Sanoja, sanoja, sanoja

Uskoon menemiseen tarvitaan todellakin sanoja. Vain ani harvoin täysin kuuro menee uskoon. Kysymys ei ole kuitenkaan mistään tiedosta vaan harhaluuloista.

Kysymys ei siis todellakaan ole tiedosta; eihän Jumalasta tiedetä mitään ja silti jotkut uskovat sellaiseen.

”Usko tulee sanasta”, siis hokemalla monotonisia sanoja tai lauseita, jotka on assosioitu meiltä tuntemattomiin voimiin tai maailmoihin. Nämä voimat voivat ovat olla mitä tahansa henkimaailman olentoja; riivaajia, saatanoita, jumalia. Koska niitä ei ole oikeasti olemassakaan, niistä ei voida tietää mitään. Tästä seuraa, että ne ovat ihmisen oman mielikuvituksen muokattavissa. Uskonnoissa tämä muokkaaminen on tapahtunut pitkien aikojen kuluessa ”samanhenkisten” yhteisöissä. Kirjoitustaidon keksiminen n. 6000 vuotta sitten mahdollisti näiden käsitysten muistiin kirjaamisen ja tehokkaamman levittämisen.

Ihminen pelkää ja kunnioittaa kaikkea mitä hän ei tunne. Tämä on yksi evoluution perusilmiöistä; tuntemattoman kanssa on aina hyvä olla varuillaan, se voi koitua muutoin hengen menoksi.

Loitsujen pitää siis olla toistuvia, melko lyhyitä ja mielellään monotonisia. Loitsut kohdistetaan johonkin, joka on tuntematon, pelottava ja itseään (oletetusti) paljon vahvempi.

Tehostavina keinoina voidaan käyttää paastoa (alhainen verensokeri), valvomista, lääkeaineita ja infra(ääniä) - rumpuja ja kirkkourkuja. (Urkujen vaikutusta uskonnollisiin hallusinaatioihin on tutkinut mm. psykologi Richard Wiseman)

Kun kerran on onnistunut pääsemään hurmostilaan, toinen kerta on jo huomattavasti helpompi, koska hurmoksen kokeminen vahvistaa ”uskoa”. Näin pääsee sisälle tähän oravanpyörään ja voi alkaa nimittää itseään uskovaiseksi, jolla on ”armolahjoja”.

http://members.aol.com/carol2180/hypnosis.htm
>>Trance is characterized first and foremost by heightened suggestibility followed closely by diminished critical thinking or reality testing--what Shor (l969) refers to as receding of the "generalized reality orientation." Repeated induction often result in still greater degrees of suggestibility and deeper hypnotic states (Arons, 1981). By prolonging trance states, and with the use of repeated inductions, the cultist may become more and more pliable, less critical, more dissociated from him/herself and more apt to accept spurious and even preposterous notions as "facts."