TOTUUS TEKEE VAPAAKSI

juuri katsomalla peiliin ja tunnustamalla omat syntinsä. Totuus kestetään todellakin jumalan avulla, koska hänellä on kaikki valta.. :) Aidossa uskossa oleva ihminen ei pyri tuomitsemaan ketään henkilöä, koska kyse ei ole ihmisten välisestä taistelusta, vaan suurempien voimien.. Tiedät kyllä minkä.

Järkeilemällähän me saamme itsellemme totuuksia, jotka iän myötä muokkaantuvat.

Olin nuorena 100%:n varma, että tiesin totuuden ja miten asiat pitää tehdä, jotta kukaan ei tule loukatuksi, syrjityksi jne.

Vähän vanhempana (30 v) aloin kyselemään kuka olen ja miksi olen täällä maailmassa. Aloin saamaan vastauksia ihmisen olemisen syistä ym. kirjoista ja keskusteluista. Kaikki tyynni järjen tietoa.

Nyt, kun olen n.5 vuotta ollut sisäisen paranemisen paikallani (nyt kohta 40 v), olen havainnut, että minulle oli syötetty kaikenlaista p..kaa. Ihmiset olivat luulotelleet minulle tietävänsä asioista ja minäkin luulin tietäväni asioista, kunnes... tajusin etten tiennytkään.

Nyt kyselen millainen Jumala OIKEASTI on. Ja vastauksia tulee, muttei toisilta ihmisiltä eikä kirjoista, vaan sisältäni.

Kyse ei enää ole MUTU-tuntumasta eikä toisten rakentamista luuloista (kutsuisin sitä Baabelin torniksi, vaikka Raamatussa sillä on toinen merkitys kuin minulle).

Tekopyhähän minä olin, niin olivat toisetkin, kunnes totuus tuli esiin. Meissä kaikissa löytyy ihmisen KAIKKI sisäiset ominaisuudet (Kristityn vaellus -kirjasta voisi saada vähän kuvaa mitä tarkoitan). Siis jokaisessa ihmisessä on niin positiiviset kuin negatiiviset sisäiset ominaisuudet. Se kumpaisetko ovat enemmän esillä, näkyy ja kuuluu teoissa ja puheissa. Eli siis: millaista levyä kantaa sisällään, sellaista ääntä kuuluu. Jos levy on rikki, eihän sieltä voikaan kuulua muuta kuin rätinää, kitinää ja särinää.

Ja mitä arvostelemiseen tulee, niin kannattaa jättää se pois omasta "tekemisen" -korista, koska ihminen, joka arvostelee toista, arvostelee myös rankasti itseään. Ja summa summarum: ihminen, joka on rikki sisältä (=sisäinen levy rikkonainen), arvostelee, moittii ym. koska hän ei ole vielä ehyt. Ehyt levy kuulostaa hyvältä ja näyttää hyvältä. Kysymys kuuluu: kuinka moni meistä on ehyt? 100%? Luultavasti ei kukaan. Raamatun mukaan meistä tulee täydellisiä vasta taivaassa. Siellä ei kenelläkään ole tahran tahraa vaatteissaan. Joten, kannattaako ketään arvostella, moittia tms.?

Ja ihminen, joka on "ottanut Jeesuksen vastaan Parantajanaan", on lähtenyt paranemisen tielle. Sillä tiellä ollessa voi sitten aika-ajoin kuulua rätinää, kolinaa ja vaikka millaista ääntä sieltä äänituutista. Rakkaus (=Jumala) ei jätä aloittamaansa työtä kesken, vaan vie sen loppuun asti. Siispä, kun ihminen saa tuta parantuneensa melkein ehyeksi (muistutan, ettei kukaan parane 100% tässä elämässä, luulen), hän kohtelee itseään, ja toisiakin, muuttuneena ja muuttuneilla tavoilla. Hän ei enää moiti, arvostele eikä soimaa, hän on oppinut rakastamaan itseään, ja toisia, sellaisina kuin ovat.

Niin kauan kuin paranemista on, luulen, että koko eliniän, ihminen välillä rätisee tai arvostelee. Suotakoon se hänelle ja annetaan Totuuden ja Rakkauden tehdä hänessä työ päätökseen. Kyllä hänkin yhtenä päivänä on "hyvä ihminen". En ainakaan minä voi tietää, missä paranemisen vaiheessa kukakin on. Voiko joku muu sen tietää? Luultavasti ei.

se on kamala kaveri varsinkin tässä suhteessa, mistä puhutaan. saattaapi nimittäin olla, että kaikki ne asiat mistä toisia tahtoo niin kovasti sättiä, näkyy sieltä.

peilin jälkeen, jos todella viitsii sättiä tietoisesti ihmisiä asioista, joita on itsekin / itsekin harjoittaa niin, mikäs siinä, mutta taatusti tulee eniten itselle paha mieli =) ja jos onnistuu toisen päivän pilaamaan, niin mikäs voitto se muka sitten siinä asiassa olisi?

Komppaan 100%

Sellaiset ihmiset eivät näe tai halua nähdä totuutta itsestään!Totuus tekee vapaaksi kun sitä soveltaa käytäntöön ensin itseensä ja sitten vasta muihin.