vauvani kuoli kuukauden ikäisenä hoitovirheeseen.onko muilla tapahtunut samankaltaista ja miten pääsee sen yli
vauvan kuolema
äippä
83778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ystäväni vauva kuoli 15v sitten.Lapsen kuolemasta ei pääse koskaan yli mutta sen kanssa oppii elämään.Kun 13v oli kulunut, alkoi olla helpompaa.Se ei kuitenkaan helpota ikinä kokonaan.Opit kestämään surua ajan myötä.Unissa vauva on kaiken aikaa kasvanut ja ystäväni edesmenneet sukulaiset pitävät hänestä taivaassa huolta.Hänellä on ollut hauskaa ja mukavaa siellä mutta tietää kyllä hyvin äitinsä ja osaa odottaa äitinsä tuloa taivaaseen aikanaan.On unissa pyrkinyt kaikin tavoin äitinsä luo.
Otan osaa suunnattomaan suruusi.Ystäväni raapi kylpyhuoneen kaakelitkin seinästä ja oksensi useita kertoja sinne lattialle, kun vauvansa kuoli.Kaiken piti olla kunnossa, niin kaunis vauva.
minun lapsi kuoli pari vuotta sitten ja vielä hän on nukkumaan mennessä ja herätessä ensimmäisenä mielessä.hän oli terve poika vauva.mutta hoitovirheestä tuli aivoverenvuoto ja ei ollut mitään tehtävissä.
Otan osaa suruusi.Itse menetin lapseni 5 vuotta sitten,hän syntyi lähes täysiaikaisena,kohtuun kuolleena.Hänen kohdallaan ei suoraa hoitovirhettä tapahtunut,mutta uskon,että jos olisi ajoissa minut lähetetty keskussairaalaan,lapsi olisi pelastettu.
Laita googleen enkelivauva,löydät vertaistukipalstan.Se on ns. suljettu,eli sivulliset ei pääse sitä lukemaan.Omalla kohdallani juuri tämä vertaistuki auttoi pysymään järissään tässä surussa.Kuten tänne joku jo kirjoitti,tästä surusta ei pääse yli,mutta tämän kanssa oppii elämään.Voimia sinulle.Eeva
kiitos en tiennytkään tuosta,pitää laittaa.koita sinäkin jaksella.
No kaikella voi tramatisoida miten paljon jaksaa...mullon kuollu 2 vauvaa ja kuolleena synnyttänyt...JA MULLON kuollu parikymppinen lapsi ihka elämänhaluinen ihminen iloinen lapsi kolarissa ...TIEDÄN TUSKAT MITEN KIPEESTI VOI VAAN KÄYDÄ kaikki kuolemat jopa syntymättömät( siis tavallaan sikiönä kuolleet) ja elävät...koskee ja käy äidille ...mutta ikinä en eläissään ole nähnyt kuolleena synnyttäneiden lasten..ns... kasvavan...tai mitenkään muutoin kuvittele niiden olevan jossain...UNIINI NE EI TUU EI KASVA EI SILLAI niiku ....niitä ei vaan ole emmää rupee edes kuvittelemaan niitten kasvua ..kehitystä ...elämää ei ollut mun käsissä niiden elämä vaikka NÄINKIN NE kun kuolleena synnytin...minun luo ei ole yritetty edes tulla tai pyritty.. vauvat jotka ei saaneet elää.. no kaitpa meikä olisi tullu ihan hulluksi jos niitä olisin vielä ruvennu miettimään ihan tarpeeksi saa surra elävänä syntyneen lapsen jo aikuiseksi eläneen äkillisn pois menon johdosta...siinä on ihan tarpeeksi kannettavaksi surua ainaski mulle.
ota mitään vastuuta mistään valittaa tapahtunutta ja se on siinä ystäväni tyttövauva kuoli hoitovirheeseen se on tosi raskasta mutta nykyään 3vuotta tapahtuneesta hän on hyväksynyt asian ja saanut lisää lapsia..tottakai kysymykset jos kuinka miten ja miksi seuraavat lopunelämää sydämmessäsi mutta ne ei tunnu niin pahalta mut se on vanha klisee mut totta aika on ainut puhumisen ja tekemisen lisäksi mikä auttaa,älä missään nimessä haudo asiaa yksin itke raivoa potki tee juuri miltä tuntuu,älä mieti muitten ihmisten reaktioo vaan anna kaiken tulla ulos niin autat itseäsi parhaiten oma mieheni hirtti itsensä ja se on kauheeta en voisi kuvitellakkaan ettäolisin oman lapseni kanssa kokenut saman yhdenkään äidin tai isän ei pitäisi joutua omaa lastansa hautaamaan,jaksamista sinulle,ja pyydä rohkeesti apua,täältä minäkin sain paljon neuvoa ja tukea mutta lähimmäisesi auttaa varmasti kun pyydät..
Asiasi kosketti koska menetin lapseni 9.6.2008 ja hän eli kuitenkin melkein viisi vuotta. Mutta tämäkin johtui hoitovirheestä eli lapseni vammautui synnytyksessä koska kärsi hapenpuuttesta ja vaikka sydänäänten laskuja oli ei seurattu hapetusta koko synnytksen aikana ja annettiin ponnistusvaiheen kestää 1,5 tuntia...
Seurauksena oli syvä kehitysvammaisuus.
Pieni enkelimme menehtyi infektio seurauksena jota ei huonosta vastutuskyvystään enää toipunut...
Pienellä enkeli tytöllämme oli myös vaikeasti hallittava epilepsia jota ei saatu ikinä kuriin lääkkeillä.
Millainen on sinun tarinasi... ei tarvitse kertoa mutta olen mukana surussasi ja suremme yhdessä...
meillä on pienet enkelit suojanamme...
voimia ja jaksamista elämässä eteenpäin... ja minä tiedän ettei helppoa se ei ole...
Oman vauvani kuolemasta on kohta 7 vuotta, voin sanoa että aika lieventää mutta koskaan siitä ei kokonaan pääse yli ja itse en tiedä voinko vieläkään edes hyväksyä tai olla ajattelematta että jos lääkärit ei olisikaan päättäneet siirtää erästä toimenpidettä seuraavalle päivälle niin kaikki olisi toisin, todella toivon sinulle voimia ja että saat tukea ympärillä olevilta ihmisiltä ja ota kaikki apu vastaan ja itke kun itkettää