Teutoburgin metsän tapahtumat

Roomalaiset luottivat ammattisotilaiden, hyvien aseiden ja harjaantuneen taktiikan yhdistelmään.

Metsässä kapeilla poluilla eivät roomalaiset kuitenkaan voineet hyödyntää noita etujaan. Lisäksi he etenivät liian syvälle vihollisen alueelle. Roomalaiset eivät olleet joutuneet välimerellisinä sotureina tuollaisiin metsäolosuhteisiin aiemmin.

Kiitokset avauksesta joka vaihteeksi poikkeaa vuosien 1918-45 aihepiiristä!

Tuohon aikaan germaanitkin olivat kunnon miehiä eikä mitään naismaisia kristittyjä niinku nykyään.

Varus and the three legions XVII, XVIII, and XIX were somewhere near the river Weser (perhaps near modern Minden) when he learned of an insurrection in the west. He decided to return to the Rhine and make a detour through the rebellious area. The only road led through a small strip of accessible land; to the south, there were the inaccessible hills of the Teutoburg forest, and to the north, marshes made progress difficult. It was the perfect place to trap the heavy legionaries.

And so it happened. The three marching legions were a long line, easily exposed to attacks from the hills. North of modern Osnabrück, archaeologists have excavated a part of the battlefield (called Kalkriese), and many military objects were found. Other objects attest to the presence of civilians. All in all, some 20,000 people were massacred. Like his father, Varus killed himself.
   
   
The first reports of the disaster, which became known as the Clades Variana, reached Rome five days after the news of Tiberius' Pannonian victory. It is said that the emperor Augustus, on hearing the story, was unable to sleep and paced up and down through his house, exclaiming "Quinctilius Varus, give me back my legions!" He had every reason to be restless, because this was the greatest military disaster since Crassus had lost an army at Carrhae in 53 BCE, and Augustus must have known that he was responsible - his Germanic strategy had been too ambitious.

http://www.livius.org/q/quinctilius/varus.html

http://www.livius.org/te-tg/teutoburg/teutoburg01.htm

Silloin tällöin ihan harvoin on varpaillaan Wikipedian luotettavuuden suhteen.

Sekä englannin- että suomenkielisen Wikipedian Varus-esittelyssä oli kirjoitettu hänen nimeksi Publius Quinctilius Varus. Pitäisi olla Quintilius ilman c:tä.

Residents of a remote Chinese village are hoping that DNA tests will prove one of history's most unlikely legends — that they are descended from Roman legionaries lost in antiquity.

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/1541421/Roman-descendants-found-in

""Me, maan rauhallisimmat asukkaat, viimeiset vapaat, olemme suojautuneet ...syrjäisyyteemme ja nimeämme peittävään hämärään... Meidän takanamme ei ole enää ketään, mitään kansakuntaa. Vain aaltoja ja kalliota."

Näin sanoi roomalaisille piktipäällikkö Calgacus Tacituksen mukaan 2000 vuotta sitten.
   
Tutkija F. Lennox Campello kirjoittaa roomalaisten ja piktien törmäyksestä:

"Roomalaisten tullessa Skotlantiin, he usein voittivat piktit taistelussa, mutta he eivät koskaan pystyneet ottamaan hallintaansa maata, jossa nämä asuivat. Kolmannella vuosisadalla AD. roomalainen kenraali Agricola voitti Galgacuksen johtaman piktiarmeijan. Piktit, jotka taistelivat Agricolaa vastaan Mons Grampiuksessa on kuvattu pitkiksi ja vaaleahiuksisiksi. Rooman legioona pysähtyi lähelle Aberargieta Pertshiressa, minne rakennettiin linnoitus. Roomalaiset kohtasivat uuden "barbaariheimon", joita he kuvasivat tummiksi ja samannäköisiksi kuin iberialaiset, joita he olivat tavanneet aikaisemmin eteläisessä Espanjassa.

Kontrolloidakseen seutua, Agricola rakennutti useita linnoituksia Callanderista Stirlingin läheltä aina Perthiin asti. Kolmessakymmenessä vuodessa piktit olivat tuhonneet ne kaikki.

Rooman kuuluisin legioona, Yhdeksäs, oli lähetetty pohjoiseen Inchtuthilsta ehkä keventämään piktien painostusta linnoituksia kohtaan. Tästä legioonasta ei ole senjälkeen kuultu.

Hadrianus päätti, ettei pohjoinen Skotlanti ole useamman legioonan arvoinen, ja joukot vedettiin Tyneen ja Solwayhin. Tänne rakennettiin kuuluisa Hadrianin valli, seitsemänkymmentä mailia merestä mereen. Toinen, kuudes ja kahdeskymmenes legioona pitivät tätä linjaa miehitettynä neljäkymmentä vuotta. Piktit eivät koskaan lakanneet hyökkäämästä sitä vastaan, ja on tosisasia, että roomalaiset menettivät sen kahdesti ja valtasivat aina uudelleen, kunnes toisella vuosisadan lopulla AD. vetäytyivät pois. Cassius Dion raportti kertoo pohjoisten heimojen suhtautumisesta imperiumiin: "..he ylittivät muurin, tekivät paljon vahinkoa, ja tappoivat kenraalin ja hänen joukkonsa."

Vuonna 208 AD. Britannian roomalainen kuvernööri pyysi suoraan keisarilta apua "barbaareja" vastaan, ja Septimus Severus päätti tulla Britanniaan poikansa kanssa. Vanha soturi laivautti itsensä ja 40 000 centuriota Firth of Forthiin, ja aloitti kostonsa. Kaikkialla hän tuhosi jokaisen piktiarmeijan, jonka kohtasi ja teloitutti jokaisen piktipäällikön joka yritti antautua roomalaisille. Roomalaiset eivät kuitenkaan onnistuneet valloittamaan tätä Caledoniaksi kutsumaansa maata, ja Severus kuoli pian tämän jälkeen.

Tämä kokemus opetti roomalaisille, että hävitys piktien maaseudulla on hyödytöntä, ja seuraavat vuosisadat olivat rauhallisia." "
http://pakana.150m.com/pikti.htm

'Maineikas yhdeksäs' katosi historiasta marssittuaan nykyiseen Skotlantiin roomalaisesta rajalinnoituksesta. Mitään tietoa heistä ei ole saatu sen jälkeen kun heidän sandaaliensa nostattama pölypilvi skotlantilaisella hiekkatiellä oli laskeutunut. Ei tullut lähettejä, ei eloonjääneitä. Teutoburga, Piktovia, Raatteen tie... Sodassa voi joskus käydä ikävästi jos astuu toisten maille.

http://pakana.greatnow.com/nuragh3.htm