Unettoman pohdintaa

NukkuMatti kirjoitti:

on todella vaikea enää innostua mistään, kun näkee, tietää, ymmärtää ja uskoo, eläen

siinä todellisuudessa, että tää kaikki on kohta mennyttä, tuhoutuu, toimestamme, siinä

on vaikea enää löytää motivaatiota mihinkään. Napeilla tälläinen paranee kuulemma..

Siinä sitten vähän outoa suhtautua ihmisiin ympärillä, jotka mennä tohottaa siinä

hullussa maailmassaan, huolehtien siitä, että töissä käy, siitä mitä ihmiset itsestä

ajattelee ja elää pitkälti siten miten "kuuluu", kuten kaikki muutkin. Kiroaa arkea ja

sitä että saa mennä töihin ja rahat siihen ja siihe pitäs hankkia, vuokrakin vielä.

Mitä jos me ei vaadittais toisiltamme sillai mitää, ettei ole koko raha keksintöä enää

olemassakaan, eikä sitä käytettäisi, tehtäisiin vain välttämättömät työt eikä vietäisi

kulttuuriamme.

kaikenlaisten "muotioikkujen" perässä yhä hullumpaan kulutusjuhlaan, mikä saastuttaa

ympäristömme, köyhdyttää sen eliökunnan sellaiseksi, ettei se enää toimi, kun

kiertokulusta, siis ympyrästä, otetaan muutama laji pois, joka on silloin joltain

toiselta lajilta pois jne...

Ettei olisi markkinakoneistoa, joka luo meihin uskoa siihen, että tuote todella tekee

ihmisestä sellaisen kuin se lupaa, ja ihmiset todella elävät noissa markkina kohuissa

katsoen jotain merkkivaatteisiin ja erittäin kalliisiin, 5000 euroa maksaneisiin

"erikoiskenkiin" joille on tärkätty jonkun valmistajan luoma "eliitti" kenkä imago,

vaikka itse kenkä on aivan sitä yhtä tarkoitusta varten

kävelemistä ja jalan suojaamista. Se että ihmiset sitten näkevät ihan normaaleista

materiaaleista tehdyt kengät jonkun jaloissa, ja saa näkemään mitä ikinä kenekään

mielessä sitten liikkumaan ajatuksin, ne ajatukset totena.

pelkkää helvetin teatteria mille mainonta ja teollisuus luo sääntöjä, jotta sen

omistajat voisivat sitten lihottaa omaa lompakkoaan, että voisi ostaa toisten

valmistajien tuotteita itselleen, uskoen niiden luomaan brändiin noin vain

Kenellekään kaiken tuon humussa ei tule mieleenkään, että hei, tää planeetta on

tuhoutumassa, ihan juuri siten, että alkaa meidänkin elämä olemaan perin hankalaa

tuo on sivuseikka, meidän sisäinen, (pakotettu kulttuurin toimesta) arvomaailmamme

määrittää tärkeämmäksi sen, että näin kuuluukin elää, koska kaikki muutkin tekee niin,

ja koska toinen toisillemme sanomme, että työtä täytyy tehdä, hokien sitä kuin mantraa

ja kun toinen toiselleen sitä mediankin toitottamana sanoo, niin mikäs siinä on

uskoessa

painetaan vaa perkeleesti, rahaa tulee, kenenkin ammatti siten miten luontoa kuluttava,

kun kuitenkin se raha, minkä käteensä saa, on jonkun muun työllä tehtyä ja näin vain

kierrätetty, ei raha mihinkään kulu, se vain vaihtaa omistajaa, luonto sen alta, sen

mielen luoman illuusion, että rahahan tässä vain on kysymyksessä, kuluu, vimmattua

tahtia, samalla kun kaatopaikat täyttyy

kukaan ikinä edes ajatellut, kuinka nopeasti vesi virtaa maan sisässä?

kun on satanut, vesi siitä imeytyy maan sisään, loruen ensin sinne tänne maan pinnalla.

siitä se painuu maaperään

mitä tahtia ojissa kulkee vettä, vaikka on ollut kuivaa jo viikkoja?

itselleni tulee montakin ojaa mieleen.

sitä kun ajattelee, mitä määriä kaatopaikankin päälle sataa vettä

että mitä tahtia se siellä virtailee, ja minnepäin, maan alla..

kaikki myrkyt siihen liuenneena., kuinka hyvin maa-aines todella suodattaa, ja mitä?

kun kuitenkin jo nykyään ollaan huolissaan "pohjavesi" alueista

ei jaksa edes ajatella, tuokin vain murto-osa kaikesta mitä typerää teemmekään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä