pelataan aina varman päälle, ei oteta riskejä, ei näytetä tunteita, ei uskalleta olla oman itsenään, vaan vedetään jotain roolia. Suomessa on todella vaikeaa saada kunnon ystäviä, naiset ottavat itselleen mieluimmin juopporentun, kuin "kiltin ja luotettavan miehen". Kiltit miehet on perseestä, juopot kelpaavat kyllä, ne on "niin jänskiä". On turhauttavaa yrittää suhdetta naisen kanssa, kun aina on jotain vikaa, ette te naiset itsekään mitään täydellisyyksiä ole, ette vain suostu myöntämään, että teissä itsessänne on paljon puutteita. Miehen syyksi laitetaan vaan kaikki, aina pitää yrittää muuttaa toista joksikin muuksi, koskaan ei kelpaa sellaisena, kuin on. Kaiketi tässä on sitten koko loppuelämän yksin, kun ei vaan koskaan onnistu löytämään naista, joka laittaisi likoon enemmän kuin 10% itse laitan aina enemmän, kuin saan ja se masentaa minua. Vihaan sitä, kun sanotaan liian kiltiksi, painukaa sitten vittuun, jos ei kiinnosta. Ei minuakaan kiinnosta nainen, joka kuvittelee saavansa kaiken, mutta ei halua itse antaa sen eteen juuri mitään.
Ihmistet pelkäävät
liikaa...
171706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
haluat sitte ? kyllä tässä on kaikkesa yritetty prkl ...
10%:n vastaus.
oot niin pahalla päällä, että se tuntuu vaan siltä, se oli 198%:n vastaus, kyllä olen valmis antamaan kaikkeni parisuhteessa, sen mitä näin pienestä muijasta löytyy ja juopot eivät todellakaan ole ihanteeni. mitä sinulta puuttuu? mitä oikeesti haluat ?
ei minulta oikeastan puutu mitään, ehkä vain vaadin itseltäni liikaa ja samaten muilta, ehkä olen pettynyt ihmisiin liian monta kertaa.
naisetkaan, edes minä en ole läheskään täydellinen. jonkinlainen taso tietysti on hyvä olla, eikä tarvitse sietää mitä tahansa. loppujen lopuksi ne yksinkertaiset asiat tekevät onnelliseksi. läheisyys, henkisesti sekä fyysisesti ja se että voi luottaa. henkinen yhteys on kaiken a&o.
Samaa mieltä. Henkinen yhteys on kaiken A ja O!!
Jos sitä ei ole, ei tule mitääännn....:(
kerrohan mulle ?
Mitä sillä on merkitystä, näin yön hiljaisina hetkinä. Ja vieläkin vieläkin vieläkin vain,
se henkinen yhteys on Kaiken A ja O!
sanoin jo samaa, joskus sen löytää jopa täältä, vaikkei ikinä uskois ja joskus sen kadottaa
Mitä sitä osoittaa tunteita, jos toinen pelaa sen jälkeen peliä, eli se on niinkuin työnjohtaja. Huonoa työnjohtajaa ei katsele kukaan. Sellaset yleensä lähtee. Henkinen puoli on se tärkein ihmissuhteissa. Mutta sekään ei pelkästään auta. Henkisesti saattaa olla ihan jees, mutta fyysisesti ei välttis viehätä. Aina sitä voi esittää toivomuksen, että haluaa rahaa, toimeentulevan, ns. täydellisen miehen blaa blaa. Niitä vaatimuksia on helppo esittää, mutta paha kenenkään mennä toteuttamaan. Kun ihmiset yksinkertaisesti ei ole sellaisia. Harvoin pinnalliset ja henkiset arvot kulkevat käsi kädessä. Mutta kun odottaa aikansa niin varmaan joitakin tuhansia saattaa tänne syntyä. Et se on sitten ihme et sellaseen törmää, joten jos se uljas prinssi sitten karauttaa sillä ratsullaan pelastamaan prinsessan pulasta niin sitä saa sitten odottaa. No onhan siitä luvassa puoli valtakuntaa, joten kyllä se sitten palkitaan. No siinä odotellessa voi ihan sitten rakastuakin joskus ihan oikeasti. Voi pojat, sepä vasta hankalaa onkin. Mutta oikeasti voit pitää huolta omasta autosta tai tietokoneesta, se on palkitsevampaa.
ja rahalla ei saa kaikkea, sitä tärkeintä, eli sitä tarvii niin vähän että jokaisella on varmasti sen verran.
prinssitkin ovat aivan tavallisia ihmisiä.
ja jos rakastun niin en näe ketään muuta enkä odottele ketään muuta. se on siinä.
tosirakkaus, sydämeen mahtuu vaan yksi sellainen. voi sitä mummona keinustuolissa muistella ikäänkuin kalajuttuna....näin kerran oli se kyllä....mutta pääsi karkuun. pakissa kun on vaan ruosteiset vieheet ja siimakin lahoa...????
Surullista kun koet noin. En tiedä oletko nuori vai jo vanhempi. Paljon kirjoitellaan nuorten naisetn "nirsoudesta". Siihen en osaa sanoa mitään. Minun nuoruudessani naiset eivät olleet nirsoja ja vain aniharvat tavoittelivat jotain rahaa tai statusta. Ja vain aniharvat olivat ns. rentttujen perään. Yleensä nämä renttujen perään olevat naiset olivat itsekin hieman renttuja, eikä siten "kiltit" miehet heitä huolineet. Ehkä nykyisin tilanne on erilainen?
Itse, ja monet oman ikäluokkani(40v) naiset koemme että miehet ovat pinnallisia ja juoksevat vain ulkonäön perässä. Olen aina ihastunut vain päälle päin kiltteihin miehiin, mutta enpä ole heille syystä tai toisesta kelvannut. Vain kerran elämäni aikana olen ollut suhteessa ns. rentun kanssa, ja pistin heti välit poikki kun miehen renttuus alkoi valjeta. Enkä se edes ollut minä joka suhteen halusin, vaan hän jahtasi minua niin kauan että luovutin ja suostuin olemaan hänen kanssaan vaikka en ollut rakastunut. Sittemmin jatkoin kilttien miesten etsimistä ja kummalla tavalla kaikki kiltit miehet paljastuivat aikaa myöten pettureiksi. Aivan tavalliset, tavallista duunia tekevät, tavallisen näköiset, ei millään muotoa lahjakkaat tai supliikkimiehet jotka tapasin olivat kerta toisensa jälkeen sitoutumiskyvyttömiä tai psyykkisesti epävakaita. Valtaosa halusi vain seksiä ja piti minua, kilttiä naista varapatruunanaan.
Olin minä naimisissakin. Kun en kaupungista löytänyt kilttiä miestä, etsin sellaisen maaseudulta. Sellaisen peräkammarinpojan joka harrasti luonnossa liikkumista ja puutarhanhoitoa, ja oli ujo ja säyseä - päällepäin. Muutamassa vuodessa, kun oli jo liian myöhäistä = pulla uunissa, miehen todellinen luonto alkoi paljastua. Ujous olikin sairaalloista ihmispelkoa ja kiltteys oli vain padottuja tunteita ja vihaa kaikkea kohtaan. Tämän vihan sai sitten tuta viaton lapsemme. Minua tämä "kiltti" mies ei uskaltanut lyödä koska oli pelkuri. Koska en hyväksy sitä että lasta pahoinpidellään, otin eron, vaikka tuttavat ihmettelivätkin "miksi eroan kiltistä miehestä..." Kun kerroin totuuden, minua ei uskottu ennen kuin lääkärit ja sosiaaliviranomaiset tutkivat asian kielsivät isältä lapsen tapaaamiset. Sitten tuttavat ja sukulaiset vasta uskoivat minua.
Jatkoin sitten kiltin miehen etsimistä netistä ja chateista. En ole läheisriippuvainen ja pärjään kyllä yksinkin, mutta olisihan se kumppani kiva joskus löytää. Tapasin vain tavallisia miehiä, useita kymmeniä. En edes suostunut treffeille jos mies vaikutti liian supliikkimieheltä tai oli kauhean komea ja varakas. Joidenkin tapaamien miesten kanssa yritimme suhdettakin. Annoin kaikkeni. Järjestin meille aikaa, annoin jakamattoman huomioni mutta en takertunut, maksoin itse ravintolalaskuni jos kävimme yhdessä syömässä, laitoin miehille hyvää ruokaa, tein sängyssä kaiken mistä miehet haaveilevat, huomioin kuuntelin viihdytin heitä, olin hiljaa jos piti ja puhelias jos piti, olin silti oma itseni olenhan luonteeltani säyseä ja sopeutuva. Kerta toisensa jälkeen miehet katosivat parempaa, vaikeampaa saalista hakemaan. En ollut lihava enkä ruma. Ihan tavallinen ja kunnollinen, raitis ja savuton asiani hoitava eronnut nainen. Se ei riittänyt. Olin liian kiltti ja turvallinen.
Tuttavapiirissäni kaikki kiukuttelevat, hankalat, teeskentelevät, pettävät ja valehtelevat naiset elävät palvovan miehen kanssa parisuhteessa. Miksi? Minäkö olen yksin koska annoin aina kaikkeni? Olisi pitänyt osata esittää vaikeasti tavoiteltavaa..?
No, jatkossa en anna kaikkeani, en oikeastaan mitään. Koska en pysty antamaan enää mitään. MInut on imetty tyhjiin eikä enää ole mistä ammentaa. Kukaan ei koskaan ole halunnut antaa MINULLE mitään. Olen aina ollut se antava osapuoli. Nyt olen tyhjä.
Ironista tässä on se, että kaikki ne minua "hyväksikäyttäneet" miehet ovat olleet tuiki tavallisia suomalaisia miehiä. Ei heillä ole ollut statusta, varakkuutta, valtaa, ulkonäköä eikä supliikkimiehen sosiaalisia taitoja. Silti he olivat pelimiehiä. Olen lopen tympääntynyt siihen että netissä jatkuvasti kirjoitetaan "kuinka naiset rakastuvat renttuihin". Kuinka ihmeessä erottaa renttu tavisten joukosta? Oikeasti renttuus ei ole päälle päin näkyvä piirre kuin vain niillä joista sen todellakin näkee(juopot, rikolliset, tatuoidut kovikset, supliikkimiehet). Tavallinen nainen karttaa kyseisenlaisia miehiä ja hakeutuu tavallisten miesten seuraan. En minä etsinyt rahaa, valtaa, statusta, komeaa ulkomuotoa ja raamikkaita mittoja, vaan parisuhdetta, rakkautta tavalliseen suomalaiseen mörökölliin. Löysin vain piilopelimiehiä. Oliko syynä se että olen liian kiltti, vai se että kaikki ikäluokkani vapaat miehet OVAT pelimiehiä/sitoutumiskyvyttömiä?
Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan niin MINÄ itse laitoin mm. s24ssä viestiä tavallisille kuvattomille miesten profiileille, ja baareissa tein oma-aloitteisesti tuttavuutta tavallisiin harmaavarpusen näköisiin miehiin. Kuvattomat profiilit olivat yhtä lailla pelimiehiä kuin ne komeat ja varakkaat kuvalliset ja baarin harmaavarpusesta paljastui naimisissa oleva omakotitaloa rakentava insinööri vaikka väitti olevansa sinkku.
Sitä saa mitä tilaa?
olen itse 40-vuotias ja alkaa tuntua siltä, että olen ikisinkku. Kun on muutaman kerran joutunut pettymään alkaa haaveet hiipua, eikä uskalla kohta enää edes yrittää mitään. Kiltti tai ei, aina on joku vika, joko se on minussa tai sitten naisessa.
Onneksi on ystäviä ja riittävästi tekemistä sekä työtä, muutenhan tässä olisi jo varmasti tappanut itsensä. Parempi vain olla itsekseen, naiset ovat liian vaikeita ja niin olen itsekin.
sinä ikisinkuksi jäät.ykskaks huomaat kun hän singahtaa jostain eteesi,ja menoo se sitten varmaankin on.etsimällä harvemmin löytää mitään syvällistä,se yleensä tulee vaan eteen,ja ehkä vielä silloin kun vähiten odottaa.et sinä varmaan niin hirveän hankalakaan ole,jokaisella on omat metkunsa.ja eipä sitä kannata ihan pienistä nokkinsa ottaa,kenenkään.onnea ja menestystä sinulle!
onnea myös sinne.
mikä vittu siinä on noin vaikeeta,toinen haluaa toista vaikka useampaa.ei toi kumppanin löytäminen voi olla noin vaikeaa.toiset on niin sanotusti lahjakkaampia viehättämään toista sukupuolta siinä se juttu,ei kaikki osaa kaikkea.jos joku haluaa paljon suhteita elämäänsä niin se hänelle suotakoon.kylse jossain kohtaa loppuu ja sitoutuu,jää se 50v villitys pois. kun kaikki kynnetty mitä on mieli tehnyt,sanoisin jopa sitä elämän rikkaudeksi. et pystyy loumaan vaikka pelkkiä sexsi suhteita vastakkaiseen sukupuoleen.miks naiset rakastuu renttuihin,siks rentut on avoimempia elämälle.piip piip ei kuulosta hyvältä naisen korvissa,eikä haara välissä.voin olla väärässäkin?
Minä näytän tunteeni, sekä hyvät että huonot.
Haluan rakastaa ja olla rakastettu, paha vain että mieheni ei minua rakasta. Mies kertonut sen suoraan päin naamaa, se satutti ja kovin.
Olen aina oma itseni ja arvostan sitä että toisetkin seurassani ovat sitä.
Rehellisyys on itsestäänselvyys minulle.
En minäkään tiennyt että miehelleni on viina tärkeämpää kuin perhe, hän osasi olla niin ihana ja ennenkaikkea hellä.
Hellyydestä olen jäänyt paitsi koko elämäni, olin 4v kun alkoi hyväksi käyttö.
Olen kokenut 3 raiskausta ja minulla oli 20 vuotta narsisti mies puolisona joka eristi minut koko maailmasta, hän alisti minut niin ettei minulla ollut enää voimaa lähteä.
Sitten tapasin miehen joka auttoi minut pois siitä suhteesta, mutta hän osottautui tunteiltaan kylmäksi, hän halusi vain seuraa ei saanut koskea ei olla lähellä. Joten nämä seikat saivat rakastumaan tähän hellään ihmiseen, joka sitten olikin alkoholisti!
Huono onneni kenties jatkuu edelleen, en pysty luottamaan kehenkään, tänä päivänä katkaisin suhteen ja sitten päätimme vielä kuitenkin yrittää.
Ehkä se ero kuitenkin tulee, olen ihan rikki ja suunnittelen päättää elämäni.
On vaikea jaksaa ilman sitä hellyyttä jonka häneltä sain!