Nyt aluksi:Oman sieluni tilasta en tiedä kumpaan olen menossa taivaaseen vai kadotukseen.Mutta miten voin voittaa oman pelkoni ns.ihmispelon koskien näiden asioiden(tiedätte kyllä)kertomista?
Kerran mainitsin eräälle perheen jäsenelleni hänen tavasta joka mainitaan Raamatussa ns.synniksi( okei kysessä oli alkoholin nauttiminen)että se on syntiä(en nyt tiedä onko syntiä jos ei juo känniin).Sain tästä kuulla seuraavana päivänä/muutaman päivän/viikkojen päästä(en muista tarkalleen)kahvipöydässä häneltä tuosta(hän siis kertoi jollekulle muulle) hän kertoi tuon "naurahtaen".
Raamatussa sanotaan: 4.apt."Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet."
Eli ymmärrän ettei minun pitäisi vielä periaatteessa edes lähteä julistamaan mitään vaan jäädä odottamaan kunnes oppisin Totuuden eli toisin sanoen saisin omat silmäni kuntoon, jotta voisin muilta ns.hirsiä/malkoja ottaa pois.Mutta miten sitten voisin kertoa läheisilleni?Mistä tiedän että se mitä kerron on Totuutta eikä mitään omaa selitystäni?Välillä minulla on(tosin nykyään enää harvoin)pelkoa omaisteni tilasta ja siitä minne he ovat matkalla ja mitä itse voisin tehdä heidän hyväkseen?Olisko mitään vinkkejä?
Kerran mainitsin eräälle perheen jäsenelleni hänen tavasta joka mainitaan Raamatussa ns.synniksi( okei kysessä oli alkoholin nauttiminen)että se on syntiä(en nyt tiedä onko syntiä jos ei juo känniin).Sain tästä kuulla seuraavana päivänä/muutaman päivän/viikkojen päästä(en muista tarkalleen)kahvipöydässä häneltä tuosta(hän siis kertoi jollekulle muulle) hän kertoi tuon "naurahtaen".
Raamatussa sanotaan: 4.apt."Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet."
Eli ymmärrän ettei minun pitäisi vielä periaatteessa edes lähteä julistamaan mitään vaan jäädä odottamaan kunnes oppisin Totuuden eli toisin sanoen saisin omat silmäni kuntoon, jotta voisin muilta ns.hirsiä/malkoja ottaa pois.Mutta miten sitten voisin kertoa läheisilleni?Mistä tiedän että se mitä kerron on Totuutta eikä mitään omaa selitystäni?Välillä minulla on(tosin nykyään enää harvoin)pelkoa omaisteni tilasta ja siitä minne he ovat matkalla ja mitä itse voisin tehdä heidän hyväkseen?Olisko mitään vinkkejä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kohta jota lainasit löytyy apt.1 luvussa ja siinä Jeesus kehoittaa Apostoleja odottamaan että Pyhä Henki vuodatetaan (apt.2) heidän päälleen, ennenkuin lähtevät minnekkään Jerusalemista..
Tämä ei siis tarkoita, että sinun tarvitsisi olla hiljaa uskostasi! Päin vastoin Jeesus velvoittaa kristittyjä tunnustamaan uskonsa ihmisten edessä (Matt. 10:32-33). Kutenkaan en suosittele, että alat osoittaamaan ihmisiä liian syyttävällä sormella tai tuomitsemaan "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" (Matt. 7:1).
Jos et tiedä mihin suuntaan olet itse menossa, voit kysyä itseltäsi uskotko Jeesukseen ja niihin asioihin mitä Raamattu opettaa Hänestä (tsekkaa vaikka uskontunnustuksesta).
"Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:10)
Voit omalla elämälläsi ja omilla valinnoillasi todistaa perheellesi, että on olemassa toinen tie. Kerro rohkeasti uskostasi, Raamattu lupaa sinulle Rohkeuden Hengen (Pyhän Hengen avuksi).
Jos et ole vielä missään seurakunnassa, suosittelen että hakeudut sellaiseen. Ja kannattaa myös mennä jonkinlaiseen raamattupiiriin tai vastaavaan kuulemaan mitä Raamattu opettaa. Esim. Vapaakirkko järjestää monilla paikkaunnilla Alfa-kursseja, jotka ovat pääasiassa tarkoitettu vasta uskoon tulleille ja niille jotka haluavat kuulla mitä Raamattu opettaa asioista.
Olen varma, että jos lähdet vilpittomin sydämmin etsimään Herraa ja tietä jonka hän on sinulle varannut, tulet löytämään hänet. "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä." (Jaak. 4:8).
Herra ei jätä omiaan pulaan! =)
Siunausta!
Raamatussa myös sanotaan, ettei Herra anna omillensa kärsimystä, ilman ulospääsyä siitä =)
Ongelman ydin näyttää olevan siinä, että yrität liikaa. Etkö muista Jeesuksen sanoja: "Tulkaa minun tyköni te työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon".
Olet ehkä joutunut tekemisiin sellaisen seurakunnan kanssa, joka korostaa kovasti yleistä pappeutta ja lähetyskäskyä. Olet ehkä kuunnellut saarnoja, joiden mukaan jokaisen kristityn pitäisi olla evankelista omassa ympäristössään. Ehkä on myös korostettu sitä, että pitäisi saarnata syntiä vastaan, koska "te olette maailman suola".
Nykyisen kristikunnan suurin ongelma lienee juuri se, että korotetaan lähetyskäsky kaikkein suurimmaksi ja unohdetaan se käsky, joka Jeesuksen oman opetuksen mukaan on tärkein: "Rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi".
Luepa tarkemmin, mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan "maailman suolasta".
Matt 5:13. Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. 14. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; 15. eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. 16. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
Ei Jeesus puhunut "hyvistä sanoista" vaan "hyvistä teoista". Eivät kaikki voi olla evankelistoja, apostoleja tai opettajia (ks. 1.Kor 12:29). Mutta jokaista kristittyä velvoittaa Jeesuksen käsky: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".
Eikä se käsky ole raskas. Se ei edellytä, että lähtisit maailman ääriin julistamaan. Riittää, että pyrit osoittamaan rakkautta niille ihmisille, jotka ovat lähelläsi. Halusit vinkkejä, joten tässä yksi: pienikin hyvä teko, mitättöminkin palvelus puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.
suloisesti tuoksuvia kirjeitä Kristukselta. Totta kirjoitit Kemipiläinen, sillä rakkaus on lain täyttänyt ja kun me sen mukaan vaellamme, monet haluvat tulla tuntemaan sen uskon, jonka Jeesus on meille antanut, eli haluavat saada saman rauhan ja ilon ja siksi etsivät Jeesusta.
Syyttävä ilme, syyttävä sana, syyttävä teko eivät johda hyvään, eivät saa ketään haluamaan sellaisen Jumalan tuntemista, joka syyttää ja arvostelee.
Ihminen usein syyttää täällä itseään ja jokainen synnin mitan täyteen kerännyt tulee jossakin vaiheessa omien syytösten kanssa tekemisiin ja juuri silloin, kun ihminen on heikoilla itsensä kanssa, tulee armahtava lohduttava sana herättäjäksi paremman tarvitsemiseen ja silloin ihminen alkaa etsiä sitä Jumalaa, jolla on elämän Sana ja armo.
Kritus kuoli oikeaan aikaan puolestamme, eli silloin, kun ihminen näki, että hän ei kykene Jumalan lakia täyttämään. Jeesus täytti lain ja profetiat ja meille jäi valtava kiitollisuus ja siksi me julistamme ilosanomaa.
Room. 5:6
Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
etten luottanut Jumalan armoon. (koska se oli ajoittain ristiriidassa oman elämän kanssa)
Nykyisin en pelkää, vaan luotan Jumalan armoon, Hänen Sanaansa ja lupauksiinsa. (en pelkää ihmisiä, enkä itseäni)
Kaikki pelko ei ole pahaa, vaan osa on jopa rakentavaa.
että jos sitä menee pakoon, se tulee perässä; Mutta jos sen edessä pysähtyy ja lähtee sitä kohden, se pakenee.
Oma pelkoni opetti minua luottamaan yksin Jumalaan ja Hänen armoonsa.
>>> Eli ymmärrän ettei minun pitäisi vielä periaatteessa edes lähteä julistamaan mitään vaan jäädä odottamaan kunnes oppisin Totuuden eli toisin sanoen saisin omat silmäni kuntoon, jotta voisin muilta ns.hirsiä/malkoja ottaa pois.
- Periaatteessa kukaan ei ole valmis tuohon, oma elämä ei näet voi olla ristiriidassa sanoman kanssa.
- Jumala sen sijaa voi ottaa ns.hirsiä/malkoja ottaa pois.
- Kerro Jumalan armosta katuvaa syntistä kohtaan.
- Yleensäkin Jumalan sanasta ja lupauksista.
- Jumalan sana on totuus; Ja mitä vähemmän siihen tulee 'astian' makua, niin sen parempi.
- Jumalan armon vastaanottaneena saat olla ARMAHDETTU syntinen. Se on silloin niin, että Jumala on se, joka on jotain, eikä ihminen.
>
- Rukoilla heidän edestään.
- Olemalla heitä kohtaan laupias.
Uskalletaan olla armahdettuja syntisiä, niitä joille Herra ei lue syyksi heidän syntejään.
Ps. 32:1-2
Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut,
jonka synti on peitetty!
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
Rukoile läheistesi puolesta ja se on paljon jo.
rukouksessa Jumalan puoleen.
Se mitä olet, millainen Jumalan lapsi olet, se tulisi loistaa lampun lailla kaikille läheisille, niin että he saisivat nähdä Jumalan hyvän työn meissä. Ei niin, että soimaamme ja osoittelemme sormella. Mitä se hyödyttää? Ei siitä tule krediittiä Jumalalta, jos väkisellä yritämme läheisiämme omissa voimissamme muuttaa, eikä todellakaan se ole meidän voimissamme saako Jumala kellekin puhua vai ei.
Älä pyri olemaan jotain, mitä itse toivoisit. Anna Jumalan ohjata sinua siihen, mitä Hän toivoo sinulta, niin saat mielenrauhan, sillä omat teot ja yritykset johtavat myös pelkoon siitä, onko tarpeeksi riittävä ja hyvä Jumalalle. Jätä kaikki Jumalalle, sillä Hän tietää mikä sinullekin on parasta. Et siis voi itse itsessäsi muuttaa Jumalan työtä, vaan sinun tulee antaa tehdä Jumalan työtänsä sinussa.