Äitini kuoli 17.9.2007, hän oli elämäni tärkein ja rakkain ihminen ikinä ja tulen aina kaipaamaan häntä. Ite oon vasta 19v ja koko elämä eessä. Oon monesti miettinyt et miten vielä haluaisin sanoa äitilleni että rakastan sitä ja kaipaan ja on ikävä. Sitten eräänä yönä näin unta (muutama päivä sitten) että äitini tuli uneeni. Sain sanottua sille nämä asiat mitä halusinkin, mutta en voinut koskettaa äitiäni. Sitten äitini alkoi puoistumaan unestani ja pyysin sitä tulemaan vähäksi aikaa takasi, ettei vielä poistuisi. Loppuja en muista mitä sanoin sille vielä. Mutta muistan sen että äitini vaikutti onnelliselta ja että sillä on nyt hyvä olla oman äitinsä luona.
Tästä jäi jotenkin sellainen helpottunu olo, että jos se oli totta että äitini ilmestyi uneeni, ja sain sanottua nämä sanat mitä oon aina halunnu sanoa äitille. Toivon ainakin että ois totta.. koska tietäs että äitillä on hyvä olla ja se on ainaki vastassa ku oma aika koittaa..
Tästä jäi jotenkin sellainen helpottunu olo, että jos se oli totta että äitini ilmestyi uneeni, ja sain sanottua nämä sanat mitä oon aina halunnu sanoa äitille. Toivon ainakin että ois totta.. koska tietäs että äitillä on hyvä olla ja se on ainaki vastassa ku oma aika koittaa..
Vastaukset 11
Vanhimmat
..astraalikehosta. Olemme jo maanpäällisessä elämässä henkimaailman jäseniä. Nukkuessamme tajunta siirtyy astraalikehoon, missä vainajat ovat ennen kuin kuolevat siitä pois ja siirtyvät mentaalikehoon.
Monille ihmisille kuolleet läheiset käyvät unessa tuomassa lohtua ja tukea. Ole onnellinen täysin rinnoin unestasi. Ei elämä pääty kuolemaan. Se jatkuu siellä toisella puolella.
Minulle oma poikani ilmestyi sekä unessa, että ihan oikeasti keskellä kirkasta päivääkin yhden kerran! Tosi ihana juttu, että sait tavata äitisi unessasi. Voimia sinulle. Rakkaus ei häviä, eikä lopu koskaan.
Isäni ilmestyi myös uneeni kuolemansa jälkeen ja monta kertaa.Ensimmäisellä kerralla tajusin kesken unen unessa hänen kuolleen ja itkin ja huusin onnesta ja halasin häntä täynnä onnea ja kysyin häneltä, että kuinka hän voi olla siinä ja puhua kanssani vaikka on kuollut.Hän vastasi:"Voi kuule, pääsen vaikka seinien läpikin." Sitten hän alkoi innostuneena kuvailla miltä seinien sisällä näyttää, kun niiden läpi menee.Hän kuvaili ne erittäin yksityiskohtaisesti (minulla ei ollut mitään tietoa sellaisesta tässä elämässä)ja kun heräsin, aloin ottaa selvää, että pitääkö paikkansa ja pitää! Siksi olen aivan varma, että se oli totta, koska ei edes alitajuntani olisi voinut tuottaaa minulle mitään tietoa seinien sisärakenteista, en tiennyt niistä yhtään mitään, enkä ollut koskaan edes ajatellut asiaa.
Toisessa unessa hän ihmetteli minulle, että kas kun hän ei ollut VÄHÄÄN aikaan nähnyt erästä nimeltä mainitsemaansa tuttua, jonka nyt oli tavannut, tämä tuttu kuoli tästä elämästä vuonna 1966 ja isäni kuoli 2006, soitin välittömästi herättyäni äidilleni, että oliko isäni tuntenut elämässään sen nimisen henkilön ja elääkö henkilö vielä vai ei ja äitini kertoi heidän tunteneen ja hänen kuolleen 1966, minun ollessani 3 kk:n ikäinen.
Olen nähnyt unissani taivaan ja sen väkeä, kaikenlaista.Isäni olen nähnyt niissä usein ja isäni varoittikin minua kahdesta tulevasta onnettomuudesta, jotka koskivat läheisiäni.Uskon ja toivon, että näet äitisi vielä usein unissasi, kuten minä isäni.Sen erottaa kyllä, mitkä unet ovat todellisia kohtaamisia ja mitkä vain ikävää ja kaipuuta.
Yep, unet ovat elisa-laajakaista elävien ja kuolleiden henkilöiden välillä. Unessa ihmisen tietoisuus on sillä tasolla että kommunikointi on mahdollista. Hieno juttu että sait sanottua asiasi äidillesi :-)
Ei elämä lopu kuolemaan. Voihan ajatella että "vain uni", mutta ei se elämä oikeasti lopu kuolemaan. Se raja välillä on häilyvä, kuin verho vaan ja kerran me vielä tavataan!
Itse asiassa olisi paljon kummallisempaa, jos ei kuolleista läheisistä näkisi unia heidän kuoltuaan. Näkeehän heistä unia heidän eläessäänkin, niin varmasti näkee sittenkin kun heidän kuolemansa käsittely on mielessä päivin öin.
Omasta mielestäni unien taustalla ei tarvitse olla mitään "toista todellisuutta", josta kuolleet viestittävät. Minusta hienoin kuolemanjälkeinen elämä on siinä, kun saa maatua takaisin osaksi luontoa ja jatkaa sillä tavalla elämän kiertokulkua. Parempi se niin on kuin istua jossain pilven reunalla harppu kädessä lakanaan pukeutuneena. Jossain vaiheessa voisi se harppu ruveta kypsyttämään ja sille kävisi niin kuin Pete Townshendin kitaralle The Whon keikalla.
nähdä tyttäreni valo-olentona, josta erotin vain kasvot. Olen kiitollinen siitä käynnistä. Edellinen kirjoittaja ei hyväksy sitä, että ihmisellä on kuolematon sielu ja maatuva keho.Kumpa ihmiset antaisivat sielulleen enemmän tilaa elämässään, niin voisivat paremmin. Ei olisi muoti yms. enään niin tärkeätä, vaan ihmisen sielun hyvinvointi muiden ihmisten kanssa.
Hiljattain kuollut amerikkalainen koomikko George Carlin oli sitä mieltä, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa lentää katolle, eikä sitä saa enää sieltä pois. Tätä vakaumustaan hän nimitti frisbeetarianismiksi.
Raamatun mukaan unissa on enteitä ja viestejä taivaasta täällä oleville.Ilmestyihän enkeli Josefillekin unessa ilmoittamaan, että vie Jeesus-vauvan turvaan ja tämä veikin.Unet ovat yhteys heihin, mutta me emme voi kontrolloida niitä täältäpäin.Mielikuvitus ja alitajuntamme sekoittavat niitä myös.
rauhassa,varmasti Äiti otti vastaan mitä sanoit.Äidilläsi on varmasti hyvä olla,kun tietää kuinka rakas on esim.juuri omalle tyttärelleen.
Kyllä se on totta! Elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Vain toisella tasolla, rajan takana.Ruumis jää- sielu menee taivaaseen. Äitisi vain unessa voi lohduttaa sinua. Hän tietää ajatuksesi. Lue "Valon Syleilyssä".