Hei!
Onko ortodokseilla ja luterilaisilla suunnilleen samanlainen näkemys kirkollisen ja maallisen vallan suhteesta toisiinsa? Minusta Lutherin kaksiregementtioppi on vähän sama asia kuin ortodoksien näkemys kirkoon ja valtion suhteesta toisiinsa, onhan Suomessa kaksi virallista valtionkirkkoa, ortodoksinen ja lutherilainen.
Onko ortodokseilla ja luterilaisilla suunnilleen samanlainen näkemys kirkollisen ja maallisen vallan suhteesta toisiinsa? Minusta Lutherin kaksiregementtioppi on vähän sama asia kuin ortodoksien näkemys kirkoon ja valtion suhteesta toisiinsa, onhan Suomessa kaksi virallista valtionkirkkoa, ortodoksinen ja lutherilainen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eihän ortodoksisella kirkolla ja luterilaisuudella ole mitään tekemistä keskenään, kuten itsekin tiedät, luterilaisuus on eronnut lahkoksi roomalais-katolisesta kirkosta, joten yhtäläisyydet lienevät sillä suunnalla.
Suomessa nämä asiat käsitetään aika usein väärin, ehkä se johtuu luterilaisuuden enemmistöaseman suosimisesta valtiovallan taholta ja toiseksi Ortodoksisen kirkon historiallisesta asemasta Suomessa. Totuus on kuitenkin, että luterilaisuudesta tiedetään hyvin vähän ortodoksisessa maailmassa. Ei kreikkalainen, serbialainen tai venäkäinen ole juuri kuullutkaan sellaisesta uskonnosta kuin luterilaisuus.
Opillista yhtäläisyyttä ei voi olla, miten olisikaan, sillä luterilaisuus on jakautunut moneen pienempään ryhmittymään ja sitä paitsi siellä muutetaan oppia lähes vuosittain, miten nyt jokin äänestys sattuu päättämään.
Mutta eikö ortodoksisessa kirkossa ja luterilaisessa kirkossa ole vähän samanlainen näkemys valtion ja kirkon suhteesta toisiinsa (vaikka orodoksisella ja luterilaisilla kirkoille noin muuten ei olekaan toistensa kanssa mitään tekemistä), ne ovat kaksi eri "regementtiä" mutta kuintenkin symbiossa toistensa kanssa, kirkko huolehtii hengellisestä hyvinvoinnista ja valtion maallisesta hyvinvoinnista ja mitään selvää kahtiajakoa ei ole?
"Eihän ortodoksisella kirkolla ja luterilaisuudella ole mitään tekemistä keskenään. Kuten itsekin tiedät, luterilaisuus on eronnut lahkoksi roomalais-katolisesta kirkosta, joten yhtäläisyydet lienevät sillä suunnalla."
Kyllä minusta Lutherin kaksiregementtiopilla ja ortodoksisen kirkon näkemyksellä kirkon ja valtion suhteesta toisiinsa on suurikin yhtäläisyys, suurempi kuin luerilaisella ja katolilaisella kirkolla.
"Totuus on kuitenkin, että luterilaisuudesta tiedetään hyvin vähän ortodoksisessa maailmassa."
Noin vain tiedoksi, että Lutherin kaksiregementtiopin perusta on se, että, vaikka onkin kyseessä kaksi eri "regementtiä", maallinen ja kirkollinen, on Jumala asettanut myös maallisen vallan, ja siksi se ei ole täysin sekulaari, mikä mahdollistaa maallisen ja kirkollisen vallan yhteistyön täyttääkseen Jumalan tahdon. Tämä mahdollistaa valtion kirkoon/kirkkovaltion. Eikö myös näin ajatella Ortodoksisessa kirkossa?
Ortodoksinen kirkko rukoilee aina myös maallisen vallan puolesta, vaikka se sortaisikin sitä poliittisilla perusteilla.
Tähän ei liity Ortodoksisella kirkolla mitään tarvetta tuntea luterilaisuutta mitenkään.
Eikös ortodokseilla ole vielä sama käsitys kuin antiikin aikana kun kristinuskosta vuonna 313 tuli valtionuskonto eli että keisari/kuningas on myös kirkon päämies aivan kuten Konstantin? Keisarihan oli tuohon aikaan hyvin aktiivinen kirkiossa ja kutsui mm. koolle ensimmäisen kirkolliskokouksen.
Luterilainen regimenttioppi edellyttää, että maallinen esivalta on kristillinen esivalta. Tällöin on mahdollista valtion ja kirkon jakaa tehtävät keskenään ja kumpikin pysyy omalla alueellaan.
Ortodoksisessa kirkossa taas on useinkin saatu tuuta millaista on elää ei-kristillisen esivallan alaisena. Meillä on ensin ollut pakanallisen Rooman keisarivalta, sitten vähän aikaa kristillinen Rooma, sitten islaminuskoiset turkkilaiset, kommunistit ym.
Kirkon on voitava toimia kaikissa olosuhteissa. Ortodoksinen ihanne on symfonia eli harmoninen yhteistoiminta kirkon ja valtion välillä, mutta aina tämä ei tietenkään ole mahdollista.
Tärkeätä on tiedostaa se, että Jumalaa on toteltava enemmän kuin ihmisiä. Tämä voi viedä konfliktiin esivallan kanssa ja johtaa lopulta marttyyriuteen.