjoitustakaan, mutta sinun tulee sossuun ilmoittaa tämä tahtosi.
Jos hoidat ITSE asiaa ja vainaja on varaton. Sossu laskee korvauksen määrän (huom.perunkirjotuksen jälkeen)ja maksaa joko kokonaan tai osittain. Mikäli korvauksia jää kuitenkin jäljelle maksajana viimekädessä olet sinä (kuolinpesän edustaja/tilaaja)
Hautajaiskulut voivat langeta maksettavaksesi, jos olet asiaa hoitanut, velat jotka on tehty vainajan eläessä yleensä raukeaa jos vainaja on varaton.
Mutta sosiaalitoimistoon pitää mennä heti kuolemantapauksen sattuessa. Sossulla on omat sopimuksensa eri firmojen kanssa. Vaikka ostaisit halvimman arkun mutta "väärästä firmasta", sosku ei korvaa.
Perintöjä äitisi tuskin jättää, eikä tuota vähäistä käyttötavaraa lasketa omaisuudeksi. Myöskään velkoja sinun ei tarvitse maksaa. Ei edes puhelinlaskua, ei lehtitilauksia, ei mitään.
Itse kävin oikeusaputoimistossa teettämässä perunkirjan. Maksun ottivat mun tulojen mukaan, mutta halusin, että kaikki menee viimisen päälle virallisesti.
Et sinä ole kyyninen. Äitisi on valintansa tehnyt. Et sinä hänen rakkaudellaan enää mitään tee. Älä tuhlaa asiaan voimavarojasi. Äläkä ihmeessä ostele hänelle enää mitään. Olet pärjännyt lapsena ilman häntä, pärjäät myös aikuisena.
Oman mielenrauhasi vuoksi suosittelen, että annat mielessäsi äidillesi anteeksi, ettei hän osannut/osaa olla äiti ja vakuutat itsellesi, että se ei ole sinun vika. Ja sen jälkeen pysykää erossa toisistanne.
Kiitos kaikille vastaajille - varsinkin viimeiselle;)
Annan anteeksi mielessäni koska kaikki ihmiset eivät osaa olla äitejä ja vaikka joskus oppisivatkin olemaan äitejä ei pysty olemaan kuin yhdelle!
Itse olen kasvattanut komean, urheilullisen, koulussa hyvin pärjäävän, hienokäytöksisen pojan.
Olen tehnyt kaikkeni sen eteen etten olisi huono äiti - vaikka tiukasti olen kasvatustyöni tehnyt.
Kiitos ja hyvää kesää kaikille!
No mene ihmeessä ensimmäiseksi sosiaalitoimistoon ja NE SIELTÄ KYLLÄ KERTOVAT mitä sieltä saat...esim. pakolliset hautajaiskulut (mutta meillä päin ei saa MUISTOTILAISUUTEEN EIKÄ HAUTAKIVEEN) eikä kuolinilmoitukseen ...ja muut tulevat sen halvimman mukaan mitä löytyy hautaustoimistosta. mutta sekinhän on jo jotain sinä voit pitää ilmaiset perunkirjoitukset oikeusaputoimistossa...ne kyllä ilmottaa kaikille velkojille että kuollut on ja kuopattu eikä sinun tarvitse kaikkeen revetä..ja ota lopuksi ittellesi muutama jäljennös ihan sen vuoksi kun melkein vuosikin kun on menny saattaa tulla kyselyjä jostain mitä et ole tienny ilmottaa perunkirjoituksessa ...mutta siitä sinä selviät ihan varmaan ja kaikesta muustakin ....kyllä se juoksuttaa aikansa ja lopuksi voit sanoa ja huokaista AAMEN.., koska kuitenkin nuo viralliset asiat kuitenkin pitää hoitaa.
Ei se ihan niin mene et ilmottaa velkojille ettei joka paikkaa repee...On velkoja jotka "periytyy" esim. just ne muistotilaisuudet, kukkaset, hautakivet ja lehti-ilmot.
Eriasia on esim. sairaalamaksut tai muut eläessä tehdyt velat (siis vain jos kuolinpesä on varaton)
Siis nyt ollaan ymmärretty väärin muistotilaisuus hautakivi ja esim. kuolinilmoitus ne menee täysin omasta pussista...Tarkoitin täysin muita velkoja (jos siis niitä on) ja just noita esim. sairaalalaskuja tmv.. jos on varaton.
Ihmettelen, miten herkästi täällä ihmiset ovat neuvomassa toisia katkaisemaan välit vanhempiinsa. No, mikäs siinä, jos ei välit tosiaankaan ole mitenkään korjattavissa, niin sitten ne katkeaa, mutta älkää missään nimessä hyvät ihmiset katkaisko perhesiteitänne minkään nettineuvojien perusteella! Jos on pakko panna suhteet poikki, niin tehkää se oman harkintanne mukaan, älkääkä tuntemattomien nettikirjoittelijoiden yllyttäminä, jotka voivat olla millaisia amatöörejä tahansa neuvomaan yhtään ketään missään asiassa.
Minusta tuo aloitusviestissä kuvattu tilanne ei ollut mitenkään täysin toivoton. Ei varmaankaan kannata juosta itseään kipeäksi äidin luona, jos ei jaksa, eikä kannata ostella tavaroita, mutta kyllä tuo minusta siltä vaikutti, että varmaan kahvit voi joskus käydä äidin luona juomassa ja viedä pullapitkon, kun kerran samalla paikkakunnalla asuukin. Vaikka vain muutaman kerran vuodessa, jos ei useammin homma toimi. Äidin kuoleman jälkeen ehtii kyllä sitten olemaan ilman häntä.
Voi hyvä sysäys meikä luuli että ko. ketjun aloittajalta oli jo se äiti kuollu jo...silmäilin vaan ensin... ja sellanen kuva tuli...mutta sillonhan täällä tässäkohtaa ainakaan ei ole surusta kyse...JOTEN ...kaikee sitä saapi lukea -pistäsi ne välit kuntoon kun vielä elossa on eihän kukaan ole täydellinen...kaikissa meissä on paljon vieheitä mutta aina voi pyrkiä parantamaan olojaan eikä ajatella edes moisia asioita ennenkun ne on AJANKOHTAISIA.
Mitä järkeä aloittajan olisi tuhlata elämänsä turhaan ihmiseen?
Eihän se nainen ole mikään äiti hänelle ollut. Vain synnyttäjä.
Veri ei aina ole vettä sakeampaa.
Eihän se pakko olekkaan mutta aina olis suositeltavaa no sehän on sen asia mitä tekee...sit ku se oikeesti on kuollu voihan se ilmoittaa sossuun että laittakaat minne lystää ja niinhän ne sit laittaaki koruttomasti jonnekkin todistajan läsnäollessa...ilman minkäänlaisia senkummemmin lörinöitä eikä tuu tytölle laskua ET SE SIITÄ!
se kaupunki missä äitisi asui maksaa yhdessä sosiaalihuollonkanssa hautajaismenot,ota sinne yhteyttä niin ne hoitaa..
Hei ei kait ne ELÄVÄNÄ sitä ala hautaamaan?
Tää kyselee vaan valmiiksi asioita ei silloo ketään kuollu.
eri kaupungeissa. Joissakin maksusitoumuksen saa heti ja hautaustoimisto voi laskuttaa suoraan sossua. Jossain muualla taas hautausavustuksen saa vasta perunkirjoituksen jälkeen.
Vainajan eläessään tekemät velat eivät ole perillisten vastuulla, mutta hautajaisistahan ei sovi enää vainaja vaan perilliset, jolloin he ovat itse vastuussa mikäli kuolinpesässä tai sossusta ei tule rahaa. Tämän voi estää sillä että ilmoittaa sossuun että ei hoida äitinsä hautajaisia ja ne antaa toimeksiannon hautaustoimistolle mutta tässä ei kovin paljon toivomuksia sitten voi tehdä. Sossu maksaa kaikkein halvimman vaihtoehdon joten kovin erikoisia toiveita ei voi ottaa huomioon, ellei sitten omaiset halua maksaa itse ylimenevät kulut.
Nyt menee hiukan off topic, pyydän sitä jo etukäteen anteeksi jos se jotakuta ärsyttää.
Lapsi ei ole siis velvollinen maksamaan vanhempiensa hautajaisia. Sen opin edellisistä. (Ja olen siitä tyytyväinen itsekin isäni suhteen) Mutta onkohan sitten niin, että vanhemmat on velvollisia maksamaan oman lapsensa hautajaiskulut? Loogista kyllä, mutta jotenkin epäsuhtaa. Vainajavanhemmilla on usein edes hiukan varallisuutta josta hautajaiskulut voidaan vähentää. Vainajalapsilla sitä ei ole ja lapsiperheessä raha on usein tiukemmassa muutenkin ja hautajaiskulut voivat tuntua kohtuuttomilta. Itse olen oman lapsen hautajaiskulut maksanut omasta pussista mukisematta, en jaksanut rahaa miettiä, ajattelin, että jotenkin ne kai hoituu. En jaksanut sitä sossun hakurumbaa... Tuskin olisi mitään irronnut kun palkansaajia ollaan. Mutta niinhän ne on nekin yleensä jotka vanhempansa hautaavat. Hautajaiskulujen jälkeen jääkin vielä perintörahaa käteen.
Oma äitinikin tuskaili perintöverojen kanssa kun miehensä kuoli, vaikka ropostakaan ei tarvinnut hautajaisiin tuhlata, hautajaisvaatteetkin meni kuolinpesästä. Me olimme ehkä onnekkaampia kun saimme ostaa nekin omalla rahalla, eikä tarvinut huolehtia perintöveroista...
Mutta kiitos aiheen aloittajalle, tämä sama ajatus on minua mietityttänyt isäni puolelta ja nyt sain siihen vastauksen ja tietynlaisen rauhan.