Monet näyttävät sekoittavan käsitteet "uskoa johonkin" ja "haluta uskoa johonkin".
Minulla kyllä olisi halu uskoa johonkin, mutta että se olisi olematon, jota kukaan ei ole nähnyt.
Siis pelkkä mielikuvitustuote.
Ei tule mitään. Jotta touhu menisi niin järjettömäksi, täytyisi minun uskoa yhtälailla maahisiin ja keijukaisiin.
Sillä ne ovat tasan yhtä olemassaolevia.
Minulla kyllä olisi halu uskoa johonkin, mutta että se olisi olematon, jota kukaan ei ole nähnyt.
Siis pelkkä mielikuvitustuote.
Ei tule mitään. Jotta touhu menisi niin järjettömäksi, täytyisi minun uskoa yhtälailla maahisiin ja keijukaisiin.
Sillä ne ovat tasan yhtä olemassaolevia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
oletko ajatellut että voisit vaikka veistää
puusta itsellesi "jumalan" ja sitten palvoa
sitä ja ennekaikkea voisit uskoa siihen kun
se kerran on niinkin näkyvä ja todellinen .
ja kyllä aikuinen vastuullinen ihminen
kokeilla aina saa mutta jos menee pieleen
niin voithan aina kääntyä Luojasi puoleen ja
väittää että sinut on harhautettu palvomaan
puunpalaa joka oli niin täydellisen Tosi.
tai sitten voit jatkaa tuolla vanhalla tyylillä
joka tosin kielii jonkin asteisesta ateismistä .
Pakko sen Jumalan ja Jeesuksen on olla olemassa, koska nimien mainitseminenkin jo aiheuttaa reaktioita.Jos joku sanoo uskovansa vaikka lumiukkoon niin se ei aiheuta minkäänlaisia reaktioita. Joku vähän hymähtää että tuo on lapsellinen. Mutta kun sanotaan, että Jeesus pelastaa syntisiä, niin johan alkaa tapahtua.Jeesus on sentään saanut ajanlaskunkin aikaiseksi. Lumiukot ja keijukaiset vain satuja ja runoja lapsille. Kannattaa uskoa. Saa sydämeensä rauhan. Minä ainakin sain ja kiitän siitä Jeesusta. Puupaloista ei saa muuta kuin tikkuja sormiin.
Viestisi oli varmaan ainakin osittain huumormielessä kirjoitettu, mutta ajattelin nyt kuitenkin ihan nopeasti heittää, että eihän se tietenkään mitään todista.
(Jos siis olen käsittänyt ihan väärin, ja olet itse samoilla linjoilla niin pyydän anteeksi jo etukäteen!)
Se että ihmiset reagoivat Jeesuksen ja Jumalan nimeen enemmän kuin Lumiukon tai Joulupukin, johtuu varmaan pääasiassa siitä että maailmassa ei tietääkseni ole yhtään järjestäytynyttä uskontokuntaa, joka väittäisi Lumiukon tai Joulupukin olevan maailman ja ihmisen kaikkivaltias luoja.
Tavallaan olet sillä tapaa oikeassa, että koska moni uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, niissä täytyy olla 'jotain'. Se ei kuitenkaan todista niiden olemassaoloa...
(Minkä varmaan kyllä jo tiesitkin.. Ajattelin vain nopeasti kirjoittaa kun oli aikaa!)
Ehdotan että perustamme lumiukkouskonnon. Lumiukkohan symbolisella tavalla ilmentää jälleensyntymää: kun kevät koittaa niin tunteet sulavat ja mieli lähenee luontoa ja inhimillistä rakkautta. Mutta kun lumi taas peittää maan, poistaa elämän harmauden puhtaalla pinnallaan niin lumiukkokin on luotava uudelleen... Tai jotain.
Ihminen ei pysty hahmottamaan Jumalaa. Siksi ihminen antaa Jumalalle nimen. Inhimillistää henkisen olennon. Antaa tälle inhimillisiä ominaisuuksia ja kas kummaa: ne Jumalan ominaisuudet ja tarkoitusperät ovat samanlaisia kuin itselläkin!
Kristitty hahmottaa Jumalan Raamatun tekstien kautta. Ja uskoo tätä kautta tietävänsä Jumalan tarkoitusperät.
Miksi ei siis puunpala? Jos joku hahmottaa Jumalan puunpalan avulla niin mikä siinä on silloin väärää? Tapa jolla Jumala hahmotetaan? Eikö se ole yhtä väärin kuin Raamatun tekstitkin.
Jokaisessa kirkossa siellä edessä roikkuu seinällä jonkinlainen kuvatus jostain kärsivän näköisestä hipistä. Mikähän se on? Jos sillä kuvalla ei ole mitään merkitystä Jumalan hahmottamisen kannalta, niin sille voi tehdä mitä vaan ja siitä voi sanoa mitä vaan. Niinhän?
Yleensähän se on vain jonkinlainen muotoiltu puunkappale tai mitä lie kipsiä...
Tätä asiaa en minäkään ihmettele. Kyllä puu aina pelkkänä puuna materiaaliltaan pysyy, veisti sen mihin muotoon (ristiksi/jeesukseksi) hyvänsä.
Hullulta myös tuntuu, että tälläistä pitäisi jotenkin palvoa.
Mutta tässäkin tulee ihmisille sellainen mielen erehdys.
Entisinäkin aikoina ihmiset ovat vaeltaneet kirkkoihin laumoina. Ovat ajatelleet palvovansa jumalaa. Tosiasiassa ovat palvoneet kirkon kauneutta.
Onhan runsaasti puuveistoksia ja koristemaalauksia sisältävä kirkko ollut monelle ainoa paikka, jossa on ollut mahdollista nähdä moista kauneutta. Näin on usein tänäkin päivänä.
Sehän on mykistävää ja haltioittavaa kauneutta, ja oikein siitä onkin nauttia.
Mutta se on kyllä aivan maallista, ei "taivaallista".
Nuo mainitsemasi käsitteet ovat kai loppujen lopuksi aikalailla sama asia? Näin ainakin omissa pohdinnoissani aivoittelin.. Jos uskoo johonkin, haluaa uskoa siihen. (Toisin päinhän tämä ei välttämättä toimi kuten huomautitkin, vaikka väittäisin kyllä että todellinen halu uskoa johonkin on itse asiassa uskoa siihen johonkin.)
Miettinet uskon ja tiedon eroa?
Ei ole varmaan kysymys siitä että valitset vaan jonkun jumalan (tai maahisen) ja sitten uskot siihen. Homma lähtee toisin päin. Usko syntyy henkilökohtaisesta kokemuksesta/varmuudesta, jota ei mitenkään pysty 'todistamaan' oikeaksi. Varsinkaan kukaan toinen.
Sekavaa sekavaa.
Olemme samoilla linjoilla.
Mielestäni tuossa ilmaiset ("Usko syntyy henkilökohtaisesta kokemuksesta/varmuudesta, jota ei mitenkään pysty 'todistamaan' oikeaksi") hyvin sen, että ihminen kuvittelee mielessään todeksi, jonkun haluansa asian.
Kyllähän se varmasti helpottaa, kun ei tunnekaan olevansa itse vastuussa elämästään, eli "se on korkeamman käsissä", kuten jotkut sanovat.
Kuitenkaan en tunne, että asiani olisivat mitenkään huonosti, jolloin useat epätoivoissaan heittäytyvät minkä mielikuvituksen varaan hyvänsä.
Joten en heittäydy.
Silti olisi mukavaa, että löytyisi jotain konkreettista, joka kertoisi jumalan/jumalien olemassaolosta. Haluaisin todella oikeasti uskoa.
Toistan nyt itseäni, kun sanon, että olemattomaan se ei käy.
Tartunpa heti ensimmäiseksi minua tällä hetkellä eniten askarruttavaan kysymykseen:
Kirjoitit: "Silti olisi mukavaa, että löytyisi jotain konkreettista, joka kertoisi jumalan/jumalien olemassaolosta. Haluaisin todella oikeasti uskoa.
Toistan nyt itseäni, kun sanon, että olemattomaan se ei käy. "
Tuo tarkoittanee kuitenkin, että 'uskon' sijasta haluat tiedon. Olen itsekin käännellyt tätä asiaa päässäni jonkun aikaa... Mitään lopullista en ole keksinyt, mutta jotain kuitenkin. (Ei varmaan mitään uutta maailmanhistoriassa, mutta minulle siis)
Uskon ja tiedon eroa havainnollisti minulle seuraava esimerkki (jota käytin jo aiemmassa ketjussa). Jos omppua pudottelee miljardi kertaa peräkkäin ja se aina tippuu maahan, se ei vielä todista että se seuraavalla kerralla niin tekee. Esim. Todennäköisyysmatematiikan valossa on kuitenkin syytä _uskoa_, että näin käy.
Eli: tavallaan voidaan sanoa, että aika suuri osa 'konkreettisiksikin' koetuista asioista on pelkästään uskoa. Tietenkään tällaista ei tarvitse mitenkään miettiä arkipäiväisessä ajattelussa, ja esimerkki on kärjistetty.
Uskolla 'olemattomaan' tarkoittanet sitä, että tahdot konkreettisen 'merkin' (esim joku pensas syttyy palamaan...:P), jonka muutkin voivat havaita?
No niin, matematiikassa/fysiikassa on pienemmälläkin otoksella pidetty montaa asiaa todennäköisesti oikeina.
Aivan, raamatunkertomusten syntysijoilla kasvaa todellakin pensas, nimeltään "palava pensas".
Nykyään tiedetään, että se erittää pihkastaan kaasuja jotka toisinaan, auringon kuumentaessa riittävästi, leimahtavat palamaan.
Eikö voisi ajatella, että jos on jumala, niin tämä voisi esiintulollaan muuttaa kaikkien ihmisten elämän suunnan?
Eihän kukaan uskaltaisi, eikä tuntisi tarvetta tehdä pahojaan, jos olisi Tieto, että on joku kaikkinäkevä ja että "maksun aika koittaa".
Itse asiassa kaikkivoipa, joka ihmiset olisi luonut, voisi milloin vain halutessaan muuttaa ihmisten luonteen mieleisekseen. Vai onko se sitä nyt?
Ihmiset kylläkään eivät, kaikesta tiedosta ja keksinnöistä huolimatta, ole luonteeltaan yhtään eläimiä kummempia. Eivät ainakaan parempia.
Mooseksen palavapensas -niminen kasvi tosiaan kasvaa meidänkin pihallamme. ;-) Riittää että heität heinäkuussa sen oksalle tupakantumpin ja kas: Jumala on läsnä!
Eikun vakavasti: jos jokin todisteeksi Jumalan olemassaolosta mielletty ilmiö onkin selitettävissä luonnontieteen avulla, niin miten tuo selitys sitten uhkaisi Jumalakuvaa? Siis miten ylipäänsä tieteellinen todellisuuskuva uhkaa uskonnollista todellisuuskuvaa? Tiede EI selitä Jumalaa olemattomaksi. Sen sijaan tiede kylläkin selittää kirjaimellisen raamatuntulkinnan hölynpölyksi.
Jumala vs. Raamattu. Tämä kombinaatio tekee itselleni tiukkaa. En pysty hyväksymään Raamattua Jumalan ilmoitukseksi.
En valitse puolia enkä ota leimaa otsaani. Sen sijaan minua kiinnostaa ihmisten jumalakuva. Näyttää siltä että tiedon lisääntyessä tuo jumalakuva liukuu teistisestä persoonallisesta kuvasta yhä lähemmäksi eräänlaista maailmankatsomusta, josta panteismi ei ole kovin kaukana.
Tuollainen (kvasi)tieteellinen maailmannäkemys jota täälläkin monet ateismin nimissä viljelevät hyväksyy todisteiksi ainoastaan ja kapeasti luonnontieteellisen todistusaineiston. Tätäkö sinäkin haet? Todisteiksi kelpaavat ainoastaan empiirisesti koetut ja toistettavat ilmiöt. Ja mikä mielenkiintoisinta: jos ilmiö ei taivu tällaisen kvantitatiivisen tutkimusmetodin mukaiseksi päätelmä on se, että ilmiötä ei ole tai että se on mielikuvituksen tuotetta!
Tuollainen päätelmä tietenkin vaatisi tieteellisen kokeen jossa saataisiin täsmälleen sama ilmiö aikaiseksi niin että se todella syntyisi mielikuvituksen tuotteena. Muutenhan tuollaista päätelmää ei voi tehdä. Se on ainoastaan yksi hatara teoria muiden joukossa.
Miksi haluaisit merkin Jumalan olemassaolosta?
Eikö oma intuitio sitten ole riittävä? Miksi Jumalakuvasi pitäisi taipua yleisesti hyväksyttävään normiin?
"Aivan, raamatunkertomusten syntysijoilla kasvaa todellakin pensas, nimeltään "palava pensas".
Nykyään tiedetään, että se erittää pihkastaan kaasuja jotka toisinaan, auringon kuumentaessa riittävästi, leimahtavat palamaan. "
Wau, aika mahtavaa! Tuota en ollut tiennytkään, kiitti! Kyllä nyt Moosesta (tai sitä joka sen nyt havaitsikin..) harmittaisi kun tuonkin tietäisi, hehheh!
Mutta siis: jos tämä "J" on kaikkivoipa, se tarkoittaa kai juuri sitä, että toki se voisi tehdä ihmisistä hyviä. Tai sitten aivan kuten totesit, jättää sen tekemättä. On siis syytä olettaa että jos J on olemassa, se antaa kaiken tapahtua jostain syystä. Mutta:
Minusta ainakin tämä koulussa opetettu 'persoonallinen' jumala on aika spede juttu. Se saattaa helpottaa joillekin asioiden käsittämistä, mutta loppujen lopuksi ajatus jostain tyypistä joka päättää mitä tapahtuu on minusta aika hölmö, ja johtaa juuri sellaisten asioiden pohdintaan että miksi annoit tämänkin tapahtua kun olisit sen voinut estää? Ja että koska tein kuten J käski, tautini parantui. Sellainen ei minusta ole kovin hedelmällistä.
Tätä myöten olen itse päätynyt siihen, että... (ööh.. mitenkähän oman maailmankatsomuksen ytimekkäästi selittäisi)... että kaikki _on_. Ei henkisyyteen minusta tarvitse jumal-ukkoa.
Kirjoittelin ummet ja lammet ja sitten viestini katosi jonnekin...
Olen samaa mieltä.
Mikäli "henkisyydellä" tarkoitat jotain tiettyä ajattelun syvyyttä. Myös ihmisen henkistä (ei välttämättä hengellistä) kehitystä.
Olen myös lukenut raamatun. Silloin kyllä hieman järkytyin, koska toivoin löytäväni siitä jotain "suurenmoista". Karisivat vain pois nekin kuvitelmat, joita mielessään oli elätellyt.
Kaksi kolmasosaa kirjasta on ensinnäkin juutalaisten sangen veristä historiaa jne..
Että, vaikka siinä kirjassa on aikakautensa mielenkiintoista (joskin tiettyyn tarkoitusperään taivutettua) historiaa, niin ei se niinkään kerro jumalasta, kuin ihmisten tietämättömyydestä ja taikauskosta.
En ole kyllä lähtenyt hakemaan ateismiakaan, enkä tunne tarvetta alkaa todistelemaan, että jumalaa ei olisi. En tieteen avulla, enkä ilman.
Näyttää vain vaikealta löytää ja uskoa "omaan intuitioonkaan" jumalan olevaisuuden puolesta.
Sanoihan eräs tuttu, jo vanhuuteen kuollut, että hän uskoo luonnonvoimiin ja nimittää sitä jumalaksi.
Sekin on mielestäni hyvä asia. En vain tiedä, miksei luonnonvoimia voisi kutsua luonnonvoimiksi?
Voisimme kyllä olettaa maailmankaikkeuden rajoittuvan sinun havainnoimiisi asioihin, tällainen kaikkitietävyys varmaan pukisi sinua hyvin ja absoluuttisen oikealla totuuden tietämykselläsi osaisit varmaan tehdä paljon hyvää.
Lämpimän ystävälliseen sävyyn, haluasisin muistuttaa rajallisuudestasi. Sinä katselet tätä maailmankaikkeutta hyvin pieneltä paikalta, pystytkö rehellisesti väittämään että vain se mitä näet on totta? Tällainen ajatus on minusta huolestuttavaa todellisuuspakoa.
Katsauksesi oli todella suppea. Asiasisällöltään.