Kirjoitan tänne palstalle nyt kokemuksista työelämässä sivarina, sillä itse etsin tältä palstalta neljä vuotta sitten vastauksia mm. sivareiden työllistymiseen ja ihmisten suhtautumiseen ym.
Aloitin sivarin 2004. Tämän jälkeen menin suoraan ammattikorkeakouluun. Ennen sivaria kerkesin hommata 3kk oman alan työkokemusta, sekä sivarin aikana 12kk.
Ensimmäisenä kesänä kun hain kesätöitä, kerroin suoraan olevani sivarin käynyt. Paikassa, johon menin ensin haastatteluun, ei sanottu asiasta yhtään mitään. Kaveri vaan nyökkäs päätään, ja pääsin töihin.
Samana kesänä olisin päässyt myös toiseen paikkaan, mutta täältä paikasta kierrellen ja kaarrellen kysyttiin miksi olet käynyt sivarin.
Ilmoitin, että henkilökohtaisista syistä ja töitä tarjottiin.
Myöhemmin ilmoitin, että en tule, sekä suoritin AKL:lle kantelun työsyrjinnästä. Tämän jälkeen ko. yrityksen nettihakemuksesta katosivat asevelvollisuuteen liittyvät kysymykset.
Enempää työnhakuun liittyvää juttua sivarin näkökulmasta ei oikeastaan ole, koska tuon yhden ainoan utelun lisäksi kukaan ei ole ikinä kysynyt aiheesta mitään. Olen ollut 11 eri työpaikassa, joista 9 sivarin jälkeen. Jokaisesta olen ite lähtenyt tai kyseessä on ollut keikkahommat koulun ohella.
Tällä hetkellä työskentelen inssinä eräässä 20 hengen puljussa. Kerran yks omistajista kysyi, joko oon käyny intin. Sanoin, että oon sivari. Alkoi kertoon, että toivottavasti hänen poikansa sai armeijasta jotain irti ettei me ihan hukkaan koko aika.
Eli jutun pointti, sillä mitenkä asevelvollisuuden olet suorittanut ei oikeestaan ole mitään merkitystä, ei pienintäkään. Näin oikeassa elämässä. Olenkin monesti miettinyt, että vaikka olisin totaali niin oisin ollut silti aivan yhtä työllistetty.
Aloitin sivarin 2004. Tämän jälkeen menin suoraan ammattikorkeakouluun. Ennen sivaria kerkesin hommata 3kk oman alan työkokemusta, sekä sivarin aikana 12kk.
Ensimmäisenä kesänä kun hain kesätöitä, kerroin suoraan olevani sivarin käynyt. Paikassa, johon menin ensin haastatteluun, ei sanottu asiasta yhtään mitään. Kaveri vaan nyökkäs päätään, ja pääsin töihin.
Samana kesänä olisin päässyt myös toiseen paikkaan, mutta täältä paikasta kierrellen ja kaarrellen kysyttiin miksi olet käynyt sivarin.
Ilmoitin, että henkilökohtaisista syistä ja töitä tarjottiin.
Myöhemmin ilmoitin, että en tule, sekä suoritin AKL:lle kantelun työsyrjinnästä. Tämän jälkeen ko. yrityksen nettihakemuksesta katosivat asevelvollisuuteen liittyvät kysymykset.
Enempää työnhakuun liittyvää juttua sivarin näkökulmasta ei oikeastaan ole, koska tuon yhden ainoan utelun lisäksi kukaan ei ole ikinä kysynyt aiheesta mitään. Olen ollut 11 eri työpaikassa, joista 9 sivarin jälkeen. Jokaisesta olen ite lähtenyt tai kyseessä on ollut keikkahommat koulun ohella.
Tällä hetkellä työskentelen inssinä eräässä 20 hengen puljussa. Kerran yks omistajista kysyi, joko oon käyny intin. Sanoin, että oon sivari. Alkoi kertoon, että toivottavasti hänen poikansa sai armeijasta jotain irti ettei me ihan hukkaan koko aika.
Eli jutun pointti, sillä mitenkä asevelvollisuuden olet suorittanut ei oikeestaan ole mitään merkitystä, ei pienintäkään. Näin oikeassa elämässä. Olenkin monesti miettinyt, että vaikka olisin totaali niin oisin ollut silti aivan yhtä työllistetty.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No ns. valkokaulus-aloilla on varmasti helpompi työllistyä oli sitten sivari tai intti käyty, ei pahalla. Mutta täällä alemmalla tasolla tekniikan alan duunareille tuntuu olevan se intti jotenkin erityisen tärkeää. Ainakin rakennusalalla. Vaikka hankalaa se töidenhaku välillä on ollut kun ei ole sitä inttiä käyty. Toiset työnantajat on vähän vanhanaikasempia. No mutta jos ei töitä heru, niin ainahan sitä voisi mennä opiskelemaan. Se on kuitenkin ilmaista Suomessa ja saahan sitä vähän rahaa osa-aikaisista hanttihommista ja opintotukea.
Vastaan vielä pian näin työaikana, itse olen tekniikan alalla, eka duunarina ja nyt inssinä.
Itse menin 20 vuotiaana töihin erääseen sähköfirmaan, johtaja totesi "jaa, sähän olet 20, sullahan on armeija vielä edessä" johon tokasin "ei ei, se on käyty jo" johon työntaja vain tokaisi "hyvä juttu"
Toisen kerran menin tässä vajaa kuukausi sitten töihin erääseen isoon kuljetusliikkeeseen, jossa ei kysytty armeijasta mitään...
Ja todellisuudessa olen siis huijannut C-luokituksen todella räikeällä tavalla...
Itselläni asiasta ei ole myöskään tehty ongelmaa missään paikassa, joissa olen työskennellyt tai käynyt työhaastattelussa. Odotin pahempaakin, ottaen huomioon että asun keski-suomalaisessa pikkukaupungissa, jossa vanhanaikasista työnantajista ei ole puutetta.
Mutta toki korviin on kantautunut juttua paristakin paikallisesta metallialan firmasta, että sivareilla kuulemma ei ole asiaa sinne. Ei se suomen laki näköjään mene kaaliin kaikilla firmojen pomoillakaan.
Tuohon mainitsemaasi metallifirma-juttuun on pakko vielä kertoa yksi oma kokemus. Paikkakunnallani on eräs suuri suomalaisen yritys jonka jokainen teistä tietää. Yrityksen henkilöstöpäällikkö on erittäin vanhanaikainen ja asia on yleisesti tiedossa, ei pitkää tukkaa, tatuointeja tai korviksia, saati sivaria. Mitä paremmat inttijutut, sitä enemmän työhaastattelut pyörii tämän asian ympärillä.
Tästä vielä tietämättömänä lähetin kesäduunihakemuksen, jossa sivari tuli mainittua. Yllättäen ei kuulunut mitään.
Sain kuulla kaverin asenteista, joten päätinkin soittaa suoraan tuotantopäällikölle. Ei mitään ongelmia, seuraavana aamuna duuniin.
Myöhemmin nautin tilanteesta kun kävelin silloisen liehulettini kanssa sielä ja äijä katteli pahasti. :)