Alaselkäni on ollut viimeisen puolivuotta totaalisen jumissa. Käsien kurottaminen varpaita kohti istuma-asennossa ei onnistu lainkaan kuten ennen kivun ja jäykkyyden takia. Lähes joka ilta alkaa inhottava kipu toisessa pakarassa. Tämä pahenee ja kipu etenee aina pohkeeseen asti mikäli joudun istumaan pitkiä aikoja paikallani.
Selkäni ei myöskään kestä painavien tavaroiden ym. nostamista ja välillä makuuasennosta noustessa saattaa nikamien välissä rusahtaa ikävästi ja nouseminen jääkin sitten siihen.
Onkohan tälle tehtävissä jotain? Kannattaako siis ottaa yhteyttä lääkäriin vai koittaa hoitaa kotikonstein?
Selkäni ei myöskään kestä painavien tavaroiden ym. nostamista ja välillä makuuasennosta noustessa saattaa nikamien välissä rusahtaa ikävästi ja nouseminen jääkin sitten siihen.
Onkohan tälle tehtävissä jotain? Kannattaako siis ottaa yhteyttä lääkäriin vai koittaa hoitaa kotikonstein?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa käydä lääkärissä ja pyytää tarkempiin tutkimuksiin, eli löytää syy kivuille.
Jos sinulla on kotikonsteja, niin tietenkin lisäksi niitä.
Voisit kokeilla kylmää/lämmintä haudetta, minulla auttaa kylmäpakkaus.
Pohkeeseen veto on syynä selän Skolioosi,joten sinulla on joko välilevyn tyrä,joka joudutaan leikkaamaan tai vain tavallinen skolioosi,jolloin välilevyn neste on päässyt säikeitten läpi ja painaa hermoja. Suosittelen että menet lääkäriin ja vaadit heti selän magneettikuvauksen!! Itselläni on leikattu välilevyn tyrä 1995,ja tänävuonna todettiin skolioosi,elikkä nesteet on mennyt säikeiden läpija painavat hermoja.
Kuulostaa tutuilta vaivoilta, kun luen tekstiäsi. Olin itse samanlaisten kipujen kourissa pari vuotta. Sitten kerran kyselin työpaikkalääkäriltä muun vastaanottoasian yhteudessä, mitä pitäisi tehdä ja mitä se saattaisi olla. Hän laittoi minut selkäkuvauksiin ja todettiin, että 4 ja 5 välilevyjen välillä on 1 cm siirtymä. Kokeiltiin sitten kaikkea, kovempia särkylääkkeitä, tukiliiviä, kovempaa jumppaa jne, mutta apua ei ollut kuin hetkeksi kerallaan. Painiskelin asian kanssa ja päädyin viimeiseen toivooni; selkäleikkaukseen. Pohdin, että jos vielä elän n. 20 - 30 vuotta, niin en halua kokea sitä kipua joka päivä kuolemaani asti syöden särkylääkkeitä päivittäin. En sano etteikö se sitten peloittanut, kun viimein menin leikkaukseen, mutta nyt en ole sitä katunut. Leikkaus tehtiin tämän vuoden huhtikuussa. Sl oli 3 kk ja vielä sen jälkeen pitämäni parin viikon vuosiloman jälkeen palaan nyt ensi viikolla takaisin töihin. Kipuja ei ole ollut toimenpiteen jälkeen. Varovasti on aloitettava taas touhuamaan selän kanssa, mutta en kadu päätöstäni. Tietenkin jokainen tekee omat päätökset, mutta kannattaa se tutkittaa. Minulle kirurgi sanoi, että se on saattanut sattua jo lapsena, mutta vanhemmiten kulumien myötä ruvennut oireilemaan. Jaksamisia!