Tässä kertomuksessa kerrotaan siitä, miten Jaakob, Joosefin isä, kohtaa faaron silloin, kun hän, ja hänen poikansa olivat muuttaneet nälänhätää pakoon Kanaaninmaasta Egyptiin:
"Sitten Joosef haki isänsä ja toi hänet faraon eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen hänelle siunausta". Kun faarao oli kysynyt Jaakobin ikää, "Jaakob hyvästeli faraon, toivotti hänelle siunausta ja lähti hänen luotaan".
(1.Moos.47:7-10)
Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu (Luuk.6:45).
"Sitten Joosef haki isänsä ja toi hänet faraon eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen hänelle siunausta". Kun faarao oli kysynyt Jaakobin ikää, "Jaakob hyvästeli faraon, toivotti hänelle siunausta ja lähti hänen luotaan".
(1.Moos.47:7-10)
Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu (Luuk.6:45).
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat (Luuk.6:28).
Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko (Room.12:14).
Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte (1.Piet.3:9).
http://www.youtube.com/watch?v=G5EOtUEWIDo&feature=related
Jeesus oli juuri kuullut serkkunsa, Johannes Kastajan kuolemasta. Hänen opetuslapsensa menivät hautaamaan Johannes Kastajaa. Sillä aikaa Jeesus lähti veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Mutta ei hän saanut olla yksin, vaan kaupunkilaiset lähtivät kävellen hänen jälkeensä.
Jeesuksen tuli heitä sääli ja hän paransi kaikki sairaat. Illalla, kun opetuslapset sanoivat, että kansan pitäisi lähteä ostamaan itselleen syötävää, Jeesus sanoi, että antakaa te heille syötävää.
Silloin opetuslapset sanoivat hänelle: "Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa". Mutta hän sanoi: "Tuokaa ne tänne minulle".Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista. Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.
(Matt.14:12-21)
Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia siunauksia olette kokeneet elämänne aikana?
uskon lahjalla! Mikään mahti maailmassa ei voi sitä ottaa pois. Se on parasta, mitä ihminen milloinkaan voi saada.
Minua on siunattu myös kodilla ja omalla perheellä sen lisäksi vanhemmilla ja sisaruksilla, työllä ja monella muullakin asialla. Todellakin, paljon on aihetta kiitokseen. Kiitos kesästä, linnunlaulusta ja laineen liplatuksesta! Kauniista kukista, luonnosta ja kaikesta! Kesällä kauniin luonnon keskellä tuntuu, ettei mitään pahaa missään olekaan!
Ylistys, kiitos ja kunnia Hänelle, Isä, Poika ja Pyhä Henki!
Miksi puhut itsellesi täällä???
ja odotan, että joku muukin kirjoittaisi, ja nyt sinä kirjoitit.
ja siunaaminen ja miten on tullut siunatuksi.
Tuli tämmönen jae: Vanhurskas on antelias ja lainaa mielellään, ja myös hänen lapsillaan on siunaus (Ps.37:26).
Kuka siitä päättää, ketä siunataan ja ketä ei? Onko valta siunaajalla? Jumalalla? Jos em. niin miksi edes vaivautua ylipäätään siunaamaan? Eikö mahdollisuudet ole 50/50? Jos sinuaus toteutuu, se on jumalan tahto? Jos ei, sekin on jumalan tahto? Eli kysymys uudelleen: Miksi helvetissä edes vaivautua?
Minulta on kuollut joka toinen vuosi lähiomainen, viimeksi meni kaikkein läheisin. Nyt vain viikko sitten oli äkkikuolema lähellä sisareni tytärtä, hän selvisi siitä, kiitos Herran, nyt on sisarellani todettu vakava sairaus.
Tulkaa kiireesti ja laulakaa meistä valituslaulu, niin että silmämme vuotavat vettä ja kyyneleet valuvat pitkin poskia (Jer.9:18).
Kerran on kuitenkin tapahtuva näin:
Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut (Jes.25:8).
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat (Ps.23).
Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
(Ps.139:11-12).
olen menettänyt. Tuskin olen kuitenkaan ainoa.
http://www.youtube.com/watch?v=_qVJKaf025s
Siunatkaa myös niitä, jotka teitä kiroavat. Rukoilkaa heidän puolestaan, jotka sylkevät päällenne, eivätkä itsessään mitään pahaa näe.
Jokainen uusi päivä on armo uus elämän puussa. Joka elämäänsä rakastaa, ei hän ole sitä kadottava. Siunattua tätäpäivää kaikille!