Kun mietimme ihmisen olemusta. Tapaa tuntea ja rakastaa lähimmäistä ja mietimme sanontaa: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Minä sanoisin, että tuo sanonta/oppi kuuluu, että rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Ihminen peilaa omia tunteitaan toiseen. Ihminen, joka esim. pettää puolisoaan, on mustasukkainen. Tai ihminen, joka varastaa, epäilee muitakin varkaiksi.
Hyvä esimerkki on väkivaltainen aviomies, joka kaikin tavoin pyrkii alistamaan vaimoaan. Sellaiset miehet ovat juuri niitä, joilta puuttuu itseluottamus ja siksi mustasukkaisia ja kateellisia.
Sitten on niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat jo kehittyneet itsensä kanssa niin pitkälle, että oikeasti rakastaa itseään. (ihan täydellisinä niitä nyt tuskin on) He eivät enää tuomitse ihmistä millään tavalla.
On vaikeaa olla niin avarakatseinen ja sinut itsensä kanssa, että hyväksyy pissalta haisevan puliukon seuran bussipysäkillä, eikä itse tunne häpeää tai pelkoa, niinkuin varmaan me kaikki siinä tilaanteessa tunnemme.
Voidaanko koskaan ehdoitta rakastaa toista ihmistä? Maailmassa kun on niin paljon hämäräperäistä porukkaa, joita on syytäkin pelätä oman hengissä selviämisen takia.
Mutta kun ajatellaan Jumalaa. Hänen ei tarvi pelätä, hävetä tai olla epävarma itsestään. Kun hänellä ei ole näitä kielteisiä tunteita itsessään, hän ei näe niitä silloin muissakaan.
Jumala on niin paljon viisaampi (ei sellaista voi sanoin kuvata) että en voi kuvitella häntä edes ihmisen muotoon. Hän on hyvin laaja, niinkuin jonkinlainen energia, puhtaan rakkauden voima, joka asuu meissä kaikissa kivistä aurinkoon.
Siksi ei Raamatun Jumala voi olla totta, koska hän näki ihmisissä pahuutta ja halusi rangaista, ketä milloinkin.
Ei se voi olla totta myöskään siksi, että siinä Jumala laskeutui ihmisen tasolle.
Niin mahtava kuin Jumala, joka kaiken loi, ei jakele käskyjä ja pakota ihmisiä surmatöihin.
Jumala kommunikoi kanssamme vain rakkaudessa.
Miettikää, siniset hetket elämässänne,(niinkuin siinä suklaa mainoksessa) vaikka se olisi hyvin ohikiitävä pieni hetki, lapsen nauru tai tuntemattoman ihmisen hymy ja se tekee sinut onnelliseksi, vaikka vain sekunniksi. Silloin kohtasit taas Jumalan... ja kun on aistit ja mieli avoin, voit kohdata Jumalan vaikka joka päivä.
Minä sanoisin, että tuo sanonta/oppi kuuluu, että rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Ihminen peilaa omia tunteitaan toiseen. Ihminen, joka esim. pettää puolisoaan, on mustasukkainen. Tai ihminen, joka varastaa, epäilee muitakin varkaiksi.
Hyvä esimerkki on väkivaltainen aviomies, joka kaikin tavoin pyrkii alistamaan vaimoaan. Sellaiset miehet ovat juuri niitä, joilta puuttuu itseluottamus ja siksi mustasukkaisia ja kateellisia.
Sitten on niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat jo kehittyneet itsensä kanssa niin pitkälle, että oikeasti rakastaa itseään. (ihan täydellisinä niitä nyt tuskin on) He eivät enää tuomitse ihmistä millään tavalla.
On vaikeaa olla niin avarakatseinen ja sinut itsensä kanssa, että hyväksyy pissalta haisevan puliukon seuran bussipysäkillä, eikä itse tunne häpeää tai pelkoa, niinkuin varmaan me kaikki siinä tilaanteessa tunnemme.
Voidaanko koskaan ehdoitta rakastaa toista ihmistä? Maailmassa kun on niin paljon hämäräperäistä porukkaa, joita on syytäkin pelätä oman hengissä selviämisen takia.
Mutta kun ajatellaan Jumalaa. Hänen ei tarvi pelätä, hävetä tai olla epävarma itsestään. Kun hänellä ei ole näitä kielteisiä tunteita itsessään, hän ei näe niitä silloin muissakaan.
Jumala on niin paljon viisaampi (ei sellaista voi sanoin kuvata) että en voi kuvitella häntä edes ihmisen muotoon. Hän on hyvin laaja, niinkuin jonkinlainen energia, puhtaan rakkauden voima, joka asuu meissä kaikissa kivistä aurinkoon.
Siksi ei Raamatun Jumala voi olla totta, koska hän näki ihmisissä pahuutta ja halusi rangaista, ketä milloinkin.
Ei se voi olla totta myöskään siksi, että siinä Jumala laskeutui ihmisen tasolle.
Niin mahtava kuin Jumala, joka kaiken loi, ei jakele käskyjä ja pakota ihmisiä surmatöihin.
Jumala kommunikoi kanssamme vain rakkaudessa.
Miettikää, siniset hetket elämässänne,(niinkuin siinä suklaa mainoksessa) vaikka se olisi hyvin ohikiitävä pieni hetki, lapsen nauru tai tuntemattoman ihmisen hymy ja se tekee sinut onnelliseksi, vaikka vain sekunniksi. Silloin kohtasit taas Jumalan... ja kun on aistit ja mieli avoin, voit kohdata Jumalan vaikka joka päivä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
täytyy olla valaistunut eikä kasaa itsensä ja luojansa välille sanoja ja ajatuksia.
Mutta jos on kasvanut kieroon.
Syntynyt "äpärälapseksi" eli aikaan jolloin avioton lapsi oli "huoranpenikka", eli syntynyt -30-40 luvulla.
Ja tullut maailman kasvattamaksi,
katkeruus Jumalaa kohtaan on suuri.
Semmoinen ihminen on Lusiferille herkkupala.