Uskikset uskovat, että kuoleman jälkeen alkaa iankaikkinen elämä. Ateistit ja muut ns. epäuskoiset eivät usko iankaikkiseen elämään. Kun uskovien sielut menevät Taivaaseen, jonne he tietävätkin olevansa menossa, niin mihin muiden sielut menevät, kun heillä ei ole mitään osoitetta kuoleman jälkeen?
Mihin ateistin sielu joutuu kuoleman jälkeen?
Teresia
812910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Koska ateistit eivät usko moisiin tonttuihin ja joulupukkeihin, niin he tietävät, että se "sielu" on vain ja ainoastaan aivoissa ja kun ihminen kuolee, niin sinne se mätänee muun ruumiin kanssa.
Elämä on karua, mutta realismi kannattaa säilyttää.
Tähän voisi samalla kysyä uskiksilta, että miksi luulette, että me olemme jotenkin erityisasemassa tässä maailmankaikkeudessa?
Miksi joku "jumala", joka on "luonut" miljardeja galakseja, olisi kiinnostunut tällaisesta kärpäsenpaskasta linnunradan laitamilla?
No way sanon minä.
Jokaisella on kuitenkin kuolematon sielu. Kyllä kai jokainen käsittää, mikä ero on elävällä ja kuolleella henkilöllä. Kuollut ei tee enää mitään sellaista, mitä hän eläessään teki. Ei myöskään valintoja. Jos eläessään joku ei ymmärtänyt valita oikein, niin kuoltuaan hän ei enää voi valita. Ja sitä tässä nyt yritetään tehdä selväksi. Jos me emme puhu, kuka sitten?
sinä löydät sen "kuolemattoman sielun", mitä se on, mistä se koostuu, missä se majailee, miten se toimii ja miten se eroaa mielestä?
Ylipäätään miten todistat kuolemattoman sielun?
Palataan asiaan sen jälkeen, kun olemme kumpikin kuolleet. Sielut jatkavat keskustelua, jos siihen suodaan mahdollisuus.
se on todistettu, kun sinä niin sanot?
On vain niin ihmeellistä, että kaikissa uskonnoissa tuntuu tuo "sielu" vilisevän, mutta kukaan ei selitä mitä sillä itseasiassa tarkoitetaan.
Mutta sieluilla on siis keskustelu taito?
Oletko myös keskustellut tälläisen kuolleelta jäänneen "sielun" kanssa?
En ole varsinaisesti keskustellut edesmenneiden kanssa, mutta heidän läsnäolonsa on tuntunut voimakkaana. Tunnetila, joka tällaisen läsnäolon kokemisen jälkeen on jäänyt, on ollut voimakas ja erilainen kuin elävien kanssa koetut. Esim. äidin läsnäolon kokemisen jälkeen olen kokenut suunnatonta rauhaa ja onnea.
Naapurin isäntä "ilmoittautui" sinä aamuna, jolloin hän kuoli. Hän oli ollut sairaalassa vain kuukauden verran. Kävin tyttäreni kanssa tervehtimässä häntä noin viikkoa ennen hänen poismenoaan. Hän oli hyvin iloinen, kun sai nähdä meidät. Ilo oli molemminpuolinen.
Sinä aamuna, jolloin hän kuoli, näin aamulla unta. Oli kirkas kesäpäivä, sunnuntai. Menin tervehtimään jotain tärkeää henkilöä, joka asui omakotitalossa. Menin sisälle taloon (siis unessa). Tämä naapurin isäntä istui keinutuolissa ja tervehti minua. Hän sanoi:"Nyt minä olen tullut kotiin." Muuta emme siinä unessa keskustelleet.
Kun heräsin, olin hyvin onnellinen ja helpottunut. Kerroin lapsille uneni. Parin tunnin kuluttua tämän miehen sisar soitti ja kertoi suru-uutisen, että hänen veljensä kuoli sinä aamuna noin viiden aikaan. Sanoin hänelle iloisena, että minä tiedän sen jo. Hän kysyi, kuka sen on voinut kertoa, kun hän on ainoa, joka tietää asiasta. Kerroin, että näin unen. (Tiedän, ettei hän usko uniin, eikä hän sanonut siihen mitään.)
Seuraavana päivänä menin tämän miehen vaimon luokse ja kerroin, mitä tapahtui edellisenä aamuna. Kerroin, että hänen miehensä tuli kertomaan minulle unessa, että hän on päässyt kotiin. Vaimo liikuttui tästä kovin ja kiitti minua, että kerroin siitä. Myöhemmin hän kertoi vastaavia kokemuksia, joita hänelle oli sattunut juuri omaisten kuolemantapausten yhteydessä.
Nämä tapaukset ovat niin poikkeuksellisia, että minun on ainakin pakko uskoa, että kuolleet henkilöt voivat käydä hyvästelemässä tai lohduttamassa omaisiaan. Varsinkin tunnetila on hyvin erikoinen, nimittäin ilo, kun luulisi, että suru on päällimmäinen tunne.
Ilmeisesti vain meediot voivat keskustella vainajien kanssa, siis kysyä ja vastata. Meediona en ole koskaan ollut, enkä oikein haluakaan.
...kärpänen,kö ?!?
Ja miten se olisi voinut lennellä kaasukehättömässä(miltein!) avaruudessa ?!?
Muuten juttusi lienee oikeansuuntainen !?!
;-)
nuo vainajat, käyvät ilmoittautumassa naapurinakalle mutta ei omalle muijalleen vaikka silläkin on kyky nähdä?
Mutta kerrankos se naapuri talosta erehtyy.
Tahtoisinpa tavata tuollaisen meedion, joka juttelee vainajien kanssa.
Tulee tässä mieleeni, eräs tuttava pariskunta, jossa toista, joka oli kuolemassa vannoitettiin ottamaan yhteyttä kuoleman jälkeen jos sellaista on olemassa ja lupaus annettiin, ei ole kuulemma kuulunut mitään sen jälkeen.
Sinulla noita on jatkuvasti, vieraitten että omien kanssa, pitäisi varmaan tutkia mistä moinen.
Sen miehen ei tarvinnut ilmoittautua omalle muijalleen, kun se muija istui miehensä kuolinhetkellä miehensä vuoteen vieressä ja yöpyi sairaalassa. Ensimmäinen ulkopuolinen tiedonsaaja oli sisar, joka ilmoitti asiasta muille sisaruksille, siis minun miehelleni ja neljälle muulle. Minä satuin vastaamaan puhelimeen ja sen vuoksi saatoin sanoa jo tietäväni asian (vaikkei kukaan ollutkaan soittanut), koska näin sen unen.
Minusta kaikki oli aivan luonnollista silloin, kun se tapahtui. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että mieheni sukulaiset eivät kykene uskomaan yhtikäs mihinkään. Hautajaisissa kaikki itkivät ja surivat ihan oikeasti. Mahtoivatko he ymmärtää kirkkoherran puheestakaan sitä, että meillä on ylösnousemuksen toivo ja jälleennäkemisen ilo kerran perillä. Siksi olin niin iloinen, kun se mies ilmoitti unessa, että hän oli tullut kotiin.
naapurin mies olikin miehesi veli?
Sinulla on aika erikoinen tapa nimitellä lankoasi?
Etteet nyt vai "sekoile" taas noissa jutuissasi, ne rupeaa vaikuttamaan lähinnä naurettavilta.
Naapurin mies oli mieheni eno.
Miehesi eno joka asui naapurissa, siis katsoi tarpeelliseksi tulla sinulle kertomaan "kotiin tulostaan" mutta ei muille lähisukulaisilleen, miksiköhän ei?
Vaimo tunsi miehensä sielun asiat hyvin. Vaimon lisäksi minä olin lähipiirissä ainoa, joka olin kiinnostunut uskon asioista, joista yhdessä puhuimme, kun hän sairastui ja voimat vähenivät. Tämä mies tiesi, että uskonelämäni on vanhemmiltani perittyä, ja hän kunnioitti vanhempiani syvästi. Vanhempani ehtivät vierailla hänen luonaan vain kaksi kertaa, mutta siitä huolimatta vanhempieni ja hänen välilleen syntyi luottamuksellinen suhde. Samoin minun ja tämän miehen välille.
ja sinä näit unta että naapuri kupsahti ja "pääsi kotia", entä sitten?
Mitä tuo muuta todistaa, että näit unta ja vielläpä sellaista jota ainakin alitajunnassasi "odotitkin" näkeväsi ja ehkäpä viellä rukoilitkin hänen "kotiin" päsemisestä?
Ja toisekseen, tuohan on sinun versiosi tapahtumasta ja kun tiedetään valtava tarpeesi todistella noita yliluonnollisia asioita jää se taas uskonvaraiseksi "todisteeksi" asiasta.
Tällaisilla tiedoilla, unilla, näyillä, on vain harvoille merkitystä. Tämän miehen vaimo oli kiitollinen, kun kerroin siitä hänelle, joten sillä oli merkitystä ainakin minulle ja vaimolle. Muut sukulaiset jäivät ehkä pienoisen ihmetyksen valtaan, mutta heitä en voi auttaa. Itselleni tällainen tieto on niin luonnollista, etten hämmästy paljoakaan, jos pääsen sanansaattajaksi näkyvän ja näkymättömän maailman välille.
Rukoilin usein, että hän pääsisi Taivaaseen kuolemansa jälkeen. Hän oli ollut sodassa, kokenut vaikeita aikoja, sairastanut syöpää ja leikattu, toipunut hyvin. Hänellä oli vaiherikas elämä, ehkä se oli opettanut hänet ymmärtäväiseksi ja huumorintajuiseksi, mutta samalla vakavaksi ja avarakatseiseksi. Hänen sydämenasiansa oli paikkakunnan henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Siinä asiassa olin hyvin yksimielinen hänen kanssaan.
uskomastasi asiasta ei viellä todista näkymättömistä maailmoista mitään.
Ihminen, joka ei ota Jeesusta vastaan omana Pelastajanaan, joutuu kadotukseen so. helvettiin.
Jumala on armollinen, ja kutsuu ihmistä. Useastikin! Kyllä ateisti sen tunnistaa.
Mikään sakramentti/rituaali ei pelasta kadotukselta, vaikka niinkin opetetaan! Se on harhaoppia, ei-raamatullista.
Ja minä pahus sentään menin antamaan oman sieluni jo pois tuolla yhdessä alempana olevassa viestiketjussa. Kyllä minä sen arvasin, minua huijattiin, jotain käyttöä sille vielä olisi ollut...
Tämä on taas yksi ikuisuus kysymys, kuinka uskovaisten kallo voi olla niin paksu etteivät he tajua, että ateistille ei ole olemassa mitään sielua, varsinkaan kristillisessä merkityksessä, jossa kuoleman jälkeen joudutaan joko taivaaseen tai helvettiin. Tämä kaikki on peräisin siitä samasta satukirjasta, kuin se valkopartainen ukkelikin joka kaikkivaltiaana uhrailee poikiaan meille.
Ei sitä voi kukaan tietää, miltä Jumala näyttää. Ei ole kukaan nähnyt, eikä Raamatun mukaan voisi katsellakaan näillä maallisilla silmillä. Sen tiedämme Jumalasta, että Hän hyväksyy meidät ja rakastaa meitä, vaikka me emme Häntä rakastaisikaan (tyhmiä ja ylpeitä kun olemme). Mutta iankaikkinen ero Jumalasta - se on iankaikkinen kuolema, tyhjyys.
panin sen matopurkkiin...
Ainoa, mikä ateismissa ottaa päähän, on että ei pääse nauramaan kuoleman jälkeen. Olo kun kuoleman jälkeen on olematon. Mutta lohduttaudun sillä, että tässä elämässä minä elän ainoaa olemassaolon kauttani nauttien joka sekunista, kun uskovaiset vain istuvat ja odottavat sitä "täydellisempää" elämää....
Just joo! Uskikset tässä vaan ihmettelevät ja odottelevat, että niille ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jumalaa, kävisi lopulta köpelösti, kun eivät koskaan tulisikaan tuntemaan Jumalaa. Uskikset eivät ole epäreiluja, niin kuin täällä usein väitetään. Päinvastoin! Kuka muu kuin tosi uskovainen jaksaisi täällä puhua elämän vakavimmasta asiasta, joka koskee jokaista. En usko kenenkään luulevan, että vain osalla porukasta olisi kuolematon sielu, muilla ei sielua ollenkaan!
Kun ihminen kuolee, hänestä pakenee henki. Sen kaikki myöntävät. Mutta ihminen ei ole eläin, vaan paljon enemmän! Ihminen on se, mitä sanotaan kuolemattomaksi sieluksi. Sielu elää ruumiissa, joka on katoavaa materiaa. Materian päälle emme tässä nyt laske mitään, sehän maatuu. Mutta ihmisen sielu ei maadu. Se ei koskaan häviä. Se on osa Jumalaa, joka on meissä.
"Kun ihminen kuolee, hänestä pakenee henki. Sen kaikki myöntävät."
No, jos kerran se on tosiasia, sinulla varmaan on todisteita? Kukaan vain ei ole koskaan nähnyt tai todistanut tätä henkeä. Ja kaikki eivät myönnä. Eivät läheskään. Miksi myöntäisivät?
Siinä kyllä olet oikeassa, ettei ole mitään järkeä olettaa osalla olevan sielu ja osalla ei, joten sovitaanko, ettei keneläkään ole, kunnes asia on laboratoriossa tutkittu? Ja jumalasta samoin. Ihminen ja kaikki mitä hän on häviää olemassa kuolemassa.
Tuota alkua minä en taas ymmärtänyt? Siis mitä sinä oikein tarkoitit? En ole koskaan väittänyt, että uskonnolliset ihmiset tekisivät niin. Harmittelin vain, kun en itse voinut tehdä niin.
edelliselle kirjoittajalle, joka sanoi uskovien vain istuvan ja odottavan parempaa elämää. Väitin, että uskovat tekevät muutakin kuin istuvat ja odottavat, kuten kukin voi havaita, onhan täällä vilkasta keskustelua.
Kuolinsyytutkimuksia tehdään laboratoriossa, kun todetaan ihmisen kuolleen. Ruumistahan siinä tutkitaan, henkeä ja sielua ei voi tutkia. Se, mikä ihminen on eläessään ollut, on juuri se sielu, kun hän oli hengissä, puhui, ajatteli ja teki työtä. Mihin siis tämä "ihminen" ruumiin sisältä katosi, kun kyseinen henkilö kuoli? Laboratoriossa emme sitä voi tutkia. Kuitenkin se mikä katosi, on ihmisen merkityksellisin osa.
Minulla ainakin on sielu. Istun ja kirjoitan siitä muillekin, tässä ja nyt. Kun kuolen, en voi enää kirjoittaa, joten nyt se on tehtävä. Sielu on se langaton vastaanotin meissä jokaisessa, yhteydenpitoväline näkymättömässä maailmassa, jossa materialla ei ole valtaa. Toiveet, unelmat, muistot, teot. Kaikki, mikä "punnitaan" kuoleman jälkeen. Ihmisen koko merkitys, saldo.
Siirtyikö hän muistonsa välityksellä muihin ihmisiin elämään? Vai onko sielu kokonaisena elossa "toisessa maailmassa", niin kuin me uskovaiset ajattelemme?
"Sielu on se langaton vastaanotin meissä jokaisessa, yhteydenpitoväline näkymättömässä maailmassa, jossa materialla ei ole valtaa."
Jos se tosiaan on yhteydenpitoväline niin sen olemassaolo olisi helppo todistaa.
"kun ihminen kuolee, hänestä pakenee henki"
Kun ihminen kuolee, hän lakkaa hengittämästä, hengityksen tarkoitus on saada happea keuhkojen avulla verenkiertoon jonka sydän punpaa eteenpäin verisuonistossa ja jota myös aivot tarvitsevat kyetääkseen toimimaan.
Ihmisestä ei todellakaan pakene mitään henkeä, kyllä tuon nyt pitäisi ymmärtää opettajan koulutuksen saannut ihminen.
Henki kuuluu uskomisen alueelle. Sitä ei voi mitata, punnita eikä havaita nykyisin eikä tulevaisin havaintolaittein. Sama koskee Jumalaa. Ei Hän suostu meidän mittalaitteisiimme. Jos vaadit tieteellisesti pätevää näyttöä Jumalasta tai hengestä, et sitä saa. Jos haluat saada uskon näytön näistä näkymättömistä, pyydä sitä näyttöä tosissasi Jumalalta. Hän antaa, jos hyväksi näkee. Etsivät löytävät!
sen löytää omasta mielestään ja tarkemmin mielikuvituksestaan.
Toiset puhuvat samaa kieltä kuin minäkin (esim. witness, Suopursu, Esko, Trubaduuri ym.) toisten mielestä luonnonlait ovat ylin heidän tuntemansa voima.
Luonnonlakien piiriin ei kuulu näkymätön viestintä ihmisten välillä, kun sitä ei voida todistaa. Uskiksille se on aivan itsestään selvää, että näkymätön yhteys toimii. Nimitämme sitä Pyhäksi Hengeksi, Jumalan johdatukseksi, omantunnon herkkyydeksi ym. Meille riittää, että sellainen yhteys toimii, sillähän se on jo todistettu. Kyllä kai epäuskiksetkin ovat havainneet, että tietty yksimielisyys vallitsee tälläkin palstalla eräiden keskustelijoiden kesken? Jopa rakkaus.
Riittää, kun kaksi keskustelee Jeesuksen nimessä, siellä Hän on heidän keskellänsä. (Ei tarvitse todistaa laboratoriossa, muut uskikset kyllä ymmärtävät tämän "salaliiton" merkityksen.)
Juuri niin. Kun sydän on lakannut toimimasta, ihminen on kuollut. Ei hengitä, ei liiku, ei puhu eikä pukahda. Ei tuota energiaa, on kylmä ja kankea. Ei ole elossa. Pelkkä ruumis. Toiset hoitavat pois mätänemästä ja haisemasta.
Kun tämä sama(?) henkilö oli elossa, hän oli vähän erilainen. Oli iloinen, nauroi, itki, söi, joi, nukkui, puhui, mietiskeli...
Mihin tämän ruumiin henkinen sisältö joutui?
sydän on saatu toimimaan ja pidettyä elossa hengityskoneen avulla, hän hengittää mutta aivotoiminta on saattanut hapeenpuutteen vuoksi vaurioitua, olisiko siis tuo "henki" jotenkin liittynyt aivotoimintaan?
Punnitaan? Kuoleman jälkeen? Ei ole punnitsijoita kuoleman jälkeen. Vain surevia. Ihmisen ajatteleva ja tunteva osa, josta me ateistit noin yleensä käytämme nimeä "aivot" maatuvat siinä, kuin lihakset ja sisäelimetkin. Kaikki mitä olet muuttuu maaksi, josta uusi ruoho sukupolvi ponnistaa kasvinsyöjien syotäväksi. Voidaan puhua kierrätyksestä maapallon laajuisesti. Mutta mitään ei ole elämämme "ulkopuolella".
Käytät todisteena sielusta sitä, että osaat kirjoittaa tänne? Kai tiedät, että internettiä käytetään tavallisesti testinä AI tutkimuksissa? Jos henkilö ei tiedä, että hän keskustelee koneen kanssa, on kone määriteltävä "älykkääsksi". Annetaanko tuleville koneille sielu, jos ne kestävät testin? Kuka sen sielun sitten antaa? Jumala vai ihminen? Vai ovatko koneet vain osiensa summa? Kuten me ihmiset.
Olet kuin joltain toiselta planeetalta tänne tupsahtanut, kun et muka tiedä, miten sielut käyttäytyvät kuoleman jälkeen.
Voiko olla mahdollista, että ihmisen tietomäärä näin tärkeistä asioista on niin vähäinen, kuin yrität esittää?
"Toiset puhuvat samaa kieltä kuin minäkin (esim. witness, Suopursu, Esko, Trubaduuri ym.) toisten mielestä luonnonlait ovat ylin heidän tuntemansa voima."
No sehän että puhutaan samaa kieltä ja samaa asiaa ei todista sielusta mitään. Siinä ei todisteta muuta kuin että samasta asiasta puhuvat ovat lukeneet/kuulleet samasta asiasta. Mitään sielun vastaantotinta siihen ei tarvita. Jos todella on joku sielu jolla voi viestittää toisille, niin ei tarvitsisi puhua eikä käyttää internettiäkään.
"Luonnonlakien piiriin ei kuulu näkymätön viestintä ihmisten välillä, kun sitä ei voida todistaa. Uskiksille se on aivan itsestään selvää, että näkymätön yhteys toimii."
No jopas, eihän tuosta ota selvää! Siis toimiiko se vai ei toimi??? Jos toimii niin erittäin helppo olisi asia todistaa. Jos noin yksinkertaista asiaa voi todeksi näyttää niin ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin että viestit ovat vain kuvitelmaa mielikuvitusolennon kanssa.
"Nimitämme sitä Pyhäksi Hengeksi, Jumalan johdatukseksi, omantunnon herkkyydeksi ym."
Jos se on mielikuvitusolento niin ihan sama minkä nimen sille annat.
"Meille riittää, että sellainen yhteys toimii, sillähän se on jo todistettu. Kyllä kai epäuskiksetkin ovat havainneet, että tietty yksimielisyys vallitsee tälläkin palstalla eräiden keskustelijoiden kesken? Jopa rakkaus."
Jaa kun on monta mielikuvitusolennon kanssa juttelevaa niin mikä on todistettu? Kaikkien mielikuvitusolennon nimi on Jumala, niin se vain tarkoittaa että ne ovat kaikki lukeneet raamattua ja saaneet vaikutteita siitä, ei sen kummempaa. Ei mitään keskinäistä sielujen viestintää.
"Riittää, kun kaksi keskustelee Jeesuksen nimessä, siellä Hän on heidän keskellänsä. (Ei tarvitse todistaa laboratoriossa, muut uskikset kyllä ymmärtävät tämän "salaliiton" merkityksen.)"
Ymmärrän kyllä että uskisten kannalta ei ole mitään tarvetta todistellakaan asiaa. He ovat onnellisia nykyisessä mielikuvitusmaailmassaan, eikä tilanteeseen haluta mitään muutosta.
Meillä ei ole "tietomäärää" sielusta. Me emme tiedä mitään. Sinulla on ilmeisesti jonkinlainen harhaluulo, että jokainen ihminen tässä maailmassa uskoo sieluun tai henkeen, joka on erikseen ruumiista. Näin ei ole. Kaikki eivät usko. Minä en usko ja voin luetella pitkän rivin ajattelijoita Epikuroksesta lähtien, jotka eivät myöskään ole uskoneet.
Siihen salaliittoon on epäuskisten vaikea päästä. Eikä auta, vaikka keksisivät jonkin mielikuvitusolennonkin, kun sekään ei ole aito. Sillä tavalla putoaa koko jutusta pohja pois. Pitää olla aito usko, aidot kokemukset, aito Jumala-suhde ja aito lähimmäissuhde. Kun on oppinyt ymmärtämään näitä asioita, ne eivät tunnu mitenkään kummallisilta edes, paitsi tietysti - ja vain - epäuskisten mielestä.
Teikäläisistä siis puuttuu jokin tärkeä osa. Luomistyö on jäänyt osaltanne kesken. Onkohan se perinnöllinen sairaus, ettei usko? Pitääpä ryhtyä mietiskelemään tätä problematiikkaa. Vai että Epikuroksellakin jo sama vika.
Henkilö palautettiin takaisin tähän maailmaan, vaikka hän oli jo siirtynyt pois. Aivot vaurioituivat. Sielu jäi roikkumaan johonkin epämääräiseen tilaan. Jumala kutsui pois, ihminen veti takaisin, onpa kissanhännän vetoa!
Tätä kristittyjen mainostamaa lähimmäisen rakkautta. Katsotaampa. Sääntö yksi. Ei missään tapauksessa ymmärretä toisen näkökulmaa. Sääntö kaksi. Jokainen joka ei jaa MINUN mielipiteitäni on vajaa. Sääntö kolme. Haukutaan.
Ei nyt tule mieleen missä raamatun kohdasta nämä ovat, mutta sinä varmaan voit kertoa. On se hyvä, että potkivat sinut pois pelottelemasta pilttejä.
Missä sitä lähimmäisen rakkautta on mainostettu? Mikä näistä asioista oli Raamatusta? Mikäs pännii? Sinullahan on täydelliset mielipiteet. Kuka potkii ketä missä? Isot karvaiset kollit eivät ole mitään pilttejä.
Valista meitä tyhmiä: miten sielut käyttäytyvät kuoleman jälkeen? Tämä on uusi ja mullistava tieto. Kertaheitolla ratkeaa kuoleman jälkeisen elämän arvoitus. Jos jää sieluja jonnekin "käyttäytymään" se on ylimääräisten uutisten aika CNN:lläkin, pienemmistä puhumattakaan.
Ennen muinoin "sijattomat sielut" ryhtyivät kummittelemaan. Käyttäytyivät sillä tavoin. Rymistelivät ja kolistelivat vanhoissa rakennuksissa. Mene tiedä. Itse en ole koskaan nähnyt enkä kuullut. Mutta minähän en uskokaan kummituksiin, vaan Jumalaan.
Siis "sielu" pystyy puhumaan ja roikkumaan jossain epämääräisessä?
Pikkuhiljaa tuon epelin kuva alkaa muodostua, mitähän seuraavaksi?
Olet vissiin provo? muuten tätä ei enää voi ymmärtää...
Olet kai sinäkin kummitusjuttuja kuullut ja lukenut. Vainajat ne siellä liikkuvat entisillä asuinsijoillaan. Selitys oli aikoinaan, ettei kukaan tullut vastaanottamaan heitä kuoleman hetkellä, ja sielu jäi kodittomaksi, vaeltelemaan entisille sijoilleen. Totta vai tarua, sen voi jokainen itse päättää.
Se aivokuollut, jota pidetään keinotekoisesti hengissä, meinaan. Kuoleman jälkeen sielu vapautuu "roikkumasta" ja pääsee sinne, mihin sen kuuluu mennä.
siis sielu on "puhuva, roikkuva ja matkalla johonkin"?
Kerro nyt viellä mistä tuo sielu koostuu kun pystyy moisiin suorituksiin?
Vai koostuuko vain sinun uskomuksista ja mielikuvituksesta?
sen kuolevan ihmisen muistoista ja mielikuvista ja toiveista ja peloista ym. Olisi hyvä, jos sielujen ei tarvitsisi odottaa isäntänsä kuolemaa tällaisissa tilanteissa.
sitten koostumus?
Sielu on siis, puhuva, roikkumaan pystyvä, matkalla johonkin ja muodostuu muistoista, mielkuvista,toiveista, peloista ym?
Tullaisen "olion" koostumus alkaa jo kiinostaa, kun muistot, mielikuvat, toiveet ja pelot ovat ihmisen aivotoimintaa ja kun aivot eivät tiettävästi vilahtele "sielun" mukana ovat siis muistot, mielikuvat, toiveet ja pelot mahdollisia ilman aivotoimintaakin, kerran ovat olemassa viellä sen toiminnan lakattuakin?
Taidat taas käyttää vilkasta mielikuvitustasi tuohon selittelyyn, mutta eihän siinä ole mitään uutta sinun kohdallasi, mutta yhä naurettavammaksi se tuntuu menevän ja alkaa saamaan uskomattomia piirteitä ainakin opettajan tuottamaksi.
tai maanviljelijä tai laborantti tai nuohooja tai kotiäiti tai autonkuljettaja? Olisinko aina vain yhtä idiootti kuin olen nyt, kun olen opettaja? Sanon sinulle, viisastelija, että uskovilla ihmisillä on erilaisia ammatteja, joiden parissa he työskentelevät parhaansa mukaan. En ole mikään poikkeus.
tiedä noista muista, mutta lääkärin nyt ainakin pitäisi tietää, että muistot, mielikuvat, toiveet ja pelot muodostuvat aivoissa eikä "lentele,riipu eikä matkaile" minnekkään irrallisina niinkun sinä tunnut uskovan.
Mutta sinähän et ole lääkäri.
Itse 'uskon', että ihmisen ajatusmaailma on sähköinen aivokokoonpano ja kun tämä kokoonpano sitten aikanaan sammuu, niin *kaput*. Sama, kuin vetäisisi virtajohdon seinästä lopullisesti.
Siksikö, että me naureskelisimme sille kuin millekin tyhjänpäiväiselle vitsikokoelmalle? No, naureskelkoot ne, joille elämä on niin suuri pila, että sen kanssa kannattaa ainoastaan pelleillä! Pelle yrittää hauskuuttaa muita, tuskin niinkään itseään.
Mitä sitten, kun se hauskuus loppuu? Ja loppuuhan se aikanaan. Kaverit kuolevat ympäriltä, tulee yksinäisyys ja tyhjä olo. Ketään ei kiinnosta typerät herjat typeristä uskovaisista, joilla on sentään se usko tallella, kun herjaajalla ei ole mitään muuta kuin pimeät ajatukset, jotka kiertävät kehää kuin häkkiin suljettu eläin.
Missä kohtaa elämää kuuluu valita? Alussa vai lopussa? Alun tiedät, loppua et tiedä. Se voi olla vaikka huomenna.
Usko on plasebo kuolemanpelkoon. Kuten hyvin kirjoituksestakin se ilmenee.
Varmasti usko helpottaa kuolemanpelkoa. Muistan lapsena, kun isoäiti kuoli meillä kotona. Kokoonnuimme sängyn viereen, kun hän veti viimeiset hengenvetonsa. Diakonissa sulki hänen silmänsä, jotka olivat jääneet auki. Äiti kertoi mummin päässeen Taivaaseen. Minusta tuntui ahdistavalta nähdä kuoleva ihminen, joka vielä eilen puhui, söi ja eli. Se raato, joka sängyllä lepäsi, ei ollut mummi enää. Tämä tapahtui heinäkuussa 1958.
Nähdäkseni joku, joskus, jossain on saanut kuningasidean uudesta uskonnosta. Tismalleen samoin, kuin Walt sai idean rustailla Mikki Hiiren. Näiden kahden eroksi lasken sen, että toisen on tarkoitus hauskuuttaa, toisen alistaa. En sen enempää. Loppu lähenee, kun se tulee, sitten se tulee.
Uskovat eivät TIEDÄ olevansa menossa taivaaseen vaan luulevat.
Kuoleman hetkellä tietoisuus sammuu ja siinäpä se on.
Ennen kuin tietoisuus sammuu, pitää tietää, mitä on tehnyt, miksi on elänyt, mihin on uskonut, mitä todellista jää jäljelle, kun ruumis on haudattu. Varsinainen perintö, minkä ihminen jättää jälkeensä, on henkinen perintö. Siitä syntyy kulttuuri ja ne arvot, joita puolustamme henkemme kaupalla, kun ne ovat vaarassa.
Materiaalisella omaisuudella ei ole niin suurta merkitystä. Se kuluu, rapistuu, tuhoutuu, häviää ajan myötä. Silti puolustamme sitäkin, jos vaara uhkaa.
hyvähän on , että tuollaiset asiat on selvittänyt itselleen.
Mutta , iankaikkinen elämä, taivas ja sinne pääsy on pelkkää oletusta niin kauan kunnes siellä on. EI tietoa.
Minulta jää kolmio ja yksi lapsi (tämän hetken tiedot). Ehkä vähän säästöjä. Ei ole mitään syytä miksi olen elänyt , tänne vaan tullaan ja sitten kerran lähdetään. Se siitä. Väliajan kukin yrittää elää niin hyvin kuin osaa.
Sielu=aivojen sähköista ja kemiallista toimintaa jota myös tietoisuudeksi kutsutaan. Mihin se tietoisuus "menisi" kun ruumiilinen fyysinen pohja on poissa? Eihän se missään ollut ennen syntymääkään.
Tuosta mitä arvoja sitä nyt henkensä kaupalla puolustaisi, no perhettään ja sodan sattuessa maataan varmaankin. Olen kyllä lähes henkeni kaupalla joutunut puolustamaan meidän vanhaa kissaakin, joten ...
etkö sitten tiedä?
Vaikka nyt väität vain täyttäväsi elämän ja kuoleman välistä aikaa, niin tosipaikan tullen haluaisit varmaan lisätä tuon ajan määrää. Toisin sanoen et olisi valmis kuolemaan kovin äkkiä. Eikä meistä kai kukaan ole. Kuolema on lahjomaton, kun se tulee. Se ei kysele valmiuttasi, kun aika koittaa. Sydän pysähtyy aikanaan, kun se on hommansa hoitanut.
Ymmärrän sen. Entä sitten? Ja jos vaikka haluaisinkin elää pitempään kuin lopulta käy- entä sitten? En sanonut että vain täytän syntymän ja kuoleman välistä aikaa. Yritän käyttää sen mahdollisimman hyvin ja mielekkäästi, koska tämä aika on ainoa joka minulla on. Yksi asia vielä: en haluaisi olla olemassa ikuisesti, en missään muodossa. Minä olen ja elän nyt sitten on muiden vuoro...
ateistit eivät omasta mielestään Kuole ,hei ?,
vaan he lakkaavat hengittämästä ! ?, tämä
on hyvin omaperäinen systeemi !, mutta ei
voi muuta kuin ihmetellä tuota suurta ja isoa
viisautta minkä he ovat omineet Leniniltä
tai Stalinilta , sillä niin suurella suulla
he mekastavat että täytyyhän senkin olla ihan
"totta" , samalla he voisivat tietenkin
alkaa nimittää itseään vielä myös aidoiksi
"kuolemattoman" hengittäviksi olennoiksi
niin se antaisi lisää uskottavuutta heidän
yliluonnollisille kyvyilleen ;) !!!.
Täytyy myöntää, että sinä osoitat kyllä omaperäistä tyhmyyttä tuolla tulkinnallasi, mutta siihenkin on jo tottunut.
Joskus tuntuu, että se "henkinen" on häipässyt teiltä jo ennen kuolemaanne, vai miten on selitettävissä tuollainen tyhmyys?
varo ettei muut näe niitä siipiä mitä olet
salaa kasvattanut ja muista hengittää ettet
vaan ole siinä kuolemattomuuden tilassa
liian kauan , sillä siitä saattaa seurata
hapenpuutetta ja pahoja ilmavaivoja , koita
myös varoa mitä kirjoitat ettei tarvitse
olla aina selittämässä ihmeellisiä tulkintoja
joita alinomaa täällä viljelet .
ne on ihmeellisiä tulkintoja sinun laisella ajatuksen juoksulla varustetulle ihmiselle, ne tulkinnat kun on tarkoitettu edes jollain tavalla normaalisti ajatteleville.
Mutta mukavahan noita "Pyhän Hengen" valistamia tulkintojasikin on lukea, ne antavat niin hauskan kuvan teidän "hengenlahjoista" ja auttaa paremmin ymmärtämään sen, miksi teihin uppoaa nuo vanhat tarinat, myytit ja sadut joita raamattu sisältää.
Etkö jo väsy itsestäänselvyyksien kysymiseen?
että hänellä on pitkä ura opettajana takana ja opettajathan eivät väsy kyselemään edes itsestään selvyyksiä?
Näinhän se on. Väsymätön kyselijä, se on opettaja. Vaikka tietää vastauksen, kyselee silti. Outo ihminen, totisesti.
Ei ainakaan minulla ole mitään sielua. Kai minä itse tietäisin,jos olisi. Muista en mene takuuseen. Meidän koiralla saattaa olla, se on niin sielukkaan oloinen.
ja sitten niillä pyydystetään piruja helvetistä.
pannaan yksi ateistin sielu tulenkestävään lankaan ja sitten vaan lasketaa varovasti helvetin tuleen ja eikös kohta ole pirun lihava vonkale sen kimpussa.
vedetään ylös ja päästetään piru irti, niin voidaan uudestaan pyydystää.
toinen mahdolisuus on panna sielu vanhaan rapumertaan ja kohta on piru merrassa.
Onko sinulla kokemusta pirujen pyydystämisestä tällä metodilla, kun niin asiantuntevasti esität? En minä kyllä ateistiparkojen sieluja tähän tarkoitukseen käyttäisi (sikäli kuin heillä on sielu). Pistäisin heidät esittämään itseään Taivaan sirkusareenalle. Heidän pitäisi ilahduttaa yleisöään näillä vuorosanoilla, joita he ovat täällä netissä esittäneet.
Kävin luterilaisen rippileirin tasan 10 vuotta sitten.
Koska pappi oli suht vapaamielinen, sain ottaa mukaani kannettavan pelilaitteen nimeltä Gameboy, jossa minulla oli tunnetusti erittäin addiktiivinen Tetris-peli.
Koska pappi oli sokea, hänellä oli avustajanaan nuorehko mies, jonkinlainen nuorisotyöntekijä, joka piti myös osan opetustunneista.
Syystä tai toisesta tämä mies oli luterilaisella leirillä, vaikka hänellä oli vapaakirkkotausta, eikä se estänyt häntä myöskään innostumasta Tetriksestä ja hän lainasikin peliäni usein.
Sitten eräällä tunnilla hän puhui juuri kuolemanjälkeisestä ja sanoi, että kannattaa uskoa sillä ennenpitkää kaikkien näytöllä lukee "Game Over" kuten Viherpeipon(tässä yhteydessä hän toki sanoi oikean nimeni) pelissä.
Tarkensin hieman sanoen, että pelissäni tekstin "Game Over" alapuolella lukee "Try Again".
Koko luokka puhkesi raikuvaan nauruun.
sillä eihän suomessa ole virassa kuin yksi sokea pappi, joten leiri tuli äkkiä valmiiksi.
no viherpeippo sopii sinulle kyllä ihan hyvin
No kerroppa sitten tämän papin nimi.
Jos tiedät nimeni, ei se minua haittaa eikä mahdollinen vittuilutarkoituksesikaan, sillä voin varmasti laskea itseni yläpuolellesi eikä alhaalta kuuluva vikinä minua haittaa.
Pikemminkin huvittaa.
no ei sitä tarvitse tulkita oikeastaan mitenkään, oli vain mielenkiintoista huomata, kuinka ihmiset huomaamattaan antaa itsestään netissä vähän liikaa tietoja ainakin jos ne haluaa esiintyä anonyymisti.
on aivan sama, vaikka joku minut tunnistaisikin.
kun kuitenkin esiintyy anonyyminä
minun oikea nimeni monellekaan kertoisi.
Vai pitäisikö minun kertoa täällä nimeni lisäksi elämäntarinani ja luonneselostus.
Sielu on aivoissa syntyjä illuusio "minästä" ja "todellisuudesta", joten kuolema vain painaa off-nappia sammuttaen lumetodellisuuden kuin hehkulampun konsanaan.