Per Olof Svenssonia esittävä kuva muistuttaa monessa olennaisessa piirtessä NK-tavaratalon turvakameran tallentamaa kuvaa miehestä jonka otaksutaan murhanneen Anna Lindhin. Kasvojen luusto on sama, leuan ja nenän muoto samanlainen (varjostumat samanlaisia), korvalehden muoto täsmää. Kuvien perusteella näyttää vahvasti siltä että kyseessä on sama henkilö. Myös kooltaan Svensson vastaa turvakameran tallentamaa ja silminnäkijöiden kuvaamaa epäiltyä.
Entä sitten psyykkinen puoli - millainen olisi Svenssonin psyykkinen profiili ja millaisia hänen mahdolliset motiivinsa?
Svenssonista tiedetään että hän on hajonneen avioliiton lapsi, joka ei missään elämänsä vaiheessa ole itsenäistynyt omilleen eikä esim. pystynyt normaaliin työntekoon. Hän on ollut lukemattomia kertoja kahnauksissa poliisin kanssa ja hänen persoonallisuudestaan on laadittu useita samansuuntaisia lausuntoja. Niiden mukaan hänellä on narsistinen luonnehäiriö - identiteetittömyys, juurettomuus ja psykopaattisen tunnekylmä käytös on vahvasti dokumentoitu kaikkien hänen kanssaan jossain tekemisissä olleiden taholta. Hänen lempikirjakseen on mainittu Camus'n "Sivullinen", jossa esiintyy päähenkilön viiltävän irrallinen ja yhteydetön elämäntunto.
Äitiinsä hänellä on ollut erityinen suhde, koska äiti on käytännössä toiminut aikamiespojan elättäjänä. Silloin kun Per Olof ei ole saanut rahaa vilpeillään ja petoksilla, hän on palannut äitinsä luo sitä vaatimaan. Näissä yhteyksissä hän on myös pahoinpidellyt äitiään. Suhde äitiin on siis ollut mitä kipein ja kaksiarvoisin: napanuoraa ei missään vaiheessa ole katkaistu eikä kypsymistä oman elämän haltuunottoon ole tapahtunut. Tämä tosiasiallinen riippuvuus on saattanut muodostua yhdeksi äitivihan motiiviksi, joka on toistuvien pahoinpitelyjen takana. Myöhemmin on merkittäväksi muodostunut myös se että äiti edustaa työläisluokkaa.
Svensson on elämäntyylillään yrittänyt todistaa riippumattomuuttaan, sitoutumattomuuttaan ja vapauttaan. Hänen ystävyyssuhteensa ovat olleet "keinotekoisia", eli ne ovat lähinnä heijastaneet hänen tarvettaan luoda ihmissuhdemanipulaation avulla omalle elämälleen elämänhallinnan kulissit. Kaveerauksia on paljon ja mitä erilaisimmista piireistä, mutta todellisia ystävyyssuhteita, saati sitten molemminpuolisesti tyydyttäviä rakkaussuhteita, ei ilmeisesti ole. Kerrotaan joidenkin Per Olofin tyttöystävien joutuneen pakenemaan hänen väkivaltaisuuttaan toisille paikkakunnille. Yhtenä lähiystävänä on mainittu muuan äärimmäisiin tekoihin syyllistynyt ja tuomittu aggressiivinen jalkapallohuligaani. Per Olofin mielipiteissä on esiintynyt korostettuja ja suunnattuja aggressioita esim. työväenluokkaa kohtaan, mikä selvästi viittaa oman tosiasiallisen avuttomuuden torjumiseen ja vihan projisoimiseen ulkopuoliseen "alempaan" ihmisryhmään.
Yhteydet uusnatseihin näyttäisivät nousevan tältä projektiiviselta pohjalta.
Per Olof on 35-vuotias ja hänen elämänsä on ollut jatkuvaa kriisiä. Mitään tukevaa jalansijaa jolta hän olisi voinut rakentaa omaa itseään ja elämäänsä hän ei ole onnistunut saavuttamaan. Hänen käsityksensä itsestään ei siedä oman täydellisen juurettomuuden tai elämässä epäonnistumisen hyväksymistä - kaikki nämä omaan itseen suuntautuvat epätyydyttävät tarkastelut hän on kääntänyt ulospäin, ja siksi hänen maailmaansa kuuluu olennaisena osana viha. Tämä viha kohdistuu sellaisiin asioihin, joilla on hänen oman psyykkisen kipeytensä kannalta ärsykearvoa.
Tavallaan se että kuukausikaupalla jatkunut ja viikko viikolta tihentynyt euro-kampanjointi oli Ruotsissa niin kiihkeätä ja täytti kaikki tiedotusvälineet, aktualisoi Per Olofin sisäisen elämänkriisin. Ulkoinen myllerrys ja kuume kärjisti sisäistä tautitilaa. Jokin ratkaisu kaikkeen oli tultava - mutta se ei saanut olla mikä tahansa.
Tarvitsee vain hetken miettiä miksi murhan uhriksi joutui suosittu työsväenpuolueen naispoliitikko, leimallisesti menestyjä, euron kannattaja, perhearvojen symboli. Anna Lindh omasi kaikki ne ominaisuudet, jotka Per Olofille merkitsivät avainärsykkeitä. Murhan raaka tekotapa, vatsaan puukottaminen, kertoo analyytikolle karulla tavalla sen, että todellisuudessa Per Olof tahtoi murhata oman äitinsä. Myös itsetuhon tiedostamattomia sävyjä teossa on, sekin että se toteutettiin keskellä kirkasta päivää mitä julkisimmalla paikalla.
Jos Per Olof Svensson on murhan tekijä, kyse ei suinkaan ole mistään "mielettömästä", irrallisesta väkivallanteosta, vaan teosta, jolla on selvä psykologinen tausta ja jossa ilmenee selvä "juoni". Tätä tekoa ei olisi voinut tehdä kuka tahansa avohoitotapaus kenelle tahansa vastaantulijalle, vaan teolla on ehjä ja saumaton kokonaiskuvio. Anna Lindhin osaksi tuli toimia yhtenä tämän kuvion palasena, tuhoamistarpeen kohteena.
Tässä vaiheessa emme tiedä varmasti onko poliisilla nyt hallussaan oikea syyllinen. Se että kyseessä näyttäisi olevan oikea henkilö, joka siis ilmeisesti oli paikalla ja omasi motiivin, ei riitä syylliseksi julistamiseen. Siihen tarvitaan pitävät todisteet, ja niin kauan kun niitä ei ole esitetty, pohdiskelut Per Olof Svenssonin taustasta ja mahdollisesta syyllisyydestä on pidettävä erillään lopullisesta tuomiosta.
Entä sitten psyykkinen puoli - millainen olisi Svenssonin psyykkinen profiili ja millaisia hänen mahdolliset motiivinsa?
Svenssonista tiedetään että hän on hajonneen avioliiton lapsi, joka ei missään elämänsä vaiheessa ole itsenäistynyt omilleen eikä esim. pystynyt normaaliin työntekoon. Hän on ollut lukemattomia kertoja kahnauksissa poliisin kanssa ja hänen persoonallisuudestaan on laadittu useita samansuuntaisia lausuntoja. Niiden mukaan hänellä on narsistinen luonnehäiriö - identiteetittömyys, juurettomuus ja psykopaattisen tunnekylmä käytös on vahvasti dokumentoitu kaikkien hänen kanssaan jossain tekemisissä olleiden taholta. Hänen lempikirjakseen on mainittu Camus'n "Sivullinen", jossa esiintyy päähenkilön viiltävän irrallinen ja yhteydetön elämäntunto.
Äitiinsä hänellä on ollut erityinen suhde, koska äiti on käytännössä toiminut aikamiespojan elättäjänä. Silloin kun Per Olof ei ole saanut rahaa vilpeillään ja petoksilla, hän on palannut äitinsä luo sitä vaatimaan. Näissä yhteyksissä hän on myös pahoinpidellyt äitiään. Suhde äitiin on siis ollut mitä kipein ja kaksiarvoisin: napanuoraa ei missään vaiheessa ole katkaistu eikä kypsymistä oman elämän haltuunottoon ole tapahtunut. Tämä tosiasiallinen riippuvuus on saattanut muodostua yhdeksi äitivihan motiiviksi, joka on toistuvien pahoinpitelyjen takana. Myöhemmin on merkittäväksi muodostunut myös se että äiti edustaa työläisluokkaa.
Svensson on elämäntyylillään yrittänyt todistaa riippumattomuuttaan, sitoutumattomuuttaan ja vapauttaan. Hänen ystävyyssuhteensa ovat olleet "keinotekoisia", eli ne ovat lähinnä heijastaneet hänen tarvettaan luoda ihmissuhdemanipulaation avulla omalle elämälleen elämänhallinnan kulissit. Kaveerauksia on paljon ja mitä erilaisimmista piireistä, mutta todellisia ystävyyssuhteita, saati sitten molemminpuolisesti tyydyttäviä rakkaussuhteita, ei ilmeisesti ole. Kerrotaan joidenkin Per Olofin tyttöystävien joutuneen pakenemaan hänen väkivaltaisuuttaan toisille paikkakunnille. Yhtenä lähiystävänä on mainittu muuan äärimmäisiin tekoihin syyllistynyt ja tuomittu aggressiivinen jalkapallohuligaani. Per Olofin mielipiteissä on esiintynyt korostettuja ja suunnattuja aggressioita esim. työväenluokkaa kohtaan, mikä selvästi viittaa oman tosiasiallisen avuttomuuden torjumiseen ja vihan projisoimiseen ulkopuoliseen "alempaan" ihmisryhmään.
Yhteydet uusnatseihin näyttäisivät nousevan tältä projektiiviselta pohjalta.
Per Olof on 35-vuotias ja hänen elämänsä on ollut jatkuvaa kriisiä. Mitään tukevaa jalansijaa jolta hän olisi voinut rakentaa omaa itseään ja elämäänsä hän ei ole onnistunut saavuttamaan. Hänen käsityksensä itsestään ei siedä oman täydellisen juurettomuuden tai elämässä epäonnistumisen hyväksymistä - kaikki nämä omaan itseen suuntautuvat epätyydyttävät tarkastelut hän on kääntänyt ulospäin, ja siksi hänen maailmaansa kuuluu olennaisena osana viha. Tämä viha kohdistuu sellaisiin asioihin, joilla on hänen oman psyykkisen kipeytensä kannalta ärsykearvoa.
Tavallaan se että kuukausikaupalla jatkunut ja viikko viikolta tihentynyt euro-kampanjointi oli Ruotsissa niin kiihkeätä ja täytti kaikki tiedotusvälineet, aktualisoi Per Olofin sisäisen elämänkriisin. Ulkoinen myllerrys ja kuume kärjisti sisäistä tautitilaa. Jokin ratkaisu kaikkeen oli tultava - mutta se ei saanut olla mikä tahansa.
Tarvitsee vain hetken miettiä miksi murhan uhriksi joutui suosittu työsväenpuolueen naispoliitikko, leimallisesti menestyjä, euron kannattaja, perhearvojen symboli. Anna Lindh omasi kaikki ne ominaisuudet, jotka Per Olofille merkitsivät avainärsykkeitä. Murhan raaka tekotapa, vatsaan puukottaminen, kertoo analyytikolle karulla tavalla sen, että todellisuudessa Per Olof tahtoi murhata oman äitinsä. Myös itsetuhon tiedostamattomia sävyjä teossa on, sekin että se toteutettiin keskellä kirkasta päivää mitä julkisimmalla paikalla.
Jos Per Olof Svensson on murhan tekijä, kyse ei suinkaan ole mistään "mielettömästä", irrallisesta väkivallanteosta, vaan teosta, jolla on selvä psykologinen tausta ja jossa ilmenee selvä "juoni". Tätä tekoa ei olisi voinut tehdä kuka tahansa avohoitotapaus kenelle tahansa vastaantulijalle, vaan teolla on ehjä ja saumaton kokonaiskuvio. Anna Lindhin osaksi tuli toimia yhtenä tämän kuvion palasena, tuhoamistarpeen kohteena.
Tässä vaiheessa emme tiedä varmasti onko poliisilla nyt hallussaan oikea syyllinen. Se että kyseessä näyttäisi olevan oikea henkilö, joka siis ilmeisesti oli paikalla ja omasi motiivin, ei riitä syylliseksi julistamiseen. Siihen tarvitaan pitävät todisteet, ja niin kauan kun niitä ei ole esitetty, pohdiskelut Per Olof Svenssonin taustasta ja mahdollisesta syyllisyydestä on pidettävä erillään lopullisesta tuomiosta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sanoa olisiko Svenssonin motiivi psykologinen vai poliittinen, se olisi kumpaakin?
analyytikko- nyt vain odotan päälle että sinun keittokirjamainen pseudopsykologiasi romahtaapi ja murhan tekikin joku toinen ihminen.
Olet todella typerä. Tule alas korkean hevosesi selästä- onko se muuten narsistinen häiriö?
esittää millainen ihminen Svensson on ja pyrkii tekemään ymmärrettäväksi hänen motiivinsa, jos hän on teon tehnyt. Se onko hän syyllinen, on kysymys erikseen, kuten jutussa todetaankin.
Profiloinnilla ei pyritä todistamaan syyllisyyttä. Profilointi ei myöskään kaadu siihen minkä ratkaisun syyllisyyskysymys saa.
Sinä tavallaan sekoat oman hevosesi jalkoihin.
sitä rikollista eikä pelata kallista aikaa.
heh. Eipä ihme ettei tuolla tyylillä juuri löydy ketään ihan heti?
Korvalehden muoto on todellakin hyvin yksilöllinen, sitä voi tunnisteena verrata melkeinpä sormenjälkiin. Tässä tapauksessa se näyttäisi täsmäävän.
henkilöön kokonaan kuin tuohon kotiprofilóijan leimaamaan syyttömöön Svenssoniin!
Häpeä nyt siellä senkin kotiterroristipsykologi!
Mene kotiin häpeämään teorioinesi.
esittää millainen ihminen Svensson on ja pyrkii tekemään ymmärrettäväksi hänen motiivinsa, jos hän on teon tehnyt. Se onko hän syyllinen, on kysymys erikseen, kuten jutussa todetaankin.
Profiloinnilla ei pyritä todistamaan syyllisyyttä. Profilointi ei myöskään kaadu siihen minkä ratkaisun syyllisyyskysymys saa.
Sinun kannattaisi opetella lukemaan.
on aika kohtalokasta myöskin.
Motiivi paljastaa murhaajan, nyt lähdettiin väärästä päästä liikkeelle. Murhalla on aina motiivi.
Sen kun etsit- on syyllinen siinnä!
Profilointisi ei ole elämästä vaan kirjasta- tiedän sen koska olen itse plärännyt ne teokset...