Uraani merivedestä

http://www.stormsmith.nl/report20071013/partD.pdf

Uraani merivedestä ei ole toteuttamiskelpoinen hanke vaikka teknisesti on mahdollista erottaa uraania merivedestä. Absorbtion jälkeen on useita ylimääräisiä vaiheita:

-absorbtiokerroksen puhdistus orgaanisista materiaaleista ja organismeista
-desorbtio: absorboituneiden uraani-ionien uuttaminen liuoksella
-eluentin puhdistus
-lioksen konsentrointi
-liottimen erotus uraanista
-uudelleenväkevöinti ja puhdistus, jolloin saadaan keltakakkua

Tämä kaikki kuvassa D14, sivu 55.

Kaikista näistä vaiheista syntyy häviöitä ja lisäksi joudutaan käyttämään ylimääräisiä kemikaaleja ja absorboimisainetta. Absorboimisaine joudutaan ottamaan talteen mutta tämä ei onnistu ensimmäisen vaiheen vuoksi helposti vaan joudutaan käyttämään uutta ainetta. Jokainen kemisti ymmärtää että näissä vaiheissa syntyy välttämättä hävikkiä ja kokonaissaanti romahtaa 17 %:n paikkeille.

Tarvittava meriveden määrä on valtava. Yo. saannilla tarvitaan 1 GW:n tehoa kohti 9040 m3/s virtaama. Todettakoon hahmotuksen vuoksi lappeenrantalaiselle atominpureskelijalle se, että Imatrankosken läpi virtaama on 15 osa tästä ja sähköteho 158 MW. Tästä ydinvoimalobbari voi edelleen arvioida sitä vesimäärää, joka tarvitaan uraanin erottamiseen merivedestä. Nykyisellä ydinvoimakapasiteetilla (370 GW) tulisi vuodessa käsitellä 105 000 km3 merivettä. Mittasuhteiden hahmottamiseksi lobbareiden kannattaa pitää mielessä se, että Suomen kaikkien järvien yhteinen tilavuus on 230 km3. Tarvittaisiin erottelukoneisto tai –allas, joka vuoden aikana käsittelisi yhtä paljon vettä kuin on viidessä sadassa Suomen vesistöjen mittakaavan omaavassa valtiossa. Toki nämä lobbarit pitävät hanketta toteuttamiskelpoisena ja mielellään väittävät uraania riittävät vuosituhansiksi merivedestä.

Mitä tulee väitettyihin kustannuksiin niin niihin on syytä suhtautua varauksellisesti.

Ensiksikin yhtäkään tällaista merivesiuraanihanketta ei ole toteutettu kokonaisprosessina ja osaa niistä on pystytty demonstroimaan vain laboratoriokokoluokassa teknillisesti. Nämä menetelmät sisältävät lukuisia ratkaisemattomia ongelmia, joista on pitkä matka ylösskaalaukseen. Vaikka skaalaus onnistuisi, niin tarvittavat vesimäärät ovat todellakin liian suuria tuottamaan uraania nykyiselle kapasiteetille (ks, yllä).

Yhteenveto: Ydinvoiman uraanivaroihin ei lueta merivesiuraania. Uraanin saaminen merivedestä on teknillisesti mahdollista mutta ei ole toteuttamiskelpoinen hanke edes nykyisen kapasiteetin tai GW-reaktoriteholuokan ylläpitämiseksi.

_________________

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=17134
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=15779
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=14199
3409
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

"Nykyisellä ydinvoimakapasiteetilla (370 GW) tulisi vuodessa käsitellä 105 000 km3 merivettä." Mittasuhteiden hahmottamiseksi Golfvirta on 150 miljoonaa m3/s. Helposti voit laskea, että 1/50 Golvirrasta riittää uraanitarpeen tyydyttämiseen.

Golfvirta kulkee omia aikojaan, joten pumppausenergiaa ei tarvita, ja meriveden uraania riittää vuosituhansiksi.

Äänestä

YLE 10.07.2008:

"
Vedenkäyttökielto voimassa Etelä-Ranskassa uraanivuodon takia

Etelä-Ranskassa Vauclusen alueella on edelleen voimassa vedenjuontikielto tiistaisen uraanivuodon takia. Bollenen pikkukylässä sijaitsevasta ydinvoimalasta pääsi vuotamaan 75 kiloa käsittelemätöntä nestemäistä uraania.

Vuoto tapahtui kun säiliötä oltiin pesemässä. Nestettä valui kahteen alueen jokeen.

Viranomaisten mukaan määrä ei ole kovin radioaktiivinen, mutta myrkyllinen. Alueen asukkaita on siksi kielletty juomasta vettä, uimasta ja kalastamasta sekä käyttämästä vettä kasteluun.

Jokien radioaktiivisuustaso on keskiviikkona madaltunut.
"
http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=289845

Äänestä

tulee hinnaksi?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Joku vaan kirjoitti:

http://www.stormsmith.nl/report20071013/partD.pdf

Uraani merivedestä ei ole toteuttamiskelpoinen hanke vaikka teknisesti on mahdollista erottaa uraania merivedestä. Absorbtion jälkeen on useita ylimääräisiä vaiheita:

-absorbtiokerroksen puhdistus orgaanisista materiaaleista ja organismeista
-desorbtio: absorboituneiden uraani-ionien uuttaminen liuoksella
-eluentin puhdistus
-lioksen konsentrointi
-liottimen erotus uraanista
-uudelleenväkevöinti ja puhdistus, jolloin saadaan keltakakkua

Tämä kaikki kuvassa D14, sivu 55.

Kaikista näistä vaiheista syntyy häviöitä ja lisäksi joudutaan käyttämään ylimääräisiä kemikaaleja ja absorboimisainetta. Absorboimisaine joudutaan ottamaan talteen mutta tämä ei onnistu ensimmäisen vaiheen vuoksi helposti vaan joudutaan käyttämään uutta ainetta. Jokainen kemisti ymmärtää että näissä vaiheissa syntyy välttämättä hävikkiä ja kokonaissaanti romahtaa 17 %:n paikkeille.

Tarvittava meriveden määrä on valtava. Yo. saannilla tarvitaan 1 GW:n tehoa kohti 9040 m3/s virtaama. Todettakoon hahmotuksen vuoksi lappeenrantalaiselle atominpureskelijalle se, että Imatrankosken läpi virtaama on 15 osa tästä ja sähköteho 158 MW. Tästä ydinvoimalobbari voi edelleen arvioida sitä vesimäärää, joka tarvitaan uraanin erottamiseen merivedestä. Nykyisellä ydinvoimakapasiteetilla (370 GW) tulisi vuodessa käsitellä 105 000 km3 merivettä. Mittasuhteiden hahmottamiseksi lobbareiden kannattaa pitää mielessä se, että Suomen kaikkien järvien yhteinen tilavuus on 230 km3. Tarvittaisiin erottelukoneisto tai –allas, joka vuoden aikana käsittelisi yhtä paljon vettä kuin on viidessä sadassa Suomen vesistöjen mittakaavan omaavassa valtiossa. Toki nämä lobbarit pitävät hanketta toteuttamiskelpoisena ja mielellään väittävät uraania riittävät vuosituhansiksi merivedestä.

Mitä tulee väitettyihin kustannuksiin niin niihin on syytä suhtautua varauksellisesti.

Ensiksikin yhtäkään tällaista merivesiuraanihanketta ei ole toteutettu kokonaisprosessina ja osaa niistä on pystytty demonstroimaan vain laboratoriokokoluokassa teknillisesti. Nämä menetelmät sisältävät lukuisia ratkaisemattomia ongelmia, joista on pitkä matka ylösskaalaukseen. Vaikka skaalaus onnistuisi, niin tarvittavat vesimäärät ovat todellakin liian suuria tuottamaan uraania nykyiselle kapasiteetille (ks, yllä).

Yhteenveto: Ydinvoiman uraanivaroihin ei lueta merivesiuraania. Uraanin saaminen merivedestä on teknillisesti mahdollista mutta ei ole toteuttamiskelpoinen hanke edes nykyisen kapasiteetin tai GW-reaktoriteholuokan ylläpitämiseksi.

_________________

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=17134
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=15779
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=14199

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu