Jos voisin

Kysyit, josko tunnen Kalle Päätalon teokset..

En tunne, en ole lukenut ainuttakaan.

Muistelen kerran vuosia sitten pidelleeni käsissäni yhtä Kallen teoksista ja katselleeni sen kansikuvaa. En muista, mitä piirroskuva esitti, mutta ajattelin siinä pidellessäni tuota paksua kirjaa käsissäni, että ennen kuin kirja on saanut muotonsa, kirjoittajassa on täytynyt karttua sitä ennen elämänkokemusta ja että kirjan työstöön on tarvittu paljon ajatustyöskentelyä ja että kirja sisältäisi paljon maanläheistä viisautta. Laskin kirjan käsistäni tietoisena siitä, että Kalle Päätalon teosten lukeminen on melkeinpä kirjoittamaton kansallisvelvollisuus..

Elämä kuljettaa avaten ja sulkien ovia. Ehkä erään kerran vielä avaan oven, jonka kautta saan tutustua Kalle Päätalon teoksiin. Niin tosin kävikin alkukesästä, vaikka silloinkaan tutustuminen ei johtanut lukemiseen. Kävin nimittäin antikvariaatissa ja yhdellä sen kirjoja notkuvista hyllyistä oli pitkä rivi Kalle Päätalon teoksia. Teosten kohdalla ja niiden selkämyksiä silmäillessäni tuli jälleen sama tuttu ajatus ja tunne (!) rankasta työstöstä, jolla kirjoittaja on synnyttänyt teoksensa.

Vain kevyen oven aukaisun päässä on monta ihmeellistä asiaa, jotka odottavat kokijaansa. Kyse on miltei huomaamattoman pienestä hetkestä, jolloin joko tartumme mahdollisuuteen, tai päästämme sen menemään ohi. Elämä on kaunista ja siitä kertominen kipuineen särkyineen niin sekä itse elämässä, että itsessään kirjoittajassa, on yksi tapa rakastaa Jumalaa, joka on antanut kullekin lahjansa tätä elämää varten.

Kiitos kommentista.

Jumalan rauhaa.

WideView kirjoitti:

Kysyit, josko tunnen Kalle Päätalon teokset..

En tunne, en ole lukenut ainuttakaan.

Muistelen kerran vuosia sitten pidelleeni käsissäni yhtä Kallen teoksista ja katselleeni sen kansikuvaa. En muista, mitä piirroskuva esitti, mutta ajattelin siinä pidellessäni tuota paksua kirjaa käsissäni, että ennen kuin kirja on saanut muotonsa, kirjoittajassa on täytynyt karttua sitä ennen elämänkokemusta ja että kirjan työstöön on tarvittu paljon ajatustyöskentelyä ja että kirja sisältäisi paljon maanläheistä viisautta. Laskin kirjan käsistäni tietoisena siitä, että Kalle Päätalon teosten lukeminen on melkeinpä kirjoittamaton kansallisvelvollisuus..

Elämä kuljettaa avaten ja sulkien ovia. Ehkä erään kerran vielä avaan oven, jonka kautta saan tutustua Kalle Päätalon teoksiin. Niin tosin kävikin alkukesästä, vaikka silloinkaan tutustuminen ei johtanut lukemiseen. Kävin nimittäin antikvariaatissa ja yhdellä sen kirjoja notkuvista hyllyistä oli pitkä rivi Kalle Päätalon teoksia. Teosten kohdalla ja niiden selkämyksiä silmäillessäni tuli jälleen sama tuttu ajatus ja tunne (!) rankasta työstöstä, jolla kirjoittaja on synnyttänyt teoksensa.

Vain kevyen oven aukaisun päässä on monta ihmeellistä asiaa, jotka odottavat kokijaansa. Kyse on miltei huomaamattoman pienestä hetkestä, jolloin joko tartumme mahdollisuuteen, tai päästämme sen menemään ohi. Elämä on kaunista ja siitä kertominen kipuineen särkyineen niin sekä itse elämässä, että itsessään kirjoittajassa, on yksi tapa rakastaa Jumalaa, joka on antanut kullekin lahjansa tätä elämää varten.

Kiitos kommentista.

Jumalan rauhaa.

koska Sinun asuin'kaupunkisi on Oulu.
Kallen suurimpia kokemuksia olivat Oulussa (Oulusa) käynnit. Huvittavia sattumuksia nuorena poikana ja myöhemmin sota'aikana sekä Lainan kera sattuneet kokemukset.

WideView kirjoitti:

Kysyit, josko tunnen Kalle Päätalon teokset..

En tunne, en ole lukenut ainuttakaan.

Muistelen kerran vuosia sitten pidelleeni käsissäni yhtä Kallen teoksista ja katselleeni sen kansikuvaa. En muista, mitä piirroskuva esitti, mutta ajattelin siinä pidellessäni tuota paksua kirjaa käsissäni, että ennen kuin kirja on saanut muotonsa, kirjoittajassa on täytynyt karttua sitä ennen elämänkokemusta ja että kirjan työstöön on tarvittu paljon ajatustyöskentelyä ja että kirja sisältäisi paljon maanläheistä viisautta. Laskin kirjan käsistäni tietoisena siitä, että Kalle Päätalon teosten lukeminen on melkeinpä kirjoittamaton kansallisvelvollisuus..

Elämä kuljettaa avaten ja sulkien ovia. Ehkä erään kerran vielä avaan oven, jonka kautta saan tutustua Kalle Päätalon teoksiin. Niin tosin kävikin alkukesästä, vaikka silloinkaan tutustuminen ei johtanut lukemiseen. Kävin nimittäin antikvariaatissa ja yhdellä sen kirjoja notkuvista hyllyistä oli pitkä rivi Kalle Päätalon teoksia. Teosten kohdalla ja niiden selkämyksiä silmäillessäni tuli jälleen sama tuttu ajatus ja tunne (!) rankasta työstöstä, jolla kirjoittaja on synnyttänyt teoksensa.

Vain kevyen oven aukaisun päässä on monta ihmeellistä asiaa, jotka odottavat kokijaansa. Kyse on miltei huomaamattoman pienestä hetkestä, jolloin joko tartumme mahdollisuuteen, tai päästämme sen menemään ohi. Elämä on kaunista ja siitä kertominen kipuineen särkyineen niin sekä itse elämässä, että itsessään kirjoittajassa, on yksi tapa rakastaa Jumalaa, joka on antanut kullekin lahjansa tätä elämää varten.

Kiitos kommentista.

Jumalan rauhaa.

tuotanto oli aikatavalla mahtava, eli kannattaisi miettiä, alkaako alusta vai...?
Mielestäni 'Koillismaa' sarja peilaa 'fiktion' muodossa päätuotantoa?
Taasen 'Iijoki' monumentti on lähemmin dokumentaalista, joskin aika iso urakka. Itselläni on melkein kaikki Kallen teokset, joita olen osin lukenut useampaan kertaan. Minä pidän tyylistä ja huumorista, minusta tämä jotenkin korostuu Kallen äidin huumorintajusta.
Herkon huumorintaju oli koko pitäjässä tiedetty tosiasia, tarkoitan lähinnä lestdiolaisuuteen taipuvaa piippua polttavaa Riitua....

pahanlaatuinen moka. En tiedä onko Heikki Harmajaa olemassa, tarkoitin Saima Harmajaa. Sori.

UPDATE_8806661 kirjoitti:

pahanlaatuinen moka. En tiedä onko Heikki Harmajaa olemassa, tarkoitin Saima Harmajaa. Sori.

Helpostihan tuon Heikin sotkee tuohon Saimaan, kun ovat niin samanoloisia, heh.

Moka on suola, joka maustaa pahvinkin:)

Iloa päivääsi!

Siunaten,

WV

Meillä on Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, joka on totta, vaikkemme sitä uskoisikaan. Jumala ei uskomme määrästä, tai sen puutteesta lakkaa olemasta. Samoin on Jeesuksen takaisintulemuksen laita. Hän tulee takaisin, uskoimmepa sen, tai sitten emme. Jeesus itse sanoo: ”Sillä niin kuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.” (Matt. 24: 27)

Ihmisellä on tapana väsyä odottamaan asiaa kuin asiaa, mutta Jeesuksen takaisintuloa kannattaa jaksaa odottaa. Pilkka, jonka Jumala kyllä kestää, ei sekään Jeesuksen takaisintuloa jouduta. Jeesus kehotti meitä tarkkaamaan ajan merkkejä ja tänä päivänä ne huutavat Hänen takaisintulemuksensa puolesta.

Jeesuksen takaisintulo on lähellä. Lähempänä kuin eilen. Lähellä se on silloinkin, vaikkei se omana elinaikanamme tapahtuisikaan. ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24: 36,44). Nämä asiat kannattaa ottaa vakavasti.

Jeesus kehottaa meitä olemaan valmiita Hänen takaisintuloonsa. Valmiina olo tarkoittaa sitä, että olet vastaanottanut Jeesuksen sydämeesi henkilökohtaisesti, että Hän on Herrasi ja Jumalasi, että suhteesi Hänen kanssaan on kunnossa. Jos et jätä asiaa kuolinvuoteellesi asti (harvapa tietää edeltäkäsin kuolevansa vuoteessa), niin ehdit myös alkaa elämään uutta elämää Kristuksessa jo tässä ajassa. Se on mahtavaa, sen voin sinulle kertoa.

Ei riitä, että olet kastettu. On synnyttävä myös uudesti ylhäältä Jumalan Hengestä ja se tapahtuu yksin Jumalan voimasta. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan ". (Joh. 3: 3,5).

Käänny vilpittömästi Jumalan puoleen ja pyydä Jeesusta antamaan syntisi anteeksi. Ja sinä saat anteeksi. Jumala tulee vastaan ja Hän lahjoittaa sinulle uskon Jeesukseen. Pyhä Henki vahvistaa uskoontulosi, sillä Hän kirkastaa Jeesusta. Hän tekee sen hyvin kauniisti.

Tee parannus entisestä elämästäsi. Jeesus kuoli puolestasi ristillä, joten se armo, joka sinunkin puolestasi on voimassa, on äärettömän kallis.

Uusi elämä Kristuksessa ei ole kenenkään ihmisen otettavissa, mutta se on mahdollista Jumalalle.

Ole valmiina.

WideView kirjoitti:

Meillä on Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, joka on totta, vaikkemme sitä uskoisikaan. Jumala ei uskomme määrästä, tai sen puutteesta lakkaa olemasta. Samoin on Jeesuksen takaisintulemuksen laita. Hän tulee takaisin, uskoimmepa sen, tai sitten emme. Jeesus itse sanoo: ”Sillä niin kuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.” (Matt. 24: 27)

Ihmisellä on tapana väsyä odottamaan asiaa kuin asiaa, mutta Jeesuksen takaisintuloa kannattaa jaksaa odottaa. Pilkka, jonka Jumala kyllä kestää, ei sekään Jeesuksen takaisintuloa jouduta. Jeesus kehotti meitä tarkkaamaan ajan merkkejä ja tänä päivänä ne huutavat Hänen takaisintulemuksensa puolesta.

Jeesuksen takaisintulo on lähellä. Lähempänä kuin eilen. Lähellä se on silloinkin, vaikkei se omana elinaikanamme tapahtuisikaan. ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24: 36,44). Nämä asiat kannattaa ottaa vakavasti.

Jeesus kehottaa meitä olemaan valmiita Hänen takaisintuloonsa. Valmiina olo tarkoittaa sitä, että olet vastaanottanut Jeesuksen sydämeesi henkilökohtaisesti, että Hän on Herrasi ja Jumalasi, että suhteesi Hänen kanssaan on kunnossa. Jos et jätä asiaa kuolinvuoteellesi asti (harvapa tietää edeltäkäsin kuolevansa vuoteessa), niin ehdit myös alkaa elämään uutta elämää Kristuksessa jo tässä ajassa. Se on mahtavaa, sen voin sinulle kertoa.

Ei riitä, että olet kastettu. On synnyttävä myös uudesti ylhäältä Jumalan Hengestä ja se tapahtuu yksin Jumalan voimasta. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan ". (Joh. 3: 3,5).

Käänny vilpittömästi Jumalan puoleen ja pyydä Jeesusta antamaan syntisi anteeksi. Ja sinä saat anteeksi. Jumala tulee vastaan ja Hän lahjoittaa sinulle uskon Jeesukseen. Pyhä Henki vahvistaa uskoontulosi, sillä Hän kirkastaa Jeesusta. Hän tekee sen hyvin kauniisti.

Tee parannus entisestä elämästäsi. Jeesus kuoli puolestasi ristillä, joten se armo, joka sinunkin puolestasi on voimassa, on äärettömän kallis.

Uusi elämä Kristuksessa ei ole kenenkään ihmisen otettavissa, mutta se on mahdollista Jumalalle.

Ole valmiina.

me ollaan viimeisellä hetkellä 'omillamme', aivan kuin Jeesus ristillä.
'Jumalani jumalani, miksi minut hylkäsit'?

Tarkoitan sitä, että vaikka olemme aikamoisia tietoniekkoja ja osaavia nyt....?
Miten me koemme täältä lähdön ja mihin silloin nojaamme, kun sen aika tulee vääjäämättä?

Jeesus, Jumalan pojaksi sanottu hetken epäili, onko silloin ihmeellistä jos kyselemme asioita?

Kolminaisuudesta?

UPDATE_8806661 kirjoitti:

me ollaan viimeisellä hetkellä 'omillamme', aivan kuin Jeesus ristillä.
'Jumalani jumalani, miksi minut hylkäsit'?

Tarkoitan sitä, että vaikka olemme aikamoisia tietoniekkoja ja osaavia nyt....?
Miten me koemme täältä lähdön ja mihin silloin nojaamme, kun sen aika tulee vääjäämättä?

Jeesus, Jumalan pojaksi sanottu hetken epäili, onko silloin ihmeellistä jos kyselemme asioita?

Kolminaisuudesta?

Kysyit tärkeitä kysymyksiä ja lainaankin tähän alkuun kirjoittamasi viestin kokonaisuudessaan:

”Kaikkihan me ollaan viimeisellä hetkellä 'omillamme', aivan kuin Jeesus ristillä. 'Jumalani jumalani, miksi minut hylkäsit'? Tarkoitan sitä, että vaikka olemme aikamoisia tietoniekkoja ja osaavia nyt....? Miten me koemme täältä lähdön ja mihin silloin nojaamme, kun sen aika tulee vääjäämättä? Jeesus, Jumalan pojaksi sanottu hetken epäili, onko silloin ihmeellistä jos kyselemme asioita? Kolminaisuudesta?” (Myötäeläjä 4.8.08/23:07).

Jumalaa ei voi ymmärtää järjellisesti, vaan sydämen tasolla hengellisesti. Järjen päätelmät Jumalan olemuksesta ovat loputon kehä. Siitä pyörteestä pääsee vain vastaanottamalla Jeesuksen sydämeen henkilökohtaisena Vapahtajana. Kun kolmiyhteinen Jumala tulee meille ymmärrettäväksi sydämen tasolla, rajallinen ihminen meissä saa levon ja rauhan kysymyksiltänsä. Kun Jumala saa synnyttää meidät uudesti ylhäältä Pyhästä Hengestä, asiat kirkastuvat meille: ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” (Joh. 3: 6).

Uudestisyntymisen ihme on Jumalan teko rakkaudenosoituksena meitä kohtaan ja se on välttämätöntä. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3: 3,5).

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1. Kor. 2: 11–16).

Vaikka olisimmekin vastaanottaneet Jeesuksen sydämeemme, emme opi tuntemaan Jumalaa, Hänen tahtoansa ja Hänen voimaansa, ellemme todella tutustu Häneen. Jumala ilmoittaa meille itsensä Raamatussa, heti sen alkulehdiltä alkaen. Mitä enemmän vietämme aikaa Jumalan läsnäolossa, luemme Hänen Sanaansa ja käymme Sanan kuulossa, sitä syvemmin opimme ymmärtämään Hänen kolmiyhteistä olemustaan. Täysin emme voi kuitenkaan Häntä ymmärtää, sillä onhan Hän Jumala ja me olemme ihmisiä, aina. Joka tapauksessa, elämällä Hänen yhteydessään, lähellä Hänen sydäntään, Hän ei ole enää ”oppi” ja joukko filosofisia päätelmiä, vaan Elävä, tunteva Jumala, joka tuntee meistä jokaisen henkilökohtaisesti.

Jumala on kolmiyhteinen Jumala. Kun kolme on näin ollen Yksi, saamme kohdata Yhdessä Totisessa Jumalassa kolme persoonaa: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Kohtaamme Jumalassa rakastavan Isän, Luojan, jonka syli on täynnä armoa ja jonka huolenpito meistä saa meidät painamaan päämme Hänen kaikkitietävän pyhyytensä edessä; kohtaamme Jumalassa Pojan, Jeesuksen Kristuksen, parhaan ystävämme ja matkakumppanimme sekä ilossa että murheessa – Pyhän Lunastajamme, jonka ristinkuolema puolestamme saa meidät elämään Hänessä uutta elämää; ja kohtaamme Jumalassa Pyhän Hengen, Totuuden Hengen, joka ohjaa meitä pyhityksen tiellä johdattaen meidät kaikkeen totuuteen Hänen ihmeellisen läsnäolonsa virvoituksessa.

Mitä kuolemaamme tulee, sitä ei voi verrata Pyhän Karitsan ristinkuolemaan. Jeesus on täydellinen uhri ihmiskunnan puolesta annettu: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu."”( Gal. 3:13). Vaikka meidät naulattaisiinkin käsistämme ja jaloistamme kuolemaan ristille, emme silti yltäisi Jeesuksen asemaan, sillä kuollessaan ristillä Jeesus myös sovitti siellä syntimme. Sitä kukaan meistä ei voi tehdä. Jeesus ei epäillyt ristillä ollessaan Isän tahtoa, sillä jos niin olisi ollut, olisi Hän siinä tapauksessa tehnyt syntiä, sillä ”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” (Room. 14: 23). Jeesus ei tehnyt syntiä. Jumala on synnitön: ”Sillä ei meillä ole sellainen Ylimmäinen Pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. (Hepr. 4: 15).

Emme ole täällä eläessämme ”omillamme”, emmekä ole sitä kuollessammekaan, sillä Jumalan kaikkitietävyys meistä ei lopu kuolinhetkellämmekään. Kuollessamme Jeesuksen omina, voimme levollisin mielin lausua Paavalin sanoin: ”Elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” (Fil. 1: 21). Uskovan pelastusvarmuus perustuu Sanaan: ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6: 22–23). Se joka ei vielä ole Kristuksen oma, kääntyköön Elävän Jumalan puoleen, jotta Hän lahjoittaisi hänelle uskon Jeesukseen. Sillä ainoa tie Taivaaseen Jumalan luo on tie Jeesuksen kautta.

Ja mitä mainitsemaasi ”osaavuuteen” tulee, niin..

"Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra". (1. Kor. 1: 31).

:)

WideView kirjoitti:

Kysyit tärkeitä kysymyksiä ja lainaankin tähän alkuun kirjoittamasi viestin kokonaisuudessaan:

”Kaikkihan me ollaan viimeisellä hetkellä 'omillamme', aivan kuin Jeesus ristillä. 'Jumalani jumalani, miksi minut hylkäsit'? Tarkoitan sitä, että vaikka olemme aikamoisia tietoniekkoja ja osaavia nyt....? Miten me koemme täältä lähdön ja mihin silloin nojaamme, kun sen aika tulee vääjäämättä? Jeesus, Jumalan pojaksi sanottu hetken epäili, onko silloin ihmeellistä jos kyselemme asioita? Kolminaisuudesta?” (Myötäeläjä 4.8.08/23:07).

Jumalaa ei voi ymmärtää järjellisesti, vaan sydämen tasolla hengellisesti. Järjen päätelmät Jumalan olemuksesta ovat loputon kehä. Siitä pyörteestä pääsee vain vastaanottamalla Jeesuksen sydämeen henkilökohtaisena Vapahtajana. Kun kolmiyhteinen Jumala tulee meille ymmärrettäväksi sydämen tasolla, rajallinen ihminen meissä saa levon ja rauhan kysymyksiltänsä. Kun Jumala saa synnyttää meidät uudesti ylhäältä Pyhästä Hengestä, asiat kirkastuvat meille: ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” (Joh. 3: 6).

Uudestisyntymisen ihme on Jumalan teko rakkaudenosoituksena meitä kohtaan ja se on välttämätöntä. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3: 3,5).

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1. Kor. 2: 11–16).

Vaikka olisimmekin vastaanottaneet Jeesuksen sydämeemme, emme opi tuntemaan Jumalaa, Hänen tahtoansa ja Hänen voimaansa, ellemme todella tutustu Häneen. Jumala ilmoittaa meille itsensä Raamatussa, heti sen alkulehdiltä alkaen. Mitä enemmän vietämme aikaa Jumalan läsnäolossa, luemme Hänen Sanaansa ja käymme Sanan kuulossa, sitä syvemmin opimme ymmärtämään Hänen kolmiyhteistä olemustaan. Täysin emme voi kuitenkaan Häntä ymmärtää, sillä onhan Hän Jumala ja me olemme ihmisiä, aina. Joka tapauksessa, elämällä Hänen yhteydessään, lähellä Hänen sydäntään, Hän ei ole enää ”oppi” ja joukko filosofisia päätelmiä, vaan Elävä, tunteva Jumala, joka tuntee meistä jokaisen henkilökohtaisesti.

Jumala on kolmiyhteinen Jumala. Kun kolme on näin ollen Yksi, saamme kohdata Yhdessä Totisessa Jumalassa kolme persoonaa: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Kohtaamme Jumalassa rakastavan Isän, Luojan, jonka syli on täynnä armoa ja jonka huolenpito meistä saa meidät painamaan päämme Hänen kaikkitietävän pyhyytensä edessä; kohtaamme Jumalassa Pojan, Jeesuksen Kristuksen, parhaan ystävämme ja matkakumppanimme sekä ilossa että murheessa – Pyhän Lunastajamme, jonka ristinkuolema puolestamme saa meidät elämään Hänessä uutta elämää; ja kohtaamme Jumalassa Pyhän Hengen, Totuuden Hengen, joka ohjaa meitä pyhityksen tiellä johdattaen meidät kaikkeen totuuteen Hänen ihmeellisen läsnäolonsa virvoituksessa.

Mitä kuolemaamme tulee, sitä ei voi verrata Pyhän Karitsan ristinkuolemaan. Jeesus on täydellinen uhri ihmiskunnan puolesta annettu: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu."”( Gal. 3:13). Vaikka meidät naulattaisiinkin käsistämme ja jaloistamme kuolemaan ristille, emme silti yltäisi Jeesuksen asemaan, sillä kuollessaan ristillä Jeesus myös sovitti siellä syntimme. Sitä kukaan meistä ei voi tehdä. Jeesus ei epäillyt ristillä ollessaan Isän tahtoa, sillä jos niin olisi ollut, olisi Hän siinä tapauksessa tehnyt syntiä, sillä ”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” (Room. 14: 23). Jeesus ei tehnyt syntiä. Jumala on synnitön: ”Sillä ei meillä ole sellainen Ylimmäinen Pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. (Hepr. 4: 15).

Emme ole täällä eläessämme ”omillamme”, emmekä ole sitä kuollessammekaan, sillä Jumalan kaikkitietävyys meistä ei lopu kuolinhetkellämmekään. Kuollessamme Jeesuksen omina, voimme levollisin mielin lausua Paavalin sanoin: ”Elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” (Fil. 1: 21). Uskovan pelastusvarmuus perustuu Sanaan: ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6: 22–23). Se joka ei vielä ole Kristuksen oma, kääntyköön Elävän Jumalan puoleen, jotta Hän lahjoittaisi hänelle uskon Jeesukseen. Sillä ainoa tie Taivaaseen Jumalan luo on tie Jeesuksen kautta.

Ja mitä mainitsemaasi ”osaavuuteen” tulee, niin..

"Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra". (1. Kor. 1: 31).

:)

Rakkauteen kuuluu suvaitsevaisuus, ainakin minä oletan näin.
Sanoit, että Jumalaa ei voi ymmärtää järjellisesti.
Miksi ei, miksi Jumala pitäisi meitä epätietoisina?

Minä en ymmärrä johdonmukaisena kolmiyhteistä Jumalaa.
Ymmärrän sielun ja sen suhteen Jumalaan, näin ainakin luulen ymmärtäväni?

Ymmärrän nyt, että Sinä peilaat asioita Raamatun sanan mukaan. (sanasta sanaan)
Minä taasen yritän loogista näkemystä, kuten jotkut sanovat 'itselleni sopivaa' tulkintaa.
Tämä tulkinta tarkoittaa ajattelun yrittämistä aivoilla, jotka on meille kaikille annettu.

UPDATE_8806661 kirjoitti:

Rakkauteen kuuluu suvaitsevaisuus, ainakin minä oletan näin.
Sanoit, että Jumalaa ei voi ymmärtää järjellisesti.
Miksi ei, miksi Jumala pitäisi meitä epätietoisina?

Minä en ymmärrä johdonmukaisena kolmiyhteistä Jumalaa.
Ymmärrän sielun ja sen suhteen Jumalaan, näin ainakin luulen ymmärtäväni?

Ymmärrän nyt, että Sinä peilaat asioita Raamatun sanan mukaan. (sanasta sanaan)
Minä taasen yritän loogista näkemystä, kuten jotkut sanovat 'itselleni sopivaa' tulkintaa.
Tämä tulkinta tarkoittaa ajattelun yrittämistä aivoilla, jotka on meille kaikille annettu.

Moni tulkitsee Raamattua omista näkemyksistänsä käsin tehden niin Sanasta kuin Jumalastakin omannäköisensä, omien mieltymyksiensä mukaan. Silloin kuva ainakin ainoasta todellisesta Jumalasta vääristyy, sillä Jumala on ilmoittanut meille itsensä Sanassaan, eikä Hän pidä meitä siitä epätietoisina. ”Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.” Ps. 86: 10.

Ihminen, joka luottaa omaan viisauteensa, ei voi nähdä Jumalan Sanassa johdonmukaisuutta, sillä Jumalan Sana ei ole ihmisviisauden mukaista. ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” 1. Kor. 2: 14. Sana myös vakuuttaa: ”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” Jes. 55: 8-9.

Usko ei ole järjen asia, vaan nimenomaan uskon asia. ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hepr. 11: 1,6.

Olen uskovainen, Jumalan armosta uskoon tullut. Minulla ei ole mitään vaikeutta uskoa Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan, eikä Hänen Pyhään Sanaansa. Raamattu on minulle kuin vesi, jota tarvitsen elääkseni. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija”. Hepr. 4: 12.

Se että uskon ja luotan Jumalan Sanaan, ei tee minusta ihmisenä ”ajattelematonta”. Tiedän silti varsin hyvin, mitä on luottaa omaan viisauteensa. Sillä ei pitkälle sävellä. Jumala on saanut tehdä minussa vuosien varrella paljon työtä, jotta kulkisin yhä lujemmin Hänen tahtonsa mukaan, ja yhä Hänellä on siinä tekemistä. Sana kehottaa: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.” Sananl. 3: 5-7. Jumala ei kuitenkaan väheksy viisautta: ”Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.” Saarn. 9: 18.

Termisi ”yleispätevä rakkaus” muistuttaa siitä, kuinka ihmiset tahtovat kyllä uskoa ”yleispätevään jumalaan”, mutteivät Jumalaan, jonka Raamattu ilmoittaa. ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Room. 5: 8.

Sana on kirjoitettu meille elämäksi. Siksi mielelläni lainaan sitä. Lainaan sitä myös siksi, koska se vahvistaa sen, mitä puhun. Sanalla on aina tarkoituksensa: ”Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” Jes. 55: 10-11.

♥ ”Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” 1. Piet. 1: 24–25.

WideView kirjoitti:

Moni tulkitsee Raamattua omista näkemyksistänsä käsin tehden niin Sanasta kuin Jumalastakin omannäköisensä, omien mieltymyksiensä mukaan. Silloin kuva ainakin ainoasta todellisesta Jumalasta vääristyy, sillä Jumala on ilmoittanut meille itsensä Sanassaan, eikä Hän pidä meitä siitä epätietoisina. ”Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.” Ps. 86: 10.

Ihminen, joka luottaa omaan viisauteensa, ei voi nähdä Jumalan Sanassa johdonmukaisuutta, sillä Jumalan Sana ei ole ihmisviisauden mukaista. ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” 1. Kor. 2: 14. Sana myös vakuuttaa: ”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” Jes. 55: 8-9.

Usko ei ole järjen asia, vaan nimenomaan uskon asia. ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hepr. 11: 1,6.

Olen uskovainen, Jumalan armosta uskoon tullut. Minulla ei ole mitään vaikeutta uskoa Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan, eikä Hänen Pyhään Sanaansa. Raamattu on minulle kuin vesi, jota tarvitsen elääkseni. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija”. Hepr. 4: 12.

Se että uskon ja luotan Jumalan Sanaan, ei tee minusta ihmisenä ”ajattelematonta”. Tiedän silti varsin hyvin, mitä on luottaa omaan viisauteensa. Sillä ei pitkälle sävellä. Jumala on saanut tehdä minussa vuosien varrella paljon työtä, jotta kulkisin yhä lujemmin Hänen tahtonsa mukaan, ja yhä Hänellä on siinä tekemistä. Sana kehottaa: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.” Sananl. 3: 5-7. Jumala ei kuitenkaan väheksy viisautta: ”Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.” Saarn. 9: 18.

Termisi ”yleispätevä rakkaus” muistuttaa siitä, kuinka ihmiset tahtovat kyllä uskoa ”yleispätevään jumalaan”, mutteivät Jumalaan, jonka Raamattu ilmoittaa. ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Room. 5: 8.

Sana on kirjoitettu meille elämäksi. Siksi mielelläni lainaan sitä. Lainaan sitä myös siksi, koska se vahvistaa sen, mitä puhun. Sanalla on aina tarkoituksensa: ”Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” Jes. 55: 10-11.

♥ ”Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” 1. Piet. 1: 24–25.

on sitten asiat hyvin ja sanotaanhan 'jokainen tulkoon uskossaan autuaaksi'.
Tarkoittaa varmaan sitä, kuinka henkilökohtainen syvimmäältään asia on.

Niin tai näin, kysyisin nyt kuitenkin Sinulta, kun sanoit lainaavasi Raamattua. Mielipidettä keskusteluun, joka käytiin sökeana syntyneen miehen taustoista.
Tätä on jankutettu, käännetty ja väännetty.

Sanoppa oliko kysymys 'luonnollinen', kuka teki syntiä, *hänkö* että hänen piti sokeana syntymän?

UPDATE_8806661 kirjoitti:

on sitten asiat hyvin ja sanotaanhan 'jokainen tulkoon uskossaan autuaaksi'.
Tarkoittaa varmaan sitä, kuinka henkilökohtainen syvimmäältään asia on.

Niin tai näin, kysyisin nyt kuitenkin Sinulta, kun sanoit lainaavasi Raamattua. Mielipidettä keskusteluun, joka käytiin sökeana syntyneen miehen taustoista.
Tätä on jankutettu, käännetty ja väännetty.

Sanoppa oliko kysymys 'luonnollinen', kuka teki syntiä, *hänkö* että hänen piti sokeana syntymän?

Uskoa voi vaikka paikkaan kumisaappaassa märällä hillasuolla, mutta silloin vasta asiat ovat hyvin, kun uskon kohde on ainoa eläväksi tekevä Kristus Jeesus, Herra, jossa ainoassa on pelastus. En voi vain seurata levollisena sivusta, kun eläviä sieluja kulkee laumoittain armon ohi matkalla kadotukseen. On armoa olla uskossa. Se ei ole oman suoritukseni aikaansaamaa, eikä sekään, että olen autuas Herrassa. Uskoon ei tulla omin voimin, eikä niin ollen autuaaksikaan. Pelastus on Jumalan lahja, joka joko vastaanotetaan, tai sitten ei.

Kysyit mielipidettäni sokeana syntyneen miehen taustoista, josko mies tai mahdollisesti joku muu olisi tehnyt syntiä, kun miehen oli pitänyt syntyä sokeana, ja että onko koko kysymyksenasettelu mielestäni ”luonnollinen”. Sekä itse tapaus, että vastaus kysymykseesi on kerrottuna Raamatussa Johanneksen evankeliumissa, sen 9. luvussa. Tapausta käsitellään peräti 41 jakeen verran.

Kysymys on siinä mielessä luonnollinen, koska luonnollinen ihminen ei näe Jumalan selvää ilmoitusta selvänä, vaan hän katsoo sitä ikään kuin sumuverhon läpi. ”Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "Ei voi, sillä se on lukittu".” (Jes. 29: 11). Uudestisyntyminen on välttämätöntä, jotta tuo samea sumuverho saadaan vedetyksi syrjään esteettömän näkyvyyden ja Jumalan Sanan ymmärtämisen tieltä. Tästä olen kertonut sinulle edellisissä viesteissäni.

Sokean miehen -tapauksen aikaan eivät Jeesuksen opetuslapsetkaan olleet saaneet Pyhää Henkeä, vaan heidät kastettiin Häneen vasta kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen, helluntaina: ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” (Ap. t. 2: 1-4).

Opetuslapsetkin tahtoivat siis ymmärtää, miksi miehen oli pitänyt syntyä sokeana, ja he saivat siihen vastauksen Jeesukselta. ” "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki." ” (Ap.t. 9: 2-3).

Jumalalla oli kauaskantoinen tarkoituksensa sokeana syntyneen miehen suhteen ja samalla tavalla Hän on tänäänkin ajan tasalla meidän jokaisen suhteen. Kaikella on tarkoituksensa, myös vammoillamme ja sairauksillamme – olimmepa saaneet ne jo äitimme kohdussa, tai sitten myöhemmin elämämme varrella. Olemme syntyneet jokainen omanlaiseksemme ja meistä jokainen on Jumalan kuva: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:27).

Olemme kuitenkin perisynnin alaisia ensimmäisen ihmisen syntiinlankeemuksen tähden ja elämme maailmassa, jossa pimeyden ruhtinaan on sallittu vaivata ihmistä määrätyn ajan. ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-” (Room. 5: 12). Siksi meillä on tässä ajassa itse kullakin enemmän tai vähemmän sairauksia ja vammoja, puutetta, hätää ja kipua – riippumatta syntimäärästämme, ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room. 3: 23). Ainoa toivomme päästä pimeästä valoon, pelastua vihollisen otteesta, on Jeesus ja Hänen ristinkuolemansa. ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;” (Room. 5: 18). Herran omilla on toki myös omat vaivansa, sillä emme ole vielä Taivaassa, jossa kaikki lopulta on toisin. Siihen asti ihmisen on tyytyminen siihen, millainen hän on, sillä..

”Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva kuvaajastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"? Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" Voi sitä, joka sanoo isälleen: "Mitä sinä kelpaat siittämään?" ja äidilleen: "Mitä sinä kelpaat synnyttämään?" Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot. Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot. (Jes. 29: 16, 45: 9-12).

Ja mitä sokeuteen tulee ja vaikka soisin jokaisen näkevän, niin parempi olla kuitenkin sokea luonnollisesti, kuin hengellisesti. Hengellinen sokeus vie harhaan. ”Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi". Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?" Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".” (Joh. 9: 39-41).

Hengellinen sokeus on jumalantuntemisen tiellä niin kauan kunnes Kristus saa meiltä luvan parantaa meidät siitä. Samoin kun Hän kysyi kerran eräältä sokealta mieheltä, samoin Hän kysyy myös meiltä tänä päivänä: ” "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut".” (Luuk 18: 41-42).

* * *

Kiitän sinua, Myötäeläjä, keskustelusta tällä erää. Velvollisuudet kutsuvat, joten toistaiseksi en ota enää osaa keskusteluihin – ellei sitten toivottu kommentti ole minulta kovin lyhyesti kerrottavissa. Elän parhaillaan kiireistä aikaa. Yhden runon voin vielä lähettää palstalle pois koneeni pöytälaatikosta pyörimästä. Sen teenkin vielä tämän illan päälle. Toivotan sinulle nyt oikein hyvää jatkoa ja Jumalan ilmestymistä ja Hänen tuntemisensa raikkautta elämääsi. T. WV

WideView kirjoitti:

Uskoa voi vaikka paikkaan kumisaappaassa märällä hillasuolla, mutta silloin vasta asiat ovat hyvin, kun uskon kohde on ainoa eläväksi tekevä Kristus Jeesus, Herra, jossa ainoassa on pelastus. En voi vain seurata levollisena sivusta, kun eläviä sieluja kulkee laumoittain armon ohi matkalla kadotukseen. On armoa olla uskossa. Se ei ole oman suoritukseni aikaansaamaa, eikä sekään, että olen autuas Herrassa. Uskoon ei tulla omin voimin, eikä niin ollen autuaaksikaan. Pelastus on Jumalan lahja, joka joko vastaanotetaan, tai sitten ei.

Kysyit mielipidettäni sokeana syntyneen miehen taustoista, josko mies tai mahdollisesti joku muu olisi tehnyt syntiä, kun miehen oli pitänyt syntyä sokeana, ja että onko koko kysymyksenasettelu mielestäni ”luonnollinen”. Sekä itse tapaus, että vastaus kysymykseesi on kerrottuna Raamatussa Johanneksen evankeliumissa, sen 9. luvussa. Tapausta käsitellään peräti 41 jakeen verran.

Kysymys on siinä mielessä luonnollinen, koska luonnollinen ihminen ei näe Jumalan selvää ilmoitusta selvänä, vaan hän katsoo sitä ikään kuin sumuverhon läpi. ”Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "Ei voi, sillä se on lukittu".” (Jes. 29: 11). Uudestisyntyminen on välttämätöntä, jotta tuo samea sumuverho saadaan vedetyksi syrjään esteettömän näkyvyyden ja Jumalan Sanan ymmärtämisen tieltä. Tästä olen kertonut sinulle edellisissä viesteissäni.

Sokean miehen -tapauksen aikaan eivät Jeesuksen opetuslapsetkaan olleet saaneet Pyhää Henkeä, vaan heidät kastettiin Häneen vasta kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen, helluntaina: ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” (Ap. t. 2: 1-4).

Opetuslapsetkin tahtoivat siis ymmärtää, miksi miehen oli pitänyt syntyä sokeana, ja he saivat siihen vastauksen Jeesukselta. ” "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki." ” (Ap.t. 9: 2-3).

Jumalalla oli kauaskantoinen tarkoituksensa sokeana syntyneen miehen suhteen ja samalla tavalla Hän on tänäänkin ajan tasalla meidän jokaisen suhteen. Kaikella on tarkoituksensa, myös vammoillamme ja sairauksillamme – olimmepa saaneet ne jo äitimme kohdussa, tai sitten myöhemmin elämämme varrella. Olemme syntyneet jokainen omanlaiseksemme ja meistä jokainen on Jumalan kuva: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:27).

Olemme kuitenkin perisynnin alaisia ensimmäisen ihmisen syntiinlankeemuksen tähden ja elämme maailmassa, jossa pimeyden ruhtinaan on sallittu vaivata ihmistä määrätyn ajan. ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-” (Room. 5: 12). Siksi meillä on tässä ajassa itse kullakin enemmän tai vähemmän sairauksia ja vammoja, puutetta, hätää ja kipua – riippumatta syntimäärästämme, ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room. 3: 23). Ainoa toivomme päästä pimeästä valoon, pelastua vihollisen otteesta, on Jeesus ja Hänen ristinkuolemansa. ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;” (Room. 5: 18). Herran omilla on toki myös omat vaivansa, sillä emme ole vielä Taivaassa, jossa kaikki lopulta on toisin. Siihen asti ihmisen on tyytyminen siihen, millainen hän on, sillä..

”Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva kuvaajastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"? Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" Voi sitä, joka sanoo isälleen: "Mitä sinä kelpaat siittämään?" ja äidilleen: "Mitä sinä kelpaat synnyttämään?" Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot. Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot. (Jes. 29: 16, 45: 9-12).

Ja mitä sokeuteen tulee ja vaikka soisin jokaisen näkevän, niin parempi olla kuitenkin sokea luonnollisesti, kuin hengellisesti. Hengellinen sokeus vie harhaan. ”Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi". Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?" Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".” (Joh. 9: 39-41).

Hengellinen sokeus on jumalantuntemisen tiellä niin kauan kunnes Kristus saa meiltä luvan parantaa meidät siitä. Samoin kun Hän kysyi kerran eräältä sokealta mieheltä, samoin Hän kysyy myös meiltä tänä päivänä: ” "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut".” (Luuk 18: 41-42).

* * *

Kiitän sinua, Myötäeläjä, keskustelusta tällä erää. Velvollisuudet kutsuvat, joten toistaiseksi en ota enää osaa keskusteluihin – ellei sitten toivottu kommentti ole minulta kovin lyhyesti kerrottavissa. Elän parhaillaan kiireistä aikaa. Yhden runon voin vielä lähettää palstalle pois koneeni pöytälaatikosta pyörimästä. Sen teenkin vielä tämän illan päälle. Toivotan sinulle nyt oikein hyvää jatkoa ja Jumalan ilmestymistä ja Hänen tuntemisensa raikkautta elämääsi. T. WV

asia on Raamatussa 'liian' selvästi sanottu, mutta poikkeaa nykyisen kirkon virallisesta opista, "on lukijalla sumuverho silmien edessä"?
Näin tämä menee ja silloin keskustelu on aivan turhaa, olen tämän kokenut useampia kertoja.