Valinnan vapaudettomuus

Jos valitsi vapaasti syntyvänsä tänne (mikä tietysti on verifioimattomissa oleva oletus), niin miksi sitten ei voi vapaasti valita kuolevansa päästäkseen pois elämän kärsimyksestä ja taakasta? Miksi pitää olla olemassa itsesuojeluvaisto, joka estää itsemurhan tekemisen, estää valinnan vapauden, ja pakottaa kärsimyksen jatkumiseen? Jos olemme oikeasti, jotain kaikkitietäviä valopalloja tai energiaa, niin miksi olemme vankina tällaisessa paskassa ympäristössä, josta ei pääse eroon? Miksi valinnan vapautta ei ole vaan on pelkkä kärsimys?
12524
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Elämä on koulu. Olemme täällä "sisäoppilaitksessa" ja kun lukukausi päättyy (eli olemme eläneet ja oppineet kaiken tarvittavan ja samalla toimineet toisillemme opettajina) niin kuolemme ja palaamme kotiin. Jos jää vielä opittavaa, niin kuin monille meistä käy, niin palaamme takaisin ja opimme lisää. Opimme tullaksemme Jumalan kaltaisiksi, kaikkitietäviksi. Opimme hyvää ja pahaa ja kaikkea siltä väliltä. Helppo koulu tämä ei ole, mutta ei ole tarkoituskaan. Emmehän muuten oppisi niistä ikävistä asioista. Kuinka voisimme oppia tuntemaan esimerkiksi surua tai pelkoa, kun sellaisia käsitteitä kotona ei ole.

Äänestä
  • Niin raadolliselta kuin tämä kuulostaakin, niin esim. lapset, jotka kuolevat pieninä tai nuorina, ovat täällä opettamassa muita.
    Sitä ei ehkä ymmärrä edes tässä elämässä, mikä opetus on siinä, että menettää lapsensa yhden päivän ikäisenä, mutta kaikella on merkityksensä.

    Elämä voi todellakin olla kova koulu...mutta on täällä paljon hyvääkin.

    Äänestä

  • opettamassa muita kirjoitti:

    Niin raadolliselta kuin tämä kuulostaakin, niin esim. lapset, jotka kuolevat pieninä tai nuorina, ovat täällä opettamassa muita.
    Sitä ei ehkä ymmärrä edes tässä elämässä, mikä opetus on siinä, että menettää lapsensa yhden päivän ikäisenä, mutta kaikella on merkityksensä.

    Elämä voi todellakin olla kova koulu...mutta on täällä paljon hyvääkin.

    Pitää oppia luopumaan, menettämään, tuntemaan surua ja epätoivoa. Kaikki ne ovat asioita, jota kotona ei ole. Niitä meidän on opittava, jotta tietäisimme mitä se on. Lapsen menettämisen myötä tunnemme surua ja ikävää. Oppitunti sekin, vaikkakin ikävä sellainen.

    Äänestä

Jahas. Jälleen kerran jonkun palstan vakiokirjoittajan nimetön provoyritys.

Äänestä
  • Eipä se provoilulta näytä.

    Äänestä

vaikeutemme ja pääsemään siten siitä irti..eli kehittyäksemme ihmisinä ja ymmärtääksemme maailmaan kokonaisvaltaisesti; ihmisyyttä, luonnon lakia etc..

Kuolema oman käden kautta ei valmista meitä eteenpäin jos emme ole käsitelleet vaikeuksiamme. Kärsimys sinällään ei ole tarkoitus mutta toisinaan me itse aiheutamme sen ymmärtämättömyyttämme ja toisinaan luonnon lait vallitsevat maailmassa ja opettavat elämän merkityksellisyyden ja sen ettemme voi takertua mihinkään epäolennaiseen eikä kehenkään. Ne kuuluvat luonnollisena osana maailmaa ja koskettavat kaikkea elollista jopa ihmistä vaikka se ei aina koe olevansa osa luontoa vaan kuvittelee olevansa kaiken yläpuolella.

Äänestä

>..niin miksi sitten ei voi vapaasti valita kuolevansa päästäkseen pois elämän kärsimyksestä ja taakasta?

Itsemurhaajilla kärsimys ei ainakaan lievene. Näin on säädetty.

Äänestä

annettu kaikille sieluille.
Jos haluat lähteä täältä, ennen luonnollista poistumista kasvatat omaa karmaasi.
Toisin sanoen, elät uudelleen sinulle kesken jääneet elämänkemukset.

Äänestä

niitä sieluja on harvassa (kokonaisuuteen nähden)
jotka saavat syntyä tänne vapaaehtoisesti. He ovat jo jumalia.
Mikä paska ympäristö tämä on,
asutko kenties jossain pakolaisleirissä afrikassa?
Itsemurha on siitä "pirullinen" juttu että joudut kohtaamaan samat ongelmat seuraavassa elämässä ja sinun on sitten viimeistään voitettava ne.

Äänestä

//Jos valitsi vapaasti syntyvänsä tänne (mikä tietysti on verifioimattomissa oleva oletus), niin miksi sitten ei voi vapaasti valita kuolevansa päästäkseen pois elämän kärsimyksestä ja taakasta?//



- Luonnollinen ja looginen päätelmä.
Tässä on yksi 'mutta' matkassa[ainakin yksi].

Esimerkiksi, voit haluta jotain niin kovasti, että lasket hyödyt haittoja suuremmiksi ja teet sen, tai et laske ollenkaan, vaan ainoastaan haluat kovasti ja teet sen, ero on huomattava.

Eli, vaikuttaa siltä, että Vapaa Tahto menetettiin h-a-l-u-a-m-a-l-l-a "vapaan tahdon" olevan "vapaata" vankeudessakin, eli ei laskettu Tahdon kustannuksia.



//Miksi pitää olla olemassa itsesuojeluvaisto, joka estää itsemurhan tekemisen, estää valinnan vapauden, ja pakottaa kärsimyksen jatkumiseen?//



- Se on uskon puutetta siihen, mihin väitetään uskottavan, eli vapaa-ehtoiseen tulemiseen ja menemiseen.



//Jos olemme oikeasti, jotain kaikkitietäviä valopalloja tai energiaa, niin miksi olemme vankina tällaisessa paskassa ympäristössä, josta ei pääse eroon? Miksi valinnan vapautta ei ole vaan on pelkkä kärsimys?//



- Emme ole, olemme vankeina itse luomassamme helvetissä.
Olemme--> tottelemattomia, itsepäisiä, kapinallisia, tyhmiä, ei siis parasta A:aa luokkaa olevia.

Niiden, jotka oikeasti väittävät kaiken olevan bueno, siis ne joiden kohdalle ei ole mitään erityistä ilkeää sattunut, joiden empatia'kyky muiden kärsimystä kohtaan on lähes nolla [2/3 osaa kärsii 1/3 osan vuoksi] ja ymmärrys liittyy lähinnä oman navan ja genetali-alueen väliseen maastoon[ja tietysti siksi myös muidenkin näihin alueisiin], voidaan sanoa edustavan sitä itteesä.

Ja niille jotka ajattelevat hengessä olevansa vapaita tekemään ihan mitä sattuu-->huomautus--> Kokonaisuus toimiakseen balanssissa, ei salli lakinsa mukaan minkään korostusta erityisesti, siksi vapauteen liittyy vastuu Kokonaisuutta huomioiden--> olla korostamatta mitään erityisesti.

Äänestä
  • "Elämä on koulu. Olemme täällä "sisäoppilaitksessa" ja kun lukukausi päättyy (eli olemme eläneet ja oppineet kaiken tarvittavan ja samalla toimineet toisillemme opettajina) niin kuolemme ja palaamme kotiin."

    "Ollemme täällä myös opettamassa muita"

    "Elämä voi todellakin olla kova koulu...mutta on täällä paljon hyvääkin."

    "Pitää oppia luopumaan, menettämään, tuntemaan surua ja epätoivoa."

    "//Jos olemme oikeasti, jotain kaikkitietäviä valopalloja tai energiaa, niin miksi olemme vankina tällaisessa paskassa ympäristössä, josta ei pääse eroon? Miksi valinnan vapautta ei ole vaan on pelkkä kärsimys?//


    Emme ole, olemme vankeina itse luomassamme helvetissä.
    Olemme--> tottelemattomia, itsepäisiä, kapinallisia, tyhmiä, ei siis parasta A:aa luokkaa olevia."

    "Niiden, jotka oikeasti väittävät kaiken olevan bueno, siis ne joiden kohdalle ei ole mitään erityistä ilkeää sattunut, joiden empatia'kyky muiden kärsimystä kohtaan on lähes nolla [2/3 osaa kärsii 1/3 osan vuoksi] ja ymmärrys liittyy lähinnä oman navan ja genetali-alueen väliseen maastoon[ja tietysti siksi myös muidenkin näihin alueisiin], voidaan sanoa edustavan sitä itteesä. "

    - Mistä te tämän tiedätte? Elämän on sattuma, vahinko, luonnonoikku, jota uskotaan olevan harvassa maailmankaikkeudessa. Tosiasioista ei voi vetää moraalia johtopäätöksiä, koska aivomme ovat mitä ovat. Ei itsemurhan tekeminen ole väärin. Se on vain mahdollisesti masentuneen olion tekemä viimeinen ratkaisu tai äärimmäisen rohkea päätös. Itsemurha aiheuttaa tietysti surua lähiympäristöön, mutta eihän se kuollutta vituta. Olennaista on nyt se, että elämä on vain elämää. Täällä asiat menevät miten menevät ja aikamme on täällä lyhyt. Elämä koostuu pienistä hetkistä, enkä pysty näkemään siihen mitään elämäkerralista tarinaa. Aika on tässä ja nyt. Elämän tekee itselleen helpommaksi, kun jotan päämääriä, halua kasvaa ihmisenä jne. Mutta se on kuitenkin vain elämää. Esim. Albert Einstein muokkasi maailmaa ja saamme olla hänelle monesta asiasta kiitollisia ja jos hän olisi ajatellut, että ei hänen tarvitse tehdä mitään, koska kohta tämä elämä on ohi jne. jne. tuskin hän olisi keksinyt mitään suhteellisuusteoriaakaan. Mutta jospa Einstein aivot olivat sellaiset, että hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin olla nero. Hänen aivonsa olivat poikkeukselliset esim. hänen päälaenlohkona oli 15% suurempi kuin tavallisella ihmisellä. Ja me asumme aivoisamme... Mutta onko olemassa joitakin absoluuttisen vääriä tai oikeita asioita maailmassamme. Ihmisen moraalikäsitys luo nämä rajat. Pedofilia on monen mielestä iljettävä ja rangaistava teko, mutta maailmankaikkeuden kannalta sillä ei ole mitään väliä. Millään ei ole loppujen lopuksi mitään väliä.

    Äänestä

  • nuorison edustajat kirjoitti:

    "Elämä on koulu. Olemme täällä "sisäoppilaitksessa" ja kun lukukausi päättyy (eli olemme eläneet ja oppineet kaiken tarvittavan ja samalla toimineet toisillemme opettajina) niin kuolemme ja palaamme kotiin."

    "Ollemme täällä myös opettamassa muita"

    "Elämä voi todellakin olla kova koulu...mutta on täällä paljon hyvääkin."

    "Pitää oppia luopumaan, menettämään, tuntemaan surua ja epätoivoa."

    "//Jos olemme oikeasti, jotain kaikkitietäviä valopalloja tai energiaa, niin miksi olemme vankina tällaisessa paskassa ympäristössä, josta ei pääse eroon? Miksi valinnan vapautta ei ole vaan on pelkkä kärsimys?//


    Emme ole, olemme vankeina itse luomassamme helvetissä.
    Olemme--> tottelemattomia, itsepäisiä, kapinallisia, tyhmiä, ei siis parasta A:aa luokkaa olevia."

    "Niiden, jotka oikeasti väittävät kaiken olevan bueno, siis ne joiden kohdalle ei ole mitään erityistä ilkeää sattunut, joiden empatia'kyky muiden kärsimystä kohtaan on lähes nolla [2/3 osaa kärsii 1/3 osan vuoksi] ja ymmärrys liittyy lähinnä oman navan ja genetali-alueen väliseen maastoon[ja tietysti siksi myös muidenkin näihin alueisiin], voidaan sanoa edustavan sitä itteesä. "

    - Mistä te tämän tiedätte? Elämän on sattuma, vahinko, luonnonoikku, jota uskotaan olevan harvassa maailmankaikkeudessa. Tosiasioista ei voi vetää moraalia johtopäätöksiä, koska aivomme ovat mitä ovat. Ei itsemurhan tekeminen ole väärin. Se on vain mahdollisesti masentuneen olion tekemä viimeinen ratkaisu tai äärimmäisen rohkea päätös. Itsemurha aiheuttaa tietysti surua lähiympäristöön, mutta eihän se kuollutta vituta. Olennaista on nyt se, että elämä on vain elämää. Täällä asiat menevät miten menevät ja aikamme on täällä lyhyt. Elämä koostuu pienistä hetkistä, enkä pysty näkemään siihen mitään elämäkerralista tarinaa. Aika on tässä ja nyt. Elämän tekee itselleen helpommaksi, kun jotan päämääriä, halua kasvaa ihmisenä jne. Mutta se on kuitenkin vain elämää. Esim. Albert Einstein muokkasi maailmaa ja saamme olla hänelle monesta asiasta kiitollisia ja jos hän olisi ajatellut, että ei hänen tarvitse tehdä mitään, koska kohta tämä elämä on ohi jne. jne. tuskin hän olisi keksinyt mitään suhteellisuusteoriaakaan. Mutta jospa Einstein aivot olivat sellaiset, että hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin olla nero. Hänen aivonsa olivat poikkeukselliset esim. hänen päälaenlohkona oli 15% suurempi kuin tavallisella ihmisellä. Ja me asumme aivoisamme... Mutta onko olemassa joitakin absoluuttisen vääriä tai oikeita asioita maailmassamme. Ihmisen moraalikäsitys luo nämä rajat. Pedofilia on monen mielestä iljettävä ja rangaistava teko, mutta maailmankaikkeuden kannalta sillä ei ole mitään väliä. Millään ei ole loppujen lopuksi mitään väliä.

    //Mistä te tämän tiedätte? Elämän on sattuma, vahinko, luonnonoikku, jota uskotaan olevan harvassa maailmankaikkeudessa.//



    - Mistä tiedät itse varmasti, todista?



    //Tosiasioista ei voi vetää moraalia johtopäätöksiä, koska aivomme ovat mitä ovat.//



    - Voihan vetää, mutta ne on sidottava aikaan ja kulttuuriin.
    Kaikkeutta voidaan arvioida idea-tasoissa, siis siten ja siinä, millaisia mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia kulloinenkin idea "olla", tai "olla olematta vaikkapa näin" antaisi.



    //Ei itsemurhan tekeminen ole väärin. Se on vain mahdollisesti masentuneen olion tekemä viimeinen ratkaisu tai äärimmäisen rohkea päätös. Itsemurha aiheuttaa tietysti surua lähiympäristöön, mutta eihän se kuollutta vituta.//



    - Onhan, se on moraalitonta jälkeenjääviä kohtaa[jotka eivät siis ole jääviä], se on
    p a k e n e m i s t a
    kun ei enää kestetä, ei huvita tai viduddaa ankarasti eli liikaa.
    Jos kuolema vaatii rohkeutta tekona, elämä vaatii sitä taatusti sitäkin enemmän.
    Toisaalta, tälläisen elämän-antajaa kohtaan se olisi suurinta kapinan osoitusta ja omaa vapauden tunnistamista.



    //Olennaista on nyt se, että elämä on vain elämää. Täällä asiat menevät miten menevät ja aikamme on täällä lyhyt. Elämä koostuu pienistä hetkistä, enkä pysty näkemään siihen mitään elämäkerralista tarinaa.//



    - Väärin, peruu-tus-peilistä näkee sen missä sitä on tullut ajeltua.
    Elämän kohdalla vielä niinkin että sieltä hahmottuu kaikille punainen-lanka, siis jos osaa katsoa ja ymmärtää eikä huuda koko ajan tuskaansa peloissaan, tai kouhota pääkolmantenajalkana.



    //Aika on tässä ja nyt.//



    - Taas vikaan, emme elä nyt-hetkessä, vain muistoista, tai tulevan odotteessa.



    //Elämän tekee itselleen helpommaksi, kun jotan päämääriä, halua kasvaa ihmisenä jne.//



    - Viittaan edelliseen vastaukseeni



    //Mutta se on kuitenkin vain elämää. Esim. Albert Einstein muokkasi maailmaa ja saamme olla hänelle monesta asiasta kiitollisia ja jos hän olisi ajatellut, että ei hänen tarvitse tehdä mitään, koska kohta tämä elämä on ohi jne. jne. tuskin hän olisi keksinyt mitään suhteellisuusteoriaakaan. Mutta jospa Einstein aivot olivat sellaiset, että hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin olla nero. Hänen aivonsa olivat poikkeukselliset esim. hänen päälaenlohkona oli 15% suurempi kuin tavallisella ihmisellä. Ja me asumme aivoisamme... Mutta onko olemassa joitakin absoluuttisen vääriä tai oikeita asioita maailmassamme. Ihmisen moraalikäsitys luo nämä rajat. Pedofilia on monen mielestä iljettävä ja rangaistava teko, mutta maailmankaikkeuden kannalta sillä ei ole mitään väliä. Millään ei ole loppujen lopuksi mitään väliä.//


    - On elämällä väliä.
    Arjessa välittää ---> susta,musta ja tuosta Hentun Lissustakin, Mäen Annasta ja Kylmäsen Uskosta.
    Syvemmin meidän on vihdoin herättävä unesta, karistettava aika ja kulttuuri-sidokset, noustava biologiamme alta Itse herraksi, mutta ennen muuta--> lopetettava jälleen-syntymien-ketju olemalla tietoisia jo eläessä sillä kuoleman-hetkellä on oltava valpas.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ääääää kirjoitti:

Jos valitsi vapaasti syntyvänsä tänne (mikä tietysti on verifioimattomissa oleva oletus), niin miksi sitten ei voi vapaasti valita kuolevansa päästäkseen pois elämän kärsimyksestä ja taakasta? Miksi pitää olla olemassa itsesuojeluvaisto, joka estää itsemurhan tekemisen, estää valinnan vapauden, ja pakottaa kärsimyksen jatkumiseen? Jos olemme oikeasti, jotain kaikkitietäviä valopalloja tai energiaa, niin miksi olemme vankina tällaisessa paskassa ympäristössä, josta ei pääse eroon? Miksi valinnan vapautta ei ole vaan on pelkkä kärsimys?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu