KÖRTTILÄISYYDEN YLISTYS.
RAKKAUS OLI VAIN POISSA.
Silmäilin Espoon seurakunta sanomien, lehden 26/48 10.7 ilmestyneen numeron etusivulla ollutta kirjoitusta Leppävaarassa viime viikonlopulla järjestetystä herättäjä juhlista. Lehden etusivulla ollut kirjoitus sai minut taas kerran huomaamaan yhden, niin sanottujen tapa kilpailukristittyjen oudon ominaisuuden. Joka on aina sotinut minun henkilökohtaista uskon ymmärrystäni vastaan.
Ymmärrän, että kirjoituksella haluttiin viestittää koko tapahtuman olemusta ja sitä miten helppoa ihmisten oli tulla tapahtumaan kuuntelemaan jumalan sanaa. Hengellisyys itsessään on kaunein ja arvostetuin asia, joka mielestäni ansaitsee kunnioituksensa ja arvostuksensa tässä maailman ajassa jossa nykyisin elämme.
On selvää, että on eri uskonnollisia yhteisöjä ja erilaista hengellistä toimintaa. Sillä jokainen meistä kaipaa kuitenkin hengellisyyttä, joka on lähellä hänen omaa maailmaa ja sydäntä. Emme me hengellisiltä lähtökohdilta voi olla kaikki samassa kohdassa ja yksi miellyttää yhtä ja toinen toista näissäkin asioissa.
Yksi kuitenkin yhdistää kaikkia ja hän on valitettavasti sama kaikille. Vaikka soveltaisimme häneen omia sydämemme oppinäkemyksiämme miten paljon tahansa. Hän on rakkaus ja anteeksi anto. Sydämen sovitus ja ikuinen elämämme.
En ole koskaan halunnut arvostella jumalaan uskovia ihmisiä, mutta tällä kertaa tekee mieleni tehdä se oikein julkisesti.
Koska kirjoituksesta näkyi niin selkeästi se, kelle tai keille kirjoituksen kritiikki oli tarkoitettu.
Eiköhän tuossa kirjoituksessa menty nyt hieman liian pitkälle. Onko Jumala antanut oikeuden mollata toisiin uskonto kuntiin tai yhteisöihin kuuluvia näin räikeästi. Kirjoitus antoi selkeästi ymmärtää, ettei puhuja ollut Jumalansa tuntemuksessa kovinkaan suuren miehuuden omaava. Rakkaus ei ollut tavoittanut arvostelevaa ja kritisoiva puhujaa, jonka käsitykset hengellisyydestä olivat loppuen lopuksi ihan loistavia.
Käsittämätöntä on se, että tuomio henkisyys haluttiin pois rakkaudettomalla tavalla. Syytöksillä, joilla hyökättiin päättömästi ja harkitsemattomasti.
Ei huudeta hurmoksessa. Ei lauleta ylistys lauluja. Ei kruunata kirstusta jumalaksi, vaikka hän olikin Jumalan poika. Pyhästä hengestä syntynyt, joka on kantanut tämänkin puhujan syntejä harteillaan, kuollen ristin kuoleman. Ja näin sovittanut myös hänet kelpaavaksi isä Jumalalle.
Uskomatonta, että ylistys on körttiläisyydessä näin ala arvoisessa asemassa. Vaikka Jumala päin vaston kannustaa ihmisiä ylistämään ja kiittämään häntä.
Joukko hysteria ja hurmos henkisyys ei ole yksinomaan helluntai seurakuntien ongelma. Vaan se on myös vaarallinen ilmiö muuallakin. On tärkeää ymmärtää ja omata sellainen hengellinen ymmärrys. Jossa kyetään rajaamaan pois kaikenlaiset lieve ilmiöt. Jotka kaikki eivät välttämättä olekaan jumalasta.
Haluan painotta sitä, että hengellisyydessä aitous on merkityksellinen ja tärkeä yksityis- kohta.
Jos joku kokee itselleen tärkeäksi ylistämisen tai jonkun muun hänelle kuuluvan tavan tuoda esiin omaa hengellisyyttään. Kuka silloin on se, joka hänet siitä ylentää tai tuomitsee. Ihmisellä ei ole tuomio valtaa eikä oikeutta tuomitsemiseen. Koska yksin Jumala on se, jolle tämä valta on annettu.
Jos siis haluamme toimia jumalan antaman hengellisyyden mukaan. Mustamme tämän. Ettemme me ole jumalia emmekä voi lähteä arvostelemaan kenenkään hengellisyyttä ilman, että joutuisimme siitä itse vastuuseen. Jumalan rakkaus vaatii meitä hyväksyntää ja puhdas sydämellisyyttä tavalla, jossa kaikkia jumalan luomia kunnioitetaan. Ja jossa on jumalaan vaikuttamaa rakkautta.
Jumala ei erota vaan yhdistää armossaan ja rakkaudessaan. Ja haluaa meiltä yhteistä mieltä ja asennetta sydämeemme vain siksi, että me olemme kaikki saman arvoisia hänen edessään. Olimme siiten helluntailaisia, körttiläisiä, jehovan todistajia tai luterilaisia. Sillä taivaassa on vain yksi seurakunta, jotka ovat kuulleet karitsansa äänen. Ja hän joka tuntee Kristuksen on tunteva myös isän. Jonka edessä me kerran kaikki seisomme.
T. JARETC
RAKKAUS OLI VAIN POISSA.
Silmäilin Espoon seurakunta sanomien, lehden 26/48 10.7 ilmestyneen numeron etusivulla ollutta kirjoitusta Leppävaarassa viime viikonlopulla järjestetystä herättäjä juhlista. Lehden etusivulla ollut kirjoitus sai minut taas kerran huomaamaan yhden, niin sanottujen tapa kilpailukristittyjen oudon ominaisuuden. Joka on aina sotinut minun henkilökohtaista uskon ymmärrystäni vastaan.
Ymmärrän, että kirjoituksella haluttiin viestittää koko tapahtuman olemusta ja sitä miten helppoa ihmisten oli tulla tapahtumaan kuuntelemaan jumalan sanaa. Hengellisyys itsessään on kaunein ja arvostetuin asia, joka mielestäni ansaitsee kunnioituksensa ja arvostuksensa tässä maailman ajassa jossa nykyisin elämme.
On selvää, että on eri uskonnollisia yhteisöjä ja erilaista hengellistä toimintaa. Sillä jokainen meistä kaipaa kuitenkin hengellisyyttä, joka on lähellä hänen omaa maailmaa ja sydäntä. Emme me hengellisiltä lähtökohdilta voi olla kaikki samassa kohdassa ja yksi miellyttää yhtä ja toinen toista näissäkin asioissa.
Yksi kuitenkin yhdistää kaikkia ja hän on valitettavasti sama kaikille. Vaikka soveltaisimme häneen omia sydämemme oppinäkemyksiämme miten paljon tahansa. Hän on rakkaus ja anteeksi anto. Sydämen sovitus ja ikuinen elämämme.
En ole koskaan halunnut arvostella jumalaan uskovia ihmisiä, mutta tällä kertaa tekee mieleni tehdä se oikein julkisesti.
Koska kirjoituksesta näkyi niin selkeästi se, kelle tai keille kirjoituksen kritiikki oli tarkoitettu.
Eiköhän tuossa kirjoituksessa menty nyt hieman liian pitkälle. Onko Jumala antanut oikeuden mollata toisiin uskonto kuntiin tai yhteisöihin kuuluvia näin räikeästi. Kirjoitus antoi selkeästi ymmärtää, ettei puhuja ollut Jumalansa tuntemuksessa kovinkaan suuren miehuuden omaava. Rakkaus ei ollut tavoittanut arvostelevaa ja kritisoiva puhujaa, jonka käsitykset hengellisyydestä olivat loppuen lopuksi ihan loistavia.
Käsittämätöntä on se, että tuomio henkisyys haluttiin pois rakkaudettomalla tavalla. Syytöksillä, joilla hyökättiin päättömästi ja harkitsemattomasti.
Ei huudeta hurmoksessa. Ei lauleta ylistys lauluja. Ei kruunata kirstusta jumalaksi, vaikka hän olikin Jumalan poika. Pyhästä hengestä syntynyt, joka on kantanut tämänkin puhujan syntejä harteillaan, kuollen ristin kuoleman. Ja näin sovittanut myös hänet kelpaavaksi isä Jumalalle.
Uskomatonta, että ylistys on körttiläisyydessä näin ala arvoisessa asemassa. Vaikka Jumala päin vaston kannustaa ihmisiä ylistämään ja kiittämään häntä.
Joukko hysteria ja hurmos henkisyys ei ole yksinomaan helluntai seurakuntien ongelma. Vaan se on myös vaarallinen ilmiö muuallakin. On tärkeää ymmärtää ja omata sellainen hengellinen ymmärrys. Jossa kyetään rajaamaan pois kaikenlaiset lieve ilmiöt. Jotka kaikki eivät välttämättä olekaan jumalasta.
Haluan painotta sitä, että hengellisyydessä aitous on merkityksellinen ja tärkeä yksityis- kohta.
Jos joku kokee itselleen tärkeäksi ylistämisen tai jonkun muun hänelle kuuluvan tavan tuoda esiin omaa hengellisyyttään. Kuka silloin on se, joka hänet siitä ylentää tai tuomitsee. Ihmisellä ei ole tuomio valtaa eikä oikeutta tuomitsemiseen. Koska yksin Jumala on se, jolle tämä valta on annettu.
Jos siis haluamme toimia jumalan antaman hengellisyyden mukaan. Mustamme tämän. Ettemme me ole jumalia emmekä voi lähteä arvostelemaan kenenkään hengellisyyttä ilman, että joutuisimme siitä itse vastuuseen. Jumalan rakkaus vaatii meitä hyväksyntää ja puhdas sydämellisyyttä tavalla, jossa kaikkia jumalan luomia kunnioitetaan. Ja jossa on jumalaan vaikuttamaa rakkautta.
Jumala ei erota vaan yhdistää armossaan ja rakkaudessaan. Ja haluaa meiltä yhteistä mieltä ja asennetta sydämeemme vain siksi, että me olemme kaikki saman arvoisia hänen edessään. Olimme siiten helluntailaisia, körttiläisiä, jehovan todistajia tai luterilaisia. Sillä taivaassa on vain yksi seurakunta, jotka ovat kuulleet karitsansa äänen. Ja hän joka tuntee Kristuksen on tunteva myös isän. Jonka edessä me kerran kaikki seisomme.
T. JARETC
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikkien kukkien kukkia saata, niin homojen kuin meidän kaikkien muidenkin.
Toiset meistä tunnustavat Herran armon ja Kristuksen, Jumalan ainoan pojan ja vapahtajan, toiset taas kieltävät hänet. Edellisille on varattu pelastus, jälkimmäisille kadotus. Plus että helluntailaiset, jehovalaiset ja muut hihhulit tuskin tuntevat oikeaa Jumalaa.
NIIN
Näitä ihmisten kadotukseen tuomittuja epätoivoisia ihmisiä kuolee oman käden kautta liian paljon. Ja syy on hyvin yksinkertaisesti ihmisten sydämettömyys ja kovuus. Mutta toisaalta niinhän sanassa sanotaan. Ne jotka luulevat tulevansa ensimmäisinä tulevatkin viimeisinä. Ja ne jotka luulevat tulevansa viimeisinä tulevatkin ensimmäisinä. Kyllä Jumala selkeästi perää ihmisiltä selkeää ja rakkaudellista sydämen asennetta. Johon ihminen usein vastaa sydämettömyydellä.
Ihmisen kovuus karkottaa ihmiseltä senkin vähäisen uskon, joka heille on juurtunut. Ja sitä minä kutsun muoto Jumalalisuudeksi. Sydän on Jumalan edessä etusijalla. Oppi on selkeä raamatun oppi. Johon ihmisellä on taipumus tehdä lisäyksiä itse. Ja tehdä siitä vaikeampi kuin se on.
On kauheaa lukea juttua siitä miten julmasti joku voi väittää sanovansa toiselle totuuden rakkauden nimiin, vielä vetäen Jumalan itsensä siihen sanomalla toiselle olet menossa kadotukseen jos tuota syntiä jatkat. Ja toisaalla tämä sama sanoja itse varastaa tai tekee jotakin muuta mikä vie hänet syntiin. Eikö ole aika hölmö ristiriita. Tuskin Jumala on tämän kaltaista rakkautta meille antanut.
Sanassa varoitetaan selkeästi tuomitsemisesta ja tuomion julistamisesta. Me tiedämme lain ja sen mitä se meiltä vaatii, mutta unohdamme usein sen ettemme elä laissa vaan armossa. Tuomio henkisyys on saanut monen uskosta kiinnostuneen luopumaan hengellisten periaatteiden ylläpitämisestä. Koska tietävät jo ennakkoon sen etteivät ole uskovaisia tekoihinsa nähden.
Olen itsekin saanut kuulla tuomiostani. Rehelliset rehdit ja rakkaudelliset uskovaiset ovat tuominneet minut helvettiin moneen eri kertaan. Rauhoittavaa on kuitenkin saada tietää se tosiasia. Että Jumala yksin on sydänten tuntia. Ja hän tietää ja tuntee minun sydämeni puutteen ja heikkoudet.
Niinpä heittäydynkin se varaan, että minutkin korkein tuntee. Ja hän tuomitkoon minut niin kun tahtoo.
Sillä hänellä on siihen valta ja oikeus.
T: Jaretc
Joh.7:24 ... Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio. :(
pysy vain teoriatasolla niinkuin uskonnolliset yleensä...........
perusluterilainen vain pääsee taivaaseen, ei mitkään
lahkolaiset. Vaikka kristikuntaa katsellessa heitä
(Ev.lut.)onkin vain n.70milj., aika vähän miljardista "kristitystä".
mitä tästä opimme, todennäköisesti körtit eivät usko terveesti Jumalaan ja Pyhä Henki, Jeesuksen henki on heille tuntematon ja siitä seuraa suuria ongelmia raamatun kokonaisuuden ymmärtämisessä. Heidän uskonsa jää vain omaksi yrittelyksi ja tekonöyryydeksi joka on peiteltyä ylpeyttä. Mielenterveysongelmat vaivaavat myös masentuneita "alatien" korostajia, itsetunto soutaa luontaisen ylpeyden ja "ei minusta mihinkään" ole epätoivon välillä. Oppi on terveestä raamatullisuudesta harhautunut.
Onkohan malkkilaisuudessa ja körteissä sama epäuskon henki?