Olen vuosia syönyt LITOA 4x300mg illassa. Sanotaan että hoitotasolla on arvot verikokeissa..diagnoosi epävarma, psykoosi oli 5 v sitten.siitä alkoi lääkemylläkkä. alkoholiriippuvuus, tunne-elon epävarmuus..ei selkeetä kakssuuntasen diagnoosia. nyt elämä tasottunut ja mieli myös ku alkoholi pois....mietin uskaltasko alkaa vähentää litoa???
nestettä lääkitykset keränny 30 kg...onko keltään purettu lito?
nestettä lääkitykset keränny 30 kg...onko keltään purettu lito?
Vastaukset 2
Vanhimmat
vuoden käytön jälkeen,kun tuli munuaisten vajaatoimintaa. Sehän kerää nestettä elimistöön. Ei tullut mitään vieroitusoireita. Seroquelilla ja nukahtamislääkkeillä olen pärjännyt. Mulla Liton annostus oli 2x300 mg/ilta. Uskallusta vaan!
sitä käytin ja annosta en nyt muista, mutta se Lito sai munuaisilleni vahinkoa, ja se vaihdettiin Seroqueliin ja nyt on lisänä Zyprexa.
Ja kyllä se Liton lopetus sai aikaan sen, etteivät käteni enää vapise.
Ja nuo kaksi lääkettä ovat ihan hyviä minulle.
Olen sairastanut kaksisuuntaista 40-vuotta ja synnytin lapseni, tietämättä sairaudestani, kun silloin 1969 ei sitä apua saanut mistään.
Minulla on ollut vaikeita ristiriitoja ja siksi vajosin pieneen psykoosiin, mikä hoitui jotenkin ja vasta kuudennen lapseni jälkeen vajosin syvään psykoosiin, ja Mielisairaalaan.
Silloin ei kukaan kertonut läääkkeiden sivuvaikutuksista mitään, ja olen syönyt vuosien varralla, eli 30-vuotta psyykelääkkeitä.
Eli Larkkua ja Litoa ja Cloksania ja Trukasalia ja
ne on lopetettu, ja nyt siis nämä uudet lääkkeeni.
Ja en ole lihonut lääkkeistä, kun en ole voinut koskaan sairastaa, ja löhötä ja minulla oli pienet lapset, ja ei siinä voinut äiti sairastaa.
Kyllä se on itsestäkin kiinni, jos vaan syö ja lepäilee, minä en ole todella koskaan ehtinyt sairastamaan, ja olen käynyt myöskin töissä, mutta sain hoitaa lapseni kyllä kotona ja mies elätti minut ja lapseni, kun äideillä ei ollut mitään sosiaalista tukea, eli en ole saanut yhteiskunnlata apua, kuin muutaman kerran aikanaan kdinhoitajaa pahoihin päiviini.
Ja nyt vasta, 67-vuotiaana voin todella jo sairastaakin, eli voin nukkuakin ihan rauhassa, ja olen pirteä ja liikunnallinen ja saan painoni pysymään aisoissa, eli en liho, jos syön oikein tavallisesti ja enkä syö makeisia, en ole koskaan käyttänyt alkoholia, toki olen maistanut muutaman kerran viiniä, mutta en ollenkaan juo väkeviä.
Ja olen sitä mieltä, että se on toimettomuudesta kiinni, jos ihminen lihoo psyykelääkkeistä.
Minulla on nyt vasta aikaa oikein hoitaa itseäni, ja olen todella syönyt psyykelääkkeitä 32- vuotta.
Ja nyt uimme mieheni kanssa kolme kertaa päivässä tuolla kylän rannnassa ja pyöräilenkin liki joka päivä pitkiä matkoja.
Ja pärjään, kun on nämä mainiot uudet lääkkeni ja käteni eivät vapise, niinkuin sen Liton aikana.
Munuaiseni tutkitaan muutaman kerran vuodessa, verikokeliia, ehkä syksyllä vielä tarkemminkin.
Minulla on siis kuusi lasta, ja 14-lastenlasta ja olen siis elänyt oikein hyvän elämän, ja olen ollut hypomaniassakin ja viimeksi keväällä.
Selvisin siitä lääkettä lisäämällä.
Ja minulla on ollut vaikeat ristiriidat avioliitossa, mutta selviän niistä nyt hyvin tämän lääkitykseni kanssa.
Olen ollut sairaseläkkeellä liki kymmenen vuotta ja saan pienen eläkkeen, mikä johtuu siitä, että sentään pystyin olemaan töissäkin,kun sain lapseni isommiksi.
Eli, kokemusta on erilaisista lääkkeistä.
Liikunta on mahtavaa, ja se pitää painon kurissa.
Voimia teille kaikille.
mummi maalta.