Kansainväliset ihmisoikeusjulistukset kieltävät mm. pakkotyön (..ilmentää tai johtaa orjuuden kaltaiseen tilaan yhteiskunassa)sekä "degrading treatment" (halventavan,nöyryyttävän tai alentavan kohtelun)
Fakta: Suomessa mielenterveysdiagnoosin saaneet, huolimatta siitä että ovat saaneet työkyvyttömyyseläkkeen, joutuvat usein tekemään käytännössä pakkotyötä, jota terveysviranomaiset propagoivat kuntoutumiseksi.
Käytännössä kuitenkin vain noin promillessa tapauksista, mielenterveyssektorin järjestämä "kuntoutus" on johtanut henkilön työkyvyn palautumiseen tai kykyyn elää itsenäisesti.
Suomessa mielenterveysasiakas joutuu ottamaan toisinana vastaan myös kotikäyntipalveluja.
Tälläisistä palveluista kieltäytyminen on johtanut käytännössä mm. esim. poliisin-virkaapuun
ja edelleen vaikeuttanut mielenterveysasiakkaan kuntoutumista hänen saadessa tuolloin usein raskaampaa hoitoa.
Allaolevassa haetaan vastausta siihen, millä tavalla kotikäynneistä voisi päästä parhaiten eroon, tiedostaen samalla ongelman, että
hoitohenkilökunta ei sinällään ole useinkaan ollenkaan oikea foorumi
esittää parannusehdotuksia. Saavathan he kuitenkin viimekädessä palkan vain jos asiakas on "sairas".
Mikäli joku haluaa ottaa kantaa siihen, miten turvallisimmalla ja tehokkaimmalla tavalla
pääsee
eroon kotikäynneistä. Kiitokset.
-----------------
Mikä on mielipide? Saako allaolevan kirjeen tyyppisellä aikaiseksi sen, että kotikäyntejä ei enää omalla kohdalla tapahtuisi vai käykö juuri päinvastoin?
Millainen palaute /kirje asiasta sitten tulisi rakentaa jotta se ajaisi kotikäyntiasian loppumisen.
Alla olevassakin on jo yritetty nuoleskella mahdollisimman perusteellisesti. Ehkä ei ole onnistuttu?
------------
Itselläni on käynyt viikottain kotikäyntiä suorittava hoitaja asuessani &&&&&&&&&&& vuokralaisena. Mm. palvelun kuuluessa automaattisesti ko. talossa asuville. Kotikäynnit kestivät yhtäjaksoisesti && kk
siis yhteensä noin && kertaa. Kotikäynnin suoritti %%%%%% &&&&&&&&.
Sinänsä &&&&&&&& &&&&&&&& kanssa oli miellyttävä asioida,mutta nyt siirtyessäni uuteen asuntoon, esittäisin omalta puoleltani toivomuksen jonka perusteella haluaisin itse nähdä edistystä kuntoutumisessani tälläkin osa-alueella.
Ennenkuin jälleen syntyisi automatiikka, jonka mukaan kotikäyntejä ryhdyttäisiin suorittamaan ehdottaisin seuraavaa etenemistä:
Olisiko mahdollista että käyn ensin normaalisti tai tiheämminkin MTT:ssä sosiaalityöntekijän
vastaanotolla ja kotikäyntiasiaa pidettäisiin reservissä sitä varten, jos niille näyttäisi realisoituvan tarvetta. Tästä olisi oman näkemykseni mukaan seuraavanlaisia etuja itseni kannalta:
1) syntyisi mahdollisuus myös näytölle, jonka perusteella kotikäynnit eivät ehkä olisi aivan välttämättömiä. (Ilmeistä toki on että päinvastaisessa tapauksessa jos kotikäynnit jatkuvat automaattisesti,syntyy jatkumo, jossa
voidaan myös havaita että "tarvetta" kotikäynneille olisi mahdollisesti jatkuvasti ollut)
2) Itsestäänselvää tietysti on, että kotikäyntipalvelu on yhteiskunnalle kallis, erityisesti jos se ei olisi aivan välttämätöntä.
3) Ymmärrän, että harvemmin varmastikin mielenterveysasiakas esittänee kritiikkiä kotikäynneistä,
voitaneenhan kritiikin esittäminen tulkita myös esim. viitteeksi myös asiakkaan yleisen tilanteen huononemisesta.
Jotta ehdotukselleni löytyisi perusteita, mielestäni tässä yhteydessä on esitettävä myös joitakin kehitysehdotuksia.
Oman kokemukseni mukaan sinällään kotiin tapahtuva käynti
voitaneen jo sinällään tulkita jossain määrin alentavaksikin.
Toisekseen hoitajat saattavat kysellä suoraan varsin yksityiskohtaisia asioita henkilön persoonasta
tai päivittäisistä rutiineista, kysymyksin joita ei yleisten sosiaalisten normien puitteissa koskaan kysyttäisi tavanomaisesti ihmisten välillä.
Kaiken kaikkiaan kotikäynnit voivat olla varsin kiusallisiakin ja hoitajan rutiininomainen huolehtiminen tai kyselyt voinevat sinänsä johtaa myös epäitsenäisempään kehitykseen asiakkaan kannalta. Käytännössähän toki rutiinin olemassaolo sinällään jo antaa epäilyksen siitä pystyykö asiakas tulemaan toimeen itsenäisemmin elämässään.
Fakta: Suomessa mielenterveysdiagnoosin saaneet, huolimatta siitä että ovat saaneet työkyvyttömyyseläkkeen, joutuvat usein tekemään käytännössä pakkotyötä, jota terveysviranomaiset propagoivat kuntoutumiseksi.
Käytännössä kuitenkin vain noin promillessa tapauksista, mielenterveyssektorin järjestämä "kuntoutus" on johtanut henkilön työkyvyn palautumiseen tai kykyyn elää itsenäisesti.
Suomessa mielenterveysasiakas joutuu ottamaan toisinana vastaan myös kotikäyntipalveluja.
Tälläisistä palveluista kieltäytyminen on johtanut käytännössä mm. esim. poliisin-virkaapuun
ja edelleen vaikeuttanut mielenterveysasiakkaan kuntoutumista hänen saadessa tuolloin usein raskaampaa hoitoa.
Allaolevassa haetaan vastausta siihen, millä tavalla kotikäynneistä voisi päästä parhaiten eroon, tiedostaen samalla ongelman, että
hoitohenkilökunta ei sinällään ole useinkaan ollenkaan oikea foorumi
esittää parannusehdotuksia. Saavathan he kuitenkin viimekädessä palkan vain jos asiakas on "sairas".
Mikäli joku haluaa ottaa kantaa siihen, miten turvallisimmalla ja tehokkaimmalla tavalla
pääsee
eroon kotikäynneistä. Kiitokset.
-----------------
Mikä on mielipide? Saako allaolevan kirjeen tyyppisellä aikaiseksi sen, että kotikäyntejä ei enää omalla kohdalla tapahtuisi vai käykö juuri päinvastoin?
Millainen palaute /kirje asiasta sitten tulisi rakentaa jotta se ajaisi kotikäyntiasian loppumisen.
Alla olevassakin on jo yritetty nuoleskella mahdollisimman perusteellisesti. Ehkä ei ole onnistuttu?
------------
Itselläni on käynyt viikottain kotikäyntiä suorittava hoitaja asuessani &&&&&&&&&&& vuokralaisena. Mm. palvelun kuuluessa automaattisesti ko. talossa asuville. Kotikäynnit kestivät yhtäjaksoisesti && kk
siis yhteensä noin && kertaa. Kotikäynnin suoritti %%%%%% &&&&&&&&.
Sinänsä &&&&&&&& &&&&&&&& kanssa oli miellyttävä asioida,mutta nyt siirtyessäni uuteen asuntoon, esittäisin omalta puoleltani toivomuksen jonka perusteella haluaisin itse nähdä edistystä kuntoutumisessani tälläkin osa-alueella.
Ennenkuin jälleen syntyisi automatiikka, jonka mukaan kotikäyntejä ryhdyttäisiin suorittamaan ehdottaisin seuraavaa etenemistä:
Olisiko mahdollista että käyn ensin normaalisti tai tiheämminkin MTT:ssä sosiaalityöntekijän
vastaanotolla ja kotikäyntiasiaa pidettäisiin reservissä sitä varten, jos niille näyttäisi realisoituvan tarvetta. Tästä olisi oman näkemykseni mukaan seuraavanlaisia etuja itseni kannalta:
1) syntyisi mahdollisuus myös näytölle, jonka perusteella kotikäynnit eivät ehkä olisi aivan välttämättömiä. (Ilmeistä toki on että päinvastaisessa tapauksessa jos kotikäynnit jatkuvat automaattisesti,syntyy jatkumo, jossa
voidaan myös havaita että "tarvetta" kotikäynneille olisi mahdollisesti jatkuvasti ollut)
2) Itsestäänselvää tietysti on, että kotikäyntipalvelu on yhteiskunnalle kallis, erityisesti jos se ei olisi aivan välttämätöntä.
3) Ymmärrän, että harvemmin varmastikin mielenterveysasiakas esittänee kritiikkiä kotikäynneistä,
voitaneenhan kritiikin esittäminen tulkita myös esim. viitteeksi myös asiakkaan yleisen tilanteen huononemisesta.
Jotta ehdotukselleni löytyisi perusteita, mielestäni tässä yhteydessä on esitettävä myös joitakin kehitysehdotuksia.
Oman kokemukseni mukaan sinällään kotiin tapahtuva käynti
voitaneen jo sinällään tulkita jossain määrin alentavaksikin.
Toisekseen hoitajat saattavat kysellä suoraan varsin yksityiskohtaisia asioita henkilön persoonasta
tai päivittäisistä rutiineista, kysymyksin joita ei yleisten sosiaalisten normien puitteissa koskaan kysyttäisi tavanomaisesti ihmisten välillä.
Kaiken kaikkiaan kotikäynnit voivat olla varsin kiusallisiakin ja hoitajan rutiininomainen huolehtiminen tai kyselyt voinevat sinänsä johtaa myös epäitsenäisempään kehitykseen asiakkaan kannalta. Käytännössähän toki rutiinin olemassaolo sinällään jo antaa epäilyksen siitä pystyykö asiakas tulemaan toimeen itsenäisemmin elämässään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.